Eristyksissä: osa 18

"Parempi huono muisti

kuin huonot kokemukset."

 - kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Minulla oli joku älyttömän hyvä blogitekstin idea vielä alkuviikosta, mistä halusin kirjoittaa blogiin... Mutta kuten arvata saattaa, en muista sitä enää. Pitää katsoa, jos se tulisi mieleen tässä kirjoitellessa. 

Ahaa, no niin, tulihan se sieltä! Elikkä siis... 
Eilen kotona rupesin siivoamaan vinttiä, ja totesin, että onpa minulla paljon tavaraa. Olen ollut kohta kolme vuotta töissä Savonlinnan Toimintakeskuksella ja voin kertoa, että tavaramäärä kotonani on lisääntynyt sinä aikana huimasti. Jo ennen töihin tänne tulemista Toimari oli minulle kovinkin tuttu paikka, olin ollut täällä kesätöissä ja työharjoittelussa merkonomin opintojeni aikana. 

Vaatteita lajitellessani (roskiin heitettäviin, sillä Toimarillehan saa tuoda vain puhtaita ja ehjiä vaatteita, muistattehan sen, Toimarille meneviin sekä säilytettäviin) ajattelin, että olenpa löytänyt sieltä vaikka minkälaisia aarteita. Suunnittelinkin siis, että voisimme tehdä facebookiin julkaisun, jonne ihmiset saisivat laittaa kuvia Toimarilta tehdyistä löydöistä. Keksin sille myös useita perusteluja, joilla voisin markkinoida ideaa muille toimihenkilöille ja toiminnanjohtajalle. 

Toimarilta ostettujen aarteiden metsästyksellä toivottavasti saisimme lisää hyvää mainetta ja uskoisin, että se innostaisi ihmisiä käymään täällä enemmän. Kirppareilla, vaikka kirpputori Toimintakeskus ei olekaan, vaan kierrätysmyymälä, on ehkä vähän sellainen maine, ettei sieltä välttämättä mitään laatua löydä. Se ei pidä kuitenkaan paikkaansa, vaan Toimintakeskuksen kierrätysmyymälöistä (joita on Pohjolankatu 6:ssa ja linja-auto asemalla) voi tehdä arvokkaitakin löytöjä. 

En siis ole vielä kuitenkaan ehtinyt ottamaan tätä ideaa esiin työyhteisössämme, joten eipä vielä innostuta liikaa. Kannattaa kuitenkin pitää silmät ja korvat facebookissa auki, sillä jossain vaiheessa sinne saattaa tälläinen haaste/kilpailu ilmaantua. En kuitenkaan vielä lupaa mitään. 

Tämä viikko loppuu minun töiden osalta tähän päivään, keskiviikkoon, sillä olen perjantain lomalla. Siksi blogijulkaisu ilmestyykin jo tänään.

Lyhyestä virsi kaunis. Palataan asiaan seuraavassa blogijulkaisussa!  

 

"Elämänpituiselle matkalle 

tarvitaan iso matkalaukku."
-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Toimarilta löydetyille vaatteille vielä isompi.. - mie

Eristyksissä: osa 17

"Elämä on niin monimutkaista,

että siinä pitää olla jokin järjestys."

-kaikki lainaukset ovat kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Päällimmäisenä mielessä tällä hetkellä pyörii ajatus, että vähän harmittaa kun ei tullut kirjoitettua joka päivä blogin Eristyksissä osia tänä koronan aiheuttaman erikoistilanteen aikana. Olisi ollut hauskaa haastaa itsensä ja katsoa, oisko sitä kirjoitettavaa löytynyt näinkin kauan. Mutta jossittelu ja harmittelu ei auta mitään, joten katse kohti uusia juttuja. 

Mitäs muuta miun päässä pyörii? Koronarajoitteita lasketaan ja enemmän ihmisiä alkaa palaamaan töihin myös Savonlinnan Toimintakeskukselle. Olen siitä iloinen. Minua ei yhtään harmita, jos ei tarvitse lähteä pihalle siistimään SER-vastaanottoa. Tai heittää työtakkia niskaan ja lähteä auttamaan asunnon tyhjennyksessä. Olen kuitenkin oppinut valtavasti tänä aikana. Olen oppinut mitä kaikkea eri kontteihin SER-vastaanotossa laitetaan, ja tiedän nyt, miten suuri työ on laittaa sähkö- ja elektroniikkatavaroita niihin. Osaan arvostaa muiden tekemää työtä ihan eri tavalla. Olen myös nähnyt käytännössä sen, että yhteistyöllä saa aikaan vaikka mitä. 

Yhteistyöllä saa täpötäyden asunnon tyhjennettyä kuudessa tunnissa. Yhteistyöllä saa kaaoksen valtaaman SER-vastaanoton siivottua. Yhteistyöllä saa lajittelun kaaoksen selvitettyä. Yhteistyöllä saa myös myymälän pyörimään ja ainakin meidän avustuksella kassat sekaisin. Yhteistyöllä pystyy mihin vain. Toki olen tiennyt sen koko ajan. Mutta tietäminen on aivan eri asia, kuin asian näkeminen konkreettisesti, kuin oleminen osa sitä. Tietäminen on aivan eri asia kuin olla osa sitä yhteisöä, niitä henkilöitä, jotka pystyvät yhteistyöllään vaikka mihin. Olen aina tiennyt, että yhteistyöllä pystyy mihin vain. Nyt minä myös olen kokenut sen. 

Tiedän myös, että yhdessä tekemällä, yhteistyöllä, pystyisimme vielä huikeampiin asioihin ja saavutuksiin kuin olemme nyt pystyneet. Kun kaikki puhaltaisivat yhteen hiileen, tapahtuisi varmasti vieläkin ihmeellisempiä asioita. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa, joten ehkä me nähdään vielä sellaisiakin ihmeitä.

"Ei ole tahdon asia,

mitä elämässä tapahtuu."

-kirjasta Aurinkoinen mieli, elämänmakuisua ajatuksia

Mutta omilla valinnoilla, 

Voi vaikuttaa joihinkin asioihin. 

-mie

Tämä viikko on osaltani kulunut jännittäessä perjantaina häämöttävää ruotsin esitelmän esitystä. Ruotsin kieli ei ole vahvin osaamisalueeni ja se jännittää minua ihan vietävästi. Kuten on varmasti aiemmistakin blogijulkaisuista käynyt ilmi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että esitelmän esitys on jo huomenna. Ja heti aamusta, yhdeksältä, ettei tarvitse jännittää sitä enää pidempään. Eikä sitten perjantaina koko päivää. Vaan me hoidetaan homma heti aamusta ja sen jälkeen voi olla koko päivän ihan voittajafiiliksellä tai sitten ihan maansa myyneenä ja ruveta miettimään, että miten sitä pääsisi ruotsista läpi seuraavalla kerralla. 

Huomenna me myös lähdetään viettämään toimihenkilöiden tyhy-päivää. Me ollaan suunniteltu makkaranpaistoa ja kävelemistä Tervastuvalta lossinrannan laavulle. Sekin jännittää, entäs jos metsässä on käärmeitä? Mutta olen tullut siihen tulokseen, että voisi elämä olla vähän liiankin rauhallista ja seesteistä, jos ei koko ajan joku jännittäisi... 

"Ota elämän lahja kiitollisena vastaan."

*Perjantaina

Ammattiruotsi läpi! Jippii! Eikä metsässä näkyny käärmeitä eikä muitakaan eläimi, ei eksytty kun pikkasen ja selvittiin ilman haavereita. Kaiken kaikkiaan taas ihan huippureissu kerta kaikkiaan. Maisteltiin erilaisia makkaroita, ja erilaisia suklaakarkkipusseja. Mie nauroin kuollakseni kun missään ei enää näkynyt nauhoja, jotka viitoitti polkua metsässä. Muita ei kyllä hirveesti naurattanut, mutta Välillä on hyvä eksyä, jotta voi löytää vai miten se sanonta menikään.

 "Todellisuus on tarua ihmeellisempää."

Nyt on hyvä vetäytyä viikonlopun viettoon ja rentoutua. Ens viikko on sit lyhyt viikko kun torstai on pyhäpäivä. 

Eristyksissä: osa 16

"Ajatteleminen

on keskustelua itsensä kanssa."

Olen muutaman kerran nyt tehnyt muistiinpanoja niin, että olen kirjoittanut ylös kaikki ajatukseni, mitä minulle on pälkähtänyt mieleen lukiessani esimerkiksi viime vuotista avustushakemustani. Täytyy sanoa, että kaikkien omien ajatustensa kirjaaminen ylös on kovin mielenkiintoista.

Näitä muistiinpanoja ei ollut kenenkään muun tarkoitus lukea, ne olivat vain raakaversioita. Minun oli ollut tarkoitus kirjoittaessani saada vain ylös ne ajatukset, joita mieleeni oli tullut ja kirjata ne ylös niin, että minä pystyisin lukiessani muistiinpanoja saamaan kiinni siitä samasta ajatuksesta. 

Erehdyin kuitenkin kertomaan tekemistäni muistiinpanoista työparilleni ja toiminnanjohtajalle ja he halusivat ehdottomasti lukea ne. Kieltäydyin. Mutta jotenkin he päätyivät kuitenkin lukemaan ne. Annea ainakin nauratti kamalasti, mutta toiminnanjohtajan ilmettä en uskaltanut edes katsoa. Ne eivät olleet todellakaan suunniteltu nähtäväksi kenenkään muun silmille kuin minun. Siis eihän toki siellä mitään kiellettyä nähtävää ollut, vain keskeneräisiä ajatuksiani ja kenties jossain kohtaa hieman karkeaa kielenkäyttöä. Ihan vain siksi, että saisin itse kiinni siitä ajatuksesta. Esimerkiksi omasta turhautumisestani.... Noh, voin sanoa, että siitä sai kiinni kyllä kaikki muutkin muistiinpanojen lukijat. 

Toisaalta eivät voi syyttää kuin itseään, mitäs menivät lukemaan keskeneräistä tekstiä. 

Tuon jälkeen olen kirjoittanut ylös ajatuksiani kerran jos toisenkin. Ja se oli jälleen yhtä antoisaa ja hauskaa. Kaikkien pitäisi tehdä sitä joskus. Sen avulla voi saada myöhemmin kiinni monestakin ajatuksesta, joka olisi ilman ylöskirjaamista ehtinyt unohtua jo ties kuinka monta kertaa. Sen takia kirjoitan blogijulkaisuja varastoon tai muistiin, miten sen nyt ottaa, koska eihän niitä koskaan tiedä muistaako niitä asioita enää myöhemmin. 

Ajatuksia ylös kirjatessa työasioissa olen miettinyt, että olisi hauskaa tehdä niin joskus ihan huvin vuoksi. Voisi vaikka muutaman tunnin jostain vapaapäivästä omistaa sille, että ajatukset kirjaa ylös ja sitten voisi katsoa, mitä kaikkea sitä omassa päässä liikkuukaan vai liikkuuko mitään. Tätä kirjoittaessani puolestaan tuli mieleeni, että se voisi olla myös erinomainen keino vaikka omien pelkojen ymmärtämiseen, realisoimiseen ja analysoimiseen. Niiden ylöskirjaaminen.

Tai mukavaa tekemistä voisi olla myös ajatusleikki, minne ajatukseni vievät minut nyt. Ottaa esimerkiksi vaikka yhden sanan. Maito. Mitä maidosta tulee mieleen? Minulla tulee mieleen lehmä. Mitä lehmästä tulee mieleen? Minulla ensimmäinen ajatus on lypsykone. (Että mitenkä?) Ja mitä lypsykoneesta taas tulee mieleen..? Ja niin edelleen. Siitä saisi myös hauskan ajanviettopelin sosiaaliseen mediaan. Yksi sana. Ja kaikkien pitäisi kirjata ylös viisi asiaa mitkä tulevat mieleen edellisestä sanasta.  

Kuunnellessani Antti Holman podcastia Antti puhuu siinä myös ajatusten kirjaamisesta ylös. Jotenkin, että jossain kirjassa aamut kehotettiin aloittamaan kolmen sivun kirjoittamisella. Siitä sai jotenkin enemmän kiinni itsestä ja omista ajatuksista. Ja vaikka aluksi kolmen sivun tekstin kirjoittaminen tuntui vaikealta, niin nopeasti tekstiä alkoi tulemaan enemmänkin. Ei mikään hullumpi neuvo, mutta aamut ovat  minulle niin kiireisiä muutenkin, ettei silloin kyllä ehdi kirjoittaa yhtään mitään. Mutta kirjoittamiselle täytyy löytää vain oikea aika ja oikea mielentila. 

Kaikki meistä on kuitenkin erilaisia ja kirjoittaminen ei ole kaikkien juttu. Ei se mitään. Jotkut voivat jäsennellä omia ajatuksiaan kuuntelemalla musiikkia tai liikkumalla. Jokaiselle on siihen oma tapansa. Joten sen sijaan, että pakottaisimme itsemme tekemään jotain sellaista, mitä emme halua tehdä, miksemme tekisi juuri niitä asioita mitä haluamme tehdä. Omien tunteiden, keinojen ja tapojen löytäminen voi olla työn ja tuskan takana, mutta se on kaiken sen arvoista. Niinpä siis kuuntele itseäsi ja tee sitä mitä rakastat.  

"Elämäsi on tarina,

jonka käsikirjoituksen sinä kirjoitat."

Eristyksissä: osa 15

"Hiljaisuudessa voi kuulla,

pimeydessä voi nähdä timantin,

rosoisen, särkyvän."

-Kaikki lainaukset on kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakusia ajatuksia

Miulla oli tällä viikolla vakaa aikomus kirjoittaa useamman kerran blogia kun vain kerran tai kaksi kertaa viikossa. Tulos kuitenkin nähdään tässä. Kirjoitan blogia nyt perjantaina ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Se puhuu jo omasta puolestaan siinä, että tällä viikollakin on riittänyt kiirettä. Ja se pitää todella paikkansa. 

Maanantaina laittelin äkäistä (mutta tietysti asiallista)(aina pitää muistaa olla asiallinen, vaikka olisi miten tuohtunut) sähköpostia koulun asioissa, kun olin joutunut odottamaan mielestäni liian kauan tiettyjä asioita. Esimerkiksi projektityön opintojakson näyttötehtävää. Sainkin nopeat vastaukset sähköpostiini ja asiat järjestyivät, mutta ne eivät välttämättä olisi edenneet, jos en olisi ottanut kouluun yhteyttä. Oli siis hyvä, että laitoin viestiä. 

Tiistaina aloitin sitten tekemään sitä näyttötehtävää, mikä osoittautui aikamoiseksi urakaksi. Mutta eihän siinä, tehtävähän se oli niinkuin kaikki muutkin. Keskiviikkona puolestaan olin hälytysvalmiudessa kassa-apulaiseksi, jos siellä tarvittiin apua. Hälytysvalmius ei kuitenkaan ollut ihan hyvä idea, joten menin myymälään suosiolla auttamaan. Myymälässä oli pitkästä aikaa kiva olla töissä. En ollut muistanutkaan miten paljon pidin siitä ja vasta kassalla työskennellessäni tajusin, miten paljon olin sitä kaivannut. 

Siksi olinkin tyytyväinen kun torstaina sanottiin, että kassalla saatettaisiin tarvita apua. Olisin ehdottomasti käytettävissä. Niinhän minä luulin, mutta se hetki jäi kovin pieneksi. Nimittäin seuraavassa henkäyksessä toiminnanjohtaja ja toinen työkaveri tulivat ilmoittamaan, että muutossa tarvitiin lisäkäsiä, joten osan olisi lähdettävä sinne. Eihän siinä sitten, sinnehän sitten oli lähdettävä. Siellä menikin sitten koko päivä. Tyypillistä. Aina voi suunnitella mitä vaan, mutta todennäköisesti suunnitelmat menee uusiksi joka tapauksessa. 

"Elämässä tapahtuu aina jotakin,

mutta ei useinkaan sitä,

mitä on odottanut."

Sitten viikko onkin jo lopuillaan ja on perjantai. Vaikka sunnuntaina ajattelee, että taas on pitkä työviikko tulossa, totuus on ihan toinen. Viikot kuluvat kuin siivillä. Aika rientää kun on hauskaa. Ja yhtä tylsää päivää ei kyllä töissä ole. Tänään olen sitten hätäpäissään yrittänyt viimeistellä ruotsin esitelmää, joka pitää palauttaa viimeistään sunnuntaina. Sunnuntai sattuu kuitenkin olemaan joku muukin päivä, joten silloin ei olisi ihan enää aikaa viilata sitä... Äitienpäivänä ei paljoo koulutehtäviä tehdä. 

Onneksi meidän kouluryhmässä on eräs henkilö, joka lupautui auttamaan minua ruotsin esitelmän kanssa. Joten toivo siitä, että ruotsin pääsisi läpi elää yhä. Tänään on kuitenkin paljon muutakin muistettavaa. Maanantaina on Kellarpellon seurakuntakodilla aamiaistarvikkeiksi saatujen lahjoitusten jako ja haluaisin muistaa myös markkinoida sitä facebookissa, toisin kuin viime kerralla. Kaksi viikkoa sitten muistin sen vasta kahdeksan aikaan perjantai-illalla... Toivottavasti tänään sujuu vähän paremmin. 

"Yksi askel taaksepäin

ei estä etenemistä."

Kaiken kaikkiaan siis tällä viikolla me ollaan naurettu ja hikoiltu kuin pienet porsaat. Me ollaan rumpattu rappusissa ja aivasteltu pölystä, naurettu lisää ja kannettu kaikenlaista tavaraa paikasta a paikkaan b. Fyysiseen työhön edelleen tottumattomana pienetkin urakat tuntee kyllä kropassaan. Mutta tämä on ollut hieno viikko. 
Olen myös löytänyt myymälästä ohi kävellessä vaikka minkälaisia ihania löytöjä. On se hienoa olla tälläisessä paikassa töissä, missä silmiin voi osua vaikka minkälaisia aarteita vain ohimennen.  

"Kaikki tiet vievät johonkin."