Uusivuosi uudet kujeet!

 Hyvää alkanutta vuotta 2022!

Kuten olette huomanneet majakanvalo blogi on ollut touolla jonkin aikaa muutosten tuulien puhaltaessa yhdistyksessämme.
Muutoksista suurin on vuodenvaihteessa majakkatoiminnan ja toimintatuvan yhdistyminen yhdeksi hankkeeksi, Vire-toiminnaksi.
Enemmän vire toiminnasta ja koko Savonlinnan toimintakeskuksen kuulumisista voi helmikuusta 2022 alkaen lukea osoitteessa toimarisln.blogspot.com

Iiriksen viimeinen blogipäivitys

 "Kukaan ei tiedä,
mitä huominen tuo tullessaan."

- Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Mie tiesin palatessani Toimarille, että mie lähden vähän reilun parin kuukauden päästä pois. Mie aloitin välittömästi huoneen siivouksen, tavaroiden läpikäymisen ja omien tavaroiden takaisin kotiin viemisen. Niitä oli paljon. Samalla tuli käytyä läpi, koko nelivuotinen matkani Toimarilla.

"Miten ihana elämä minulla on ollut.
Kunpa olisin tajunnut sen aikaisemmin."

- Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Mie kävin läpi miun kalenterit, jokaiselta neljältä Toimarilla olovuodelta. Mie löysin kuvia miusta jokaisen miun työparin kanssa. Mie oon kokenut vaikka ja mitä täällä ollessani. Vaikka olen innoissani uudesta ja tuntemattomasta, niin silti on haikea lähteä täältä.

Mie tulin Toimarille vuonna 2017 lokakuussa. Oli järjetöntä lähteä vakipaikasta kahden kuukauden hanketyöhön, joka ei välttämättä sen jälkeen jatkuisi. Mie olin ihan kauhuissani. Mie sain mitä parhaimman työparin, Anceligan, jota mie kaipaan ihan hulluna edelleen.

Ance oli ihana, välittävä ja niin ystävällinen, on edelleen. Me tehtiin niiden kahden kuukauden aikana kaikenlaista yhdessä, me brändättiin itsemme uudelleen ja meistä tuli MajakanValot. Vuoden 2017 lopussa Ance lähti ja mie jäin puoleksi vuodeksi yksin.

 

 "Elämän tärkeimmät hetket 
tajuaa usein vasta jälkeenpäin."

 - Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Ancen kanssa me alettiin jo vuonna 2017 käymään Pääskylahden seurakuntakodilla. Alkuun me vain näytettiin naamaamme siellä ja juteltiin ihmisten kanssa. Myöhemmin miun tuttu sattui tulemaan sinne ja me pelattiin biljardia. Muut biljardihait siellä innostui myös pelaamaan meidän kanssa ja loppu on historiaa. Tämä pyöri onnistuneesti siihen asti, kunnes korona sulki seurakuntakodin ovet.

Mie pidin erilaisia ryhmiä, kirjastossa kirjakurkkausta, Toimarin nettisivuilla chattia, ihmeellistä somea, ammattiopisto SAMIedun asuntolassa ryhmiä, kävin perjantaisin pyörimässä Erkkerissä, aloitin pitää talon aamupalaa, joka näistä ryhmistä ainoana jatkuu edelleen. Mie sain ajokortin. Mie lähdin opiskelemaan sosionomiksi syyskuussa 2018. Jossain välissä mie olin jo ehtinyt lukea itselleni lähiesimiestyön ammattitutkinnon. Mie sain kesällä 2018 uuden työparin, Leevin. Leevi oli reipas, humoristinen ja rento. Leevin työhaastattelu oli ensimmäinen haastattelu, missä mie olin itse haastattelijana ja mie oon ihan varma, että minuu jännitti enemmän kun Leeviä itseään. Samana vuonna me käytiin toimihenkilöiden kanssa viettämässä eläkkeellejäämisjuhlia Kolilla, aivan upeissa maisemissa.

"Älä luovuta 

ennen kuin ihme tapahtuu."

 
- Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Me pidettiin erilaisia ryhmiä, pop uppeja, käytiin esittelemässä toimintaa eri paikoissa. Kalenteria lukiessa muistin taas, miten ihmeissään mie olin siitä, että juhannus- ja jouluaatto oli arkipyhiä, eikä sitä tarvinnut erikseen hakea lomaksi. Mie taidan just ja just olla tottunut siihen nyt. Vuoden 2018 lopussa Leevi suuntasi kohti uusia haasteita ja mie haastattelin uusia ihmisiä töihin ja suunnittelin uusia yhteistyökuvioita ja ryhmiä. Miun uutena työparina aloitti tammikuun toinen päivä 2019 Jani. Mie tein älyttömästi koulutehtäviä töiden ohella. Me kehitettiin uusia ryhmiä, kuten luovaa toimintaa, touhu ja tarina tiistai sekä Kepen aamupala, niistä Kepen aamupala pyörii edelleen. 

 

 

"Seikkaile

ja osta pelkkä menolippu."

 - Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Huhtikuussa jäin taas yksin, ja kesän ajaksi miun työpariksi tuli Jorma. Kesän jälkeen uudeksi työpariksi tuli Vili, joka teki töitä puoliksi Majakassa ja puoliksi Toimintatuvalla. Lokakuussa 2019 me muutettiin uusiin tiloihin Ammattiopisto SAMIedun tiloihin Pohjolankadulle. 

  "Anna unelmillesi tilaisuus."

 - Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Vili siirtyi kokonaan työskentelemään Toimarin toiseen hankkeeseen, Pirtti-toimintaan ja mie olin taas hetken yksin. Sitten vuoden 2020 alussa miulle kaavailtiin uutta työparia, Annea. Annea piti sitten odottaa kolme kuukautta ja vaikka ne kuukaudet oli vähän itkua ja hampaiden kiristystä, niin täytyy sanoa, että odottaminen kannatti. Kannatti todellakin. Sain Annesta loistavan työparin lisäksi sydänystävän. Me ollaan melkein kahdessa vuodessa koettu yhdessä vaikka mitä ja Anne on auttanut minua valtavasti. Annen asiantuntijuuden ja ihmisten kohtaamistaidon kanssa on ollut aivan ihanaa ja opettavaista työskennellä. Anne on opettanut minulle paljon, näyttänyt minulle täysin uuden maailman. Mie toivon, että olen onnistunut jättämään Annen elämään edes murto-osan siitä vaikutuksesta, minkä hän on tehnyt minun maailmaani.

 

 "Älä kaiva menneistä kuoppaa
tuleville teillesi."

 - Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Tämä viikko on viimeinen viikkoni. Maanantaina lähdimme viimeistä kertaa Selkkareille, enkä oikein silloin ehkä ymmärtänyt, että tämä on nyt se viimeinen kerta. Ryhmänohjaukseni oli samanlaista kuin aina, mutta sönkötin ja änkytin enemmän kuin aiemmin. Tällä kertaa puhuin myös siansaksaa aina kun kieleni meni niin solmuun, ettei sieltä mitään järkevää sanottavaa tullut. Meillä oli todella hauskaa ja minulle tulee ikävä heitä. 

Savolaisten Selviytyjien kanssa Majakka-toiminta teki yhteistyötä jo ennen kuin minä tulin Majakkaan töihin. Silloin ja jonkin aikaa sen jälkeenkin ryhmä oli askartelutaitoihin liittyvää. Mutta kun kävi ilmi, että puheistani huolimatta minä en ollut kovinkaan lahjakas kädentaidoissa, oli minun keskittävä jotain muuta. Niinpä me aloimme pitämään Visailuja ja siitä tulikin suuri menestys. Minä myös aloin keräilemään lahjoituksina Toimarille tulleita erilaisia kysymyspelejä, mistä minulla oli tapana ottaa Selkkareille mukaan vain kysymyskortit ja kysellä niitä Visailuista. Huonettani siivotessani kysymyskortteja todella löytyi useita. Siis todella useita.

Maanantaina me talon ryhmässä jatkettiin miun työhuoneen ja Majakka-toiminnan ryhmätilan siivoamista. Sitähän riitti edelleen. Nyt pelit on viety pois niiden paikalta ja paikka sen kuin ammottaa tyhjyyttään. Se on tällä viikolla konkreettisesti osoittanut sen, että minä olen todella lähdössä. Huh.

"Rakkaat muistot ovat aarteita,
joita aika ei voi turmella.
Ne ovat onnellinen polku
eilisen iloisiin hetkiin."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia 

 

Tiistaina puolestaan oli miun viimeinen talon aamupala. Mutta aamulla mie kiireissäni ajattelin, että joskus mie vielä olen ajoissa aamupalaa laittamassa. Ja havahduin siihen ajatukseen, että enpäs ole, koska tämä on miun viimeinen aamupala. Joten tulipa vedettyä se ihan perinteisesti (myöhässä siis) ihan loppuun asti. Siinä oli tarjolla leipiä Iiriksen tyyliin. Levitteenä ruohosipulituorejuustoa, päällä juustoa ja kalkkunaleikettä. Sellaisia leipiä siis, millaisia mie kotona tekisin. Tiistaina oman työhuoneen tyhjentäminen jatkui ankarasti. Mutta valitettavasti taisin onnistua vaan siirtämään tavaroita paikasta toiseen. Hups. Nooh, Anne saa sitten siivoilla niitä ja tehdä mitä haluaa. Mie oon liian kiintynyt niihin heittääkseni niitä pois.

Keskiviikkona miulla ei oikein pitänyt olla suunnitelmia, muutakun käydä Pääskylahden kirkolla. Oli kuitenkin ollut puhetta Annen kanssa alkuviikosta, että jos keskiviikkona sataisi, ei hyvis ryhmä lähtisikään frisbeegolfaamaan, vaan mie vetäisin niille aivojumppaa. Ja kuin tilauksesta, aivojumppakelihän keskiviikkona oli. Aivojumpasta ei yleensä ole tekemistä koko tunniksi, joten Anne alkoi kiireellä suunnitella siihen jotain muutakin. Hänellä oli kuitenkin niin kiire, että sanoin voivani vetää myös sen toisen osion. Minulla oli siihen jo idea. Olin tiistaina siivotessa kirjahyllyäni saanut idean, jonka olin ajatellut selittää Annelle ja jättää hänen toteutettavakseen. Nyt kuitenkin minulle oli mahdollisuus toteuttaa idea itse.

 

Olin Toimarille töihin tullessani ostanut Majakalle kirjan, jossa oli ihania kuvia ja mieltä avartavia mietelauseita. Tiistaina tätä kirjaa selaillessani olin ajatellut, että niitä sivujahan voisi käyttää korttien tavoin, jos ne repisi kansista pois. Tämän tein hätäpäissään keskiviikkona 10 minuuttia ennen ryhmän alkua. Revin ne sivut irti. Tässä minulla ajatuksena oli se, että kun ryhmäläisille ohjeistettaisiin, että jokainen ottaa jonkun kortin pöydältä, niin sieltä takaa paljastuisi joku yllättävä kuva ja lause. Jokin sellainen, mitä ei osaisi odottaa. Ja näin me tehtiin aivojumpan jälkeen. Otettiin joku tämän hetken fiilistä jollain tapaa kuvaava kuva tai teksti ja esiteltiin se toisille. Sitten me käännettiin se ympäri ja katsottiin, mitä siellä sanottiin. Jokainen sai tämän jälkeen kertoa, osuiko se omalle kohdalle tai herättikö se jotain ajatuksia. 

Itse otin tekstin, jossa sanottiin: ole tänään aurinko ja katso mitä vedät puoleesi. Se oli keltainen ja sen tekstin sanoma iski minuun. Minä olin niin lähtökuopissa ollut koko viikon, että halusin, että minusta jäisi iloinen mielikuva kaikille. Ja olenhan minä innoissani tulevasta. Todella innoissani. Sen takana oli kuva auringonkukkapellosta ja teksti: saan olla minusta vielä ylpeä. Se oli teksti, joka oli aina saanut minut itkemään kirjaa lukiessani. Se teksti todella iski minuun. Saan olla minusta vielä ylpeä. Hyvä ettei itku tullut silloinkin, siinä kaikkien ryhmäläisten edessä. Minulle siis keksimäni idea toimi älyttömän hyvin. Miehän oon kekseliäämpi ja fiksumpi kun luulinkaan. Eikä Anne oo, vielä ainakaan, huutanu miulle siitä, että revin sen kirjan...

Hyviksen jälkeen myö lähdettiin käymään Pääskylahden kirkolla ja kun päästiin taas Toimarille, niin hetihän se piti mennä tekemään Annelle kiusaa. On se aina mukavaa, kun on jotain pientä puhdetta työn ohessa. Ja sitten mie jännityksellä odottelin, että se tulee takas omaan huoneeseensa ja huomaa, että mitä mie oon taas sinne tehnyt. Kuten tällä viikolla mie oon nyt vissiin jokaisena aamuna tullut töihin ja Anne on laittanut jotain miun tietokoneen väliin. Suklaata tai ihania kortteja. On se niin murunen. 

"Odotus on sitä, että kaipaa jotakin,

mitä ei ole saanut.

Kaipaus on sitä, että odottaa takaisin jotakin,

mitä on ollut."

 
- Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

 

Torstaina sitten ihan yllättäen aamupäivällä Majakan ryhmäläiset ja Anne tuli miun huoneeseen tuomaan miulle kortin. Siihen oli leikelty kuvia minuu muistuttavista asioista. Harmi, ettei miulla oo siitä kuvaa tähän, mutta miun oli pakko viedä se jo torstaina kotiin, kun se itketti minuu niin paljon. Siinä oli paljon pinkkejä kuvia, koska mie pidän pinkistä, siinä oli kuva korkkareista ja teksti "korkokenkä guru", hajuvedestä ja tekstinä, että mie tuoksun aina hyvältä, siellä oli kuvia huulipunista, koska miulla on yleensä punaiset huulet. Ja kaikkea sellaista, se oli hellyyttävä, ihana ja siitä selkeästi näki, että ryhmäläiset kyllä tuntevat minut kaikkien näiden vuosien jälkeen. 

Eniten kuitenkin lämmitti tekstit, Iiristä on helppo rakastaa ja loistava valo, säkenöivä persoona.  Kortin takana oli Toimarin työntekijöiden nimiä, jotka saivat minut myös tunteilemaan. Kortti oli aivan ihana, kiitos vielä kaikille siitä. 

 

Vitsi, että itkin kun ryhmäläiset selittivät siitä ja antoivat vielä omat korttinsa. Nekin piti viedä jo kotiin, koska tiesin, että tänään, perjantaina, viimeisenä päivänäni, itkisin paljon muutenkin. Torstaina itkettiin vielä Annen kanssa kahdestaan, ennen kuin sovittiin, että yritettään ettei itketä tänään enää. Se onnistui yllättävän hyvin, hyvä me.

 

Perjantai sitten miltei alkoi kyynelillä, kun yksi työkavereista oli kirjoittanut minulle liikuttavan runon. Se oli aivan ihana, hauska, tunteellinen, meidän näköinen. Ja sain lahjaksi vielä upean avainkaulanauhan ja korvikset. Kiitos hirveästi. Ne ovat aivan ihania, kuten sinäkin. Tiedät kyllä, kuka olet. 

 

Sitten omassa huoneessa piti seuraavaksi opettaa blogin jatkajalle, miten julkaisuja tehdään ja Annen kanssa itkeä vähän. Pahus soikoon, meikit on jo ihan poskilla. Anne myös kertoi, että kohta lähdetään rallimansikalla johonkin ja ihan jännityksellä taas odotan, että mitä ihmettä työkaverit ovat keksineet. Nähtäväksi jää.

 

Kiitos kaikille blogin lukijoille, jotka ovat jaksaneet pysyä mukana ja lukea julkaisuita. Kiitos näistä vuosista. Kaikkea hyvää teille ja ihanaa jatkoa. Minun tulee ikävä teitä.  

 

 

"Ihminen ei ymmärrä,
kuinka nopeasti aika kuluu,
ennen kuin se on jo kulunut."

"Älä säästä aikaa, 
tuhlaa se."

"Aika on kuin tuuli.
Se pyyhkäisee pois kevyet asiat
ja jättää jälkeensä painavat."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia 

Vähhiin käy ennenku loppuu

"Onnelliset ihmiset eivät valita tilaansa

eivätkä makaa öisin valveilla murehtimassa

velvollisuuksiaan ja syntejään."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

On toiseksi viimeinen viikkoni töissä. Maanantaina oli ensimmäinen ryhmä, joka minun osaltani loppui kokonaan, Kepen seurakuntakodin aamiainen. Vielä ei nähty kyyneliä, mutta ensi viikolla niitä lienee tiedossa sitäkin enemmän. Kellarpellon seurakuntakodilla alettiin pitää aamiaisia joskus parisen vuotta sitten. Me alettiin tehdä yhteistyötä K-Supermarket Eväskellarin kanssa, joka on Kellarpellon ainoa kauppa. Eväskellarin kauppiaat ehtivät vaihtua tänä aikana, mutta uusien kauppiaiden kanssa yhteistyö sujuu todella vaivattomasti ja helposti. On ilo tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Ja Toimarilla on ilo jatkaa sitä vielä minunkin lähtöni jälkeen. 

Seurakuntakodin aamiainen löysi omat kävijänsä ja heidän kanssaan meille ehti joidenkin kanssa muodostua omat juttumme. Erään kävijän kanssa meillä oli tapana aina maistella kaikkia erikoisuuksia, mitä saimme lahjoituksena Eväskellarista. Me maisteltiin muun muassa hummusta, erilaisia ja eri värisiä smoothieita ja mehuja. Ne oli kyllä korvaamattomia, hauskoja, ikimuistoisia hetkiä. Ja hyvä ne on muistaakin, ettei tule vahingossa maistettua hummusta vaikka uudestaan. 

 

 "Monet suuretkin keksinnöt
on nähty ensiksi unessa."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Tiistaina oli talon aamupala ja mikä aamupalassa oli tällä viikolla erilaista oli se, että Toimarilla oli samaan aikaan walk-in koronarokotuspäivä. Me otettiin rokotteet Annen kanssa heti aamusta. Anne jännitti rokotusta paljon. Kun me odotettiin pääsevämme piikitettäväksi, Anne istui peloissaan sylissäni odotusaulan tuolilla. Sitten me haahuiltiin hermostuneina kahvihuoneessa ja pälyiltiin ympärillemme odotellen kutsua rokotettavaksi. Rokotus ei sattunut yhtään, ja olin siitä iloisesti yllättynyt. Päivän mittaan käsi kyllä kipeytyi ja keskiviikon olinkin poissa töistä, mutta rokotus on kyllä sen arvoinen.

 

"Tyytyväisyys on onnen muoto,

joka yltää aistien ulottumattomiin."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Torstaina oli puolestaan viimeinen yhteinen kertamme kirjastossa. Meidän oli tarkoitus mennä syömään Uskudar Kebabbiin ja ottaa Anne mukaan. Mutta koska tälläisessä työssä tilanteet ovat kovinkin liikkuvia, niin nehän liikkuivat ja muuttuivat. Anne ei päässyt mukaan ja Uskudar oli niin täynnä, että menimmekin syömään Herkku Pekkaan. Se olikin loistava sattuma, sillä siellä emme olleet käyneet ennen ja minun onkin tehnyt jo pitkään mieli heidän herkullisia kanapaniinejaan. Niitä tuleee ikävä toisella paikkakunnalla. Tilasimme kukin mitä halusimme ja herkuttelimme sitten yhdessä kaikessa rauhassa. Juttelimme muutoksista, joita elämä tuo ja siitä, miten olemme menossa katsomaan SaPKon peliä yhdessä tänään perjantaina. 

 

Herkku Pekasta menimme kirjastoon, jossa etsimme kaikessa rauhassa luettavia kirjoja. Yksi meistä kävi uusimassa kirjastokortin ja muut laahustelivat katsomassa kirjoja. Yhdessä vaiheessa katsoin kaikkien toimimista kirjastossa ja tajusin, että eivät he minua sinne enää tarvitsisi. He osaisivat tästä lähtien toimia siellä itse. Varata kirjoja netissä, uusia lainoja ja jopa kirjastokortteja. Osa heistä kävi itsenäisesti kirjastossa jo ennen meidän kirjastoretkiämme, mutta kaikki eivät. Ehkä heillekin jää kirjastossa käyminen minun lähtöni jälkeen tavaksi. Toivon sitä. Tai ehkä ryhmäläiset voivat mennä keskenään käymään kirjastossa, ilman ohjaajaa. 

 

 "Onni on paras suoja inflaatiota vastaan."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Kirjoja itsekin katsellessa tajusin, että olin kasvanut niitä lukiessa. Silloin kirjastossa oli pieni haikea hetki, mutta huomaan että se on haikeaa myös tätä kirjoittaessa. Niin aika menee, elämä muuttuu ja uusia asioita ilmaantuu. Ryhmäläiset oppivat pärjäämään itsekseen tai yhdessä ja oma työ on jossain määrin tullut tehdyksi. Vaikka tuleekin olemaan haikeaa lähteä, niin tiedän, että kaikki kyllä pärjäävät täällä. Ja minulla tulee ikävä heitä. Mutta ei tässä vielä olla mihinkään lähdössä, ensi viikon jälkeen vasta.

 

Tänään, perjantaina, me ollaan siis menossa yhdessä Majakka-toiminnan ryhmäläisten kanssa SaPKon peliin. Itselleni se on ainakin todennäköisesti kauden ensimmäinen ja viimeinen. Nähtäväksi jää. Me ei olla käyty peleissä ikuisuuksiin ja yhessä Annen kanssa vissiin vain kerran aikaisemmin. Tästä ei voi tulla kuin hyvä. Toivottavasti illasta tulee mukava. 

 

 "Hyvät ideat tarvitsevat laskutelineitä
siinä missä siipiäkin."

 -Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Ensi viikolla sitten on se paljon puhuttu viimeinen viikko. Se alkaa viimeisellä kerrallani Savolaisilla Selviytyjillä maanantaina. Samana päivänä meillä on viimeinen peliryhmä ja olemmekin jo tällä viikolla koettaneet valita pelit, jotka pidetään Majakalla edelleen ja jotka laitetaan myyntiin, mutta vielä niissä on pohtimista. Tiistaina on viimeinen Toimarin aamupalani. Keskiviikkona taas katsotaan, pääseekö sitä pyörähtämään Pääskylahden kirkolla, mutta torstaina sinne on ainakin mentävä, sillä se on viimeinen kertani siellä. Ja perjantaina, sitten viimeinen työpäiväni. Vau. En voi oikeastaan vieläkään uskoa sitä todeksi. Minä todella olen lähdössä.

 "Menestykseen ei pääse hissillä.
On kuljettava tikapuita 
ja portaita pitkin."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

"Älä usko ihmeisiin,
riittää kun luotat niihin."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Blogia luettu jo yli 15 000 kertaa!!!

"Onni voi näyttää pieneltä sinun käsissäsi,

mutta päästäpä siitä irti,

niin käsität miten suuri se on."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Blogia on luettu jo huikeat yli 15 000 kertaa! Ihan uskomatonta!

Huomenna perjantaina, 1.10, tulee tasan neljä vuotta siitä, kun olen aloittanut Majakka-toiminnassa Savonlinnan Toimintakeskuksella. Silloin minulle sanottiin, että minun pitäisi alkaa kirjoittamaan työblogia. Alussa vähän epäilin sitä, että kuinka monia nyt oikeasti kiinnostaa, mitä kirjoitan ja ensimmäisesta blogijulkaisusta asti olen ihmetellyt sitä, miten paljon blogilla on lukijoita. 

 

Suuret lukijaluvut blogilla senkun kasvavat, vaikka lukijoita ei tällä hetkellä yhtä paljon olekaan kuin jossain vaiheessa. Neljä vuotta on pitkä aika, mutta viisitoistatuhatta on silti aivan valtavasti. VIISITOISTATUHATTA! Hyvänen aika. Blogijulkaisuita on neljän vuoden aikana tullut kirjoitetuksi 172. Näin ollen viimeinen blogijulkaisu, jonka itse tulen kirjoittamaan kahden viikon päästä on 175. Niihin on mahtunut jos jonkinlaista juttua. Iloa, surua, voitontansseja ja kaikenlaisia kömmähdyksiä. 

 

 "Onni ei johda ihmisiä yhtä ja samaa tietä."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

On ollut hauska joskus palata lukemaan vanhoja blogipäivityksiä ja muistaa kaikki ne asiat, joita niissä kirjoitetaan. Samalla tässä ymmärsin, että blogikin täyttää neljä vuotta piakkoin. Ensimmäinen blogijulkaisu on tehty 13.10. Joten blogi täyttää neljä vuotta kaksi päivää ennen viimeistä blogijulkaisuani. Vau. 

Kun aloin kirjoittamaan blogia, en uskonut, että se olisi löytänyt näin paljon lukijoita. Jossain vaiheessa ajattelin, että jos se saisi kaksisataakin lukijaa, se olisi ihan älyttömän hyvin. En muista missä ajassa ajattelin blogin saavan parisataa lukijaa, mutten koskaan uskonut, että sillä tulisi olemaan se lähes 200 lukukertaa kuukaudessa. Sanat eivät oikein riitä ihmettelemään tätä tarpeeksi. 

 

 "Moni ei huomaa
elämänsä hopeareunusta
koska etsii vain kultaa."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Tällä viikolla oli maanantaina Visailut Savolaisilla Selviytyjillä, siellä oli hauskaa ja vaikea uskoa, että seuraava kerta siellä on minulle viimeinen. Tiistaina puolestaan oli aamupala ja verkostotilaisuus netissä, jonka olin unohtanut ihan tyystin. Koska en ollut muistanut ilmottautua sinne, lyöttäydyin sitten työkavereiden työhuoneeseen kuuntelemaan sitä ja meillä oli oikein mukava, opettavainen kolme tuntia. Keskiviikkona puolestaan oli pitkäaikaisen työntekijän ja Majakan ryhmäläisen viimeinen työpäivä Toimarilla. Hänelle oli ihanasti tehty läksiäiskakku Ammattiopisto SAMIedun keittiössä, jonka lopun hän oli saanut viedä itse mukanaan. Hän tarjosi sitä työkavereilleen kahvihuoneessa ja ai että se oli hyvää. 

 

Keskiviikkona kävin Pääskylahden kirkolla ja siellä on edelleen kävijäkato. Mihin ihmeeseen kaikki biljardihait ovat hävinneet? Toivottavasti he löytävät takaisin, ennen kuin lähden pois. Keskiviikkona sain myös kuulla, että perjantaina 1.10 on myös valtakunnallinen heijastinpäivä ja heijastinkuusen kasaamisesta torstaina oli puhetta. Lupasin, että voisin kasata sen torstaiaamulla.

Ja näin myös tein. Pyysin avukseni yhden tyypin ja sitten me kasasimme kuusen, ja kiinnitimme siihen heijastimia heijastimien perään. Siitä tuli hieno. Torstaina myös kävimme Annen kanssa, joka oli palannut lomalta, Pääskylahden kirkolla, eikä siellä ollut vieläkään näkynyt biljardinpelaajia missään. Torstaina, tuntuu että juoksin jatkuvasti paikasta toiseen ja vasta iltapäivällä pääsin koneelle kirjoittamaan tätä blogia. 

 

 "Tee se tänään,
niin huomenna se on jo tehty."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Onneksi muistin sen, sillä huomenna meillä on toimihenkilöiden tyhypäivä, jolloin ajattelin keskittyä vain tyhyilyyn. Eikä siinä oikein muuhunkaan auta keskittyä, kun me menemme kävelemään jonnekin paikkaan, mikä on minulle edelleen vähän epäselvä. Vielä tähän päivään asti olin menossa ihan eripaikkaan, eri puolelle kaupunkiakin. Onneksi en kulje sinne kuitenkaan yksin, vaan pääsen työkaverin kyydillä, joten prosentin oikeaan paikkaan pääsemisessä kohonnee jonkin verran. 

 

 "Viisaus estää sinua 
joutumasta tilanteisiin,
jossa sitä tarvittaisiin."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Ensi viikolla on sitten minun viimeinen Kellarpellon seurakuntakodin aamiainen. Se on ensimmäinen viimeinen ryhmäni. Jännittää ihan katsoa, miten reagoin siihen, etten enää palaa tekemään sitä. 

Tiistaina puolestaan on walk-in koronarokotuspäivä SAVONLINNAN TOIMINTAKESKUKSELLA. WAU. Huikeeta. Rokotuksia saa 8-11.30 välisenä aikana. Talon väelle on normaalisti aamupala ja kokkikerho sitten iltapäivästä. 

 

"Älä etsi täydellistä onnea.

Onni on itse täydellisyys."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Keskiviikkona meillä on aamusta palaveri, jonka agendaa kaikki vähän pohtivat. Mutta sittenhän me nähdään, mitä siellä puhutaan. Keskiviikkona tarkoituksena on myös käydä taas katsomassa, mikä meininki on Pääskylahden kirkolla, samoin torstaina. Jos siellä on torstaina enemmän porukkaa ja pelailijoita, niin voisimme pistää vaikka bilispelit pystyyn pitkästä aikaa. Torstaina sitten Pääskylahden kirkon jälkeen onkin kirjastoreissun ja ruokailun aika. Tällä kertaa meillä on vuorossa ruokapaikoista Uskudar Kebab. Annekin tulee mukaan. Meille tulee taatusti hauskaa. 

 

Perjantaina puolestaan oli suunnitelmissa lähteä SaPKon peliin. Ensimmäistä ja minulle viimeistä kertaa tänä syksynä. 

Huikea viikko siis tulossa. Ihan innoissaan saa taas odottaa.  

 

 "Jokainen päivä pitää ottaa vastaansellaisena kuin se tulee."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Kaikkee säätämistä ja vääntämistä

 

"Onnen voi löytää toisten sanoista,

mutta ei niiden tolkuttomasta toistamisesta."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

Tällä viikolla oli Kellarpellon seurakuntakodin aamiainen, mitä en itse ehtinyt pitämään, koska minun piti tehdä viimeinen koulutehtävä. Kävi kuitenkin ilmi, että viivästyneen alkamisajankohdan takia olisin voinut olla myös Kepen aamiaista pitämässä. Sille ei kuitenkaan voinut mitään. Aina voi tulla jotain muutoksia ja siihen pitää varautua. Onneksi hätä ei ollut tämännäköinen, vaan siellä oli osaavat aamiaisentekijät laittamassa aamiaista ja se oli kuulemma myös maistunut. 

 

Tiistaina oli talon aamupala ja talon ryhmässä oli pitkästä, pitkästä aikaa kokkikerho, missä kokkailijat ja ohjaaja tekivät omenapiirakkaa. Vaikken itse ollut vetämässä sitä, sain silti omenapiirakkaa ja täytyy kehua, että se oli aivan erinomaisen hyvää. Vaniljavaahtona siinä oli käytetty jotain kauravaniljavaahtoa, mikä oli miellyttävä tuttavuus myös. Jos en olisi tiennyt, että se on kauravalmistetta, en olisi osannut sitä mausta sanoa. Täytyy ehdottomasti ostaa sitä kotiinkin joskus. 

 

Keskiviikkona me käytiin Pääskylahden kirkolla syömässä erinomaista ruokaa vain 3e hintaan. Siellä ehdin myös jutella pitkästä aikaa siellä käyvien tuttujen kanssa. Se oli oikein mukavaa. Pääskylahden kirkolla tuli käytyä myös torstaina, jolloin siellä on jumalanpalveluksen jälkeen ilmaisruokailu. Tällä kertaa torstaina oli ruokana makaroonilaatikkoa ja jälkkäriksi sai pullia. Ruoka oli oikein erinomaista. Ensi viikon torstaina aukeaa seurakuntakoti jo 10 ja se on auki 13, jolloin siellä voi seurustella muiden kanssa tai pelata vaikka biljardia. Jos vaikka vanhat tutut biljardihaitkin onnistuisivat uimaan paikalle. Nähtäväksi jää. 

 

"Onni odottaa sillä polulla,

jolla mielihalumme ja tilanteen vaatimukset

osuvat yhteen."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Torstaina meidän oli tarkoitus lähteä kirjastoon, mutta erinäisten suunnitelmien muutosten takia päätimme jättää menemättä. Sen sijaan me istuimme Toimarin pihalla ser-konttien vieressä ja höpöttelimme niitä näitä. Kirjastoon menemme sitten kahden viikon kuluttua. 

 

Tänään puolestaan oli markkinapäivä. Markkinoille lähtöä oli suunniteltu ties miten pitkään ja kaiken torstaisen sähläyksen jälkeen olin epävarma onnistuuko sinne lähteminen ollenkaan. Mutta onnistuihan se ja se oli tosi kivaa. Markkinoilla kojut eivät välttämättä olleet uusia, mutta niissä myytävät tuotteet olivat kyllä päivittynyt. Savonlinnalaiseen perinteiseen tapaan markkinasää oli viileä, tuulinen ja kävihän se jossain vaiheessa vähän satamaankin. Markkinoilla näkyi paljon tuttuja ja niitä oli kyllä kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia. 

Tänään oli myös talousneuvonnan koulutustilaisuus loppupäivästä. Kiireinen päivä siis. Nyt sitten sormet ja näppäimet sauhuten kirjoittamaan tätä blogia ja sitten eikun kotia. 

Viikonloppu on siinä mielessä itselle erikoinen, että huomenna lauantaina vietämme erään Toimarin pitkäaikaisen työntekijän läksiäisiä, joihin itsekin meinasin osallistua. Toivottavasti niistä tulee ihan huikeat. Ja tuleehan niistä.

 

"Onni, kuten musiikin harmoniakin,

on sitä, että kokonaisuus 

on edes hetken täysin sopusoinnussa."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Ensi viikolla puolestaan on Visailuja ryhmä Selkkareilla, Talon aamiainen, jotain koulutustilaisuuksia, Pääskylahden kirkkoa ja perjantaina sitten toimihenkilöiden tyhypäivä. Kuulostaa hauskalta ja lupaavalta. Ensi viikko voi taas tuoda tullessaan ihan mitä vain ja sitä jännityksellä odottaessa.

 

 "Kuinkahan vanhaksi itsensä tuntisi
ellei tietäisi ikäänsä?"

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Työparini Anne on alkuviikon lomalla, joten alkuviikosta voi mahdollisesti tulla vähän rauhallisempi. Nimittäin juuri ennenkuin hän jäi lomalle ja oli sanomassa heippoja miun huoneessa, me nauraa räkätettiin yhdessä ihan joillekin typerille jutuille. Ihan oli Anne jo loman tarpeessa. Saas nähdä mitä tällä kertaa onnistutaan rikkomaan, kun Annen kanssa loman jälkeen taas nähdään toisemme. Viimeksi hajosi miun avainkaulanauha.

 "Aika on niin arvokas lahja,
että sitä annetaan meille 
hetki kerrallaan."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Korona-ajasta arkeen paluuta ja muutoksia

"Laske sormin ja varpain

miten monella tavalla

voit olla onnellinen."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Tällä viikolla miulla oli pitkästä aikaa ensimmäinen Visailuja-ryhmä Selkkareilla. Olipa pitkästä aikaa kiva nähdä taas kaikkia ja kuulla, miten heillä oli kesä ja korona-aika mennyt. Juteltavaa riitti, koska minullakin oli kerrottavaa. Kerroin heille nimittäin, että olen saanut töitä toiselta paikkakunnalta ja olen viimeistä päivää Majakka-toiminnassa 15.10. Eli vielä kuukauden ajan. Lähtöni tietää varmasti muutoksia, mutta työparini Anne vetää ryhmiä niillä resursseilla, joita hänellä on käytettävissään ja muut Toimarin työntekijät auttavat häntä tarpeen mukaan. Blogin suhteen on toistaiseksi puhuttu siitä, että  blogijulkaisut ilmestyisivät kerran kuukaudessa ja niitä kirjoittaisi jokainen toimihenkilö vuorollaan. Se on siis alustava suunnitelma. Ja kuten tiedämme, suunnitelmat voivat muuttua. Joten nähtäväksi jää, mitä oikein tapahtuu. 

 

Muutokset ovat kuitenkin osa elämää ja niihin on hyvä tottua. Jos mikään ei koskaan muuttuisi, meillä olisi täällä todella tylsää. Majakka-toimintakin kasvaa ja kehittyy jatkuvasti, aivan kuin jokainen meistäkin. 

 

 

"Joskus täytyy elää 

kuin viimeistä päivää."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Maanantaina meillä oli myös palaveri. Kaiken hässäkän keskellä oli hienoa istahtaa hetkeksi keskustelemaan ihan asiaa. Hauskaa siinä oli se, että asialinjalla kestettiin pieni hetki ja sitten päädyimme keskustelmaan täysin toisista asioista. Hienoa, että palavereissakin voi ottaa vähän rennommin. 

 

 

"Kuule itsesi sanovan:

Olen tyytyväinen."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Tiistaina oli talon aamupala ja siinä ehti taas mukavasti vaihtaa kuulumisia yhden jos toisenkin kanssa. Tiistaina oli kiva hieman hengähtää maanantain hässäkän jälkeen. Tiistaina myös harjoittelin opinnäytetyöni esitystä Annelle, koska minulle oli esitysseminaari torstaina, jota jännitin tietysti jo hirveästi. Anne kehui esitystäni ja piti siitä niin paljon, että pyysi minua tulemaan pitämään luennon ensimmäiseen kesän jälkeen pidettävään hyvinvointiryhmään keskiviikkona. Tämä sopi minulle hyvin ja pidin ajatuksesta, että saisin vielä harjoitella enemmän esitystä. 

 

Keskiviikkona pitämäni hyvinvointi luento hyvinvointiryhmäläisille meni hyvin ja saimme käytyä hyvin keskustelua hyvinvointiin liittyvistä aiheista esityksessäni. Niitä olivat ravinto, uni, liikunta, ihmissuhteet ja harrastukset. Erilaista luennon pitämisessä hyvinvointiryhmäläisille oli kuitenkin se, että luennolla me keskustelimme aiheesta ryhmäläisten kanssa, mutta opinnäytetyön esitysseminaarissa ensin vain minä olisin äänessä. 

 

Keskiviikkona oli myös sovittu eräs välienselvittely, jota kävimme läpi sitten iltapäivästä. Se meni hyvin ja olin niin ylpeä siihen osallistujista, miten hyvin he osasivat pyytää ja antaa anteeksi. Todella tärkeitä taitoja, todella tärkeitä. 

Keskiviikkona sitten iltapäivästä kävin juttelemassa työelämän mentorini kanssa torstaisesta opparin esitysseminaarista, jonka jälkeen lähdin kotiin varmistamaan, että kaikki toimisi aamulla varmasti hyvin ja oikein. 

 

Onneksi menin, sillä tabletin, jolla minun oli tarkoitus pitää esitysseminaarini, akku oli tyhjä. Sitten sitä latailin illan, jotta aamulla mitään ongelmia sen kanssa ei olisi. Kun myöhemmin sain tabletin auki, huomasin, että kouluntehtäväalustalla olisi huoltokatko juuri torstaiaamuna kello 6-9. Sattuipa sopivasti, että esitysseminaarini oli juuri kahdeksasta yhdeksään. Sitten minun piti lähetellä linkkejä seminaariin vielä omaan ja opponentin sähköpostiin, jotta mekin pääsisimme paikalla huoltokatkosta huolimatta. 

 

Viimein koitti torstai ja jännitin aamulla kamalasti. Onneksi työkaverit laittoivat aamulla onnitteluja ja höpöttelivät kanssani vielä minuutteja ennen seminaarin alkua. Se lievitti jännitystäni ja auttoi paljon. Heidän tukensa merkitsi minulle valtavasti. 

 

Sitten aloitin esityksen. Itse esittäminenkin oli kamalan jännittävää, mutta olin vielä suunnitellut aloittavani sen laulamalla tai oikeastaan räppäämällä (tai jotain), joten se jännitti vielä enemmän. Olisihan se nyt ollut aivan liian helppoa pelkästään puhua siinä, piti vissiin hommata itselleni jotain haastetta siihen. Siis aivan kamalaa. En tiedä yhtään mitä olin ajatellut. Mutta hoilotus ja kaikki muukin esityksessä meni hyvin ja sain siitä paljon positiivista palautetta. Opponenttikin sanoi, että esityksestä oli tullut hyvälle mielelle ja se oli tuonut hymyn huulille. Se oli aivan ihanaa kuulla. 

 

 "Opi sydämmelläsi."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Torstaina myös käytiin ensimmäistä kertaa Pääskylahden kirkon ilmaisruokailussa sitten ikuisuuden ja oli kiva nähdä niitä tyyppejä, jotka silloin siellä sattuivat olemaan. 

 

Tänään perjantaina me ollaan sitten käyty shoppailemassa ja ostelemassa tuleville ryhmille tarvittavia juttuja. Kaikkee kivaa, tänään on ollut taaas kauhee hässäkkäpäivä, mutta hauskaa on kyllä piisannut. 

 

Ensiviikolla puolestaan luvassa Kepen aamupalaa, minulla viimeisiä opiskelujuttuja sekä jotain pientä talon ryhmässä. Tiistaina aamupalaa, ja talon ryhmässä ehkä kokkailua. Keskiviikkona Annen hyvis-ryhmä ja minä voisin piipahtaa taas Pääskylahden kirkon ruokailussa samoin torstaina. Torstaina on myös taas kirjastopäivä. Täytyy yrittää viikonlopun aikana lukea kirjoja, joita viime kerralla tuli lainattua. Me käydään myös syömässä ja tällä kertaa on ruokapaikkana luvassa Capero. 

 

 "Onneen ei liity vaatimuksia."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Perjantaina puolestaan suunnataan ryhmäläisten kanssa markkinoille ja kalenterissa näkyy iltapäivälle vielä joku koulutustilaisuus. 

 

Ensi viikkokin näyttää siis olevan täynnä touhua ja tohinaa. Kaikkea kivaa tuntuu olevan luvassa ja odotan sitä innoissani. Onneksi on kuitenkin välissä viikonloppu, jolloin saa vähän huilata ja rauhoittua. 

 

"Purjeveneessä myrskyn keskellä

satama voi näyttää olevan kaukana."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

"Kun meri on tyyni,

myrskyä tuskin muistaa."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Toilaileminen pitää kiireisenä ja nauravana

"Kun ottaa vähän kerrallaan,
voi nauttia useammin."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Tällä viikolla oli ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin aamiaista Kellarpellon seurakuntakodilla. Oli ihastuttavaa nähdä, että vaikka markkinointi ja mainonta nyt oli mitä oli, niin siellä näkyi lähes kaikki tutut naamat. Aamiastarjottavat oli taas mitä herkullisimpia ja syöjät tuntuivat tykkäävän. Vähän itsellä on kuitenkin oppimista tuohon lyhennettyyn aamiaisaikaan, mutta kävijöillä ei tuntunut olevan sen kanssa mitään ongelmia. Ja miksi olisikaan, sitähän varten sitä lyhennettiin, koska ei siellä ketään enää ysin jälkeen käynyt. Kaikki kävijät tulee ulos odottamaan jo ennen puolta ysiä tai just siihen aikaan. 

 

Maanantain Toimarin ryhmän piti olla lukuhetki, jossa olisi itse saanut valita oman seikkailunsa, mutta ei ryhmäläiset halunneet mitään lukuhetkeä kuunnella. He halusivat pelata ja niin me sitten tehtiin. Meillä oli myös yksi uusi pelaaja, ja hän toi peleihimme paljon naurua ja virtaa. Pelailujen jälkeen suunnittelimme torstaista reissua syömään ja kirjastoon, niin ikään pitkästä aikaa.

 

"Onni on suoja myrskyltä."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen 

 

Tiistaina oli normaalisti talon aamupala ja siinä tiimellyksessä onnistuttiin heittämään lattialle kurkkua, makkaraa, kahvia, maitoa ja mitäniitänyt oli. Eli meni ihan tosi hyvin. Naurua onneksi riitti. Olisihan se nyt tylsää tarjoilla aamupalaa, jos ei yhtään pitäisi välissä poimia lattialta ruokaa, pyyhkiä sinne valuneita kahveja tai muuta sellaista. On se hyvä, että pidetään itsemme kiireisinä. 

 

Tiistaina meillä oli myös Majakan ohjausryhmä. Sinne ei ollut ilmoittautunut kovin montaa henkeä ja tilanteet muuttuivat äkisti vieläkin samana päivänä, joten sinne tuli vain muutama henkilö. Se ei kuitenkaan meininkejä haitannut, meillä oli hyviä keskusteluja, paljon kysymistä ja muuta höpöttämistä. Tarjottavatkin olivat hyviä ja niitä riitti ihan kotiin asti, yhdelle jos toisellekin. 

Tiistaina ohjausryhmän jälkeen rykäisin vielä kirjoittaa ohjausryhmän kokouksen muistion ja sittenhän sitä jousi lähteä jo kotia. 

 

"Jos pääportti on kiinni,
koputa sivuovelle."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Keskiviikkona puolestaan oli itsellä kummallinen päivä, kun piti kesken päivän lähteä käymään kotona, kun minulla oli siellä sovittu tapaaminen. Torstaina sitten oli päivä, jota olimme odottaneet jo monta viikkoa. Päivä, jolloin lähtisimme käymään kirjastossa ja syömässä. Sitä ei oltu juuri sen kummemmin suunniteltu, mikä oli älyttömän hyvä, koska vielä yhden aikaan (jolloin olimme sopineet lähtevämme matkaan) tuli esille vielä muuttujia. Onneksi ei ollut tullut tehtyä suunnittelussa turhaa työtä. Lopulta pääsimme kuin pääsimmekin Hesburgeriin, vaikka jotkut joutuivat vähän odottamaan, ei se haitannut mitään. Ruokahalu ehti hyvin kasvaa. Seura oli hyvää ja meillä oli todella hauskaa. Ruokakin oli hyvää. Kun lopulta hitainkin syöjä (minä) oli saanut syötyä, lähdimme siirtymään kohti kirjastoa. 

 

Itse olin ajatellut, etten oikein lainaisi mitään, mutta sehän on jo tuttu kuvio. Aina kun me mennään kirjastoon, olen sitä mieltä, että en lainaa mitään ja silti sieltä lähdetään hirmuisen kirjakassin kanssa. Niin kävi nytkin. Yllätyin siitä, että onnistuin valikoimaan kirjoista mukaani vain neljä. Kirjojen lainaamisen ongelma itselläni tuntuu olevan vähän se, etten oikein jaksa palauttaa niitä. Mutta sitä varten me käydään siellä kirjastossa kahden viikon välein, että kirjat ja jopa dvd:t ehtii palauttaa ajoissa. Fiksusti suunniteltu, vai mitä? Löysin kyllä kirjastosta myös ties miten monta kirjaa, jotka aion lainata ensi kerralla, joten ensi kerralla ei tarvitse edes lähteä sinne sillä ajatuksella, että nyt en lainaa mitään.

"Virheet ovat silta viisauden 
kokemattomuuden välillä."  

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Onneksi en itse ollut ainoa, joka löysi kirjastosta jotain lainattavaa. Enkä ollut myöskään ainoa, jolle lainaaminen ja sen päättäminen, mitä lainaa tuotti harmaita hiuksia. Sellaista se vaan tuntuu olevan. Siellä on niin paljon vaihtoehtoja, niin paljon kirjoja, että niitähän saa lukea ihan roppakaupalla, jos meinaa ehtiä lukemaan kaikki. Tai ainakin kaikki sellaiset, mistä itse tykkää. On myös hienoa nähdä, että vaikka lukeminen ja kirjastossa käynti on osittain jo vanhanaikaista, niin kirjastoon silti tulee uusia kirjoja jatkuvasti sekä siellä käy edelleen paljon eri ikäisiä ihmisiä. 

Tänään perjantaina sitten on vuorossa uusin blogijulkaisu ja olen nyt kesäloman ja työharjoitteluni jälkeen huomannut, että blogin kirjoittaminen on vaikeampaa kuin aiemmin. Minulla tuntuu jatkuvasti olevan joku kirjoittajanblokki päällä, tai liian suuri sensuuri sen suhteen, mitä kirjoitan. Mutta ehkä se nyt tässä vielä normalisoituu. Kuka tietää.

"Onni voi saada tututkin teot

näyttämään kauniilta."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

Ensi viikolla puolestaan on vuorossa Selkkarit heti maanantaina ja sitten me palaveerataan hankehakemukseen liittyen. Ne on aina haastavia palavereja, vaikka eihän niissä oikeastaan ole mitään vikaa. Kerrankin kun itsekin tiedän mistä siinä puhutaan. Paitsi, että tällä kertaa en välttämättä tiedä. Nonni, siinä meni sekin sitten... 

Tiistaina ryhmäläisillä on luvassa ensimmäinen kokkikerho, niin ikään ikuisuuksiin. Aamupala tarjoillaan ihan normaalisti aamulla ja oma tiistaipäiväni on vielä vähän auki, nähtäväksi siis jää mitä kaikkea oikein sattuu ja tapahtuu. Keskiviikkona puolestaan työparini Anne pyöräyttää Hyvinvointi-ryhmän käyntiin ja ryhmäläiset ovat varmasti odottaneet sitä innolla. Itse suunnittelin, että jos sitä lähtisi pitkästä aikaa käymään Pääskylahden kirkolla. Siitäkin on niin pitkä aika, kun se on viimeksi edes ollut auki. 

"Aina kun sydämessäsi on rakkautta,

elämässäsi on onnea."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

Torstaina on jännä päivä. Silloin minulla on opinnäytetyön esitysseminaari. Vaikka kaikki sanoo, että eihän sitä tarvitse jännittää, olen oman opparini asiantuntija, eikä sitä kuuntelemassa ole kuin tuttuja. No, onhan se ehkä niinkin, mutta valitettavasti se ei poista jännitystä. Lisäksi tiistain ohjausryhmän palaverissa ohjausryhmäläiset osoittivat kiinnostuksensa tulla kuuntelemaan sitä, joten sitten siellä on entistä enemmän porukkaa. Voi jee. Oikeasti on kyllä tosi kiva, että he ovat kiinnostuneita opinnäytetyöstäni. 

Torstaina on sitten Pääskylahdessa ilmaisruokailu, joten eiköhän sielläkin pidä mennä taas pyörähtämään. Perjantaille ei puolestaan ole sen kummempia suunnitelmia blogin kirjoittamisen ohella, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö siitäkin tulisi oikein vauhdikas ja tekemisentäyteinen päivä.

 

 

"Miksi olla onnellinen?

Koska olet sen arvoinen."

 -Kirjasta Tuhat tietä onneen