Muuttohulinaa ja huojennusta hakemuksesta

"Se, joka hymyilee myös itsekseen,

hymyilee kaikkein aidoimmin."

- Aurinkoinen mieli - Elämänmakuisia ajatuksia

Muutto alkaa lähestymään ja päämyymälässä on suuri muuttomyynti, kaikki tavarat - 70%. Kuten arvata saattaa, siellä käy aikamoinen hulina ja tavarat liikkuvat. Tänään me aloitamme tavaroiden siirtämisen uuteen paikkaan. Olemme kaikki innoissamme tästä. Muutosta tulee varmasti työntäyteinen meille kaikille, mutta uudet tilat ovat huikeat. Nyt ollaan jännän äärellä. 

Muuttoa on kuitenkin aikaa tehdä vielä paljon, eikä toimipisteet vielä siirry uuteen paikkaan. Tavaroita on kuitenkin paljon ja niiden siirtämistä on hyvä aloittaa jo hyvissä ajoin. 

Mitäs muuta minä kertoisin teille tästä viikosta? Olin maanantaina vapaalla ja Majakka-toiminnan ryhmissä oli kuulemma ollut todella hauskaa. Tämä lämmitti mieltäni kovasti. Minulle myös ilmoitettiin, ettei läsnäoloni ole välttämätön kaikissa ryhmissä, sillä kävijöistä on välillä hauska pelata tai touhuta keskenään. Tämä oli minusta hienoa kuulla, oikeasti, ja huomata, että kävijät ovat edistyneet todella paljon lähtötilanteesta. Pitää ihan olla ylpeä heistä kaikista. Ja tottakai, he saavat todellakin pelailla myös keskenään, se kertoo siitä miten paljon he ovat itsenäistyneet ja oppineet yhteisen matkamme aikana. 

"Kaikki kunnia ahkeruudelle

- mutta innostuksellakin pääsee pitkälle."

Hakemuksen suhteen suuri taakka on noussut harteiltani. Toiminnanjohtajamme oli lukenut sen, eikä hänellä ollut siihen lisättävää. Tämä lisäsi itseluottamustani paljon, sillä minusta oli täysin uskomatonta, että olin onnistunut kerralla kirjoittamaan sellaisen hakemuksen, ettei siihen tarvinnut lisätä mitään. Toki siellä oli jäänyt yhdestä kohtaa äksiä (x) numeroiden paikalle, mikä oli vain huolimattomuus virhe. Mutta hei, en edes haluaisi olla täydellinen. Sillä pienet virheet, tekevät elämästä entistä parempaa. Kenties x:ät eivät kuitenkaan tee hakemuksesta parempaa, joten vaihdoin ne numeroihin. Mutta olen silti todella ylpeä itsestäni ja tiedän, että työkaverini ovat sitä myös. Se merkitsee minulle paljon. 

"On tärkeämpää tehdä parhaansa

kuin olla paras."

Nyt sitten jännityksellä joulukuuta odotellessa, mutta en aio stressata siitä, sillä en pysty vaikuttamaan siihen enää. Olen tehnyt rahoituksen jatkumisen suhteen kaikkeni ja pystyn rehellisesti sanomaan, etten olisi pystynyt tekemään hakemuksen eteen enää yhtään enempää. Ja edelleen, hanketyö on niin jännää, sillä tässä työssä minä pystyn kirjoittamalla vaikuttamaan siihen, onko minulla töitä. Sen on minusta edelleenkin lähes uskomatonta. Toivottavasti ette ole kyllästyneet lukemaan siitä. 

Olen todella luottavainen hakemuksen suhteen, sillä tänä vuonna siitä tuli todella erilainen kuin edellisestä. Sain kirjoitettua siihen kaiken mitä pitkin ja sain asiat mahdutettua juuri niille tarkoitetuille kohdille. Nyt minun täytyy vain luottaa siihen, että mitä olen tehnyt tämän vuoden aikana ja kirjoittanut hakemukseen, riittää siihen, että Majakka-toiminta saa rahoitusta ensi vuodellekin.  

"Vaikka emme aina voi päättää sitä,

mitä tapahtuu, voimme päättää,

miten siihen suhtaudumme."

Tänä vuonna tuloksellisuus- ja vaikutusselvitystä kirjoittaessani minua auttoi eräs todella taitava kirjoittaja, joka on kirjoittanut hakemuksia monta vuotta. Hän sanoi minulle, että nyt kun olen tehnyt tvs:än tarkasti ja hyvin, niin ensi vuonna, ensi kerralla, muut kysyvät apua minulta. En uskonut siihen aluksi, mutta uskon siihen nyt. Ja on mahdollista, että sama pätee myös hakemuksen kohdalla. On hienoa luottaa ja uskoa siihen mitä teen ja millä tavalla. Toivottavasti siihen uskovat muutkin, te, työkaverini ja rahoittajat. 

"Usko siihen, mitä teet.

Tee sitä, mihin uskot."

Soveltaminen - tuo jalo taito

"Onko elämäsi 

valuvaa siirappia,

meren kohinaa,

pitsiä vai pölyä?" 

 - Kirjasta Aurinkoinen mieli, elämänmakuisia ajatuksia

Olen ollut todella kiireinen koko tämän viikon. Mutta olen pikku hiljaa alkanut ymmärtää, ettei kiire ole jäänyt pelkästään tähän viikkoon tai edelliseen. Olen ollut todella kiireinen jo todella pitkään. Se sai minut ajattelemaan, että jos aina vain kiirehdin eteenpäin, jääkö minulle missään vaiheessa aikaa nauttia siitä, mitä tapahtuu. 

Maanantai alkoi Kellarpellon aamupalalla. Aamupala tarvikkeita tarkastaessani huomasin, ettei leikkeleitä ollut. Täytyi siis soveltaa ja keitin kananmunia sekä paistoin pekonia. Aikamoinen homma täytyy sanoa, pilkoin pöytään myös nakkeja ja rasvan sijasta laitoin punajuuriomenasalaattia. Aluksi luulin, ettei tarjottavat riittäisi mihinkään, mutta ilokseni huomasin, että aamupalalla käyvät ihmiset ottivat tarjottavia todella säästeliäästi, eikä leivänpäällinen päässyt loppumaan. 

Ilokseni saatoin aamupalan jälkeen todeta, että aamupalalla oli käynyt tähän mennessä eniten porukkaa, jopa 12 ihmistä. Olin aamulla laittanut faceen kuvia siitä, mitä oli tarjolla ja kaksi ihmistä oli sen kautta tullutkin hakemaan leipää. Olin niin tyytyväinen. Tästä lähtien minun pitäisi laittaa facebookkiin ilmoitusta, kerta se tavoittaa enemmän ihmisiä. Olisi kenties pitänyt keksiä tämä jo aikaisemmin, mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

"Todellisuus on tarua ihmeellisempi."

Tiistaina puolestaan seikkailin töissä jo hyvissä ajoin. Kävin lähikaupassa ostamassa aamupalatarvikkeita ja raahasin kotoa asti pyörällä ison pussillisen luumuja. Ne ei ollut ihan mitään kevyitä kuljettaa, mutta onneksi on keksitty pyörään korit. Korissa luumut kulki vaivattomasti ja ne saavuttivatkin suuren suosion aamupalalla. Työparini oli siitä innoissaan ja melkein piti jo toppuutella ihmisiä kehumasta niitä, jottei työparini innostuisi hedelmistä ja niiden terveellisyydestä liikaa. Tuntui muutenkin, että hän puhui siitä jatkuvasti. 

Keskiviikkona olimme palvelumuotoilukoulutuksessa ja meillä oli lähes yhtä hauskaa ja antoisaa kuin viime kerrallakin. Tällä kerralla kukaan ei kyllä nauranut vedet silmissä, mutta me nauroimme huomattavasti useammin. 

Torstaina minun piti keskittyä hakemuksen kirjoittamiseen, mutta kuten arvata saattaa päivän ensimmäinen neljä tuntia meni tehdessä ihan kaikkea muuta. Toki minulla oli ollut yksi sovittu palaveri, mutta silti. Jokainen asia on hoidettava lähes välittömästi sen pälkähtäessä mieleeni, sillä pelkään etten muista sitä enää hetkeä myöhemmin. Ja valitettavan usein minä oikeast unohdan ne myös. Onneksi sain kuitenkin hakemuksen siihen vaiheeseen, että nyt joku muu voi lukea sen ja antaa siitä minulle palautetta. 

"Jokainen peili näyttää eri kuvan."

Torstaina en valitettavasti ehtinyt Pääskylahden kirkolle, ja kuulinkin myöhemmin terveisiä, että siellä oli kaivattu minua. Harmi, että he olivat joutuneet kaipaamaan minua, mutta silti sen kuuleminen lämmitti mieltäni. Sitten kun olen saanut hakemuksen kirjoitettua ja lähetettyä voin täysillä keskittyä kaikkeen muuhun. Hakemus täytyy lähettää tämän kuun loppuun mennessä, joten aikaa sen kirjoittamiseen ei ole enää paljoa. 

       "Elämän suola 
synnyttää elämän janon."

Nyt perjantaina Majakka-toiminta Pop Uppeilee linja-autoaseman liikennemyymälässä ja sen jälkeen minä siirryn pitämään ryhmää Linnaklubilla. Sitten jäänkin viettämään pitkää viikonloppua, sillä minulla on ensi maanantai vapaa. Lepo ja yksi lisäpäivä viikonloppuun tulee kyllä todella tarpeeseen. 

"Elämässä tapahtuu aina jotakin,

mutta ei useinkaan sitä mitä on odottanut."

Viikon verran säheltämistä

"Piäset paljon pitemmälle, kun myönnät olovas viäräss ku että todistaisit olovas oekeessa."

Miusta ois joskus hienoa kertoa teille, kirjoittaa, että en oo sekoillut, sählännyt tai säntäillyt minnekkään koko viikon aikana. Valitettava totuusta taitaa kuitenkin olla, että miun tapauksessa se ei taida olla mahdollista. 

Tänä maanantaina, hyi maanantai, mie taas sähläsin, sokelsin ja sotkin kaiken ihan olan takaa. Selkkareilla pidettävässä visailuissa sotkin ja sönkkäilin ties mitä, mutta onneksi se teki visailusta vain hauskempaa. Itselle nauramisen osaaminen on hienoa ja ainakin hauskuutta tuntuu riittävän. 

"Omalla kustannuksella naaraminen ee maksa mittään."

Tiistaina sain melkein koko päivän keskittyä hakemuksen kirjoittamiseen, aamupalan laittamisen ja ryhmän pitämisen ohella, ja niin tervaa ja liisteriä kun se tuntuu joskus olevankin, siitä on vaan kiinni miun ensi vuoden työt. Ei siis sen enempää. 

Keskiviikkona oltiin taas ahkerasti kokkailemassa Pääskylahden kirkolla, tai muut oli ahkeria ja mie olin hirmu hyvä maistelija. Hyvä, että on ees jossain hyvä. Koska biljardissa mie en silloin hyvä ollut ainakaan. Ehkä joku toinen kerta sitten. 

Torstaina laitettiin taas Pääskylahdessa ruokaa ja tälläkin kertaa erittäin epäsäännöllisen muotoisesti pilkotut makkarat oli miun käsialaa. Mutta oli ne kyllä hyviä, vaikka miten epätasaisesti olikin pilkottu. Tällä kertaa olin viisaampi ja pysyin eilisen tappioiden vielä kirvellessä, kaukana biljardipöydästä. Uuno-kortit miulla oli kuitenkin mukana ja vaikka kuinka uhosin, en voittanut kuin yhden pelin. Hitsi. Mutta yksikin peli on jo hyvin! Ens kerralla sitten paremmin. 

"Linnut laalaa vaekka oksa katkijaa. Oha niilä siivet."

Torstaina me oltiin myös lähdössä kirjastoon ja markkinoille. Ei kylläkään siinä järjestyksessä. Torstaina päivästä löytyi jos jonkinlaista muuttujaa, eikä mikään mennyt niin kuin oli suunniteltu, mutta me päästiin kuitenkin lopulta lähtemään markkinoille. Päätettiin kaikki kävellä, sillä eihän Toimarilta kovin pitkä matka torille ollut. Käveltiin verkkaista vauhtia ja kävellessä tunsin taas tuttua äidillistä ylpeyttä. 

Oli älyttömän hieno homma, että oltiin lähdetty kävellen. Ryhmäläiset itse olivat halunneet niin. Yhdellä ryhmäläisistä oli ollut pyörä mukana, mutta hän oli jättänyt sen Toimarille, jotta voisi kävellä yhdessä meidän kanssa. Aivan mahtava juttu! Toisella ryhmäläisellä oli taas ollut ongelmia kävelemisen aiheuttamien hiertymien suhteen, mutta silti hän oli itse sanonut, että voisi kyllä bussikyydin sijasta kävellä. Ja kolmas ryhmäläinen on tosi nopea kävelemään, mutta hidasti vauhtiaan vain siksi, että voisi kävellä yhdessä meidän muiden kanssa. Hitsi, olin niin ylpeä heistä kaikista! Olen edelleen. 

Me pysähdyttiin ensin katsomassa koruja Korupaja Marian Sydämessä, aivan kuin edelliselläkin kerralla käydessämme markkinoilla ja yksi jos toinenkin teki sieltä aivan ihania löytöjä. Sitten minä vielä hommasin meidän kuskeille jouteessani lisää tekemistä. 

Lähtiessämme viimein itse markkinoille huomasin, että joukkoomme oli liittynyt yksi ryhmäläinen lisää. Hänen ei ollut pitänyt tulla tänään, mutta jokainen meistä oli iloinen nähdessään, että  hän pääsi sittenkin mukaan. 

Ei niin iloinen yllätys meitä odotti, kun pääsimme torille. Markkinakojut olivat hävinneet sieltä kuin maan nielemänä. Onneksi sieltä löytyi kuitenkin yksi rinkelikoju, metrilakukoju ja makkarankojukin. Jokainen siis sai jotakin, huolimatta siitä, että torialue olikin jo melkein tyhjä. 

"Kotkat suattaa joskus kurvaella vaekkka matalalla, vuan kanat ee kuunaan korkeelle piäse."

Ostettuamme markkinarinkeleitä, lakuja ja makkaraa jatkoimme matkaamme kohti kirjastoa. Oli alkanut satamaan, mutta kukaan meistä ei tuntunut välittävän siitä. Kirjastoon päästyämme kävin maksamassa myöhästymismaksuni, hupsista vaan ja toiset palauttivat edelliset lainansa. Jokainen lähti etsimään uutta lainattavaa vähän eri paikoista ja minä autoin heitä parhaani mukaan. Löysin itsellenikin muutaman laittavan kirjan, enkä enää edes yrittänyt kieltää itseäni lainaamasta mitään. Sillä kun ei mitään vaikutusta tuntunut muutenkaan olevan. 

Kello oli jo paljon, näin pitkään emme aikaisemmin olleet olleetkaan kirjastossa ja me olimme vasta tulleet. Kaikki olivat enemmän ja vähemmän väsyksissä, sillä käveleminen oli vienyt veronsa. Samoin sade ja kylmä tuuli. Ryhmäläiset alkoivat yksitellen poistua kirjastosta ja vielä muutamat jäivät etsimään lainattavaa. 

Lopulta viimeisetkin meistä olivat valmiita ja lähdimme kohti bussipysäkkiä. Itse olin katsonut oman bussini aikataulun väärin ja jouduin istumaan ulkona kylmässä ja sateessa paljon kauemmin kuin olin luullut. Mutta onneksi sentään olin katsonut ryhmäläisten bussin aikataulun oikein. 

Tänään perjantaina olenkin kotona tekemässä etätöitä. Uskon pystyväni keskittymään hakemuksen kirjoittamiseen paljon paremmin omassa rauhassani kun töissä, jossa minulla on mahdollisuus mennä höpöttelemään muiden kanssa aina kun minusta tuntuu ettei kirjoittaminen edisty. Ja minä olin oikeassa, sain hakemusta edistymään valtavasti ja nyt oikein puhkun intoa sen kirjoittamisessa. Toivottavasti niin on vielä maanantainakin... 

"Jokkaenen suap ansijosa mukkaan, mutta tyytyväeset suostuu myöntämään että näen on."

Sama pää kesät talvet

"Elämä ei ole itsensä löytämistä.

Elämä on itsensä luomista." 

- George Bernard Shaw

Miun piti viime viikolla kirjoittaa siitä, mitä me tulisimme tekemään loppu vuonna. Noh, kuten arvata saattaa, minä unohdin sen ihan totaalisesti. Dementiayhdistyksestä, päivää vaan. Kirjoitanpa siitä siis nyt. 

Me pysytellään samassa muotissa kuin alkuvuonnakin, tiedättekö miksi? Koska me olemme onnistuneet vuosien kuluessa nimeämään ryhmämme niin, että voimme pyörittää saman nimisiä ryhmiä vuosi vuoden jälkeen, mutta voimme silti tehdä ihan mitä tahansa kävijät haluavatkin. 

Noh, toki peli-, kokki- tai leffaryhmässä on vähän vaikea lähteä sooloilemaan, sillä niissä nimet ovat kuvaavat kovinkin paljon ryhmän toimintaa. Mutta touhutarina, luovaa toimintaa ja hyvä olo antaa puolestaan mahdollisuuden ihan mihin vaan. Ja sehän niissä parasta onkin.

Eli maanantaisin on edelleen pelipäivä, tiistaisin touhutarina, keskiviikkoisin vuoro viikoin leffa ja luovaa toimintaa sekä torstaisin vuoro viikoin hyvä olo ja kokki. Hyvä olo -ryhmä on siis kahden viikon välein ja me olemme tihentäneet kirjastokäyntejämme niin, että käymme jokaisessa hyvä olo -ryhmässä kirjastossa. Me käymme samalla yleensä myös syömässä, kaupassa tai markkina-aikaan myös markkinoilla.  Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita mukaan toimintaamme. Perjantaisin ilmestyy blogin uusin julkaisu, eikä silloin ole ryhmiä.

Majakka-toiminnalla on joka päivä useampia kerhoja, joista yleensä toinen on yhteistyökumppaneiden luona pidettävä. Tällä hetkellä tiistaisin taitaa olla eniten ryhmiä, kerran kuukaudessa jopa neljä päivässä. Sovimme myös eilen loppuvuoden pop upit ja täytyy sanoa, että me tosiaan pop uppeilemme loppuvuonna. Paljon. Joten pitäkäähän silmät auki, ei ikinä tiedä mistä meidät löytää. Pop upeista ilmoittelemme kyllä lähemmin sitten. 

"Tahto, tyyneys ja työnteko 

ovat lyömätön yhdistelmä

menestykseen."

- Napoleon Hill

 

Jatkohakemukset pitää lähettää STEAlle tämän kuukauden lopussa, ja täytyy myöntää, että se pelottaa minua. Ihan niinkuin viime vuonnakin. Olin jotenkin optimistisesti ajatellut, ettei minua jännittäisi tänä vuonna niin paljon sen kirjoittaminen. Mutta voi, kuinka väärässä olinkaan.Työkaverini yrittävät luoda minuun varmuutta siitä, että minä pystyn siihen kyllä, enkä itsekään ymmärrä miksi tämä on niin vaikeaa tällä hetkellä. Tein sen viime vuonnakin ja saimme jatkon tälle vuodelle, mutta nyt... äh, en oikein osaa selittää sitä. Tiedän kuitenkin, että pelottaa tai stressaa se minua miten paljon tahansa, tulen tekemään kaikkeni sen eteen. Ja ainakin tähän mennessä se on vielä riittänyt. Niin viime vuoden jatkohakemuksen suhteen kuin tämän vuoden tuloksellisuus- ja vaikutusselvityksen.

"Maailma murtaa jokaisen,

mutta monien murtumat ovat

jälkeenpäin vahvoja."

- Ernest Hemingway

Työkaverini sanoi tänään, että eihän minulla ole mitään hätää, lillun tällä hetkellä lämpimissä vesissä. Okei, ehkä, mutta minusta tuntuu että se lämmin vesi ei ole lämmintä siksi, että paistava aurinko olisi lämmittänyt sen. Vaan siksi, että joku on pissinyt siihen. Veteen, jossa minä tällä hetkellä uiskentelen. En tiedä, oliko tuossa mitään järkeä, mutta toisten kirjoitusten lukeminenhan on aina tulkinnanvaraista. Onnea tämän tulkitsemiseen siis.  

En valita tällä kertaa enempää, vaan koetan löytää tästä myös hyvät puolet. Minulle on taas kristallinkirkasta, miten ihania työkavereita minulla on, jotka tukevat minua kun hajoilen. Olen kyllä tiennyt sen koko ajan, mutta näinä aikoina vuodesta se korostuu entisestään. Minä en tee tätä työtä yksin, vaan todella lahjakkaat, ihmeelliset ihmiset tekevät tätä minun kanssani. Ja olen todella kiitollinen siitä. Vaikka minä en pystyisikään tähän yksin, niin yhdessä me pystymme siihen varmasti.

"Todella ylevistä ihmisistä tulee tunne,

että minustakin voi tulla ylevä." 

- Mark Twain