Raskaan työn raataja(t)

” Mä jokapäivä töitä teen,

joka ainoa aamu seitsemäksi meen,

sen kaiken teen mä siksi vain,

koska kulta sä jaksat olla mun omanain.”

˜Matti ja Teppo,
Mä joka päivä töitä teen

Tänään oli ”Ota lapsi mukaan töihin -päivä”. Se tarkoitti kannaltani käytännössä sitä, että riistin pikkusiskoni koulusta ja menimme Nuorisotalo Posselle kokoustamaan.

Kokouksessa meille kerrottiin lapsen oikeuksista. Tämä on tärkeä asia, hyvä tietää ja tiedostaa itsekin.

Lapsella on oikeus...

- olla oma itsensä ja samanarvoinen kuin muut

- sanoa mielipiteensä ja vaikuttaa

- elää ja kasvaa omaan tahtiin

- tietää ja saada tietoa

- huolenpitoon ja hoitoon

- oppimiseen ja koulunkäyntiin

- elää turvassa

- leikkiin, vapaa-aikaan ja lepoon.

Kokouksessa myös askarreltiin aiheella: ”Mitä mun aikuinen tekee päivisin”. Kauhulla odotin, että mitä armas siskoni keksisi. Saatoin jo aavistaa mitä sieltä oli tulossa, ja oikeassa olin.

Pikkusiskoni leikkeli useita facebookin, instagramin ja snapchatin logoja. Olin jo menettämässä toivoni siitä, että paperille ilmestyisi ollenkaan mitään muuta, kun siskoni keksi leikata jonkinlaisen jooga-kuvan, minkä hän kertoi kuvastavan sitä, että sisko tanssii töissä hassusti. Näinpä, tottahan se on. 

Paperille ilmestyi myös tabletin kuva, runsas rivistö huulirasvoja, proteiinipatukka, polkupyörä ja naurava naama.

Näiden merkityksethän ovat oikein selvät. Sisko on facebookissa tabletilla, en kuulemma syö mitään muuta kuin proteiini patukoita työaikana, ja karkkia tietysti. Minulla on kotona hirveästi huulirasvoja ja kuljen pyörällä töihin. Ja minähän nauran töissä aivan valtavasti.

Täytyy sanoa, että pikkusiskoni ei ole täysin väärässä. Minä nimittäin olen päivittäin töissä facebookissa, työfacessa nimittäin, päivitän työinstaa, sekä yritän olla aktiivinen myös Majakka-toiminnan snapchatissa.

Minulla on runsaasti huulirasvoja, mutta hei, olen nainen, joten mitä minulta voi olettaa? Tanssin hassusti töissä, ja välillä on paikka ihan voitontanssille!

Aikaisemmin kuljin myös pyörällä töihin, nyt kelit eivät ole oikein pyöräily-ystävälliset.. Proteiinipatukoita syön välipalaksi, mutta joskus suuhuni saattaa eksyä jotain muutakin ruokaa, niin kuin vaikka kinkkukiusausta. Ja tietysti karkkia. Namnam. 

Kokouksen päätyttyä jäimme hetkeksi pelailemaan pöytäfutista. Naurettuamme mahamme kipeiksi ja pelin päätyttyä minun murskavoittooni, päätimme lähteä syömään ja mietin taas kerran; minulla on paras työ ikinä!

~I

Tässä vielä rakkaan pikkusiskoni taideteos. Alkuperäinen paperiversio pääsee koristamaan työhuoneemme seinää.

Romanikulttuurin tietoon tuojat

"Jos et tunne, tutustu ja tuomitse vasta sitten"

Viikonloppu alkaa häämöttää! On ihanaa päästä olemaan kotona, tekemättä yhtään mitään. Tällä viikolla ollaan painettu taas menemään pää kolmantena jalkana (yllätys yllätys).

Kävimme eri kouluilla kertomassa romanikulttuurista, ja voin myöntää, että jännitti ihan älyttömästi miten oppilaat suhtautuisivat meihin.

Meidän säännöistä puhuttaessa, olivat opettajat ja oppilaat kuin puulla päähän lyötyjä. Oli yllättävää huomata, ettei kouluissa enää kerrota oikeastaan mitään romaneista. Verrattuna siihen, kun itse ollessani ala-asteella, oli meidän historiankirjoissa parikin romaneista kertovaa aukeamaa.

No mutta, meidät otettiin vastaan hyvin ja sekä oppilaat että opettajat kyselivät hyviä, asiallisia kysymyksiä. Oli ihanaa nähdä nuorukaisten kiinnostus ja miten meidän sääntömme ja tapamme, herättivät heissä keskustelua.

Yhden oppilaan esittämä kysymys jäi kuitenkin elävästi mieleeni. Kysymyksestä huomasin, että hän oli selkeästi pohtinut aihetta. ”Jos puolisoni on tukehtumaisillaan keittiössä, voinko mennä auttamaan häntä ilman kulttuuriasua?” Kysymys sai minut nauramaan. Hetken asiaa mietittyäni vastasin: ”Kulttuuri ei ole minulle ihmishenkeä tärkeämpi, eli kyllä menisin.”

Me olimme tosi tyytyväisiä, että saimme kertoa koululaisille romanikulttuurista. Ja vieläkin tyytyväisempiä olimme siitä, että yhteistyö sujui meillä aivan loistavasti! Ensi viikolla käymme vielä parilla koululla ja sen jälkeen meidän tehtävämme romanikulttuurin tietoon tuojina alkaisikin olla jo siinä, tämän vuoden osalta.Suunnittelemme myös tekevämme romanikulttuuria tutummaksi yhteistyökumppaneillemmekin.

Toivottavasti oppilaat sekä opettajat saivat ammennettua tästä itselleen jotain ja näin ollen karistaneet ennakkoluuloja pois.

PS: Kaiken jännityksen jälkeen, esiintymiskammoni on vähentymään päin!

~A

Eväskellarin PopUp

"Näätkö mut vielä,

Hei etkö sä tiedä,

En ilman sua selviä elämästä

Sillä sä loistat pimeässä!"

˜Mikael Gabriel,

Loistat pimeäs

Taas on viikko vierähtänyt ja viikonloppu häämöttää. Tämä viikko on ollut hektinen ja aiheuttanut meille harmaita hiuksia. Tässä iässä on kuitenkin liian aikaista muuttua hopeaketuksi. Joten ei auta kuin hengittää syvään ja kenties vielä uudestaan.

Olemme tämän viikon valmistautuneet tänään, perjantaina pidettävään PopUppiin, jossa askartelemme sudenkorentoheijastimia. Kuvittelimme että ne heijastimet olisivat yksinkertaisia ja hauskoja tehdä, ja hyödyllisiä sekä kauniita, pimeässä syksyisessä Suomessa.

Kuten viikon myötä huomasimme, sudenkorentoheijastin ei ollutkaan niin helppo ja yksinkertainen kuin kuvittelemme. Ostimme ensin korupiikkejä, joiden taittaminen osoittautuikin tehtäväksi, johon emme pystyneet. Tai emme ainakaan halunneet tehdä sitä useammin kuin kahdesti. Joten täytyi siis keksiä jotain muuta. 

Kävimme hakemassa luotto askartelukaupastamme korulankaa, joka ei  vähästä katkeaisi. Se oli paksua ja hetken epäilimme,  toimisikohan se meidän käyttötarkoitukseemme kunnolla. Työpaikalla huomasimme, että epäilyksemme oli osunut oikeaan, eikä paksu nauha mennyt läpi sudenkorennon hennoista heijastavista siivistä. Päätimme kokeilla vielä toista keinoa nimeltä karhunlanka,  koska MajakanValothan eivät luovuta helpolla!

Karhunlanka osoittautui oikein oivaksi keinoksi. Ainoa ongelma tässä oli, että solmut eivät kestäneet kunnolla. Tämän ongelman kanssa tappelimmekin sitten koko perjantaipäivän. Saatoimme solmia karhunlangan monta kertaa ja sittenkin vielä uudestaan, mutta silti kun olimme leikanneet langan lyhyeksi, koko systeemi saattoi purkaantua hetkessä. Toivottavasti emme lähtiessämme täältä näe helmipolkua joka johtaa pois kaupasta.

Loppujen lopuksi olemme itse askarrelleet enemmän heijastimia kuin kävijät ja olemme sitten antaneet heijastimia lapsille. Sydän on oikein syrjällään kun kuvittelemme näitä pieniä söpöläisiä talven lumettomissa öissä ilman heijastimia. Niinpä ainakin joillekin olemme pystyneet antamaan söpöt sudenkorentoheijastimet takaamaan sitä, että lapset näkyisivät liikenteessä.

Kuitenkin olemme tyytyväisiä tähän kävijämäärään ja ihmisiin, jotka olemme tavoittaneet tänään. Olemme myös saaneet myytyä jotain Pitsinurkassa ja puupuolella tehtyä tavaraa, joten kaiken kaikkiaan päivä on ollut oikein onnistunut.

Me voidaan näyttää teille valoa, mitä kohti mennä, mutta me ei voida näkyä liikenteessä teidän puolesta!

Heijastimet MajakanValojen tyyliin

 ”Yhtä tärkeätä kuin oikean ihmisien löytäminen,

on olla oikea ihminen.”

Talvi alkaa olla tuloillaan, lumetkin on jo jäänyt maahan ja kaikkialla on ihan hirmu liukasta. Kesän jälkeen on myös ne hetket, kun heijastimia tarvitsee pimenevässä syksyssä ja talvessa näyttämään sinut, missä ikinä kuljetkin. Siltikään kaikilla ei ole heijastimia. Tähän ongelmaan MajakanValot ovat nyt ottaneet kantaa ja aloimme virkkaamaan heijastinkukkia. 

Minähän olen tunnetusti erittäin hyvä käsitöissä ja luova ja lahjakas muutenkin, mutta olen näinä viikkoina huomannut, että parini ei osaa arvostaa luovuuttani ollenkaan. Ei ymmärrä kauniita erilaisia joutseniani, eikä näe heijastinkukassani kukkaa, vaan lumihiutaleen. Ihme tyyppi. 

~ I

Heijastinlanka, ihana keksintö. Sillä voi neuloa itselleen kaulahuivin, pipon tai vaikka lapaset. Työparini Iiris lupasi tehdä minulle lapaset heijastinlangasta, saas nähdä mitä sieltä tulee. :D Vaaleiden hiustensa johdosta, hän osaa välillä yllättää. 

Ollaan Iiriksen kanssa nyt virkkailtu kukkasia, mitä voi laittaa takista roikkumaan. Ensi viikolla opetellaan tekemään heijastinkankaasta sudenkorentoja, ne ovat aika cooleja.

Näin pimeään aikaan autoa ajaessa, tulee vastaan paljon ihmisiä jotka eivät käytä heijastimia. Heijastin on halpa henkivakuutus, käyttäkää heijastimia!

~ A

Ensi perjantaina askartelemme sudenkorentoheijastimia K-Supermarket Eväskellarissa, siellä on myös arvontaa ja myynnissä Savonlinnan Toimintakeskuksen tuotteita. Lämpimästi tervetuloa mukaan!