”Huomaan kun onnen kyyneleet takin kaulukseen putoaa,
onnen kyyneleet takin
kaulukseen,
kuin tähti taivaalle
putoaa.”
˜Cheek,
Onnen kyyneleet
˜Cheek,
Onnen kyyneleet
Kun aloitin
työni Savonlinnan Toimintakeskus Ry:n Majakkatoiminnassa, kirjoitin työsopimuksen,
joka päättyy vuoden lopussa. Jatkoni, niin kuin Majakka-toiminnan jatkokin oli
kiinni siitä, että saadaanko toiminnalle rahoitusta.
Rahoituksen
saaminen on ollut suurin huolenaiheeni näinä muutamana kuukautena, minkä olen
ollut töissä. Välillä se on jännittänyt minua ihan älyttömästi, välillä olen
ollut lähes täysin varma, että se tulee.
Kun kuulin,
että tieto rahoituksesta tuleekin jo aikaisemmin kuin viikolla 50, jännitys
tuntui tiivistyvän tiivistymistään. Kun tarkka päivämäärä joulukuun ensimmäinen
päivä saatiin tietää, olen odottanut kuin kuuta nousevaa tätä päivää.
Tänään
menimme xamkille opinnäytetyön kuulemistilaisuuteen, ja siellä
jännityksellä odotimme päätöksen julkistamista.
Sitten kello 9.21, toiminannanjohtaja
vieressäni sähköistyy, parantaa ryhtiään ja sanoo: ”Nyt ne tuli.”
Näen hänen
yrittävän kiihkeästi uudestaan ja uudestaan avata päätöstä, mutta onnistumatta
siinä. Lopulta hän kehottaa talousvastaavaamme katsomaan päätökset.
Kuin
kiusatakseen minua, talousvastaava katsoo ensin Pirtin, tuetun asumistoimintamme
päätöksen. Heille rahoitus tulee ja he saavat jopa korotusta siihen. Toiminnanjohtajamme
säteilee tyytyväisyydestä, mutta vaikka olenkin iloinen Pirtin puolesta, en voi
huokaista vielä helpotuksesta, koska en tiedä oman osastoni kohtaloa.
Sitten
talousvastaava avaa Majakan päätöksen. Huomaan pidättäväni henkeä.
Toiminnanjohtaja lukee ja lukee sähköpostia, aika tuntuu piinaavan pitkältä. Ja
lopulta hän kuiskaa. ”Saatiin.”
Kun taakka
olisi pudonnut harteiltani vain tämän yhden sanan myötä. Hengitän syvään ja räpyttelen
kyyneleitä silmistäni. Voitontanssi-fiilistä en kuitenkaan tule, ehken ole vielä
ehtinyt sisäistää asiaa.
Tilaisuuden loputtua
lähdemme eteenpäin ja kahvittelemme toimihenkilöiden kanssa, kun palaamme
työpaikalle.
Tunnen suurta iloa Pirtin työntekijöiden puolesta. On juhlien aika, vietämme mukavaa yhteistä aikaa ja juttelemme
kahvittelun lomassa, kunnes jokainen siirtyy omille tahoilleen.
Vielä nytkään,
tätä kirjoittaessani en pysty tanssimaan voiton tanssia. Mutta luulen, että
ensin minun on tirautettava pienet itkut, onnesta, helpotuksesta ja saadakseni
jännityksen kaikkoamaan kokonaan. Ja sitten, vasta sitten pystyn täysin rinnoin
tanssimaan voitontanssini.
~I
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti