Vuoden viimeinen blogi

”Heittäydy täysii

Siihen mikä on tärkein

Ja tee sitä missä sulle on järkee

Silmissä kipinän hetki

Tee mitä se vaatii

Vaik et pääsis ees maalii

Se on se fiilis mitä etsit”
˜Robin,
Kipinän hetki

Kaksi kuukautta on kulunut nopeasti. Tuntuu, että vain hetki sitten päätin vaihtaa työpaikkaa. Tiesin että vaihtaminen oli riski. Oli niin paljon liikkuvia osia, tuntui miltei mahdottomalta ajatukselta, että kaikki palat pystyisi pitämään kasassa. 

Työssäni on ollut rutkasti hienoja hetkiä; naurun kyyneleitä poskilla, voitontansseja, tanssia muuten vaan, ihania ihmisiä, yhteistyötä, yhdessä oloa ja ainaista oppimista.

On ollut vastoinkäymisiä, päiviä, jolloin mikään ei onnistu. Haasteita, ongelmia ja epäonnistumisia. Epäilemättä näitä kaikkia tulee olemaan vastedeskin. 

Vaikeista hetkistä, (ja kuuden herätyksistä huolimatta, joihin en ole tottunut vieläkään) en ole hetkeäkään katunut päätöstä uskaltaa vaihtaa työpaikkaa. Liikkuvia osia on edelleen paljon ja vuodenvaihde on Majakka-toiminnalle muutoksien aikaa. 

Työparini jäi lomalle tiistaina ja loman jälkeen hän jatkaa elämässään eteenpäin. Minun täytyy suunnitella ja sopia, mitkä ryhmät jatkavat ensi vuonna sekä millaisia uusia ryhmiä aloitetaan.

Ensi vuonna ryhdyn taas opiskelemaan, mistä olen todella innoissani, mutta edellisellä kerralla työ ohessa opiskeleminen oli todella rankkaa. Joten tämä hieman huolettaa minua. 

Paljon muutoksia on siis tulossa, mutta muutokset kuuluvat elämään. Niin työssä kuin henkilökohtaisessa elämässäkin. Ja voin rehellisesti ja koko sydämestäni sanoa, että viimein olen valmis ottamaan muutokset vastaan. 

Tapahtui mitä tahansa, minä tiedän, että minulla on tukena ja turvanani paljon ihmisiä, jotka auttavat minua aina.

Niinpä siis: Tervetuloa vuosi 2018 ja kaikki mitä se tuo tullessaan! 

Hyvää joulua kaikille lukijoille ja tukijoille! 😉 Toivottavasti pysytte kelkassa ensi vuonnakin.

Anceligan viimeinen blogi

”Sä nähdä voit, ei tähän tultu ois, 
jos reitin varrelta yhdetkin kasvot ois jääneet pois.  
Nämä ihmiset kanssasi kulkee,
 läpi vuosien taivaltaa. 
He sydämees,
 jää hehkumaan.”

Aika lentää siivillä. Siitä on vuosi ja 2 kuukautta kun astelin Savonlinnan Toimintakeskukselle opiskelemaan itsenäisesti merkonomin ammattitutkintoa. 

Opiskelu sujui hyvin, oli minulle mielekästä ja sain näytöistä todella hyviä numeroita.

Tammikuussa 2017 minulla oli jäljellä vielä 2 näyttöä ja ajattelin että yhden näytön voisi suorittaa järjestämällä tapahtuman ystävänpäivänä päämyymälässä. Sain avukseni toisen merkonomiopiskelijan. Meillä oli tarkoitus palaveerata hänen kanssaan tulevasta ystävänpäivä tempauksesta.

 Odotin toimistotiloissa palaverin alkua, kunnes kuulin meidän toiminnanjohtajan kutsuvan minua nimellä. Hän tuli luokseni ja sanoi: ”Sinä tulet nyt työhaastatteluun huoneeseeni." Tätä luulin tietenkin vitsiksi. Huoneeseen päästyäni tämä toinen merkonomiopiskelija (tuleva esimieheni) istui pöydän äärellä katsoen minuun hymyillen arveluttavasti.

Toiminnanjohtaja aloitti: ”Sinulle olisi tarjolla työpaikka Majakka-toiminnan ohjaajana, kiinnostaisiko?” Katsoin häntä ehkä hieman hölmistyneenä, että onko hän tosissaan. Alkuhuumasta selvittyäni vastasin: ”Kyllä kiinnostaa, otan mielelläni paikan vastaan.” Olin niin iloinen, että halasin toiminnanjohtajaa ja lähdin soittamaan sukulaisilleni ilouutisia. 

Aloitin Majakka-toiminnan ohjaajana 13.2. Järjestin ryhmätoimintaa sekä PopUp-tapahtumia. Tapasin paljon ihania ihmisiä ja tajusin, että jos aikaisemmin olin ajatellut unelmatyöni olevan leipomossa taikinoita työstämässä, niin olin väärässä. Kuulun ehdottomasti ennemmin ihmisten pariin.  

Nyt työsuhteeni on loppumaisillaan ja viimeinen työpäiväni Majakka-toiminnassa on tiistaina 19.12. Tuntuu haikealta, mutta samalla olen superinnoissani siitä että, löysin tätä kautta tien, jota kohti lähden seuraavaksi kulkemaan. Suuri kiinnostus on aloittaa opinnot lähihoitajaksi ja erikoistua päihde- ja mielenterveys puolelle. 

Haluan kiittää kaikkia Majakan ryhmissä käyneitä, yhteistyökumppaneita, kanssaeläjiä ja meidän blogimme seuraajia, KIITOS! <3

Iso kiitos myös Savonlinnan Toimintakeskuksen koko poppoolle, teette upeaa työtä, jota arvostan suuresti! Ikävä tulee teitä kaikkia. <3

Rauhallista joulua ja mitä parhainta uutta vuotta 2018 kaikille!

Ps. Käykäähän ensi vuonna Majakan ryhmissä pitämässä Iirikselle seuraa! ;)

Sydämellä: Anceliga

Kotimaa 100 -vuotta

    ”Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,

    soi, sana kultainen!

    Ei laaksoa, ei kukkulaa,

    ei vettä rantaa rakkaampaa,

    kuin kotimaa tää pohjoinen,

    maa kallis isien!  

    Sun kukoistukses kuorestaan

    kerrankin puhkeaa,

    viel lempemme saa nousemaan

    sun toivos, riemus loistossaan,

    ja kerran, laulus synnyinmaa

    korkeemman kaiun saa.”

˜Maamme laulu

Suomen 100. itsenäisyyspäivän kynnyksellä varmasti tulee jos jonkinlaista kirjoitusta siitä, kuinka tärkeä asia itsenäistyminen on Suomelle ja kuinka rakastamme synnyinmaatamme. Niinpä ajattelin säästä teitä tämän saman ylistyksen uusinnalta meidän osaltamme ja pidänkin blogin lyhyenä ja ytimekkäänä. 

Olin toukokuussa lähdössä matkalle Turkkiin ja jo matkalla Savonlinnasta Helsinkiin, minuun iski kauhea koti-ikävä. Katsoin bussissa ohikiitävää Suomen kaunista luontoa ja haikailin. Kruunatkoon koti-ikäväni tämän blogikirjoituksen.

Kotimaa

Ikiroutainen maa,

Sitkeää kansaa kasvattaa.

On metsät täynnä vihreää,

Ja järvet sinisyyttään kimmeltää.

Pakkasessa säilyy paremmin,

Tää varautunut heimo rakkaihin.

Pohjolan tunturit ja tuulet tarinaa kertoo,

Itsenäisistä jöröistä jotka saunoo.

Näkyy taivaan tanssia,

Ja päiviä sellaisia,

Jolloin aurinko ei laske ollenkaan,

Ja joskus yö jatkuu aina vaan.

Meillä neljä vuoden aikaa on,

Niiden vaihtelu meille suure tuntematon.

Syksy, talvi, kevät ja kesä,

On täällä erilainen jokainen pesä.

Aina kotimaahan takaisin kaipaa,

On rakas Suomi täynnä taikaa.

~I