torstai 31. toukokuuta 2018

Kummiluokka juttujen yhteenveto





Savonlinnan Toimintakeskus Ry:n kummiluokka oli Talvisalon koulun 6B.
Ensimmäinen oma kosketukseni tähän touhuun oli, kun etsimme netistä erilaisia kumppanuussopimuksia, mistä sitten parhaita paloja keräten kirjoitimme Majakka-toiminnassa kummiluokkasopimuksen.

Talvisalon koulun 6B -luokka saapui Toimintakeskukselle keskiviikkona 11.10. Ryhmä jaettiin kolmeen porukkaan, joista jokainen lähti eri pisteille. Pisteillä tehtiin kirjasiili, linnunpönttö ja pelattiin Aliasta sekä herkuteltiin. Lopussa jokainen oppilas ja opettaja allekirjoittivat kummiluokkasopimuksen. He olivat saapuneet paikalle Talvisalon koulun 6B -luokkana, mutta he lähtivät täältä Savonlinnan Toimintakeskuksen kummiluokkana.

Tuosta keskiviikosta 11.10 alkaen tähän päivään torstaihin 31.5 asti olemme tehneet yhdessä kaikenlaista. Meillä oli yhteiset pikkujoulut, mihin Majakka-toiminta oli ostanut karkkia ja tehnyt jouluisen tietovisan, jonka aiheena oli joulu lukuisilla kielillä. Jokaiselle oli myös pieni joululahja.

Majakka-toiminta kävi myös kyselemässä mitä yhteistä kummiluokan oppilaat haluaisivat tehdä. Ruokapaikkaa äänestettiin ja äänestyksen voitti Uskudar Kebab.

Kävimme Uskussa yhdessä syömässä ja vaikka ruokailu alussa huolestuttikin, se meni paremmin kuin kukaan oli osannut odottaakaan. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi, eikä jonoja suuremmin syntynyt vaan kaikki sujui jouhevasti ja hyvin. Jälkiruuaksi Toimintakeskus oli ostanut muumitikkarit ja purkkapussit. Tästä reissusta olen kirjoittanut aikaisemminkin blogipäivityksen.

Majakka-toiminta kävi eräänä päivänä yllätysvierailulla kummiluokkansa luona ja arpoi Kåkenin repun.

Viimeisen kerran tänä keväänä kävin kummiluokassa eilen. Vein sinne lahjakortit Hesburgeriin ja opettajalle kukkia. Kiitin heitä Savonlinnan Toimintakeskuksen puolesta yhteistyöstä. Minulla on ollut heidän kanssaan tosi hauskaa. Toivottavasti heilläkin meidän kanssamme. Lopputunnista oppilaat pääsivät pelaamaan lautapelejä pienissä ryhmissä. Minä menin pelamaan peliä, mistä en ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan. Siinä laitetettiin erilaisia palasia laudalle niin, että ne saivat vain kulmista koskettaa toisiaan. Pärjäsin siinä niin huonosti, että epäilin oppilaiden huijanneen minua jotenkin.

Saimme heiltä oikein ihanan kesäisen kortin kiitokseksi. Siitä kuva on kirjoituksen alussa. Kortin mukana tuli kirjoituksia oppilaiden tunnelmista ensimmäisen Toimintakeskuksen käynnin jälkeen ja toiveita mitä ensi vuonna mahdollisesti tehtäisiin jos kummiluokka sopimusta päätetään jatkaa. Tässä muutamia otteita niistä kirjoituksista:

"Tehtiin linnunpöntöt ja siilit. Oli hauskaa ja mukava syödä. Haluaisin syödä jatkossa."

"Kivaa oli syöminen. Haluaisin askarrella jotain."

"Jatkossa olisi kiva tutusta hieman lähemmin esimerkiksi kirjoihin ja vaatteisiin."

"Hauskaa oli siilin tekeminen ja syöminen. Haluaisin nähdä mitä muuta teette Toimintakeskuksella."

"Mukavinta oli kirjasiilien tekeminen ja Aliaksen pelaaminen. Haluaisin vielä tehdä eri kierrätysmateriaaleista jotain kirjasiilin tapaisia askartelujuttuja."

"Haluaisin jatkossa molempipuolista auttamista esim: teemapäiviä joissa oppilaat vierailevat Toimintakeskuksella ja tutustuvat tarkemmin työskentelyyn ja avustavat esim. käsitöissä."

"Haluaisin uuden käynnin Toimintakeskuksella."

Jos kummiluokka toiminta jatkuu ensi vuonna, niin nyt minulla on ainakin selkeä käsitys siitä, mitä oppilaat haluaisivat tehdä. Tästä on hyvä jatkaa. :)


torstai 24. toukokuuta 2018

Ulkoilma hommia

"Aina on koossa juuri oikea porukka."


Näin alkukesästä säät ovat todella hellineet meitä. Jos viime kesänä Savonlinnassa helleraja ei virallisesti mennyt rikki kertaakaan, niin tänä vuonna jo alkukesästä helteistä on nauttittu useampaan otteeseen. Ja vielä luvataan hellekelejä, ensi viikolla jopa jossain kolmenkymmenen asteen tietämillä.

Toivottavasti lämpöä ja helteitä rakastavat ihmiset nauttivat tästä nyt täysin sydämin. Ja mekin, jotka ei helteistä niin kauheasti välitä voitaisiin edes yrittää tykätä tästä paahtavasta kuumuudesta.

Kaunis ilma on saanut minut viemään ryhmätoimintoja ulos. Maanantai alkoi mölkkyllä jota sitten pelattiinkin puolitoista tuntia. Sitten pyöräilin ohitustietä töihin, taas kerran, eikä sen kauneus ja helppous häviä vieläkään. Maisemat ovat suorastaan upeita eikä siellä tarvitse puikkelehtia ihmisien ohitse. Niin mahtavaa.

Töissä ryntäsin syömään ja siitä sitten eikun toista ryhmää pitämään. Pelipäivässä kysyin osallistujilta haluaisivatko he pelata jotain ulkona, kun on näin kaunis sää. Vastaus oli, kuten arvata saattaa, myönteinen. Peliksi valittiin vanha kunnon mölkky, missä itse olin saanut harjoitusta jo aikaisemmin päivällä. Harmi vaan, ettei siitä ollut mitään hyötyä, vaan heitin aivan yhtä surkeasti kuin aikaisemminkin...

Mölkkyilyn päätyttyä en paljoa ehtinyt hengähtää, kun piti kiiruhtaa jo seuraavaan paikkaan. Huh, maanantait ovat niin kiireisiä päiviä. Tällä kertaa vuorossa oli grillausta kyseisen ryhmän kesätauon alkamisen merkeissä.

Kotona tämän päiväm jälkeen huomasin, että toinen olkapääni oli aivan punainen, siis palanut auringossa. Mitään after sun tuotteita minulla ei tietenkää ollut, joten ei auttanut kuin kärvistellä.

Tiistaina onneksi vietin liukumavapaa päivää kotosalla ja keskiviikkona taas mentiin. Oli niin paljon tekemistä, että hyvä että itse mukana kesti. Sain Pirtillä houkuteltua kävijät ulos ja pelaamaan, yllätys yllätys, mölkkyä. Uskoin, että harjoittelu aikaisemmin viikolla takaisi minulle etulyöntiaseman.

Heitettyäni taas kaksi kertaa ohi, en kuitenkaan viitsinyt muistuttaa kanssapelaajiani kolme hudin säännöstä, jossa kolmen hudin heittäjä joutuu kirjuriksi. Vaikka huijasin väistämällä kolme hudin säännön, en siltikään voittanut peliä.
Ehkä mölkky vain ei ole minun lajini. Ehkä pelaaminen ei ole minun lajini ollenkaan... Olen liian altis kiertämään sääntöjä...

Torstaina meillä taas oli  Casinonsaaren laavulla tapahtuma, jossa paistettiin makkaraa ja esiteltiin Savonlinnnan eri toimijoiden toimintoja. Mukana oli jos jonkinlaista tekemistä ja vaikka porukkaa ei ollut paljon, kaikilla ainakin tuntui olevan hauskaa. Ja eihän sillä porukan määrällä ole väliä, sillä niinkuin alun lainauksessa sanotaankin: " Aina on koossa oikea porukka."

Ottaessani kuvan sillä hetkellä näkemästäni maisemasta, saatoin vain miettiä mielessäni: " Olen niin onnekas, että saan tehdä työtä tälläisissä maisemissa."

perjantai 18. toukokuuta 2018

Roskien keräystä ja jäyniä


”Mikään ei ole arvokkaampi kuin tämä päivä”

~JOHAN WOLFGANG VON GOETHE 


”On kaksi tapaa elää elämä: ikään kuin mikään ei olisi ihmeellistä ja ikään kuin kaikki olisi ihmeellistä.”

~ALBERT EINSTEIN


”Ne jotka tuovat auringonpaisteen toisten elämään, eivät voi piiloutua siltä itsekään.”

~SIR JAMES M. BARRIE 


Tulin maanantaina pitkiltä vapailta ja tiistaina olimme suunnitelleet lähtevämme siivoamaan roskia Toimintakeskuksen ympäristöstä ja lähistöltä. On hämmentävää lähteä suunnittelemaan tai ottamaan vastuuta jonkun tällaisen tapahtuman suunnittelusta, kun ei itse tiedä mistään mitään. Vaikka olin jo alustavasti selvitellyt asioita viime viikolla ja maanantaina, niin silti tiistaina lähtiessämme keräämään roskia jouduin soveltamaan lennosta. 

Eihän siinä mitä, kyllähän minä lennostakin soveltaa osaan. Mutta olisi huomattavasti kivampaa, jos olisi selkeää miten hommat hoidetaan. Tai sitten suunnittelusta vastaisi sellainen henkilö, joka oikeasti tietäisi mitä tehdään. Tai jos minulla olisi joku pari, jonka kanssa voisimme jakaa vastuuta. Jokainen näistä vaihtoehdoista olisi kuitenkin huomattavasti tylsempi. Noh, tekemällä oppii, niinhän sitä sanotaan. Toivottavasti se pätee myös minuun.

Roskien kerääminen kuitenkin sujui ongelmitta. Mikä oli pienoinen ihme minut tuntien. Kerääjiäkin oli yllättävän paljon. Täytyy sanoa, että olen ylpeä kaikista mukana olleista. Teistä oli valtavasti apua. Kiitos kaikille!

Pienellä vaivalla, vähällä ajalla saimme yhdessä paljon aikaan. Lyhyeltäkin matkalta sai nopeasti jätesäkin täyteen roskaa. On kauheaa huomata, miten paljon luontoa roskataan. Onneksi on ihmisiä, jotka keräävät roskia käyttäessään koiraa ulkona tai jotka muuten auttavat vapaaehtoisesti luonnon siistimisessä. Pienelläkin vaivalla saa paljon aikaan! 


Loppukevennykseksi on mainittava, miten hauskaa meillä työpaikalla on aina kun joku jää lomalle. Täällä on tapana koristella lomalle jääneen työhuonetta jollain tapaa, tehdä jotain pientä jäynää. 

Kaksi kertaa jäyniemme kohteeksi on osunut talousvastaavamme. Hän oli lyhyen aikaa lomalla kuun vaihteessa ja me koristelimme hänen huonettaan mielikuvituksellisesti. Hän lomaili myös Helatorstain jälkeisen perjantain, joka antoi meille taas mahdollisuuden antaa hänen työhuoneelleen uutta ilmettä.

Nauratti niin paljon, että vettä melkein valui silmistä. Kauhulla nyt sitten odotan, mitä löydän omasta työhuoneestani, kun tulen lomalta töihin. 

Torstaina töihin tullessani eräs työkavereistani tuli huoneeseeni tuohtuneena ja syytti minua jostain. Voihan olla, että usein syyllinen olen minä, mutta nyt saatoin puhtain sydämin sanoa, että tällä kertaa en ollut tehnyt mitään. En tiennyt mistä hän edes puhui.

Menimme heidän työhuoneeseen ja näin mistä oli kyse. Heidän huoneensa oli koristeltu miespuolisten toimihenkilöiden kuvilla. Erään työkaverimme naama oli teipattu Elviksen kuvaan. Toinen kuva löytyi peilistä ja kolmas hänen läppärinsä näppäimistön päältä. Voi miten minua nauratti. Tämä piristi aamuani tavattomasti. 

Talousvastaava ja minä vakuutimme syyttömyyttämme ja todistimme myös toistemme puolesta, koska olimme eilen lähtenyt yhtä aikaa töistä. Kun syyllinen paljastui, hän väitti halunneensa piristää työkavereidemme päivää. Vaikka hän ei olisikaan onnistunut piristämään heidän päiväänsä, niin meidän muiden päivää ainakin. 

Niin hauskaa, että koskaan ei tiedä mitä työhuoneessa odottaa, kun tulee töihin. Eikä tässä työpaikassa tunnu olevan yhden ainutta tylsää päivää. Niin parasta, tyypit. <3 


keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Hieman erilainen viikko

"Sua pelottaa,
ettet onnistukaan tässä,
mitä kokeillut et oo,
vielä kertaakaan.
 Voit minuun takertuu,
jos siitä ei muuten mitään tuu.
Sulla on vaihtoehtoja kaks,
pelkääks vai rakastaks!
Se voi olla
 et voit hosuu ja pudota,
mut jos ei koita 
ei voi osuu ja upota."

˜Aleksanteri Hakaniemi,
 Pelkääks vai rakastaks

Tämä työviikkoni alkoi jo sunnutaina Rakennusmessuilta, missä Savonlinnan Toimintakeskus Ry oli esittelemässä toimintaansa ja tuotteitaan. Myynnissä oli kattava kokonaisuus jos jonkinlaista "Toimarilla" kunnostettua/verhoiltua/tehtyä tavaraa.

Oli verhoomossa päällystetty ja puuverstaalla tarkistettu sohva ja kiikkutuoli. Toimintatuvalla tehtyjä pipoja, meikkipusseja ja koruja. Sekä Pitsinurkan tekememiä ampiaispesiä(!?), kylttejä ja nuppineulatyynyjä. Siellä oli lahjoituksina saatuja tuotteita sekä puuverstaan kierrätysmateriaaleista tekemiä kukkalaatikoita sun muuta.

Toimintakeskuksen tarkkaan valitut myyntitykit olivat Puuverstaan puolen vastaava Hannele ja Toimintatuvan ohjaaja Outi. Toiminnanjohtaja Carita kävi siellä auttamassa mimmejä lauantaina ja itse menin auttamaan heitä sunnuntaina. Siellä saattoi olla ajoittain hiljaista, mutta hauskaa meillä ainakin oli. Toivottavasti muillakin.

Toimintakeskuksen uusien nettisivujen myötä Majakka-toiminta sai itselleen chatin. Sen nimi on kaikessa yksinkertaisuudessaan Majakka-chat ja sinne voi tulla kanssani keskustelemaan ihan mistä tahansa aiheesta. Livechat on tiistaisin 18-20!

Jos on ujo tai haluaa puhua arkaluontoisista asioista, livechatissa on mahdollisuus keskustella anonyymisti. Jos on tylsää voi chattailla kanssani, jutella mukavia tai kertoa mieltäpainavia asioita. Chattiin voi laittaa viestiä muulloinkin kun livechatin aikaan, mutta silloin siihen täytyy laittaa sähköpostiosoite, että pystyn vastaamaan.

Majakka-chatin livechat oli eilen ensimmäistä kertaa auki, eikä sitä ole selkeästikään vielä löydetty. Mutta ehkä mainonnan ja ajan kanssa siellä käydään vielä vaikka minkälaisia keskusteluja.

Vaikka chat ei heti ottaisikaan tuulta alleen, ei olisi ensimmäisestä kerrasta asti suurinta huutoa, niin en aio luovuttaa. Uskon, että Majakka-chat löytää vielä ne, jotka sitä tarvitsevat. Ehkä unelmoin suuria, mutta kaikki on mahdollista. Ja jos käykin niin hassusti, ettei se kaikesta huolimatta toimi, niin ainakin sitä on kokeiltu. Aina täytyy ainakin yrittää!

Täytyy vielä tähän loppuun mainita, että päivitin tässä vastikään Majakka-toiminnan ryhmät. Esitteitä laitoin jakoon yhteistyökumppaneille, toivottavasti ainakin osa sieltä lähtee jakamaan sitä.

Paperiversioina esitteitä löytyy ainakin Toimintakeskuksen Kierrätysmyymälästä Schaumanintieltä ja linja-autoaseman myymälästä. Esite päivitetään myös nettisivuille, josta se löytyy Majakka-toiminnasta kertovan osion lopusta liitteenä.

Muutoksia on paljon, koska ryhmissä on ollut hiljaista. Maanantaisin askartelun tilalle vaihtuu pelipäivä klo 13-14.(30), milloin pelaillaan lautapelejä, PlayStation 4:sta ja kävijät voivat tuoda myös omia pelejään. Tiistaisin chattaillaan 18-20. Keskiviikkoisin on parittomalla viikolla Ihmeellinen SoMe -ryhmä kello 13-14.(30), jossa tutustutaan sosiaaliseen mediaan ja opetellaan käyttämään eri sivustoja.

Torstaisin parillisella viikolla on Hyvä Olo myös alkaen 13, joka antaa jo nimenä mahdollisuuden tehdä melkeinpä mitä vaan. Kerran kuussa olisi tarkoitus lähteä yhdessä kirjastoon. Toinen kerta voi sitten olla ihan mitä tahansa: askartelua, voimistelua, aivojumppaa, rentoutusharjoituksia tai mitä sitten ikinä keksitäänkään. Perjantaisin puolestaan ilmestyy blogin uusin julkaisu ja Erkkerissä leivotaan perjantaikahvilan merkeissä klo 10-14.

Tulkaa ihmeessä mukaan jos kiinnostuitte! Kaikki toiminta on maksutonta ja jokainen on erittäin tervetullut mukaan!

torstai 3. toukokuuta 2018

Viimeinen matka


"Ethän pelkää pimeää,
siellä on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä. 
Ja viimein, sun matkaan,
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle,
että siellä on kaikki sulle." 
 ˜Johanna Kurkela,
Prinsessalle


Tänään on päivä, jolloin me saatamme työtoverimme viimeiselle matkalle. Matkalle taivaaseen. Kulunut kuukausi on ollut täynnä surua ja kyyneliä. Suru on koskettanut koko työyhteisöämme. Tämä on saanut minut lukemaan surusta.

"On luonnollista surra ja sureminen auttaa sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Suruprosessissa kohdataan tapahtuman herättämiä tunteita, kuten kaipausta, ikävää, vihaa, syyllisyyttä ja pettymystä. Surressa jätetään jäähyväiset menetetylle.

Äkillisen kuoleman aiheuttama järkytys voi viivästyttää surutyötä. Kuolema on menetys ja aina myös muistutus omasta haavoittuvuudesta ja elämän arvaamattomuudesta. Koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan.

Surutyön sokkivaiheessa tapahtunutta ei voi uskoa todeksi. Olo on epätodellinen ja hajanainen. Sokki on mielen keino suojautua järkyttävältä asialta, kaikkea ei voi ottaa kerralla vastaan. Reaktiovaiheessa tapahtunut aletaan ymmärtää todeksi. Tapahtunutta on tarve kerrata yhä uudelleen.

Käsittelyvaiheessa sureva käy menetystä läpi. Suru ei ehkä ole pelkästään ikävää ja kaipausta, vaan pintaan voi nousta myös vihaa, katkeruutta ja pelkoa. Sureminen on tunteiden kohtaamista ja käsittelyä.  Tapahtunut voi nostaa esiin aikaisempia vastoinkäymisiä ja menetyksiä, joita on myös lupa surra.

Sopeutumisvaiheessa löytyy vähitellen uusi tasapaino. Surutyön avulla menetys muuttuu pikkuhiljaa muistoiksi, osaksi menneisyyttä. Sureva löytää uudelleen elämäniloa ja suuntaa suremiseen aikaisemmin käyttämänsä voimavaransa toisiin asioihin.

Surusta toipumista ei voi hoputtaa. Se ottaa oman aikansa. On tärkeää, että on mahdollisuus ilmaista tunteita ja puhua siitä kuinka paha olo on. Suru on kipua,  joka olisi pyrittävä ottamaan avoimesti vastaan.

Joskus on vaikeaa antaa itselle lupaa surra. Surun tunteiden kohtaaminen voi pelottaa. Silti suru nousee väistämättä pintaan, ennemmin tai myöhemmin. Surun kanssa on oltava kärsivällinen.

Kehon luontaisin tapa surra on itku. Itku rentouttaa sekä kehon että mielen vapauttamalla sisäisiä jännityksiä. Sureminen on fyysisesti raskasta, joten riittävä lepo on tarpeen. Suuren ahdistuksenkin keskellä olisi jaksettava pitää huolta myös omasta terveydestään, sillä kehon hyvä olo säteilee voimaa myös mieleen.

Surun keskelle mahtuu myös iloisia hetkiä, eikä niistä pidä kantaa syyllisyyttä. Surutyö ei tarkoita jatkuvaa surullista oloa.

Surusta on myös osattava päästää irti ja annettava itselle lupa jatkaa elämää. Menetetty elää mukana muistoissa. Menetys muuttaa elämäämme. On itse päätettävä, mihin suuntaan muutos vie." Surusta löytyy kattavasti tietoa esimerkiksi Suomen mielenterveysseuran sivuilta.

Tuntui vapauttavalta lukea näitä asioita. Lukiessani muistelin ensimmäisiä työpäiviämme suru-uutisen kuultuamme. Surutyön eri vaiheet näkyivät meissä kaikissa, jokainen teki surutyötään omalla tavallaan. Osa itki, osalla oli tarve puhua, selvittää, ymmärtää ja kerrata tapahtunutta.

Kaikki meistä hakeutui toistemme seuraan, kukaan ei halunnut olla yksin. Vaikka kukaan meistä ei välttämättä puhunut mitään, saatoimme vain istua hiljaa yhdessä, omasta mielestäni toisten seura oli siinä vaiheessa tärkeää. Se, että olimme yhdessä.

Jokainen meistä suree oman aikansa. Itkee itkunsa ja sitten kun he ovat valmiita, he päästävät surusta irti. Menetetty elää muistoissamme, ja meidän on aika jatkaa eteenpäin.

Mian muistolle

 Jäämme lämmöllä muistelemaan naista räiskyvää,
ja hänen nauruaan herskyvää.
Auttamiseen oli aina aikaa,
niin moni häntä kaipaa.
Ystävällisyys, räväkkä ote ja välittäminen,
liekkö hyvän työn salaisuus hänen?
Ajoi työssä eteenpäin oikeudentunto suuri,
oli hän kuin keväinen tuuli.
Joka juttuun innolla mukaan lähti,
tuskin koskaan paikalleen jämähti.
Loi yhteyden ihmisiin nopeasti,
ja auttoi heitä valtavasti.
Hänen muistoaan kunnioitamme,
läheisten suruun osaa otamme.
On vaikeaa löytää oikeita sanoja,
ei muistot Miasta koskaan katoa.
Vaikka suru on pohjaton,
Mialla kaikki hyvin nyt on."

Mian taivasmatkaa siunaten.