Vuoden viimeinen julkaisu

"Eti parasta 

muissa immeisissä 

ja suat uskoo,

 että hyö tekköö 

siule saman."

Tänä vuonna on ehtinyt tapahtua niin paljon. Niin töissä kuin vapaa-ajallakin, oli isoja ja kokonaisvaltaisia muutoksia, sekä pieniä ja hienovaraisempia muutoksia.  Tunteet menivät laidasta laitaan ja taas takaisin. 

Yleensä sanotaan, että taaksepäin katsottuna aika näyttää menneen todella nopeasti. Minusta aika ja viikot vierivät todella nopeasti, mutta kun miettii mennyttä vuotta, se tuntuu todella pitkältä ajalta. 

Ensimmäisen puoli vuotta työskentelin Majakka-toiminnassa yksin. Sitten kesän jälkeen aloitti uusi työparini, joka jäi pois viime tiistaina. Jäin haikein mielin muistelemaan yhteistä aikaamme, mutta toisaalta taas olen innoissani. Sillä ensi vuonna, tammikuun toinen päivä, kun palaan joululomalta töihin, en aloita niitä yksin. Vaan työt kanssani aloittaa uusi työpari. 

Olen innoissani ja helpottunut tästä. Ettei minun tarvitse kantaa kaikkea vastuuta yksin, eikä miettiä että miten töissä pärjätään kun olen itse opiskelemassa. Toisaalta odotan innolla sitä, että pääsemme työskentelemään yhdessä. 

Olen innoissani myös siitä, että vuoden alussa voimme muokata ryhmiä uudenlaisiksi. Minulla on jo suunnitelmia, joiden toteuttamista odotan innolla. 

Vuosi sitten olin ollut Toimarilla töissä kaksi kuukautta. Lähteminen hanketyöhön oli tietoinen riski, sillä hankkeen rahoitus ei ollut varma. Vaikka edellinen työpaikkani oli vakituinen ja edessä tiedettävästi vain kahden kuukauden pesti uudessa paikassa, lähdin Toimarille innolla. Oli jo aikakin kokeilla jotain uutta. 

Tämä tietoisesti otettu riski, osoittautui tähän mennessä työurani parhaimmaiksi päätökseksi. Sillä nyt minä olen onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin. En olisi voinut uskoa, että työtä tekemällä voi tulla onnelliseksi, mutta nyt näen sen omin silmin. Lähden töihin jokapäivä hyvillä mielin, kenties silmät väsymyksestä ristissä, mutta hyvillä mielin.

Tuntuu, että töissä todella arvostetaan työpanostani. Olen saanut palkintoja työstäni ja minulle on myös kerrottu se. Tunnen itseni etuoikeutetuksi ollessani tälläisessä työssä. Palaan loman jälkeen töihin täynnä uutta puhtia ja intoa tulevasta. Tuskin maltan odottaa.  

Nyt kuitenkin on aika rauhoittua ja hiljentyä nauttimaan joulusta. On ihanaa, että saamme kuin saammekin valkean joulun. Luonto on kuin talven satumaa kun puitakin peittää lumihuntu. 

Ihanaa joulua ja loistavaa, onnellista uutta vuotta. 

Vuosi 2018

"Välillä on ihan hyvä eksyvä

 ja löötee uusia 

polokuja kulettavaks."

Joulu lähestyy ja vuoden vaihde samalla. Majakka-toiminnassa se tarkoittaa, että nyt minulla on mahdollisuus uudistaa toimintaa. Minulla on mahdollisuus miettiä millaisia ryhmiä ensi vuonna pidetään, säästetäänkö jotain vanhempia ryhmiä ja miten paljon ja millaisia uusia ryhmiä pidettäisiin. 

Minusta suunnittelu on kivaa ja olen aina ollut innoissani suunnittelemistani ryhmistä. Harmikseni tämä ei kuitenkaan ole saanut ihmisiä liikkeelle tarkoitukseni mukaisella tavalla. 

"Opettele naaramaan 
vastuksille ja hoksoot 
hyvinnii joutuin, 
että harvassapa on 
totiset päevät."

Pitää siis kehittää jotain sellaista, mistä en ole itsekseni innoissani, vaan sellaista, mistä kaikki muutkin olisivat innoissaan. Olen kuunnellut palautteita ja toiveita ryhmien suhteen ja se helpottaa työskentelyäni, tiedän nyt mistä kävijät pitivät ja mistä ei. Tämän pohjalta pitäisi olla helppoa luoda uudet ryhmät ensi vuodelle. Palautteet ja toiveet kävijöiltä eivät kuitenkaan ole kuin osa kokonaisuudesta. Minun pitäisi myös saada tietää, mitä sellaiset henkilöt haluavat, jotka eivät ole vielä osallistuneet toimintaan. 

"Joskus pittää kokkeilla mahotonta, 

että selevijäes, 

mikä on mahollista."

Ei mikään helppo homma, ei todellakaan. En kuitenkaan aio lannistua tästä, vaan jatkaa pää pystyssä kohti uusia seikkailuja. Tiedän, että ensi vuodesta tulee sellainen. 

Ei pidä kuitenkaan unohtaa tämän vuoden hyviä puolia. Saatiin mukaan toimintaan uusia kävijöitä, jotka rikastuttivat ryhmiämme. He ryhmäytyivät toisten kävijöiden kanssa nopeasti ja ovat nyt olennainen osa meidän ryhmiä. Saimme myös uusia yhteistyökumppaneita ja heidän kanssaan toimintaa toivottavasti jatketaan ensi vuonna. 

Loppuvuodesta sain myös itselleni uuden työparin, joka rikastutti päiviäni enemmän kuin olisin missään vaiheessa osannut kuvitellakaan. Hän myös hermostutti ja nostatti verenpainettani ihan kunnolla, mutta nyt kun hän on jäämässä pois Majakka-toiminnasta, en haluaisin hänen lähtevän. Vaikka mieleni on haikea, tiedän että tulemme vielä näkemään toisiamme ja pitämään yhteyttä. 

"Jos kiitokseen on aehetta 

niin piä huolj, 

että se kanssa kuullaan."

Nyt kiitokseen on todella aihetta. Haluan kiittää kaikkia heitä, joiden kanssa olen saanut olla tänä vuonna tekemisissä. Olen saanut valtavasti uusia tuttavuuksia ja oppinut heiltä valtavasti uusia asioita. Kiitos.                      

"Kun etit hyvvee toesista, löövät parraat puolet itestäs."

Miten paljon tänä vuonna onkaan asiat muuttuneet. Huomaan ryhmäläistemme olevan paljon puheliaampia, avoimempia ja ulospäinsuuntautuneisempia. Heidän arjenhallinta taitonsa ovat kohentuneet huimasti, sekä osasta heistä on myös uskaltautunut neuvomaan ja opastamaan muita. Tämä on valtava edistysaskel ja olen suunnattoman ylpeä heistä kaikista. Sanotaan, että pitäisi tehdä työtä jolla on tarkoitus ja voin ilokseni todeta, että minun työlläni on sellainen. 

 "Sinnäe oot onnellinen vuan, 

jos ite uskot semmonen olovas."

Suuri päivä

"Kyllä suapi kuatuilla,

vuan ee jiähä makkoomaan."

Tänään on meillä Toimarilla odotettu päivä. Tänään nimittäin tulivat STEAn rahoituspäätökset. Oli jo jonkin aikaa ollut tiedossa, että tänään 5.12. päätösehdotukset tulevat, niinpä niitä sitten odotettiinkin. Ja paljon.

Toiminnanjohtajamme kuumotteli tietoa aamusta asti.  Hän tarkisti puhelimensa vähän väliä ja sitten taas uudestaan. Tässä vaiheessa onnistuin itse vielä pysyttelemään viileänä. Sitten kun toisen hankkeemme työntekijä kävi kysymässä, oliko meillä tietoa päätöksistä, aloin olla levoton ja kärsimätön. 

Kahvitaukomme venyi tavattoman pitkäksi, sillä hankkeen työntekijät olivat kokoontuneet pöydän ääreen jännittämään yhdessä ja odottamaan tuloksia. Niitä ei sen kahvitauon aikana tullut. 

Itse tiesin, että jännittäisin tätä päivää ihan hirveästi. Ensimmäinen kerta kun itse olin kirjoittanut hakemuksen ja kaikki on siitä kiinni, miten se kirjoitetaan ja mitä asioita siihen kirjoitetaan. Kauhean suuri vastuu. Olin kuitenkin tiennyt sen, että vastuuta tässä työssä kyllä riittää jo silloin kun hain tähän paikkaan. Vastuu ei siis yllättänyt, eikä se että jännittäisin päätöstä rahoituksesta. Olihan työpaikkani siitä riippuvainen. 

Yllättävää oli kuitenkin se, vaikka olin kuvitellut odottavani tietoa siitä ihan rauhallisesti, jännityksellä, mutten kuitenkaan hirveässä paniikissa tai mitään, miten kovasti helpotuin nähdessäni myönteisen päätöksen. Tuntui kuin valtava taakka olisi nostettu harteiltani ja luin päätöstä melkein vedet silmissä.

Myös muut hankkeemme saivat positiivisen päätöksen. Uskomattoman hieno juttu. Me juhlimme tätä tilaamalla pitsoja ja herkuttelemalla.  Lähes kaikki toimihenkilöt änkesivät toimiston pienen pöydän ääreen ja tunnelma oli, sanoisinko että hyvinkin tiivis ja lämmin. Kaikki hölisivät ja naureskelivat, heittävät läppää ja jutustelimme niitä näitä. Kaikki olivat hyvällä tuulella ja joulukin kolkuttelee jo oven takana. 

Lähiaikoina meillä on ollut yhtä jos toista aihetta juhlia ja siitä on tullut jo jonkinlainen tapakin, mutta tässä tiivistunnelmaisessa juhlinnassa oli jotain erityistä, jotain mitä ei muissa juhlissa ole ollut. En tarkalleen osaa määritellä sitä tunnetta, mutta uskon sen johtuneen siitä, että meiltä kaikilta oli pudonnut harteilta iso taakka.

Sana levisi nopeasti ja levitimme sitä mielellämme.

Ruuan jälkeen toimintamme normalisoitui, pystyimme taas tekemään töitä, ehkä jopa uudella innollakin. Vielä tutummaksi päivä muuttui kun Erkiksi nimetty talitintti, mistä TET-harjoittelijamme kirjoitti viime päivityksessä ninjaili itsensä taas sisään. Tintin häätäjät järjestäytyivät ja minut käskettiin omaan huoneeseeni, koska minusta ei ollut mitään hyötyä. Aina tintin lentäessä minua kohti, en kyennyt seisomaan sen tiellä ja estämään sen lentoa, vaan kirkaisin ja kyyristyin pois sen edestä. Ihan siis ymmärrettävää, että minut ohjattiin omaan huoneeseeni, koska eihän minusta mitään hyötyä ollutkaan.

Sitten kyllä sain mennä auttamaan kun meidän piti tintin jälkiä siivota ja se jos mikä oli tilanne, minkä olisin voinut olla omassa huoneessani poissa tieltä. 

Huomenna juhlitaan Suomen itsenäistymistä ja toivotankin kaikille erittäin ihanaa itsenäisyyspäivää! Arvostakaamme sitä, että meillä on itsenäinen, vapaa maa, jossa saamme asua ja elää. On ihanaa olla suomalainen.