Eristyksissä: osa 16

"Ajatteleminen

on keskustelua itsensä kanssa."

Olen muutaman kerran nyt tehnyt muistiinpanoja niin, että olen kirjoittanut ylös kaikki ajatukseni, mitä minulle on pälkähtänyt mieleen lukiessani esimerkiksi viime vuotista avustushakemustani. Täytyy sanoa, että kaikkien omien ajatustensa kirjaaminen ylös on kovin mielenkiintoista.

Näitä muistiinpanoja ei ollut kenenkään muun tarkoitus lukea, ne olivat vain raakaversioita. Minun oli ollut tarkoitus kirjoittaessani saada vain ylös ne ajatukset, joita mieleeni oli tullut ja kirjata ne ylös niin, että minä pystyisin lukiessani muistiinpanoja saamaan kiinni siitä samasta ajatuksesta. 

Erehdyin kuitenkin kertomaan tekemistäni muistiinpanoista työparilleni ja toiminnanjohtajalle ja he halusivat ehdottomasti lukea ne. Kieltäydyin. Mutta jotenkin he päätyivät kuitenkin lukemaan ne. Annea ainakin nauratti kamalasti, mutta toiminnanjohtajan ilmettä en uskaltanut edes katsoa. Ne eivät olleet todellakaan suunniteltu nähtäväksi kenenkään muun silmille kuin minun. Siis eihän toki siellä mitään kiellettyä nähtävää ollut, vain keskeneräisiä ajatuksiani ja kenties jossain kohtaa hieman karkeaa kielenkäyttöä. Ihan vain siksi, että saisin itse kiinni siitä ajatuksesta. Esimerkiksi omasta turhautumisestani.... Noh, voin sanoa, että siitä sai kiinni kyllä kaikki muutkin muistiinpanojen lukijat. 

Toisaalta eivät voi syyttää kuin itseään, mitäs menivät lukemaan keskeneräistä tekstiä. 

Tuon jälkeen olen kirjoittanut ylös ajatuksiani kerran jos toisenkin. Ja se oli jälleen yhtä antoisaa ja hauskaa. Kaikkien pitäisi tehdä sitä joskus. Sen avulla voi saada myöhemmin kiinni monestakin ajatuksesta, joka olisi ilman ylöskirjaamista ehtinyt unohtua jo ties kuinka monta kertaa. Sen takia kirjoitan blogijulkaisuja varastoon tai muistiin, miten sen nyt ottaa, koska eihän niitä koskaan tiedä muistaako niitä asioita enää myöhemmin. 

Ajatuksia ylös kirjatessa työasioissa olen miettinyt, että olisi hauskaa tehdä niin joskus ihan huvin vuoksi. Voisi vaikka muutaman tunnin jostain vapaapäivästä omistaa sille, että ajatukset kirjaa ylös ja sitten voisi katsoa, mitä kaikkea sitä omassa päässä liikkuukaan vai liikkuuko mitään. Tätä kirjoittaessani puolestaan tuli mieleeni, että se voisi olla myös erinomainen keino vaikka omien pelkojen ymmärtämiseen, realisoimiseen ja analysoimiseen. Niiden ylöskirjaaminen.

Tai mukavaa tekemistä voisi olla myös ajatusleikki, minne ajatukseni vievät minut nyt. Ottaa esimerkiksi vaikka yhden sanan. Maito. Mitä maidosta tulee mieleen? Minulla tulee mieleen lehmä. Mitä lehmästä tulee mieleen? Minulla ensimmäinen ajatus on lypsykone. (Että mitenkä?) Ja mitä lypsykoneesta taas tulee mieleen..? Ja niin edelleen. Siitä saisi myös hauskan ajanviettopelin sosiaaliseen mediaan. Yksi sana. Ja kaikkien pitäisi kirjata ylös viisi asiaa mitkä tulevat mieleen edellisestä sanasta.  

Kuunnellessani Antti Holman podcastia Antti puhuu siinä myös ajatusten kirjaamisesta ylös. Jotenkin, että jossain kirjassa aamut kehotettiin aloittamaan kolmen sivun kirjoittamisella. Siitä sai jotenkin enemmän kiinni itsestä ja omista ajatuksista. Ja vaikka aluksi kolmen sivun tekstin kirjoittaminen tuntui vaikealta, niin nopeasti tekstiä alkoi tulemaan enemmänkin. Ei mikään hullumpi neuvo, mutta aamut ovat  minulle niin kiireisiä muutenkin, ettei silloin kyllä ehdi kirjoittaa yhtään mitään. Mutta kirjoittamiselle täytyy löytää vain oikea aika ja oikea mielentila. 

Kaikki meistä on kuitenkin erilaisia ja kirjoittaminen ei ole kaikkien juttu. Ei se mitään. Jotkut voivat jäsennellä omia ajatuksiaan kuuntelemalla musiikkia tai liikkumalla. Jokaiselle on siihen oma tapansa. Joten sen sijaan, että pakottaisimme itsemme tekemään jotain sellaista, mitä emme halua tehdä, miksemme tekisi juuri niitä asioita mitä haluamme tehdä. Omien tunteiden, keinojen ja tapojen löytäminen voi olla työn ja tuskan takana, mutta se on kaiken sen arvoista. Niinpä siis kuuntele itseäsi ja tee sitä mitä rakastat.  

"Elämäsi on tarina,

jonka käsikirjoituksen sinä kirjoitat."