Muuttohulinat osa 4: myymälän muutto

"Kuinka on mahdollista,

että vuodet kiitävät niin nopeasti,

kun tunnit ja minuutit joskus matelevat."

Tällä viikolla myymälä oli Schaumannintiellä kiinni maanantain, tiistain ja keskiviikon ja aukesi sitten torstaina Pohjolankadulla, uudessa paikassa. Muutto on edennyt hurjan vauhdilla ja on vaikea uskoa, että kohta kaikki tavarat on jo siirretty. Olemme tehneet valtavan työn. Pitää kyllä olla kaikista ylpeä! Hyvä me!

Maanantaina SAMIedun rekat toivat valtavasti tavaraa, joita selkäväärinä kannoimme. Vielä tarkkoja paikkoja kaikille tavaroille emme tienneet, joten järjesteleminen oikeille paikoille ei onnistunut. Täytyy myöntää, että vaikka (koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes...) SAMIedun opiskelijat olivat ihania auttaessaan meitä, olimme silti tyytyväisiä kun he ilmoittivat, etteivät enää käy uutta kuormaa hakemassa tänä päivänä. Hirmu rankkaa kannella kaiken maailman tavaroita, jotka eivät todellakaan ole kevyimmästä päästä. 

"Älä pyydä kevyempää taakkaa,

pyydä vahvempaa selkää."

Tiistai oli vaikea päivä, myymälän tavaroille piti keksiä paikkoja, eikä ihmiset jotka olisivat tienneet siitä enemmän olleet uudessa paikassa. Niinpä me, jotka siellä olimme teimme niinkuin parhaaksi katsoimme. Myöhemmin oli iloinen yllätys huomata, että meidän parhaaksi katsomamme tapa oli ainakin jossain määrin kelvannut. Hienoa. Tavaroiden järjestelyn ohessa kannoimme lisää tavaroita sisään minkä ehdimme. Juuri kun luulimme, että voisimme hetkeksi hengähtää ja levätä kantamisesta SAMIedun rekan lähtiessä kohti vanhaa paikkaa, niin eikös joku talon kolmesta pakusta kaartanut pihaan. Tyypillistä. 

"Mitä nopeammin myönnät,

ettei sinulla ole vastausta,

sitä enemmän sinulla on aikaa etsiä sitä."

Keskiviikkona menin vanhalle paikalle Schaumannintielle ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun olimme kantaneet Majakka-toiminnan tavarat sieltä pois. Oli outoa nähdä paikka niin tyhjänä, mutta tottakai se oli tyhjä, olimmehan me kantaneet koko kuukauden sieltä tavaraa pois. En tiedä mitä olin oikein odottanut. Siellä oli hauskaa purkaa tavaroita, kun sai vain vasaralla hakata tavaroita palasiksi. En ollut tehnyt sellaista koskaan aikaisemmin, joten en tiennyt miten hauskaa ja terapeuttista se saattoi ollakaan. 

Mutta kuten arvata saattaa ja minut tuntien niin eihän siinä mennyt pitkään kun löin sormeni johonkin, astuin ruuviin, löin sormeni jne. En ymmärrä, miten tyypit, jotka olivat purkaneet siellä tavaroita koko alkuviikon, eivät olleet satuttaneet itseään ollenkaan. Mutta minä olin onnistunut telomaan itseäni jo useamman kerran vain muutaman tunnin aikana. Ammattilaiset on erikseen, hyvät lukijat, enkä minä valitettavasti kuulunut heihin. 

Tämä kävi myös harvinaisen selväksi kun SAMIedun pojat tulivat hakemaan tavaroita ja tällä kertaa en ollutkaan kantamassa niitä autosta pois, vaan sisään autoon. Kävi ilmi, etten osannut tehdä tilanteessa oikein mitään, joten seisoin vain typeränä paikoillani. Löytyy kuule tälläiselle työntekijälle kysyntää joka muuttofirmasta.

"Vaikka paljastuisi että pessimisti on oikeassa,

ainakin optimistilla on ollut hauskempaa."

Torstaina koetti suuri hetkemme, uusi myymälä aukesi. Itse olin aamulla taas vanhalla paikalla, enkä siksi osallistunut avajaishumuihin ja aamupäivästä opastin puolestaan työllistettyjä SAMIedun ruokailussa. Sen jälkeen avasin tietokoneeni ensimmäistä kertaa tällä viikolla ja sen kyllä huomasi vastaamattomien sähköpostien määrästä. Hups. 

Tänään perjantaina on moneen viikkon ensimmäinen kerta, kun ensimmäistäkään tavarakuormaa ei uskoisi tulevan vanhasta paikasta. Joten ehkä, siis vain ehkä, pystyn keskittymään muihin töihin hetken ja kenties jopa järjestelemään kaaoksen vallitsemaa työhuonettamme ja ryhmätoimintatilaa. Mutta voi olla, että meidän huoneidemme järjesteleminen ei ole vieläkään tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen vaan keskitymme järjestelemään muita huoneita tai ainakin yritämme auttaa niiden järjestelyssä jos vain suinkin pystymme. Mutta tiedättekö, silmissä siintää jo mahdollisuus siitä, että jossain vaiheessa saamme huoneemme järjesteltyä ja tavarat oikeille paikoilleen.

"Myönteinen mieli parantaa monta vaivaa."

Mutta olen ensi viikon lomalla, joten jos työparini ei innostu niitä järjestelemään, niin eiköhän se homma jää sitten ensi viikkoa seuraavalle viikolle. Ihanaa lomaa! Nauttikaa siitä ja palatkaa sitten takaisin sorvin ääreen entistä ehompina!  

"Muuttuakseen ihmisen täytyy olla

kyllästynyt ja väsynyt olemaan

kyllästynyt ja väsynyt."

Muuttohulinat part 3: tavaroiden järjestelyä ja naurua

"Vaikka mitä tapahtuisi,

tähdet pysyvät taivaalla.

Niitä ei kukaan sinulta vie."

Minulla on aivan ihana uusi mietelausekirja. Olen tainnut lainata siitä aikaisemmin mietelauseita kerran ja nyt olen purkanut omat tavarani ja onnistuin löytämään sen uudelleen. Kirjan nimi on Aurinkoinen mieli - elämän makuisia ajatuksia. Pidän siitä todella paljon. Se tulee kulkemaan mukana matkassa toivottavasti vielä pitkään, sillä olen nähnyt siitä vain murto-osan ja te ette vielä sitäkään. 

Kuten arvata saattaa, aion tälläkin kerralla kirjoittaa muutosta. Kun omat toiminnot on minimoitu, ei oikein muuta ehdi töissä säätääkään. Oliko se tällä vai viime viikolla, kun saimme purettua Majakka-toiminnan tavarat..? Noh, eipä sillä ole niin väliä, sillä purettu ne on kuitenkin. Tavarat eivät ole vielä omilla paikoillaan, mutta aikaa niiden järjestelyyn ei ole vielä ollut. Ja ajattelin ystävällisesti odottaa myös työparini pääsevän osallistumaan tavaroiden järjestelyyn, jotta hänkin voisi vaikuttaa siihen, miten ja mihin ne laitetaan. Tai sitten en ole vain jaksanut aloittaa sitä urakkaa itse. Työparilleni aion tämän kyllä perustella ensimmäisellä vaihtoehdolla. Harmikseni tai onnekseni työparini kuitenkin tietää minut, joten en tiedä uskooko hän selitystäni. Nähtäväksi jää. 

"Ilo on kuiten neula heinäkasassa,

aina se löytyy,

kun vain jaksaa etsiä."

Vaikken olekaan ehtinyt järjestelemään Majakka-toiminnan tavaroita vielä, olen kuitenkin ehtinyt tehdä tärkeimmän. Eli tehdä källejä, kepposia ja herjuuksia työparilleni. Joka tulee ensimmäistä kertaa tekemään töitä meidän työhuoneessamme ensi viikon keskiviikkona. Tuskin maltan odottaa, että hän huomaa, mitä kaikkea olenkaan suunnitellut hänen päänsä menoksi. Siitä tulee hauskaa! Sen jälkeen ei kyllä parane jättää häntä yksin meidän huoneeseemme, tai saatan löytää jos jonkinlaisia yllätyksiä omalta koneeltani tai pyödältäni... 

"Pimeys tarjoaa valolle

loistavan tilaisuuden

hehkua kirkkaammin."

Muuttomme on edistynyt koko ajan, joka päivä uuteen paikkaan tuodaan lisää tavaroita ja paikat alkavat jo täyttyä siihen malliin, että pitää uskoa, ettei vanhassa paikassa ole enää hirvittävästi tavaraa. Myymälä muutetaan uusiin tiloihin ensi viikon ma, ti ja ke. Torstaina 17.10 avataan myymälä uusissa tiloissa. Se ei kuitenkaan suinkaan tarkoita sitä, että muutto olisi ohi. Ehei, vielä on muutettava SER-osasto ja puuverstas. Eikä muutto ole ohi vielä senkään jälkeen kun kaikki tavarat on uusissa paikoissa. Sitten täytyy vielä siivota vanhat tilat ja järjestellä kaikki omille paikoilleen uusissa. 

 "Joskus hyvät murehtimiset menevät hukkaan."

Uusissa tiloissa asiat voivat mahdollisesti vielä muuttaa paikkaansa moneen kertaan, ennen kuin ne todella ovat löytäneet omat paikkansa. On vaikea uskoa, millainen työ me ollaan jo tehty ja millainen työ meillä on vielä tekemättä. Valitin aiemmassa päivityksessä, miten kipeänä me olemme olleet kaiken tämän kantamisen jälkeen. Noh, me tulemme olemaan vielä kipeämpinä, kun muuttamatta ovat vielä kaikki suurimmat osastomme. Ainakin kaiken tämän kantamisen jälkeen luulisi, että meille olisi kehittynyt jo huikeat lihakset käsiin, selkään ja jalkoihin. Seuraavaksi eikun maailman vahvin nainen ja mies -kilpailuihin. 

Eilen, torstaina, ehdimme muutto kiireiden keskellä käymään tyhyilemässä issikkaratsastuksen merkeissä. Minulla oli omat epäilykseni siitä, mitä siitä oikein tulee. Täytyy sanoa, että eilinen vastasi aika paljon ennakkokäsitystäni. Meillä oli huikean hauskaa, osa meistä nauroi toisten hevosten käsittelylle vedet silmissä. Ja kyllä, minä olin yksi heistä. Osa meistä myös säntäili karkuun omapäisiä hevosia, jotka eivät totelleet ratsastajansa käskyjä. Huh, vieläkin naurattaa sitä muistellessa. Kun ratsastajat pääsivät vauhtiin, ei suurempia ongelmia ilmaantunut, vaan he selvisivät siitä kuin vanhat konkarit. Ja meillä muilla oli hauskaa, sitä katsellessa. 

"Pieni askel, 

jonka todella astuu,

on tärkeämpi

kuin suuri askel,

jonka ehkä 

olisi voinut astua."

Päivästä otettiin paljon todistusaineistoa kuvien ja videoiden muodossa ja täytyy kyllä sanoa, että se video on ainakin hervottoman hauska. Tulemme epäilemättä näkemään sitä vielä useasti, eivätkä kuvatkaan hevillä unohdu. 

"Huumori onn elämän ryyditys,

arjen harmauden kyyditys."

Mutta nyt, minun täytyy mennä auttamaan muita muutossa. Palataan asiaan taas ensi viikolla!  

"On kaksi tapaa saada mielenrauha:

Älä koskaan tee mitään sellaista,

jota joudut katumaan,

tai

älä koskaan kadu sitä,

mitä olet tehnyt."

Muuttohulinat osa 2 ja Pop Uppeilua

"Normaalisti tässä olisi

joku hieno, hauska

 tai muuten vain hyvä

mietelause,

mutta muuton yhteydessä olen hävittänyt kaikki kirjat, 

mistä olen niitä lukenut."

Tiistaina vaihtui kuukausi lokakuuksi. Lokakuu on meidän muuttokuukausi, ja sitä on odotettu jo pitkään. Ainakin sen kuusi kuukautta. Aika on kuitenkin mennyt nopeasti, vaikka yleensä sanotaan, että odottavan aika on pitkä. 

Tällä viikolla muutimme toimiston ja STEAn hankkeiden toimipisteet uusiin tiloihin Pohjolankadulle. Torstaina tulin ensimmäistä kertaa suoraan Pohjolankadulle ja minun piti ihan muistuttaa itseäni useaan otteeseen siitä, mihin minun todellisuudessa piti kääntyä. Se oli aika hauskaa. Olin muistutuksista huolimatta ihan varma, että päädyn Schaumanintielle ja siellä viimeistään entisen huoneemme ovella tajuan, että eihän täällä ole enää mitään. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja täytyy sanoa, että olin kyllä ylpeä itsestäni. 

Näin muuttovaiheessa, vaiheessa, jossa kaikki osastot eivät ole vielä muuttaneet uusiin toimitiloihin, eikä kaikki paikat ole vielä löytyneet, minun on vaikea tietää mihin esimerkiksi laitan ulkovaatteet ja laukkuni. Se on hassua, välillä etsin niitä ympäri uusia tiloja, koska en muista mihin minä tällä kertaa satuin ne laittamaan. Kaikkea sitä tuleekin touhuttua. 

Muuttoajaksi olemme pienentäneet oman toimintamme minimiin. Majakka-toiminnalla ei siis ole lokakuussa päivittäisiä ryhmiä, eikä me käydä suurimmalla osalla yhteistyökumppaneistakaan pitämässä toimintaa. Meidät kaikki tarvitaan auttamaan muutossa ja jokaisen meidän työpanos on tärkeää. 

Täytyy kyllä sanoa, tänään täydet viisi päivää muuttolaatikoita kantaneena, että tämä on täysin erilaista työtä kuin mitä yleensä teen. Lähes joka päivä olen kävellyt niin paljon ympäriinsä, että jo työpäivän aikana olen saavuttanut 10 000 askeltavoitteen. Ja siihen kun lisätään se, että askeleita on tullut paljon siitä, kun olen kantanut tavaroita paikasta a paikkaan b. Tottumattomana sellaiseen ruumiilliseen työhön on hartiat, jalat ja selkä kipeänä. Mutta se ei haittaa. Muuttamisessa on hienoa se, että näkee miten nopeasti työssä etenee. Pikkuhiljaa kannettavat laatikot vähenevät ja jossain vaiheessa ne ovat jo kaikki omilla paikoillaan. 

Kun kaikkien kaikki tavarat ovat siellä missä pitää, me voimme alkaa järjestelemään niitä. Sekin on antoisaa puuhaa, sillä voi päättää mitä haluaa mihinkin ja millä tavalla ne sitten järjestetään. Muuttamisen kaaos ei kaikista ole kivaa, mutta minusta kaaoksen selvittäminen on. Se on jotain erilaista, jotain tavallisesta poikkeavaa. Saa järjestellä ja selkeästi nähdä työnsä tuloksen.

Muutto ei kuitenkaan ole vielä ohi, ei läheskään. Suurimmat osastot, myymälä, SER ja puuverstas on vielä muuttamatta. Se se vasta iso urakka tulee olemaankin. Huhhuh. Mutta tiedän, että yhdessä me pystymme siihen. Jokaisen meistä auttaessa, jokaisen tehdessä oman osansa siitä, me tulemme kyllä onnistumaan siinä. Tietysti tulemme. 

Meille on sanottu, että kun isoimpia osastoja lähdetään muuttamaan, tulevat SAMIedun rekat auttamaan meitä. Tämä lämmittää mieltäni paljon, enkä oikeastaan osaa selittää sitä. SAMIedu tulee rekkoineen ja opiskelijoineen auttamaan meitä muuttamaan. Niin lämmin ja ihana ajatus. Meidän ei tarvitse tehdä sitä keskenämme, vaan meidän ihana vuokranantaja tukee meitä muutossa heidän tiloihinsa. SAMIedun rekat tulevat auttamaan meitä. En kyllästy kuulemaan sitä sitten millään. 

Tällä viikolla meillä oli kaksi sovittua Pop Uppia yhteistyössä SAMIedun kanssa. Me kävimme Humanialla ja Vipusella pitämässä Hyvinvointivirtaa -tapahtuman, jossa sai nimetä eksoottisia hedelmiä (Ei muuten ollut mikään helppojuttu, olin löytänyt niin erikoisia hedelmiä. Oletteko koskaan kuulleet jakkihedelmästä, keltaisesta pitahayasta, longaanista tai mangistanista? En ollut minäkään, ennen tätä. Ja ei, en keksinyt nimiä itse.) Meillä oli mukana myös tasapainolauta, jonka päällä pisinpään seissyt sai palkinnoksi muumimukin. Sanajahdissa eniten sanoja kahdessa minuutissa löytänyt voitti lahjakortin SAMIedun tuotteisiin ja/tai palveluihin. Oli meillä mukana myös tarkkuusheittoa ja selätinkin. 

Kuten mainitsin, Pop Up järjestettiin yhteistyössä SAMIedun kanssa ja mukana oli heidän ihania tutoreitaan sekä koulukuraattori Sari ja palveluohjaaja Riitta sekä koulupsykologi Martti. Muunmuassa. Meillä oli oikein hauskat ja antoisat päivät, joiden aikana saatiin ihmetellä ja nauraa, sekä tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin. Kyllä yhteistyö on sitten hienoa!

Tänään, perjantaina sain tehtäväkseni sitten laittaa opasteita toimipisteistä ympäri taloa, sillä työllistetyt ja muutkin ihmettelivät jatkuvasti missä mikäkin on. Noh, minäpä sitten tein opasteita, yhdessä talousvastaavamme kanssa, koska ilmeisesti minun opasteen teko -kykyihini ei luotettu niin paljoa, että olisin voinut tehdä niitä yksin. Me teimme siis opasteet yhdessä ja jäin yksikseni niitä laittamaan. Se oli virhe. Minusta tuntuu, että laitettuani opasteet esille ne sekoittavat jo ennestään sekavaa tilannetta vieläkin enemmän. Ja se on aika paljon vaadittu se. Hupsista vaan ja eikun onnea suunnistukseen.

"Ensi kerran huikeita

mietelauseita odotellessa."