Ystävänpäivä

"Kumarruppa ja nosta kaverj jaloelleen.

Sen parempoo liikuntoo ee ookkaan."

- Hapan nuama on pirun tiploomi työ, Positiivarit

"Hyvää ystävyyttä on,

että ollaan hyviä ystäviä. 

Silloinkin kun ollaan yhdessä." 

"Hyvä ystävä auttaa kaverinsa

pois mutaliejusta." 

"Jos jokainen on ystävä keskenään ystävä,

ystäviä on tosi paljon." 

"Sydänystäviä voi olla monta.

Niitä saaa kultaisina, hopeisina ja pronssisina."

-Lasten ajatuksia rakkaudesta ja ystävistä 

Fiilistelin ystävänpäivää lukemalla viime vuotisen ystävänpäivä-julkaisun, joka herätti muistoja mieleeni. Tänä ystävänpäivänä tilanne on hieman erilainen. Tällä viikolla ainoa ystävänpäivään liittyvä ryhmä on ollut käynti elokuvateatterissa, jossa katsoimme Räyhä Ralf valloittaa Internetin -elokuvan. Sen tarina kietoutui täysin ystävyyden ympärille. Se oli hauska ja koskettava, tunteita herättävä. 

Tänä vuonna kauppoihin oli myös ilmestynyt suku- ja bisbis-lakujen uusi maku, vaaleanpunaiseen kuoreen käärityty puspus-lakut, en voinut vastustaa muutaman sellaisen ostamista ystävänpäiväksi. Ne olivat niin hauskoja ja suloisia. Kyllä ystävänpäivä on ihana päivä! 

Toiminnanjohtaja järjesti kahvituksen ystävänpäivä aamuna, jossa oli tarjolla kahvia ja suklaasuukkoja. Vai pusuja siellä jaeltiin... Siellä oli myös arvonta, jossa voittaja sai uuden muumimukin ja -lautasen. Kuinka hauskaa! 

Tiesittekö, että englantilaiset tytöt uskovat, että ystävänpäivänä ensimmäinen vastaan tuleva mies on Valentine? Aika hauskaa, kuka olisi ollut sinun tämän päivän Valentinesi?  
Ystävänpäivä on muodostunut Suomessa toiseksi suosituimmaksi korttipäiväksi, joulun jälkeen. Kuinka ihanaa, että suomalaiset haluavat muistaa ystäviään kortein, kukin ja lahjoin.

Kaikessa lyhykäisyydessään ihanaa ystävänpäivää kaikille! Toivottavasti ystävänpäivässäsi on ollut lämpöä, ystävyyttä ja rakkautta! 

 

Hienoja hetkiä ja ruokavastuuvuoroja

"Ootteletko että tilasuus kolokuttas?

Kae oot rakentanna sille oven?"

"Oljpa osas elämässä mikä tahhaansa,

rakenna sen varraan."

 

Huh, miten kiireiseltä työt tällä hetkellä tuntuukaan. Siihen on monia syitä. Olin alkuviikon taas koulussa, eikä siellä paljoa työasioita pysty hoitamaan, mutta vähän onneksi kumminkin. 

"Onko ihan pakko lööteee ratkasu?

Etkö voes ihan vuan naatiskella 

ongelmasta jonnii aekoo?"

Koulupäivät oli tietorikkaita ja sain paljon aikaiseksi. Sain myös aivan uudenlaista virtaa niin työ- kuin koulutehtäviinkin. Koulussa ollessani saatoin taas luottaa siihen, että kaikki täällä hoituu varmasti hyvin. Se on hieno tunne. Hieno tunne oli myös, kun minulle keskiviikko aamuna soitettiin töistä ja minulta pyydettiin apua. Tarvittuna olemisen tunne on sitten mahtava tunne.

Onneksi saatoin auttaa puhelimen välitykselläkin ongelmassa ja saatoin olla loppupäivän hyvillä mielin. Torstaina töihin palattuani oli taas hienoa huomata, että minua oli selkeästi kaivattu ja minut saatettiin ajantasalle kaikesta uudesta. Tämä viikko on siis ollut hienoja tunteita tulvillaan. Tietenkään kaikki ei ole aina hienoa ja mukavaa ja olen saanut huomata sen tälläkin viikolla. 

Kuten viime viikollakin kirjoitin, tämä viikko ei kuitenkaan työni osalta pääty vielä tähän päivään, perjantaihin, vaan tulen töihin myös huomenna. Menen myymälään kassaneidiksi ja tuskin maltan odottaa miten säädän hätääntyneenä kassalla kun yritän verestää muistojani siitä, miten kassakonetta käytettiinkään. Huomisesta tulee epäilemättä hauska päivä. 

Joka toinen torstai meidän kokkiryhmässämme olemme alkaneet pyörittämään ruokavastuuvuoroja, olenko maininnut niistä aikaisemmin? En muista, joten kerron niistä nyt. Ruokavastuuvuoro, hieno sana eikö olekin, olen itse todella tyytyväinen siihen. Mutta siis asiaan, vastuuvuorossa oleva saa yhdessä Janin ja minun kanssa päättää mitä ruokaa kokkailemme. Hän myös etsii kanssamme ohjeet sekä auttaa ja neuvoo ruuan valmistuksessa. Tätä täytyy vielä vähän harjoitella, mutta uskon, että se tulee menemään hienosti.

"Haluvatko olla rohkee?

Riipase sitten ihtes irti totutusta."

Jokainen ryhmäläinen on ruokavastuuvuorossa vuorotellen. Vastuuvuorossa on tähän mennessä ollut vuorollaan kaksi ihmistä ja olen heistä todella ylpeä, he ovat toimineet hienosti. Ja tiedän, että muutkin osaavat toimia vastuuvuorossa juuri oikealla tavalla. 

On ollut kiva myös huomata, että jokainen odottaa vuoroaan innolla. En tiedä johtuuko se siitä, että silloin tehdään heidän valitsemaansa ruokaa vai siitä mahdollisuudesta ja vastuusta, että voi ohjata ja auttaa muita. Siitä luottamuksen tunteesta, jonka saa ollessaan itse tällä kertaa vastuussa. Tottakai me Janin kanssa, tai ainakin toinen meistä on aina mukana auttamassa. 

Eilen teimme fetasalaattia, krutonki tyyliin ruisleipiä ja kermaviilikastiketta. Ruuanlaittamisessa ei ollut sen suurempia ongelmia ja se oli erittäin hyvää. Ruokavastuuvuorossa oleva myös tiskaa ja ensimmäistä kertaa kokkiryhmiä pitäessäni en kuule valitusta tiskaamisesta. Kuinka hienoa, että ruokavastuuvuoron tuoma ilo ja tyytyväisyys saavat tiskaamisen epämiellyttävyyden unohtumaan. Olisinpa keksinyt tämän aikaisemmin. 

"Terve asenne on tarttuvata lajija,

vuan elä oota suavas sitä muilta.

Oo ite sen kantaja."

Kuluvan viikon kuulumisia

"Jos haluvat,

että mualima muuttuu,

niin ihtes pitää muuttua ensinnä.

Elä värnyä tyhjee. Tie jotten!

Elä valittele, että juutas 

kun on jiännä hommia tekemätä,

vuan pistä liiketta nikamiin.

Toimintoo!"

Aikaisemmissa julkaisuissa mainitsin siitä, että viikot eivät kulu tänä vuonna yhtä nopeasti kuin viime vuonna. Tai eivät olleet kuluneet aikaisemmin. Noh, nyt ne kuluvat. Nopeaakin nopeammin. Mutta en minä valita, on huomattavasti mukavampaa, että viikot kuluvat sukkelaan, kuin että tiistaina jo tuntuu perjantailta ja tajuatkin, että onkin vasta maanantai. 

Tämä viikko on ollut työntäyteinen ja vilkas. Maanantai oli niinkuin Viivissä ja Wagnerissa sanottiin, viikon maanantaisin päivä, tiistaina puolestaan aamusella ehti jo tapahtua. Aamupalan aikaan koululaisia tuli kierrätysaskartelemaan  ja toimiston aulassa oli aikamoinen väentungos. Sopu kuitenkin antoi sijan ja koululaiset saivat askarreltua ja työllistetyt syötyä aamupalan ja kahviteltua. 

Keskiviikkona meillä oli toinen Luovaa Toimintaa -kerta ja siellä tutustuimme rumpuihin. Jokainen kävi kokeilemassa rummutusta ja kaikilla vaikutti olevan kivaa. Jossain vaiheessa hauskuus oli kuitenkin lopeteltava, ettei työyhteisö häiriintyisi musisoinnistamme liikaa. On ihan ymmärrettävää, että omaa työtään on vaikea tehdä jos oven takaa kuuluu hirmuinen rumpujen pauke. 

Torstaina olimme taas auttamassa Pääskylahden seurakuntakeskuksella. Oli mielenkiintoista nähdä miten ruuanlaitto ja keittiöhommat siellä hoidettiin. Meillä oli hauskaa ja ruuasta sekä sämpylöistä tuli erittäin hyviä. Kokeilumielessä tehdyt rieskat kuitenkin olivat kaikista parhaita. Itse en edes erityisemmin pidä rieskoista, mutta niiden syömistä oli vaikeaa lopettaa, niin maukkaita ne olivat. 

Ruokailun alkaessa oli hienoa huomata, että minua oli jo ehditty kaivata siellä, kun en ollut päässyt Pääskylahdessa käymään muutamaan viikkoon. On aina mieltä lämmittävää huomata, että Majakka-toiminnasta on ehtinyt jo tullu niin olennainen osa jotain, että meitä kaivataan jos ei olla siellä. Ihanaa. 

Pääskylahdesta lähdettyämme ei paljoa ehditty hengähtää, vaan lähdimme miltei samantien siitä käymään kirjastossa. Tämän vuoden alusta lähtien Majakka-toiminta lähtee kävijöineen joka kuukauden viimeinen torstai käymään yhdessä kirjastossa. Se on ollut kävijöiden mielestä hauskaa ja he ovat pitäneet siitä paljon. Siellä yhdessä ihmettelemme mitä kaikkea sieltä onkaan mahdollista lainata, kirjoja, sarjakuvia, cd-levyjä, elokuvia, pelejä, frisbeegolf kiekkoja sun muuta. Upeaa! 

Mietimme millaiset kirjat kiinnostaisivat kävijöitä ja etsimme mistä sopivia kirjoja löytyisi. Pohdimme myös yhdessä mitä kirjoja kannattaa lainata ja miten tehdä päätös kahden kirjan välillä, jos ei halua lainata kuin yhden. Kaikkien ei tietenkään ole pakko lainata kirjoja, löytyyhän lainattavaa muutakin, kuten vaikka elokuvia ja musiikkia. Kuitenkaan mitään ei tarvitse lainata jos niin ei halua tai jos ei ole mahdollisuutta siihen. Meidän kanssamme voi lähteä kirjastoon muuten vain. 

Torstaina kierreltyämme kirjastoa tarpeeksi päätimme yhteistuumin lähteä käymään kahvilla kirjaston kahvilassa. Seuraavan kerran lähdemme kirjastoon helmikuun viimeisenä torstaina, eli torstaina 28. päivä, jolloin pystymme palauttamaan lainatut teokset ja lainaamaan uusia. Siitä tulee hauskaa ja antoisaa. 

Toivoisin voivani kirjoittaa, että perjantaina sentään vilkas viikko rauhoittui ja lähdimme päivän päätteeksi viikonlopun viettoon. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä rauhallinen ei kuvaa perjantaita kyllä ollenkaan. Toimintakeskuksella aloitti uusi työntekijä, joka täytyi saada ajantasalle toiminnasta. Me myös lähdemme hänen kanssaan huomenna Duunitorille esittelemään Savonlinnan Toimintakeskuksen toimintaa sekä STEA-rahoitteisia hankkeitamme. 

Huomisen valmistelut veivät aikaa ja minulla on tunne, että vaikka miten yrittäisimme valmistautua huomiseen ja varmasti ottaa kaikki mukaan, niin jotain kuitenkin jää. Jotain jää aina kun lähdemme tuollaisiin tapahtumiin. Joten viikonloppuakaan tässä ei lähdetä viettämään, kun huomenna pitää mennä esittelemään toimintaa Duunitorille. Huomisesta tulee varmasti mielenkiintoinen, toivottavasti vilkas ja epäilemättä hauska päivä. Toivottavasti muistan mennä sinne. 

"Elelepä niin,

kun eläisit jo toesta kertoo

ja ens kerralla oesit tehnä kaeken

justiinsa niin viärin,

ku nyttii meenoot tehä."