"Aina on koossa juuri oikea porukka."
Näin alkukesästä säät ovat todella hellineet meitä. Jos viime kesänä Savonlinnassa helleraja ei virallisesti mennyt rikki kertaakaan, niin tänä vuonna jo alkukesästä helteistä on nauttittu useampaan otteeseen. Ja vielä luvataan hellekelejä, ensi viikolla jopa jossain kolmenkymmenen asteen tietämillä.
Toivottavasti lämpöä ja helteitä rakastavat ihmiset nauttivat tästä nyt täysin sydämin. Ja mekin, jotka ei helteistä niin kauheasti välitä voitaisiin edes yrittää tykätä tästä paahtavasta kuumuudesta.
Kaunis ilma on saanut minut viemään ryhmätoimintoja ulos. Maanantai alkoi mölkkyllä jota sitten pelattiinkin puolitoista tuntia. Sitten pyöräilin ohitustietä töihin, taas kerran, eikä sen kauneus ja helppous häviä vieläkään. Maisemat ovat suorastaan upeita eikä siellä tarvitse puikkelehtia ihmisien ohitse. Niin mahtavaa.
Töissä ryntäsin syömään ja siitä sitten eikun toista ryhmää pitämään. Pelipäivässä kysyin osallistujilta haluaisivatko he pelata jotain ulkona, kun on näin kaunis sää. Vastaus oli, kuten arvata saattaa, myönteinen. Peliksi valittiin vanha kunnon mölkky, missä itse olin saanut harjoitusta jo aikaisemmin päivällä. Harmi vaan, ettei siitä ollut mitään hyötyä, vaan heitin aivan yhtä surkeasti kuin aikaisemminkin...
Mölkkyilyn päätyttyä en paljoa ehtinyt hengähtää, kun piti kiiruhtaa jo seuraavaan paikkaan. Huh, maanantait ovat niin kiireisiä päiviä. Tällä kertaa vuorossa oli grillausta kyseisen ryhmän kesätauon alkamisen merkeissä.
Kotona tämän päiväm jälkeen huomasin, että toinen olkapääni oli aivan punainen, siis palanut auringossa. Mitään after sun tuotteita minulla ei tietenkää ollut, joten ei auttanut kuin kärvistellä.
Tiistaina onneksi vietin liukumavapaa päivää kotosalla ja keskiviikkona taas mentiin. Oli niin paljon tekemistä, että hyvä että itse mukana kesti. Sain Pirtillä houkuteltua kävijät ulos ja pelaamaan, yllätys yllätys, mölkkyä. Uskoin, että harjoittelu aikaisemmin viikolla takaisi minulle etulyöntiaseman.
Heitettyäni taas kaksi kertaa ohi, en kuitenkaan viitsinyt muistuttaa kanssapelaajiani kolme hudin säännöstä, jossa kolmen hudin heittäjä joutuu kirjuriksi. Vaikka huijasin väistämällä kolme hudin säännön, en siltikään voittanut peliä.
Ehkä mölkky vain ei ole minun lajini. Ehkä pelaaminen ei ole minun lajini ollenkaan... Olen liian altis kiertämään sääntöjä...
Torstaina meillä taas oli Casinonsaaren laavulla tapahtuma, jossa paistettiin makkaraa ja esiteltiin Savonlinnnan eri toimijoiden toimintoja. Mukana oli jos jonkinlaista tekemistä ja vaikka porukkaa ei ollut paljon, kaikilla ainakin tuntui olevan hauskaa. Ja eihän sillä porukan määrällä ole väliä, sillä niinkuin alun lainauksessa sanotaankin: " Aina on koossa oikea porukka."
Ottaessani kuvan sillä hetkellä näkemästäni maisemasta, saatoin vain miettiä mielessäni: " Olen niin onnekas, että saan tehdä työtä tälläisissä maisemissa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti