"Kun ottaa vähän kerrallaan,
voi nauttia useammin."
-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Tällä viikolla oli ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin aamiaista Kellarpellon seurakuntakodilla. Oli ihastuttavaa nähdä, että vaikka markkinointi ja mainonta nyt oli mitä oli, niin siellä näkyi lähes kaikki tutut naamat. Aamiastarjottavat oli taas mitä herkullisimpia ja syöjät tuntuivat tykkäävän. Vähän itsellä on kuitenkin oppimista tuohon lyhennettyyn aamiaisaikaan, mutta kävijöillä ei tuntunut olevan sen kanssa mitään ongelmia. Ja miksi olisikaan, sitähän varten sitä lyhennettiin, koska ei siellä ketään enää ysin jälkeen käynyt. Kaikki kävijät tulee ulos odottamaan jo ennen puolta ysiä tai just siihen aikaan.
Maanantain Toimarin ryhmän piti olla lukuhetki, jossa olisi itse saanut valita oman seikkailunsa, mutta ei ryhmäläiset halunneet mitään lukuhetkeä kuunnella. He halusivat pelata ja niin me sitten tehtiin. Meillä oli myös yksi uusi pelaaja, ja hän toi peleihimme paljon naurua ja virtaa. Pelailujen jälkeen suunnittelimme torstaista reissua syömään ja kirjastoon, niin ikään pitkästä aikaa.
"Onni on suoja myrskyltä."
-Kirjasta Tuhat tietä onneen
Tiistaina oli normaalisti talon aamupala ja siinä tiimellyksessä onnistuttiin heittämään lattialle kurkkua, makkaraa, kahvia, maitoa ja mitäniitänyt oli. Eli meni ihan tosi hyvin. Naurua onneksi riitti. Olisihan se nyt tylsää tarjoilla aamupalaa, jos ei yhtään pitäisi välissä poimia lattialta ruokaa, pyyhkiä sinne valuneita kahveja tai muuta sellaista. On se hyvä, että pidetään itsemme kiireisinä.
Tiistaina meillä oli myös Majakan ohjausryhmä. Sinne ei ollut ilmoittautunut kovin montaa henkeä ja tilanteet muuttuivat äkisti vieläkin samana päivänä, joten sinne tuli vain muutama henkilö. Se ei kuitenkaan meininkejä haitannut, meillä oli hyviä keskusteluja, paljon kysymistä ja muuta höpöttämistä. Tarjottavatkin olivat hyviä ja niitä riitti ihan kotiin asti, yhdelle jos toisellekin.
Tiistaina ohjausryhmän jälkeen rykäisin vielä kirjoittaa ohjausryhmän kokouksen muistion ja sittenhän sitä jousi lähteä jo kotia.
"Jos pääportti on kiinni,
koputa sivuovelle."
Keskiviikkona puolestaan oli itsellä kummallinen päivä, kun piti kesken päivän lähteä käymään kotona, kun minulla oli siellä sovittu tapaaminen. Torstaina sitten oli päivä, jota olimme odottaneet jo monta viikkoa. Päivä, jolloin lähtisimme käymään kirjastossa ja syömässä. Sitä ei oltu juuri sen kummemmin suunniteltu, mikä oli älyttömän hyvä, koska vielä yhden aikaan (jolloin olimme sopineet lähtevämme matkaan) tuli esille vielä muuttujia. Onneksi ei ollut tullut tehtyä suunnittelussa turhaa työtä. Lopulta pääsimme kuin pääsimmekin Hesburgeriin, vaikka jotkut joutuivat vähän odottamaan, ei se haitannut mitään. Ruokahalu ehti hyvin kasvaa. Seura oli hyvää ja meillä oli todella hauskaa. Ruokakin oli hyvää. Kun lopulta hitainkin syöjä (minä) oli saanut syötyä, lähdimme siirtymään kohti kirjastoa.
Itse olin ajatellut, etten oikein lainaisi mitään, mutta sehän on jo tuttu kuvio. Aina kun me mennään kirjastoon, olen sitä mieltä, että en lainaa mitään ja silti sieltä lähdetään hirmuisen kirjakassin kanssa. Niin kävi nytkin. Yllätyin siitä, että onnistuin valikoimaan kirjoista mukaani vain neljä. Kirjojen lainaamisen ongelma itselläni tuntuu olevan vähän se, etten oikein jaksa palauttaa niitä. Mutta sitä varten me käydään siellä kirjastossa kahden viikon välein, että kirjat ja jopa dvd:t ehtii palauttaa ajoissa. Fiksusti suunniteltu, vai mitä? Löysin kyllä kirjastosta myös ties miten monta kirjaa, jotka aion lainata ensi kerralla, joten ensi kerralla ei tarvitse edes lähteä sinne sillä ajatuksella, että nyt en lainaa mitään.
"Virheet ovat silta viisauden
kokemattomuuden välillä."
-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Onneksi en itse ollut ainoa, joka löysi kirjastosta jotain lainattavaa. Enkä ollut myöskään ainoa, jolle lainaaminen ja sen päättäminen, mitä lainaa tuotti harmaita hiuksia. Sellaista se vaan tuntuu olevan. Siellä on niin paljon vaihtoehtoja, niin paljon kirjoja, että niitähän saa lukea ihan roppakaupalla, jos meinaa ehtiä lukemaan kaikki. Tai ainakin kaikki sellaiset, mistä itse tykkää. On myös hienoa nähdä, että vaikka lukeminen ja kirjastossa käynti on osittain jo vanhanaikaista, niin kirjastoon silti tulee uusia kirjoja jatkuvasti sekä siellä käy edelleen paljon eri ikäisiä ihmisiä.
Tänään perjantaina sitten on vuorossa uusin blogijulkaisu ja olen nyt kesäloman ja työharjoitteluni jälkeen huomannut, että blogin kirjoittaminen on vaikeampaa kuin aiemmin. Minulla tuntuu jatkuvasti olevan joku kirjoittajanblokki päällä, tai liian suuri sensuuri sen suhteen, mitä kirjoitan. Mutta ehkä se nyt tässä vielä normalisoituu. Kuka tietää.
"Onni voi saada tututkin teot
näyttämään kauniilta."
-Kirjasta Tuhat tietä onneen
Ensi viikolla puolestaan on vuorossa Selkkarit heti maanantaina ja sitten me palaveerataan hankehakemukseen liittyen. Ne on aina haastavia palavereja, vaikka eihän niissä oikeastaan ole mitään vikaa. Kerrankin kun itsekin tiedän mistä siinä puhutaan. Paitsi, että tällä kertaa en välttämättä tiedä. Nonni, siinä meni sekin sitten...
Tiistaina ryhmäläisillä on luvassa ensimmäinen kokkikerho, niin ikään ikuisuuksiin. Aamupala tarjoillaan ihan normaalisti aamulla ja oma tiistaipäiväni on vielä vähän auki, nähtäväksi siis jää mitä kaikkea oikein sattuu ja tapahtuu. Keskiviikkona puolestaan työparini Anne pyöräyttää Hyvinvointi-ryhmän käyntiin ja ryhmäläiset ovat varmasti odottaneet sitä innolla. Itse suunnittelin, että jos sitä lähtisi pitkästä aikaa käymään Pääskylahden kirkolla. Siitäkin on niin pitkä aika, kun se on viimeksi edes ollut auki.
"Aina kun sydämessäsi on rakkautta,
elämässäsi on onnea."
Torstaina on jännä päivä. Silloin minulla on opinnäytetyön esitysseminaari. Vaikka kaikki sanoo, että eihän sitä tarvitse jännittää, olen oman opparini asiantuntija, eikä sitä kuuntelemassa ole kuin tuttuja. No, onhan se ehkä niinkin, mutta valitettavasti se ei poista jännitystä. Lisäksi tiistain ohjausryhmän palaverissa ohjausryhmäläiset osoittivat kiinnostuksensa tulla kuuntelemaan sitä, joten sitten siellä on entistä enemmän porukkaa. Voi jee. Oikeasti on kyllä tosi kiva, että he ovat kiinnostuneita opinnäytetyöstäni.
Torstaina on sitten Pääskylahdessa ilmaisruokailu, joten eiköhän sielläkin pidä mennä taas pyörähtämään. Perjantaille ei puolestaan ole sen kummempia suunnitelmia blogin kirjoittamisen ohella, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö siitäkin tulisi oikein vauhdikas ja tekemisentäyteinen päivä.
"Miksi olla onnellinen?
Koska olet sen arvoinen."
-Kirjasta Tuhat tietä onneen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti