” Aina kun
lähtee liikkeelle, jotain tapahtuu.”
Me oltiin tiistaista keskiviikkoon Kuopiossa seminaarissa. Jo ensimmäisenä päivänä me todettiin, ettei se seminaari ollut meille tarkoitettu. Siellä puhuttiin työllistämisestä ja eihän me Majakan Valot ketään työllistetä, me järjestetään ohjelmaa niille, jotka ei ole työllistettyjä. Me yritettiin kyllä keskittyä ja kuunnella, mutta kun asioita ei ymmärrä, on vaikeaa oppia.
Kouluttajalla
oli kuitenkin muutamia ehkä kuluneitakin fraaseja, jotka mielestäni sopivat meidänkin
työskentelyyn:
”Uudistusten
tekeminen on vaikeaa, jopa pelottavaa. Mutta tarkoitus, lähtökohta on, että
pitkässä juoksussa kaikki voittaa.”
”Uudistuksissa
kaikki ei varmasti onnistu, joten sitä ei kannata pelätä. Vaikka löytyisikin
muutosvastarintaa, niin silti tiedetään, että muutos on tarpeen.”
Minusta tämä
kuvaa meidänkin tilannetta hyvin. Jotain on saatava aikaan, ja enemmän ihmisiä
meidän ryhmiimme. Tämä onkin meidän työmme ikuisuushaaste, jonka kanssa tulemme
taistelemaan jatkuvasti.
Toinen päivä
oli meidän osaltamme huomattavasti parempi. Nyt työryhmävalinnat osuivat
paremmin nappiin ja viimeisessä ryhmässä me jopa loistimme.
Töihin paluu
sujui väsyneissä merkeissä, vaikka koko päivä oli täynnä tekemistä. Kun yhdestä
tapaamisesta pääsimme pois, niin täytyi rientää jo toiseen. Työpäivämme päättyi
kristillisellä opistolla pitämäämme ryhmään.
Syysloma
viikko vähentäisi osallistujia huomattavasti, mutta olisimme tyytyväisiä muutamaankin
ihmiseen. Olimmehan me tottuneet siihen, että ryhmissämme ei todellakaan ole
tungosta.
Peläten tyhjää
luokkaa ja turhaa käyntiä opistolla, saavuimme paikalle. Luokkaan päästyämme
näimme, miten porukkaa valui sisälle. Kävijämäärä näytti pysähtyvän yhdeksän
kohdalle. YHDEKSÄN! Wau, miten paljon porukkaa. Säteilimme toisillemme
tyytyväisinä ja aloimme järjestellä luokkaa, niin, että voisimme aloittaa.
Jaoimme osallistujat ryhmiin, samalla kun luokkaan saapui vielä muutamia
henkilöitä. Hyvä hyvä, mitä enemmän sitä parempi. Kun osallistujamäärä oli
noussut 16, olimme jo aivan ihmeissämme. Peliä piti muokata ja mukauttaa
osallistujamäärän mukaan.
Lopullinen osallistujamäärä kuitenkin oli vielä
enemmän. Se oli yhteensä 22.
Ensin
pelasimme aliasta niin, että yksi jokaisessa ryhmässä selitti vuoron perään. Kun
opiskelijoiden keskittyminen alkoi herpaantua, vaihdoimme peliä niin, että me
Majakan Valot selitimme sanoja opiskelijoille. Tämä osoittautui loistoideaksi. Opiskelijoilla
oli hauskaa, eikä naurusta ollut tulla loppua. Täydellistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti