perjantai 28. kesäkuuta 2019

Lomalle lompsis



"Suurin palkkio ihmisen uurastuksesta
ei ole se mitä hän siitä saa,
vaan se millainen hänestä
uurastuksen myötä tulee."
 - John Ruskin


 Kevät, kesä, aika, on mennyt todella nopeasti. En voi uskoa, että tänään minä jään viiden (5)!! viikon kesälomalle. Ajatus tuntuu omituiselta. Todella omituiselta. Viiteen (5)!! viikkoon minun ei tarvitse herätä aikasin aamulla lähteäkseni töihin. Uskomatonta. Lomalle minulla on paljon suunnitelmia, töitä mitä täytyy tehdä, hommia mitä haluaisin tehdä ja juttuja mitkä ovat jääneet tekemättä, koska aikaa niihin ei muka ole ollut. Lomalla minun on mahdollisuus tehdä kaikkea tätä ja vielä enemmän. 

Aion myös ottaa loman myös lomailun kannalta ja levätä. Aion lukea ja löhötä sohvalla katsoen televisiota. Viettää aikaa kavereiden ja perheen kanssa, joka on jäänyt ikävä kyllä vähiin viime aikoina. Aion unohtaa tyystin työasiat ja ehkä tehdä viimeisen kesän opintojakson kouluun, jos jaksan, mutta se ei onneksi ole pakollinen. Aion latautua loman aikana, jotta elokuussa voin aloittaa työt uudella innolla. Aion nukkua univelkani pois ja vakiinnuttaa itselleni hyvän unirytmin, jota toivottavasti pystyn jatkamaan myös töihin palattuani. 


"Muista levätä,
sillä levännyt pelto
antaa runsaan sadon."
-Ovidius

Minulla on siis paljon suunnitelmia, paljon tekemistä, mutta silti ei oikeastaan mitään. Kuulostaa täydelliseltä. Myöhemmin sitten nähdään, mikä todellisuus oikein on, mutta suunnitelma kuulostaa ainakin hyvältä.  

Viime vuonna ennen lomaa suunnittelin, että kirjoittaisin lomalla ainakin yhden blogitekstin. Tiedän, naurettavaa, eikä sitä kuitenkaan koskaan kuulunut. Tänä vuonna, minulla ei ole aikomustakaan tehdä mitään työjuttuja lomalla. Ei blogia, ei työfacebook profiilin kyttäystä, ei mitään. Mutta sen tiedän, että tulen työpaikallani käymään, useammin kuin kerran. Ainakin ostamassa remonttitarvikkeita ja shoppailemassa muuten vaan. 

Ennen lomaa töitä on ollut paljon ja stressiä kaikesta. Nyt viimeisenä työpäivänä kaikki on rauhallista, eikä minulla ole enää mitään tehtäviä töitä rästissä. Sain kirjoitettua blogitekstin TUTU-hankkeesta ja se julkaistiinkin jo. Vitsi, miten paljon tuskailin sen kanssa viime ja tällä viikolla. Sain myös tarvittavat koulutehtävät valmiiksi. En olisi ikinä uskonut sitä, mutta eilisen loppurutistuksen jälkeen sain palautettua viimeisenkin tehtävän. Jippii!

Nyt on hyvä, kaikki tarvittavat työt on tehty, enää jäljellä on vain työhuoneeni siivous. Mitään ei jää kesken, eikä tarvitse hätäpäissään yrittää tehdä. Loma on kohta jo ovella ja minä olen valmis ottamaan sen vastaan riemumielin. 



Ihanaa kesää kaikille! Muistakaa levätä, nauttia auringosta ja kesän antimista.  


"Kun päästän irti siitä millainen olen,
minusta tulee edellytysteni arvoinen."
- Laozi

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Taas retkeillään

"Elämän matkasta tulee kevyt,
kun ottaa mukaan tarpeeksi vähän laukkuja."
-Tuntematon


Satuin viime viikolla kuulemaan muutamaan otteeseen lauseen: "Onneksi ensi viikko on lyhyt." Jäin ihmettelemään tätä. Itse tein töitä lauantainakin, mutta olin jo aikaisemmin käyttänyt siitä tulleet ylityötunnit ja viikko vapaan, joten se ei seuraavan viikkoni pituuteen vaikuttanut millään tavalla. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että tällä viikolla on juhannus ja perjantai on juhannusaatto, eli arkipyhä. Joka on vapaapäivä. Olin tästä kuten arvata saattaa mahdottoman iloisesti yllättynyt ja ajattelen, että on oikeastaan kiva saada tällaisia yllätyksiä. Muille itsestään selviä asioita, mutta minä se vaan olin kirjannut kalenteriini perjantaille ihan normaalit työjutut.

Tällä viikolla kävimme retkeilemässä niin Olavinlinnassa ja Riihisaaressa kuin lähivesiristeilyllä Saimaan saaristoja ihailemassa. Olavinlinnassa en ollut käynytkään ikuisuuksiin, joten odotin siellä käyntiä yhdessä kävijöiden kanssa innoissani. Olavinlinna on todella vaikuttava historiallinen paikka, minkä menneisyyden kuuleminen saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Huh. Valitettavasti kiertokäynti Olavinlinnassa osoittautui kuitenkin pettymykseksi, sillä ryhmämme koko oli suuri eikä kaikki malttaneet kuunnella oppaan selostuksia Olavinlinnan eri huoneiden historiasta ja tarkoituksesta. 

Vaikka itse opastuskierros olikin pettymys, ei silti itse Olavinlinna tuota pettymystä koskaan. Se on huikea paikka, minkä historiasta ja elämästä voisi kuunnella miltei loputtomiin. Olavinlinnasta siirryimme Riihisaaren museoon ihmettelemään siellä esillä olevia näyttelyitä. Monta näyttelyä sinne mahtuikin, sillä siellä oli esillä SaPKon juhlavuosi näyttely, nukkekoti Suruttoman barbeja, Japanilainen näyttely ja yläkerrassa näyttely Saimaasta. Saimaan näyttely oli tietysti kiehtova, mutta huomasin muutaman meidän kävijöistä viipyvän kaikista pisimpään SaPKon näyttelyä ihastellessa. Ja hei, upeahan se oli. Henkilökohtaisesti jäähykuninkuudesta kertova kohta jäi mieleeni. 

Kävimme myös museon kaupassa ja sieltä muutamat kävijät löysivät itselleen aarteita. Riihisaaresta siirryimme kahville Kahvila Saimaan, minkä Budabest-leivos vei kieleni mukanaan. Leivoksen seuraksi ottamani jääkahvi ei kuitenkaan minulle maistunut, mutta onneksi leivos oli aivan täydellisen hyvää. Ensi kerralla täytyy ottaa sitten varman päälle ja leivoksen lisäksi valita limonadi, jolloin kahvitteluhetki lienee moitteeton. 

Tähän viikkoon mahtui myös risteily Elviiralla, lähivesiristeilijällä, joka kiersi Saimaan saaristoja. Matka oli kaunis, ja hyvin sattui että olimme edellisenä päivänä juuri käyneet kiertämässä Riihisaaren ja Olavinlinnan, sillä risteilyn ensimmäiset esittely kohteet todella olivat Riihisaari ja Olavinlinna. Oli hienoa miten laiva kulki aivan Olavinlinnan vierestä ja sen uljaita torneja ja muureja saattoi katsoa aivan uudenlaisesta näkövinkkelistä. 

Olavinlinnan kierrettyään risteily jatkui kohti Saimaan saaristoja ja voi että siellä oli kaunista. Aurinkokin pilkisteli pilvien välistä ja pieni tuulenvire varmisti, ettei ollut liian kuuma. Ihanan voimauttavan risteilyn jälkeen siirryimme syömään ravintola Kansakouluun, jossa monet meistä eivät olleen ennen käyneet. Siellä oli tortillapäivä ja ruokailijoita paljon, mutta sopu sijan antoi ja sekä tietysti aiemmin varatut paikkamme. Ruoka oli hyvää, todella hyvää, vaikka noutopöytäsysteemi oli jotenkin hankalahko, mutta se oli vain sivuseikka. Ravintola Kansakoulu on ehdottomasti sellainen paikka, mihin täytyy mennä uudelleenkin. 

Tämä viikko, oikea retkeily viikko päättyy huomenna siihen, että käymme viimeisen kerran ennen lomaa kirjastossa yhdessä. Sitten lomalla jokainen on itse vastuussa kirjojen ja muiden laitattujen tavaroiden palautuksesta kirjastoon. Uskomatonta, että enää ensi viikko ja sitten minulla on 5 viikkoa lomaa. Viisi viikkoa! Huhhuh! 

"Yhdestä toivon kukasta,
syntyy henkevä puutarha."  
-Terri Guillemets 

torstai 13. kesäkuuta 2019

Kasvimaanhoitoa Vihreällä Telakalla

"Todellinen löytöretki 
ei ole uusien näkymien etsimistä,
vaan katsomista uusin silmin."
- Marcel Proust

Me kävimme Majakka-toiminnan kävijöiden kanssa tällä viikolla taas Vihreällä Telakalla retkeilemässä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan me oltiin lähdössä Piispan Huvilalle, mutta suunnitelmien muututtua jäimmekin Vuohimäkeen Vihreälle Telakalle. Se olikin mielenkiintoista ja hauskaa, sillä itse en ollut missään vaiheessa vielä päässyt tutustumaan Vihreän Telakan toimintaan Vuohimäessä kunnolla. 

Aamutuimaan me kävimme katsomassa mehiläisiä ja kuuntelimme Laura-ohjaajan kertovan miten mehiläisyhdyskunta toimii ja miten hunajaa tehdään. Se oli todella mielenkiintoista. Sitten lähdimme kasvimaalle töitä tekemään. Pojat halusivat kääntää maata ja me tytöt opettelimme sitten viikatteen käyttöä ja laajensimme metsään menevää polkua. Viikatteen käyttö oli molemmille meille uutta, mutta kun harjoittelimme hetken se sujuikin yllättävän hyvin. Seuraavana päivänä selkäni kyllä muisti, että olin viikatetta ensimmäistä kertaa käyttänyt. Mutta harjoitushan se mestarin tekee. 

Saatuamme polun laajennuksen valmiiksi siirryimme muihin hommiin, istuttamaan kurpitsan taimia ja siemeniä. Pojat käänsivät edelleen maata ahkerasti. He olivat edistyneet valtavasti ja yhtäkkiä kasvimaalle tuntui ilmaantuneen paljon väkeä. Olimme todennäköisesti niin viikatteen käyttämisen lumoissa ja keskittyneitä siihen, ettemme olleet huomanneet ihmisten kulkevan kasvimaalle. Oli hienoa nähdä miten suuri määrä ihmisiä työskenteli kasvimaalla ahkerasti. 

Istutettuamme pikkuisia taimia ja vielä pikkuisempia siemeniä siirryimme taas seuraavaan tehtävään, joka tällä kertaa oli yrttipenkkien kitkeminen. Minua huolestutti, että kitkisin rikkaruohojen sijaan penkistä kaikki yrtit ja jättäisin täysin tietämättä tyytyväisenä rikkaruohot penkkiin kasvamaan. Kävimme ohjaaja-Lauran kanssa läpi, mitkä kaikki olivat rikkaruohoja ja mitkä puolestaan niitä yrttejä. Maistelimmekin muutamia, mutta suklaaminttu, jota minä ainoana maistoin jätti suuhuni niin epämiellyttävän maun, ettei mieleni tehnyt maistaa enää mitään muuta. 

Kitkeminen oli aika rauhottavaa ja rentouttavaa puuhaa. Siinä piti keskittyä yhteen alueeseen kerrallaan, että siitä saisi varmasti kaikki rikkaruohot pois ja sitten vasta siirtyä seuraavaan kohtaan. Se oli minulle uutta, enkä alussa uskonut, että olisin pitänyt siitä. Myöhemmin kuitenkin huomasin, että se ei ollutkaan niin epämiellyttävää kuin olin kuvitellut, vaan olin jopa tyytyväinen aikaansaannoksiimme. Tämänkin ajan pojat käänsivät maata. Kylläpä meidän pojat oli ahkeria. 

Yhdentoista aikaan koitti ansaittu ruokatauko, jonka aikana huomasin, että olin ostanut aivan liikaa ruokaa meille. Oli sämpylöitä, piirakoita, kahdenlaisia makkaroita, nakkeja ja lihapullia, jotka jätettiin suosiolla avaamatta. Jälkiruuaksi olin ostanut minibrownieita ja pehmeitä vohveleita. Vohvelitkin jätimme syömättä. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja jokainen sai mahansa täyteen. Tunnelma kodalla oli hieno ja jokainen meistä tuntui viihtyvän. Vaikka jokainen tuntui vuorollaan lyövän päänsä kodan savuhormiin, tai miksikä sitä nyt oikein voisi kutsua... 

Ruuan jälkeen saimme valita, lähtisimmekö katsomaan rantaa, joka oli siinä aivan lähellä, vai palaisimmeko kasvimaalle töitä tekemään. Ketään ei varmaan yllätä, että kerron kävijöiden valinneen rannalle menemisen. Siellä oli kaunista ja kävelimme myös läheiselle niemelle katsomaan millaisia maisemia sieltä avautuisi. Kaunista, Suomen luonto on niin kaunista, ettei sanat riitä sitä kertomaan. 

Tämän kauneuden jälkeen koitti paluu todellisuuteen ja meidän piti kiivetä iso, jyrkkä ja pitkä ylämäki ylös, jotta pääsisimme takaisin Vihreän Telakan päämajaan. Nousu keski oman aikansa ja hengästytti jokaisen meistä, mutta jokainen meistä pystyi siihen joka tapauksessa. Niin sitä pitää! 

Retkipäivän jälkeen autoon pakkauduttuamme laskeutui hiljaisuus, kun kaikki olivat väsyneitä erilaisesta päivästä, erilaisesta ruumiillisesta työstä ja raikkaasta ilmasta. Kukaan ei kuitenkaan ollut siitä pahoillaan, vaan hiljaisuudessa kaikui tyytyväisyys päivästä. 

Tyytyväisiä kävijät todella olivatkin ja he toivovat edelleen, että jatkaisimme yhteistyötä ja retkeilyä Vihreän Telakan kanssa. Se kyllä onnistuu, sillä kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä meidän käydessämme yhdessä retkillä. Ensi viikolle Vihreälle Telakalle saapuu lampaita, joten kuka tietää vaikka menisimme katsomaan lampaita jossain vaiheessa.

"Suurin palkkio ihmisen uurastusesta
ei ole se mitä hän siitä saa,
vaan se millainen hänestä
uurastuksen myötä tulee."
-John Ruskin 

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Majakka-toimintaaaaaaaa

"Haluan olla kaikkea sitä, 
miksi kykenen tulemaan." 
- Katherine Mansfield


Majakka-toiminnan ryhmien tarkoituksena on avata kävijöiden silmät sille kaikelle mitä he pystyvät olemaan. He pystyvät olemaan kirjaston vakioasiakkaita, vaikkeivät pitäisi lukemisesta. He pystyvät olemaan pelitaitureita, vaikkei pelit aiemmin ole luonnistuneetkaan tai niitä ei ole osannut pelata. Voi oppia laittamaan ruokaa, vaikka se haasteelliselta tuntuukin. 

Majakka-toiminnan ryhmissä jokainen saa mahdollisuuden etsiä sitä, missä on hyvä. Sitä omaa juttua minkä tekemisestä pitää ja siitä nauttii. Se voi olla pelaamista, maalaamista, askartelemista, ruuanlaittoa tai pelaamista. Ryhmissä opetellaan myös hyväksymään, ettei kaikessa voi olla hyvä. Eikä tarvitsekaan. Majakka-toiminnassa jokainen saa olla oma itsensä ja on hyvä juuri sellaisena. Meidän toimintoihin jokainen saa tulla omanlaatuisena ja me arvostamme sitä. 

Me käydään yhdessä ravintoloissa ja elokuvissa. Ryhmässä, omassa tutussa ja turvallisessa porukassa sosiaalisiin tilanteisiin suhtautuminen voi olla helpompaa ja me annetaan jokaisen ottaa oma aikansa. Yhdessä toimimisen ja olemisen me toivomme häivyttävän sosiaalisten tilanteiden pelkoa. 

Me käydään myös erilaisilla retkillä. Viime kesänä kävimme Linnanmäellä, tänä kesänä me lähdemme käymään Lustossa junalla. Itse junassa, tai raidebussissa matkustaminenkin saattaa olla jollekulle elämys tai elämänsä ensimmäinen kerta. Me ollaan lähdössä myös ensi viikolla Vihreä Telakka -hankkeen kanssa retkelle Piispan Huvilalle ja tuskin maltan odottaa millainen reissu siitä tulee. Me myös suunnittelemme käyntiä Riihisaaren maakuntamuseossa ja Olavinlinnassa opastetulla kierroksella. 

Majakka-toiminnan kanssa on siis mahdollisuus myös tutustua erilaisiin paikkoihin. Ja mahdollisesti tutustua uusiin asioihin. Itse voin myöntää, että edellisestä Olavinlinnan opastetusta kierroksesta on kyllä jo niin pitkä aika, että se kierros tuntunee uudelta ja ihmeelliseltä. Ja hei, onhan tuo Savonlinnalaisten oma linna, meidän ylpeytemme Olavinlinna kyllä hieno nähtävyys. Pelkästään muistellessa sen historiaa menee kylmätväreet pitkin selkäpiitä ja iho kananlihalle. 

Majakka-toiminnassa myös käydään paljon keskustelua siitä, mikä on kohteliasta ja mikä ei. Miten jokaisen täytyy olla samanarvoisia ja heitä täytyy kohdella samalla tavalla, ilman jonkun erikoiskohtelua. Käytöksen kultainen kirja olisikin mielenkiintoinen opus luettavaksi. Onneksi muistelen nähneeni muutamankin sellaisen myymälän puolella. Pitää kenties jossain vaiheessa livahtaa katsomaan, olisiko yksi siellä edelleen... 

Kesä tuntuu olevan kiireistä aikaa Majakka-toiminnassa, niinkuin kaikki muutkin vuoden ajat. Heinäkuussa Majakka-toiminta kuitenkin lomailee, eikä siis pidä minkäänlaisia kerhoja. Elokuussa sitten toiminnan voi aloittaa uudella innolla. 

Majakka-toiminta on myös paljon muuta kuin edellä mainittua. Voisin kirjoittaa siitä aina vain lisää ja lisää. Mutta tuskinpa kukaan niin pitkää blogijulkaisua jaksaisi lukea, joten täytyy säästää jotain seuraavaankin kertaan. Majakka-toiminta on jotain sellaista, mikä täytyy itse nähdä ja kokea voidakseen täysin sitä ymmärtää. Ainakin uskon niin. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan ryhmätoimintoihimme ja pop up tapahtumiimme. Toimintamme on maksutonta ja jokainen on tervetullut juuri sellaisena kuin on. Sitä ei voi korostaa liikaa. 

Nauttikaahan helteistä!  

"Meistä itsestämme 
pitää tulla se 
muutos,
jonka haluamme toteutuvan."
- Mahatma Gandhi  

perjantai 31. toukokuuta 2019

VIikonpäivät sekaisin


"Tie joka päevä jottaen 
mittee pelekeet kuollakses."



Minusta tuntuu, että tänä keväänä on ollut tavallista enemmän viikkoja, joissa arkipyhät on sekoittaneet viikon kulun. Jos pyhäpäivä on sattunut mille tahansa työpäivälle, on ollut pasmat sekaisin koko loppu viikon ja varmaan vielä seuraavankin. 

Toisaalta on ollut huisin hauskaa, että pyhät on sekoittanut pakan, niillä kun ei työvuoroihin mitään vaikutusta ole aiemmissa työpaikoissani ollut. Nyt siihen on ehtinyt jo tottua ja arkipyhä tarkoittaa automaattisesti vapaapäivää. Silti se on edelleen huikea etu ja kiitollisuuden paikka, sillä todellakaan jokaisessa työpaikassa näin ei ole. 

Ylimääräistä vapaapäivää voi pitää kuin lisäviikonloppuna, jolloin on mahdollista tehdä mitä viikonloppuisinkin. Eli ihan sitä mitä itse haluaa. Kuinka huisia se onkaan! Olisi myös mielenkiintoista kokeilla joku vuosi, että tekisi arkipyhinä jotain sellaista, mitä ei muuten tulisi tehtyä tai minkä tekemistä on vältellyt jo pitkään. Hmm.. Siinäpä vasta idea, pitääpä ehdottaa sitä työporukalle ensi vuonna. Jos muistan...



"Jos kerta pittää piästä järvelle 
iliman pelekoo, 
että ryplähtää nurin 
niin elä tok venettä osta 
vuan suoarj."

Töihin palattua on hienoa nähdä, miten kaikki muutkin on ihan sekaisin päivistä, eikä se ole vain sinä joka sekoilee asian suhteen. On kiva tietää, ettei ole yksin asioiden kanssa. Tottuukohan arkipyhiin tai viikolla oleviin ylimääräisiin vapaapäiviin koskaan? Toivottavasti ei, sillä niistä voi mennä maku jos ne ei pistäkään päätä enää niin sekaisin. 

Onneksi siitä ei tarvitse olla ainakaan toistaikseksi huolissaan, että niihin jollain tapaa tottuisi tai turtuisi. 

Työhön viikonpäivien sekoittuminen vaikuttaa omalla kohdallani sillä tavalla, että en välttämättä muista missä minun pitäisi olla ja monelta. Tokihan siihen on ehtinyt jo oppia, että mitä minäkin viikonpäivänä tekee, mutta kun päivät ovat sekaisin, niin saatan olla menossa väärään paikkaan ja väärään aikaan. Hups! Mutta kaikillehan virheitä sattuu. 

Tässä työssä olen huomannut, että kalenteri on todella tärkeä. Ilman sitä olisin varmasti useammin väärässä paikassa väärään aikaan kuin oikeassa paikassa, silloin kun siellä pitää olla. En ole aikaisemmin käyttänyt kalenteria, mutta nyt sen käyttö on jo vakiintunut niin, että katson sitä myös edeltävänä iltana kotona. Tällöin tiedän ja toivottavasti muistan, että pitääkö minun olla ensimmäisenä aamulla jo jossain muualla kuin töissä. 

Onneksi kovinkaan moni aamuni ei ala muualla kuin omalla työpaikalla, sillä se tuntuu sekoittavan päätäni entisestään. Ihan kuin se ei olisi jo tarpeeksi sekaisin. Olen kevään mittaan nimittäin huomannut, että muistini on huonontunut entisestään. Epäilen sen johtuvan siitä, että minulla on niin paljon muistettavaa, että joku unohtuu väkisinkin. 

"Et ikinä tiijä mikä on tarpeeks, 
jost et tiijä mikä on enemmän ku tarpeeks."

Ihanaa alkavaa kesää, nautitaan siitä kun voidaan. Nautitaan ihanista kiireettömistä arkipyhistä. Lakkiaisista ja valmistujaisista, rippujuhlista, häistä  ja kaikenlaisista muista juhlista mitä kesä eteemme tuo! Uidaan paljon, muistetaan juoda vettä tarpeeksi ja laittaa aurinkorasvaa! Muistetaan myös unohtaa viikonpäivät lomalla, silloin kuin se on mahdollista! 

perjantai 24. toukokuuta 2019

Tervastuvalla

"Elä ota vaekutteita niiltä,
jotka vähättellöö kaekkee
mittee sinä tiet.
Pienet immeiset tekköö aena niin,
vuan oekeesti suuret immeiset suap
sinu tuntemaan,
että sinustae voep tulla suur."


Meillä oli tänä perjantaina kuukausittainen toimihenkilöpalaveri. Tämän kertaisen toimihenkilöpalaverin erikoisuutena oli, että se vietettiin Tervastuvalla. 

Meillä oli mahdollisuus jo torstai iltana mennä sinne saunomaan ja muutaman työkaverin kanssa teimme juuri niin. Täytyy kyllä kehua, että hyvät löylyt sieltä Tervestuvan saunasta tulee. Torstai iltana kaikki saunojat rohkaistuivat uimaan ja suurimmalle osalle meistä se oli kesän ensimmäinen kastautuminen. Joten tuli siis heitettyä talviturkki samalla. 

Illalla meillä oli mahdollisuus myös jäädä sinne yöksi ja kolme meistä käytti sitä mahdollisuutta hyväkseen. Tuvassa meillä oli koko illan tulet, joten siellä todellakin tarkeni nukkua. Yöllä ei ihan Ruususen unta tullut nukuttua, mutta nukuttua kuitenkin. 

Herätys meillä oli soimassa niin, että ehdimme aamutoimet suorittaa ennenkuin muut työkaverit saapuivat paikalle.

Toimihenkilöpalaveri alkoi ihanasti aamupalalla ja sen jälkeen kirjoitimme toistemme selissä oleviin lautasiin toisten vahvuuksia työssä. Tämä oli mielestäni erittäin mukavaa, mutta myös hieman hankalaa. Näitä hauskoja hetkiä kelpaa kyllä muistella myöhemmin. 

Tämän jälkeen rauhoituimme käymään läpi palaverin asiat. Palaverin jälkeen toiminnanjohtaja kyseli meiltä kysymyskorttien kysymyksiä, joita oli esimerkiksi mikä on rohkeinta mitä olet tehnyt. miten palaveri saataisiin kestämään sopivassa mittakaavassa tai minkä taidon haluaisit itsellesi. 

Muiden vastauksia kysymyksiin kuunnellessa toisista oppi todella paljon. Ja kuuli vastauksia kysymyksiin, joita ei itse olisi ehkä koskaan tullut muuten esitettyä. Tälläisissä hetkissä sitä tajuaa miten rohkeiden, työlleen omistautuvien ja huipputyyppien kanssa sitä oikein tekeekään työtä. 

Sitten seurasi päivän viimeiset aktiviteetit, ruuan laittaminen, saunominen ja syöminen. Sekä uinti, huh vesi on kyllä aikamoisen kylmää vielä tähän aikaan vuodesta. Hyrrr.... 

Ruoka oli erinomaisen hyvää, seura ja jutut sitäkin parempia. Paikka mahtava ja ilmakin ihan hyvä, joten valittaa ei todellakaan voi. Se pitää kyllä sanoa, että kun kotiin pääsen, niin pitää ottaa kyllä päikkärit. 

Tervastuvalle pitää ehdottomasti tulla toistekin saunomaan, viettämään iltaa ja vaikka palaveeraamaankin. 

torstai 16. toukokuuta 2019

Muodikkaastiko myöhässä?

"Kaikki epäonni on vain
ponnahduslauta onneen."
~Henry David Thoreau
~Kirjasta Ajatuksen voimaa inspiroivia mietteitä ja kuvia
 
 
Tällä viikolla minulla oli viimeiset koulun lähipäivät ennen koulujen kesälomaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minulta koulutyö loppuisi, ehei. Ei todellakaan. Olen haalinut itselleni ties miten monta lisäkurssia, joista osa on vasta alkanut. Lähipäivät ovat kuitenkin ohi ja se oli osalle meidän ryhmäläisistä yllättävän haikeaakin. 
 
Tämän viikon torstaina tulin sitten viimeisen kerran takaisin töihin, oltuani koulussa koko alkuviikon. Minä pidän siitä, miten tullessani takaisin töihin huomaan, että minua on kaivattu. Miten paljon minulla on tekemistä töissä ja miten paljon ihmiset haluavat kertoa minulle asioista pitääkseen minut taas ajan tasalla. 
 
Asialla on myös kääntöpuolensa, sillä kuten sanotaan, kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydillä. Tämä tarkoittaa Majakka-toiminnassa sitä, että kun minä olen poissa, voi lähteä liikkeelle juttuja ja juoruja, mitkä eivät pidä paikkaansa. Niiden selvittelemiseen minulta menee sitten aikaa, mutta onneksi näistä ollaan selvitty. 
 
Kuten aina koulupäivien jälkeisinä päivinä muutenkin olen ollut erittäin kiireinen ja suurinpiirtein juossut paikasta toiseen. Eilinen ei ollut poikkeus tähän. Aamulla nukuin pommiin ja tulin töihin 15 yli 8. Asia ei ollut muuten ongelma, mutta minulla oli paljon hoidettavia asioita ennen kuin minun piti olla yhdeksältä Pääskylahden seurakuntakeskuksella. Kuten päivän teemaan tuntui kuuluvan, olin kymmenen minuuttia myöhässä sieltä. 
 
Seuraavaksi minun piti kiirehtiä takaisin Toimintakeskukselle. Olin sanonut suuntaa antavaksi ajaksi 12.00, mutta onnistuin myöhästymään siitä 16 minuuttia. Onneksi ehdin ottaa aikatauluani kiinni, kun lähdimme käymään kaupassa ja seuraavasta kalenteroidusta tapahtumasta, joka oli kokkikerho, en myöhästynyt ollenkaan. Hyvä minä!  

Kokkikerhossa me tehtiin spagettia ja jauhelihakastiketta, joka tehtiin vähän eri tavalla kuin olin ajatellut, koska olin unohtanut ostaa osan tarvikkeista. Sillä lailla sitten... 
 
Kokkikerhon jälkeen ajattelin, että aah, ihanaa vihdoin pääse rauhoittumaan ja tekemään koneen ääressä töitä. Miten väärässä olinkaan. Olin juuri ehtinyt avaamaan kokeen ensimmäistä kertaa koko päivänä, kun Toiminnanjohtaja laittoi sähköpostia. Ehdin juuri vastata sähköpostiin, kun hän saapuikin huoneeni ovelle. 
 
Ehdimme vaihtaa pari sanaa kun myymälävastaava huikkasi meille, että meidän pitäsi mennä tyhjentämään UFFin konttia, koska sitä hakemaan tullut kuski ei voinut ottaa sitä kyytiin. Paikalle talsi jonossa siis kaikki paikalla olevat toimihenkilöt ja lihasvoimaa työllistettyjen voimanpesien muodossa. Yhdessä selviteltyämme asiaa, kävi ilmi, että meidän täytyi purkaa kontista tavaraa, jotta sinne saataisiin kiinnitettyä hihnat. 
 
Huh, mikä homma, ettenkö sanoisi. Paikalle soitettiin apuun meidän kuskimme, jonka saapuessa homma lähti viimein hoitumaan. Yleensä poistumme töistä neljän maissa, mutta tämän episodin kesto määritteli sen, että olimme töissä vielä viiden jälkeen. Muistelisin, että kohtia kohti itse suuntantasin vasta puoli kuuden aikoihin. 
 
Tänään sitten, yksi jos toinenkin meistä paikalla olijoista, on maininnut, että tämä pussien edestakaisin siirtely tuntuu kropassa. Ainakin tämä oli hyvää ja tehokasta hyötyliikuntaa. 
 
Tänään, perjantaina me Pop Uppeillaan lähes ensimmäistä kertaa koko tänä vuonna Toimintakeskuksen Aseman myymälässä, kello 11-13. Tulkaahan kahville!