perjantai 11. tammikuuta 2019

Miten vaikeaa voi olla keksiä ryhmille nimiä?

"Usko mitä tahot,
vuan tiijä mitä tahot,
niin tijät mihinkä uskot." 


Huh, millainen viikko. Vaikka ennen olen pitänyt tästä vaiheesta, missä saa luoda kokonaan uusiksi meidän ryhmät, niin tällä viikolla se on tuntunut erityisen haasteelliselta. Tilannetta helpottaa kuitenkin se, että suurin osa ryhmistämme säilyy samanlaisina ja vain muutama niistä muuttuu. 

Tämän mahdollistaa se, että niille on keksitty sellaiset nimet mitkä kuvaavat toimintaa, mutta antaa kuitenkin mahdollisuuden tehdä vaikka mitä ryhmän aikana. Tälläisen nimen halusin uusillekin ryhmille, toimintaa kuvaavan, mutta kuitenkin sellaisen mikä ei liikaa rajoittaisi ryhmän toiminnan sisältöä. Mietimme ja pohdimme tätä yhdessä uuden parini Janin kanssa. Heittelimme ideoita ja kaksi niistä oli sellaisia, että olin niihin tyytyväinen kuullessani ne. 

Olin kummastakin vuorollaan sitä mieltä, että ne olivat juuri sellaisia nimiä, mitkä halusinkin. Sellaisia, jotka täyttävät kriteerit. Mutta pidempään nimiä kuitenkin puntaroituamme, päätimme ettei ne ollutkaan täydellisiä, sellaisia minkälaisia halusimme niiden olevan. Eikun siis uudestaan mietintä myssy päähän ja miettimään. Huoh, se oli tuskallista. Ajatus ei kulkenut ja ideat olivat toinen toistaan tyhmempiä. Halusin jo luovuttaa niiden suhteen. Mutta vanhoihin nimiinkään ei voinut enää palata, koska olimme jo hylänneet ne aikaisemmin. 

Perjantai aamuna sitten, kipuiltuamme koko viikon niiden kanssa kaiken muun häslingin ohessa, me keksimme sen. Istuimme alas ja kirjoitimme heittelemiämme nimiä ylös. Jani keksi toisen sanoista, jonka halusimme ryhmän nimeen, luova. Se antaisi mahdollisuuden vaikka mihin, koska luovuuttahan on monenlaista, siinä on vain mielikuvitus rajana. Se sisältäisi muusiikin, joka on Janin erityisosaamisaluetta ja kirjoittamisen, joka taas on minun vahvuuteni. Luovuus on mahtava asia ja se oli meille juuri oikea sana. 

Hyvä, sittenhän oli enää keksittävä toinen sana tukemaan luovaa. Mutta mikä ihme se olisi? Ehdotin, että se voisi olla ryhmä sanan synonyymi, eli samaa tarkoittava sana, joka alkaisi l-kirkaimella, niinkuin luovakin. Googlasimme ryhmä sanan synonyymeja ja niistä l-kirjaimella alkoi vain neljä: lauma, lukuisuus, liuta ja luokka. Mikään niistä ei kuulostanut hyvältä. Sitten Jani katsoi netistä jotain muuta ja sanoi: "Toiminta. Luova toiminta." 

Olin välittömästi sitä mieltä, että tässä meidän nimemme on, luova toiminta. Antaa mahdollisuuksia, mutta kertoo kuitenkin tarpeellisen. Mahtavaa, viimein! Toinen ajatukseni oli, olipa se yksinkertaista ja helppoa. Olisihan meidän tuo pitänyt nyt tajuta jo aikaisemminkin. Mutta ehkä perjantai ja aamu sekoitti ajatuksemme kunnolla. "Luovaa toimintaa", ehdotin pienesti nimeä muuttaen. Tämä kuulosti molemmista hyvältä ja siinä se viimein oli. Viikon puserruksen jälkeen, meillä viimein oli ryhmällemme nimi, johon molemmat olivat tyytyväisiä. Luovaa toimintaa. 

Tästä opin, että ehkä mietimme asiaa liian monimutkaisesti. Pohdimme ja pähkäilimme sitä liikaa, vaikka olisimme vaan voineet ottaa rennosti ja tuumailla sitä kaikessa rauhassa. Ehkä tämän myötä oppisin ottamaan asiat rauhallisemmin, lakkaisin miettimästä asioita liian monimutkaisesti ja antaisin asioiden edetä omalla painollaan. Liika suorittaminen ja itsensä kuortimittaminen saattaa aiheuttaa oikosulun, vaikka etsimäsi asia olisi aivan nenäsi edessä. Liian vaikean kautta ajateltuna yksinkertainen ja helppo vastaus saattaa jäädä näkemättä. 

Tämä opetti sen, että nyt pitäisi lakata stressaamasta muistakin työasioista ja rauhassa antaa asioiden edetä, ei pakottaa niitä nopeutumaan vaan antaa itselleni ja asioille aikaa mennä eteenpäin omalla painollaan. Liika kiirehtiminen ei ole hyvästä ja stressaaminen siitä, että asiat eivät etene kuin haluaisin on turhaa. Asioita ei voi pakottaa tapahtumaan, vaikka niitä voi auttaa eteenpäin. 


"Mikä sinusta tekköö justiisa sinut?
Sen kun suat seleville,
elä anna minkään taekka kenenkään
kiäntee sinuva ihtees vastaan."  

torstai 3. tammikuuta 2019

Vuoden ensimmäiset ajatukset


"Maksa samalla mitalla niille,
jotka on sinuva jelepanna."


 Onnellista ja ihanaa vuotta 2019! 

Majakka-toiminnalle vuoden vaihde tuo mukanaan aina muutoksia. Niin kuin viime vuonnakin vuoden vaihde tuo mukanaan työntekijä muutoksen. Viime vuonna työparinani työskennellyt Leevi on siirtynyt muihin tehtäviin ja Majakka-toiminta ja koko Toimarin henkilökunta toivottaa hänelle paljon onnea uusiin haasteisiin. 

Näin ollen Majakka-toiminta haki toista työntekijää, uutta työparia minulle. Sellainen löytyikin ja ennen Majakka-toiminnan yhteistyökumppanilla työskennellyt Jani, aloitti nyt Majakka-toiminnassa.

Aikaisemmasta kokemuksesta tiedän, että tulemme hyvin toimeen ja että Jani on hyvä toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Maltan tuskin odottaa, että pääsemme yhdessä vetämään ryhmiä. 

Alussa tämä on varsinaista opettelua ja kehittämistä. Meillä on nimittäin mahdollisuus muuttaa Majakka-toiminnan ryhmiä ja se onkin suotavaa. Itse pidän valtavasti tästä vaiheesta, kun on mahdollisuus keksiä ja kehittää minkälaisia ryhmiä tulemme pitämään ainakin seuraavat puoli vuotta.  

Tämä on se vaihe, kun me pysähdymme pohtimaan millaiset ryhmät vetäisivät mahdollisimman paljon porukkaa, mikä saisi ihmiset innostumaan käymään ryhmissä ja minkälaisia asioita pystymme ryhmissä heille mahdollisesti opettamaan. Millaisia työkaluja pystymme antamaan heille elämässä tai minkälaista tukea ja turvaa meidän on mahdollista heille osoittaa. 

Tässä vaiheessa kaikki on mahdollista ja vain mielikuvitus rajana. Tokihan ryhmiä on mahdollista muokata ja muuttaa vielä myöhemminkin, mutta mitä pidempään sama paketti pysyy kasassa, uskoisin että sitä helpompaa on meidän työskentelymme, rutiinien pysyminen ja tätä kautta myös kohderyhmän tavoittaminen. 

Tämä on kuitenkin sen verran pitkän vaiheen projekti, ettei sitä pysty heti ensimmäisinä työpäivinä päättämään ja kasaamaan. Tarvitaan yhteistä mietiskelyä ja ajatuksia, kommentteija, mielipiteitä ja palautetta. Keskustelua ja taitoa katsoa asioita muiden kannalta. Ei siis ihan mikään helppo homma, mutta otamme haasteen vastaan mielellämme. 

Mitä ikinä alkuvuoden ja kevään ryhmät tulevat olemaankaan, kaikki on erittäin tervetulleita käymään niissä. Jokainen on tervetullut mukaan, eikä meitä tarvitse jännittää. Tehdään tästä hyvä ja onnellinen vuosi yhdessä!  


"Kumarruppa ja nosta kaverj jaloelleen.
Sen parempoo liikuntoo ee ookkaan."


 

torstai 20. joulukuuta 2018

Vuoden viimeinen julkaisu

"Eti parasta 
muissa immeisissä 
ja suat uskoo,
 että hyö tekköö 
siule saman."

Tänä vuonna on ehtinyt tapahtua niin paljon. Niin töissä kuin vapaa-ajallakin, oli isoja ja kokonaisvaltaisia muutoksia, sekä pieniä ja hienovaraisempia muutoksia.  Tunteet menivät laidasta laitaan ja taas takaisin. 

Yleensä sanotaan, että taaksepäin katsottuna aika näyttää menneen todella nopeasti. Minusta aika ja viikot vierivät todella nopeasti, mutta kun miettii mennyttä vuotta, se tuntuu todella pitkältä ajalta. 

Ensimmäisen puoli vuotta työskentelin Majakka-toiminnassa yksin. Sitten kesän jälkeen aloitti uusi työparini, joka jäi pois viime tiistaina. Jäin haikein mielin muistelemaan yhteistä aikaamme, mutta toisaalta taas olen innoissani. Sillä ensi vuonna, tammikuun toinen päivä, kun palaan joululomalta töihin, en aloita niitä yksin. Vaan työt kanssani aloittaa uusi työpari. 

Olen innoissani ja helpottunut tästä. Ettei minun tarvitse kantaa kaikkea vastuuta yksin, eikä miettiä että miten töissä pärjätään kun olen itse opiskelemassa. Toisaalta odotan innolla sitä, että pääsemme työskentelemään yhdessä. 

Olen innoissani myös siitä, että vuoden alussa voimme muokata ryhmiä uudenlaisiksi. Minulla on jo suunnitelmia, joiden toteuttamista odotan innolla. 

Vuosi sitten olin ollut Toimarilla töissä kaksi kuukautta. Lähteminen hanketyöhön oli tietoinen riski, sillä hankkeen rahoitus ei ollut varma. Vaikka edellinen työpaikkani oli vakituinen ja edessä tiedettävästi vain kahden kuukauden pesti uudessa paikassa, lähdin Toimarille innolla. Oli jo aikakin kokeilla jotain uutta. 

Tämä tietoisesti otettu riski, osoittautui tähän mennessä työurani parhaimmaiksi päätökseksi. Sillä nyt minä olen onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin. En olisi voinut uskoa, että työtä tekemällä voi tulla onnelliseksi, mutta nyt näen sen omin silmin. Lähden töihin jokapäivä hyvillä mielin, kenties silmät väsymyksestä ristissä, mutta hyvillä mielin.

Tuntuu, että töissä todella arvostetaan työpanostani. Olen saanut palkintoja työstäni ja minulle on myös kerrottu se. Tunnen itseni etuoikeutetuksi ollessani tälläisessä työssä. Palaan loman jälkeen töihin täynnä uutta puhtia ja intoa tulevasta. Tuskin maltan odottaa.  

Nyt kuitenkin on aika rauhoittua ja hiljentyä nauttimaan joulusta. On ihanaa, että saamme kuin saammekin valkean joulun. Luonto on kuin talven satumaa kun puitakin peittää lumihuntu. 
Ihanaa joulua ja loistavaa, onnellista uutta vuotta. 

perjantai 14. joulukuuta 2018

Vuosi 2018


"Välillä on ihan hyvä eksyvä
 ja löötee uusia 
polokuja kulettavaks."



Joulu lähestyy ja vuoden vaihde samalla. Majakka-toiminnassa se tarkoittaa, että nyt minulla on mahdollisuus uudistaa toimintaa. Minulla on mahdollisuus miettiä millaisia ryhmiä ensi vuonna pidetään, säästetäänkö jotain vanhempia ryhmiä ja miten paljon ja millaisia uusia ryhmiä pidettäisiin. 

Minusta suunnittelu on kivaa ja olen aina ollut innoissani suunnittelemistani ryhmistä. Harmikseni tämä ei kuitenkaan ole saanut ihmisiä liikkeelle tarkoitukseni mukaisella tavalla. 

"Opettele naaramaan 
vastuksille ja hoksoot 
hyvinnii joutuin, 
että harvassapa on 
totiset päevät."

Pitää siis kehittää jotain sellaista, mistä en ole itsekseni innoissani, vaan sellaista, mistä kaikki muutkin olisivat innoissaan. Olen kuunnellut palautteita ja toiveita ryhmien suhteen ja se helpottaa työskentelyäni, tiedän nyt mistä kävijät pitivät ja mistä ei. Tämän pohjalta pitäisi olla helppoa luoda uudet ryhmät ensi vuodelle. Palautteet ja toiveet kävijöiltä eivät kuitenkaan ole kuin osa kokonaisuudesta. Minun pitäisi myös saada tietää, mitä sellaiset henkilöt haluavat, jotka eivät ole vielä osallistuneet toimintaan. 


"Joskus pittää kokkeilla mahotonta, 
että selevijäes, 

mikä on mahollista."

Ei mikään helppo homma, ei todellakaan. En kuitenkaan aio lannistua tästä, vaan jatkaa pää pystyssä kohti uusia seikkailuja. Tiedän, että ensi vuodesta tulee sellainen. 

Ei pidä kuitenkaan unohtaa tämän vuoden hyviä puolia. Saatiin mukaan toimintaan uusia kävijöitä, jotka rikastuttivat ryhmiämme. He ryhmäytyivät toisten kävijöiden kanssa nopeasti ja ovat nyt olennainen osa meidän ryhmiä. Saimme myös uusia yhteistyökumppaneita ja heidän kanssaan toimintaa toivottavasti jatketaan ensi vuonna. 

Loppuvuodesta sain myös itselleni uuden työparin, joka rikastutti päiviäni enemmän kuin olisin missään vaiheessa osannut kuvitellakaan. Hän myös hermostutti ja nostatti verenpainettani ihan kunnolla, mutta nyt kun hän on jäämässä pois Majakka-toiminnasta, en haluaisin hänen lähtevän. Vaikka mieleni on haikea, tiedän että tulemme vielä näkemään toisiamme ja pitämään yhteyttä. 


"Jos kiitokseen on aehetta 
niin piä huolj, 
että se kanssa kuullaan."

Nyt kiitokseen on todella aihetta. Haluan kiittää kaikkia heitä, joiden kanssa olen saanut olla tänä vuonna tekemisissä. Olen saanut valtavasti uusia tuttavuuksia ja oppinut heiltä valtavasti uusia asioita. Kiitos.                      

"Kun etit hyvvee toesista, löövät parraat puolet itestäs."

Miten paljon tänä vuonna onkaan asiat muuttuneet. Huomaan ryhmäläistemme olevan paljon puheliaampia, avoimempia ja ulospäinsuuntautuneisempia. Heidän arjenhallinta taitonsa ovat kohentuneet huimasti, sekä osasta heistä on myös uskaltautunut neuvomaan ja opastamaan muita. Tämä on valtava edistysaskel ja olen suunnattoman ylpeä heistä kaikista. Sanotaan, että pitäisi tehdä työtä jolla on tarkoitus ja voin ilokseni todeta, että minun työlläni on sellainen. 

 "Sinnäe oot onnellinen vuan, 
jos ite uskot semmonen olovas."

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Suuri päivä

"Kyllä suapi kuatuilla,
vuan ee jiähä makkoomaan."


Tänään on meillä Toimarilla odotettu päivä. Tänään nimittäin tulivat STEAn rahoituspäätökset. Oli jo jonkin aikaa ollut tiedossa, että tänään 5.12. päätösehdotukset tulevat, niinpä niitä sitten odotettiinkin. Ja paljon.

Toiminnanjohtajamme kuumotteli tietoa aamusta asti.  Hän tarkisti puhelimensa vähän väliä ja sitten taas uudestaan. Tässä vaiheessa onnistuin itse vielä pysyttelemään viileänä. Sitten kun toisen hankkeemme työntekijä kävi kysymässä, oliko meillä tietoa päätöksistä, aloin olla levoton ja kärsimätön. 

Kahvitaukomme venyi tavattoman pitkäksi, sillä hankkeen työntekijät olivat kokoontuneet pöydän ääreen jännittämään yhdessä ja odottamaan tuloksia. Niitä ei sen kahvitauon aikana tullut. 

Itse tiesin, että jännittäisin tätä päivää ihan hirveästi. Ensimmäinen kerta kun itse olin kirjoittanut hakemuksen ja kaikki on siitä kiinni, miten se kirjoitetaan ja mitä asioita siihen kirjoitetaan. Kauhean suuri vastuu. Olin kuitenkin tiennyt sen, että vastuuta tässä työssä kyllä riittää jo silloin kun hain tähän paikkaan. Vastuu ei siis yllättänyt, eikä se että jännittäisin päätöstä rahoituksesta. Olihan työpaikkani siitä riippuvainen. 

Yllättävää oli kuitenkin se, vaikka olin kuvitellut odottavani tietoa siitä ihan rauhallisesti, jännityksellä, mutten kuitenkaan hirveässä paniikissa tai mitään, miten kovasti helpotuin nähdessäni myönteisen päätöksen. Tuntui kuin valtava taakka olisi nostettu harteiltani ja luin päätöstä melkein vedet silmissä.

Myös muut hankkeemme saivat positiivisen päätöksen. Uskomattoman hieno juttu. Me juhlimme tätä tilaamalla pitsoja ja herkuttelemalla.  Lähes kaikki toimihenkilöt änkesivät toimiston pienen pöydän ääreen ja tunnelma oli, sanoisinko että hyvinkin tiivis ja lämmin. Kaikki hölisivät ja naureskelivat, heittävät läppää ja jutustelimme niitä näitä. Kaikki olivat hyvällä tuulella ja joulukin kolkuttelee jo oven takana. 

Lähiaikoina meillä on ollut yhtä jos toista aihetta juhlia ja siitä on tullut jo jonkinlainen tapakin, mutta tässä tiivistunnelmaisessa juhlinnassa oli jotain erityistä, jotain mitä ei muissa juhlissa ole ollut. En tarkalleen osaa määritellä sitä tunnetta, mutta uskon sen johtuneen siitä, että meiltä kaikilta oli pudonnut harteilta iso taakka.

Sana levisi nopeasti ja levitimme sitä mielellämme.

Ruuan jälkeen toimintamme normalisoitui, pystyimme taas tekemään töitä, ehkä jopa uudella innollakin. Vielä tutummaksi päivä muuttui kun Erkiksi nimetty talitintti, mistä TET-harjoittelijamme kirjoitti viime päivityksessä ninjaili itsensä taas sisään. Tintin häätäjät järjestäytyivät ja minut käskettiin omaan huoneeseeni, koska minusta ei ollut mitään hyötyä. Aina tintin lentäessä minua kohti, en kyennyt seisomaan sen tiellä ja estämään sen lentoa, vaan kirkaisin ja kyyristyin pois sen edestä. Ihan siis ymmärrettävää, että minut ohjattiin omaan huoneeseeni, koska eihän minusta mitään hyötyä ollutkaan.

Sitten kyllä sain mennä auttamaan kun meidän piti tintin jälkiä siivota ja se jos mikä oli tilanne, minkä olisin voinut olla omassa huoneessani poissa tieltä. 

Huomenna juhlitaan Suomen itsenäistymistä ja toivotankin kaikille erittäin ihanaa itsenäisyyspäivää! Arvostakaamme sitä, että meillä on itsenäinen, vapaa maa, jossa saamme asua ja elää. On ihanaa olla suomalainen. 

perjantai 30. marraskuuta 2018

Jouluhulinat

"Jos et välitä olla iloinen
ja onnellinen nyt,
niin millonka sitten?"

 Toimintakeskuksella on vietetty eilen ja tänään Toimarin joulutapahtumaa. Eilen oli tarjolla riisipiirakoita ja kahvia ja tänään puolestaan jouluiseen tyyliin riisipuuroa. Tapahtumassa on mukana Savonlinnan Malli, Savonlinnan Etsivänuorisotyö sekä Eloa ja Iloa hanke. 

Eilen kävijöitä oli paljon ja tänään tuntuu että sitäkin enemmän. Tarjoiltavat piirakat oli tilattu Linnan Piirakasta ja Kukosta ja ne olivat oikein herkullisia. Puuroa Toimarin pihalla tarjoili Savonlinnan seudun liikunta. Puuro oli erinomaista. 

Tänään on erikoinen päivä siinä mielessä, että eräs työkavereistamme jää tänään eläkkeelle ja on siis viimeistä päivää töissä. Hieman haikein mielen ja kyynel silmäkulmassa olemme omaan tahtiin käyneet sanomassa hänelle heipat. Tiedämme tapaavamme häntä vielä, muttemme vain työnmerkeissä enää. Olo on siis kaiken hulinan keskellä haikeakin. 

Ettei meillä vain olisi tylsää, tänään mukanamme on myös TET-harjoittelija, joka sai hieman erikoislaatuisemman työasun, nimittäin jouluisen kuusihatun, missä hatun päässä koreilee joulutähti. 

"Päivä on ollut todella sekalainen mutta parempi kuin normi koulupäivä. Sain pitää hienoa joulukuusen näköistä hattua koko päivän ja hattu saikin paljon kehuja. Olen jakanut karkkeja ja tarjoillut kahvia. Sain myös hieman oudon tehtävänannon, sillä tänne on pääsyt myös talitinttejä ja niitä ollaan häädetty ulos pitkin päivää. Tekemistä on ollut paljon erillaista mutta hauskaa on ollut voisin tulla toistekin." Tuumii meidän TET-harjoittelija, Elina. 

Ei siis mikään ihan tavallinen TET-päivä tai -paikkakaan. 

Huomaa selkeästi, että ihmiset alkavat valmistautua jouluun, vaikka eletään vasta marras-joulukuun vaihdetta. Lunta sataa ja fiilis on kyllä kieltämättä jouluinen, tämä kyllä saattaa johtua siitä, että marraskuun viimeiseen päivään mennessä olen tonttuillut töissä jo kolme kertaa. Näin joulua kohden alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että en pahastuisi jos töihin ei tarvitsisi enää kertaakaan tulla tonttuhattu päässä. 

Olen kyllä tiedostanut sen, että nyt joulukuussa ne tonttuilut ja joulumeiningit vasta alkaa. Sitä siis odotellessa.

Oikein hyvää joulun odotusaikaa kaikille. Nauttikaa tästä ajasta, kun joulu ja sitä seuraava jännitys ja odotus alkaa pikkuhiljaa lähentyä. 

perjantai 23. marraskuuta 2018

Toimintakeskuksen tyhy-päivä


"Haluvatko olla rohkee
 ihan toen eite? 
Piä sillon yllä hyvvee tuulta
 vaekka mualiman kuinka
 kahroes vastaan."


Tiistaina meillä vietetiin Toimintakeskuksen tyhy-päivää. Sitä oli suunniteltu jo jonkin aikaa, muokattu, vatvottu ja tuunattu. Päivää oli vaihdettu ja yhtä jos toista yksityiskohtaa mietitty uudelleen ja sävelletty. 

Päivä alkoi myymälästä, jonne kaikki kerääntyivät ensin kuuntelemaan miten päivän edetessä toimittaisiin. Toiminnanjohtaja sanoi muutaman sanan alkuun, jonka jälkeen Mertsi ja Joke esittivät itse kirjoittamansa räpin, joka nauratti kaikkia. Niinkuin oli tietysti tarkoituskin. 

Räpin aikana joulupukki ilmeistyi paikalle ja ennen kuin hän lähti takaisin, hän ehti kertoa kuulumisia Korvatunturilta.  

Toimintaa oli monenmoista ja jokainen piste piti käydä läpi ja merkitä ylös tyhy-passiin, jolla päivän lopussa sai osallistua perinteiseen joulukinkun arvontaan. Pirtti piti Bingoa, Toimintatuvalla kirjoitettiin 16-sanan runo, oli tarkkuuslaukaisua, Majakan tarkkuusammuntaa, Puuverstaan pelkokerroin ja Trivial Pursuit -kysymyksiä. 

Ruokana oli perinteistä joulukinkkua ja riisipuuroa sekä lisäksi leipää. Kinkku oli todella hyvää ja se ettei sitä jäänyt yhtään oli merkki siitä, että se maistui myös muille. Riisipuurokin oli erinomaista, sitä jäi vähän yli, mutta loppu jaettiin työllistetyille kotiin viemisiksi. 

Majakan tarkkuusammunnassa porukkaa kävi tasaiseen tahtiin, siinä ammuttiin imukuppinuolia muoviseen maalitauluun. Eniten pisteitä saanut luonnollisesti oli voittaja, mutta täytyy sanoa että joidenkin omalaatuise
ista tyyleistä oli pakko antaa lisäpisteitä. Muutama nimittäin epäonnistui ammunnassa niin, että nuoli osui maahan, mutta jollain ihmeellä se kimposi maasta ylös ja osui johonkin kohtaan maalitaululla.

Kaikkien toimintapisteiden jälkeen saattoi siirtyä ruokailemaan, jonka jälkeen oli pieni hetki aikaa höntsäillä mitä halusi. Osa jatkoi jousiammuntaa, osa meni hetkeksi omille työpisteilleen ja osa jäi toimiston aulaan höpöttelemään. 

Varttia vaille kaksitoista koetti sitten hetki, jota kaikki olivat odottaneet. Joulukinkun arvonta. Kaikki kokoontuivat myymälään ja ensin jaettiin palkinnot parhaiten lajeissa pärjänneille. Majakan tarkkuusammunnan parhain pistemäärä oli 22, joka oli todella vaikuttava tulos. Voittaja sai itselleen karkkipussin ja Robin Hood -tittelin. 

Joulukinkku arvottiin ja sen jälkeen arvottiin vielä muutamia pienempiä palkintoja, suklaarasioita ja kuivakakkuja. 

Myöhemmin lueskelimme Toimintatuvan ohjaajien kanssa runokilpailun tuloksia, osa runot oli todella ihania, kauniita ja koskettavia, osa puolestaan hauskoja ja vitsikkäitä. Tälläisinä hetkinä sitä tajuaa, millaisia kykyjä ihmisillä voi olla, eikä niitä edes huomaa. Miten ujo ja hiljainen ihminen, joka ei paljoa puhua pukahda, saattaa kirjoittaa silti sydäntä riipaisevan kauniita runoja, olla paperilla sukkelasanainen hauskuuttaja tai aikamoinen kirjallisuustietäjä.

Erilaiset ihmiset ovat vahvuus, rikkaus, jokainen on  hyvä jossain, oma vahvuus on vain tiedettävä tai etsittävä. Se saattaa olla ollut tiedossa itsellä jo vaikka kuinka kauan, tai se saattaa löytyä tälläisten leikkimielisten kisailujen tai pelailujen yhteydessä. Jokainen on hyvä jossain, eikä koskaan kannata lakata etismästä omia vahvuuksiaan. Niitä löytyy kyllä, kunhan jaksaa kaivella ja etsiä. 


"Niä kaekki mitä muuttii näkköö, 
vuan tuumaele semmosta 
mitä muut ee oo ajatellu."

On hienoa olla Toimarilla töissä ja tekemisissä niin monien erilaisten ihmisten kanssa. On myös ilo auttaa heitä löytämään omia vahvuksiaan ja antaa tästä palautetta heille, vaikkakin vahvuudet sattuisivat löytymään vahingossa tälläisten tapausten yhteydessä.