Jouluhulinat

"Jos et välitä olla iloinen

ja onnellinen nyt,

niin millonka sitten?"

 Toimintakeskuksella on vietetty eilen ja tänään Toimarin joulutapahtumaa. Eilen oli tarjolla riisipiirakoita ja kahvia ja tänään puolestaan jouluiseen tyyliin riisipuuroa. Tapahtumassa on mukana Savonlinnan Malli, Savonlinnan Etsivänuorisotyö sekä Eloa ja Iloa hanke. 

Eilen kävijöitä oli paljon ja tänään tuntuu että sitäkin enemmän. Tarjoiltavat piirakat oli tilattu Linnan Piirakasta ja Kukosta ja ne olivat oikein herkullisia. Puuroa Toimarin pihalla tarjoili Savonlinnan seudun liikunta. Puuro oli erinomaista. 

Tänään on erikoinen päivä siinä mielessä, että eräs työkavereistamme jää tänään eläkkeelle ja on siis viimeistä päivää töissä. Hieman haikein mielen ja kyynel silmäkulmassa olemme omaan tahtiin käyneet sanomassa hänelle heipat. Tiedämme tapaavamme häntä vielä, muttemme vain työnmerkeissä enää. Olo on siis kaiken hulinan keskellä haikeakin. 

Ettei meillä vain olisi tylsää, tänään mukanamme on myös TET-harjoittelija, joka sai hieman erikoislaatuisemman työasun, nimittäin jouluisen kuusihatun, missä hatun päässä koreilee joulutähti. 

"Päivä on ollut todella sekalainen mutta parempi kuin normi koulupäivä. Sain pitää hienoa joulukuusen näköistä hattua koko päivän ja hattu saikin paljon kehuja. Olen jakanut karkkeja ja tarjoillut kahvia. Sain myös hieman oudon tehtävänannon, sillä tänne on pääsyt myös talitinttejä ja niitä ollaan häädetty ulos pitkin päivää. Tekemistä on ollut paljon erillaista mutta hauskaa on ollut voisin tulla toistekin." Tuumii meidän TET-harjoittelija, Elina. 

Ei siis mikään ihan tavallinen TET-päivä tai -paikkakaan. 

Huomaa selkeästi, että ihmiset alkavat valmistautua jouluun, vaikka eletään vasta marras-joulukuun vaihdetta. Lunta sataa ja fiilis on kyllä kieltämättä jouluinen, tämä kyllä saattaa johtua siitä, että marraskuun viimeiseen päivään mennessä olen tonttuillut töissä jo kolme kertaa. Näin joulua kohden alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että en pahastuisi jos töihin ei tarvitsisi enää kertaakaan tulla tonttuhattu päässä. 

Olen kyllä tiedostanut sen, että nyt joulukuussa ne tonttuilut ja joulumeiningit vasta alkaa. Sitä siis odotellessa.

Oikein hyvää joulun odotusaikaa kaikille. Nauttikaa tästä ajasta, kun joulu ja sitä seuraava jännitys ja odotus alkaa pikkuhiljaa lähentyä. 

Toimintakeskuksen tyhy-päivä

"Haluvatko olla rohkee

 ihan toen eite? 

Piä sillon yllä hyvvee tuulta

 vaekka mualiman kuinka

 kahroes vastaan."

Tiistaina meillä vietetiin Toimintakeskuksen tyhy-päivää. Sitä oli suunniteltu jo jonkin aikaa, muokattu, vatvottu ja tuunattu. Päivää oli vaihdettu ja yhtä jos toista yksityiskohtaa mietitty uudelleen ja sävelletty. 

Päivä alkoi myymälästä, jonne kaikki kerääntyivät ensin kuuntelemaan miten päivän edetessä toimittaisiin. Toiminnanjohtaja sanoi muutaman sanan alkuun, jonka jälkeen Mertsi ja Joke esittivät itse kirjoittamansa räpin, joka nauratti kaikkia. Niinkuin oli tietysti tarkoituskin. 

Räpin aikana joulupukki ilmeistyi paikalle ja ennen kuin hän lähti takaisin, hän ehti kertoa kuulumisia Korvatunturilta.  

Toimintaa oli monenmoista ja jokainen piste piti käydä läpi ja merkitä ylös tyhy-passiin, jolla päivän lopussa sai osallistua perinteiseen joulukinkun arvontaan. Pirtti piti Bingoa, Toimintatuvalla kirjoitettiin 16-sanan runo, oli tarkkuuslaukaisua, Majakan tarkkuusammuntaa, Puuverstaan pelkokerroin ja Trivial Pursuit -kysymyksiä. 

Ruokana oli perinteistä joulukinkkua ja riisipuuroa sekä lisäksi leipää. Kinkku oli todella hyvää ja se ettei sitä jäänyt yhtään oli merkki siitä, että se maistui myös muille. Riisipuurokin oli erinomaista, sitä jäi vähän yli, mutta loppu jaettiin työllistetyille kotiin viemisiksi. 

Majakan tarkkuusammunnassa porukkaa kävi tasaiseen tahtiin, siinä ammuttiin imukuppinuolia muoviseen maalitauluun. Eniten pisteitä saanut luonnollisesti oli voittaja, mutta täytyy sanoa että joidenkin omalaatuise
ista tyyleistä oli pakko antaa lisäpisteitä. Muutama nimittäin epäonnistui ammunnassa niin, että nuoli osui maahan, mutta jollain ihmeellä se kimposi maasta ylös ja osui johonkin kohtaan maalitaululla.

Kaikkien toimintapisteiden jälkeen saattoi siirtyä ruokailemaan, jonka jälkeen oli pieni hetki aikaa höntsäillä mitä halusi. Osa jatkoi jousiammuntaa, osa meni hetkeksi omille työpisteilleen ja osa jäi toimiston aulaan höpöttelemään. 

Varttia vaille kaksitoista koetti sitten hetki, jota kaikki olivat odottaneet. Joulukinkun arvonta. Kaikki kokoontuivat myymälään ja ensin jaettiin palkinnot parhaiten lajeissa pärjänneille. Majakan tarkkuusammunnan parhain pistemäärä oli 22, joka oli todella vaikuttava tulos. Voittaja sai itselleen karkkipussin ja Robin Hood -tittelin. 

Joulukinkku arvottiin ja sen jälkeen arvottiin vielä muutamia pienempiä palkintoja, suklaarasioita ja kuivakakkuja. 

Myöhemmin lueskelimme Toimintatuvan ohjaajien kanssa runokilpailun tuloksia, osa runot oli todella ihania, kauniita ja koskettavia, osa puolestaan hauskoja ja vitsikkäitä. Tälläisinä hetkinä sitä tajuaa, millaisia kykyjä ihmisillä voi olla, eikä niitä edes huomaa. Miten ujo ja hiljainen ihminen, joka ei paljoa puhua pukahda, saattaa kirjoittaa silti sydäntä riipaisevan kauniita runoja, olla paperilla sukkelasanainen hauskuuttaja tai aikamoinen kirjallisuustietäjä.

Erilaiset ihmiset ovat vahvuus, rikkaus, jokainen on  hyvä jossain, oma vahvuus on vain tiedettävä tai etsittävä. Se saattaa olla ollut tiedossa itsellä jo vaikka kuinka kauan, tai se saattaa löytyä tälläisten leikkimielisten kisailujen tai pelailujen yhteydessä. Jokainen on hyvä jossain, eikä koskaan kannata lakata etismästä omia vahvuuksiaan. Niitä löytyy kyllä, kunhan jaksaa kaivella ja etsiä. 

"Niä kaekki mitä muuttii näkköö, 

vuan tuumaele semmosta 

mitä muut ee oo ajatellu."

On hienoa olla Toimarilla töissä ja tekemisissä niin monien erilaisten ihmisten kanssa. On myös ilo auttaa heitä löytämään omia vahvuksiaan ja antaa tästä palautetta heille, vaikkakin vahvuudet sattuisivat löytymään vahingossa tälläisten tapausten yhteydessä. 

Bloggailua

"Tärvee tänä päevänä myönteisyyttä

 ja siästä turhasta hättäely

 semmoseen hetkeen, 

kun siihen on tosj tarve. 

Silimäs ee rasitu, 

jos kahtelet asijoetten 

valosia puolia."

Muistatteko kun kerroin, että ollaan suunniteltu some-ryhmässä tekevämme kävijöille omat blogit? Ensimmäisellä kerralla kaikki eivät olleet paikalla, joten blogeja tehtiin vain kaksi. Myöhemmin tehtiin yksi lisää ja sitten vielä yksi. 

Kuten aikaisemmin mainitsinkin, oli hienoa huomata miten innoissaan kävijät olivat. Innostus ei ole vieläkään laantunut ja olen iloinen siitä. On hienoa huomata miten edistystä on tapahtunut, yksi jos toinenkin osaa jo itsenäisesti kirjoittaa blogiin ja julkaista kirjoituksen. 

Tämä on jo huomattava askel eteenpäin, ottaen huomioon, että kaikille heistä blogin pitäminen oli aivan uusi asia. Olen myös erityisen tyytyväinen siihen, että jokaisen blogi on heidänlaisensa. Jokaisella on blogissaan heitä itseään kiinnostava aihe, joista heidän on helppo kirjoittaa. Tai jos kirjoittaminen nyt ei ole ihan helppoa, niin ainakin aiheen keksiminen on. 

Minä tiedän miten väkinäiseltä teksti kuulostaa jos kirjoittaminen on hankalaa. Mutta uskon siihen, että on mahdollista oppia siihen, että tekstiä tulisi helpommin. Itsehän tuotan tekstiä hirveästi, mutta minulla on se ongelma, että analysoin ja kritisoin sitä sitten liikaa. Poistan suurimman osan kirjoittamastani tekstistä.

Tätä ongelmaa ei uusilla bloggaajillamme ole. Olen ylpeä siitä, että jokainen heistä, ainakin jossain määrin, tietää mitä haluaa sanoa ja kirjoittaa sen. Ei turhia analyysejä vaan varmaa kirjoittamista. Sitä on upeaa seurata. Pystyisinpä oppimaan heiltä sen taidon. Varmuuden omasta kirjoittamisesta, kirjoitin näin, ja näin se on hyvä.

Erityisen hauskaa minusta oli kun luin yhden henkilön blogia ja siellä mainittiin reissustamme Vihreälle Telakalle. Hän kertoi reissun lisäksi, että ajoin autoa hyvin, eikä kyydissäni ollut pelottanut yhtään. Haha, siitäs kuulit Leevi! 

Toisen henkilön kanssa poistimme hänen ensimmäisen bloginsa ja loimme sitten uuden. Uuden blogin kirjoittamisessa hänellä ei ollut ongelmia, vaikka ensimmäinen olikin takkuillut. Blogin aihe on kovin tärkeä. Autoin muutamassa asiassa ja sitten hän kirjoitti kokonaisen julkaisun aivan itse. Tykkäsin julkaisusta paljon ja olin tavattoman ylpeä. On hienoa nähdä toisen onnistuvan.  

Kolmannelle taas loimme blogin ensimmäistä kertaa. Hänellä on paljon asiaa, jotka pienillä lisäkysymyksillä sain kirjattua ylös. Majakka-toiminnassa jokainen saa mahdollisuuden kokeilla ja tehdä. Vaikka juttu olisi vaikea, se ei tarkoita etteikö kannattaisi yrittää. Jos kirjoittaminen on hankalaa, aina voi sanella kun joku toinen kirjoittaa, tai sitten voimme yhdessä katsoa ja miettiä miten lähtisimme asiaa ilmaisemaan. Keinoja kyllä löytyy, että saamme jokaiselle mahdollisuuden ainakin kokeilla.  

On ollut hienoa, että kaikki ovat olleet niin innoissaan tästä. Pienen hetken meinasi iskeä epätoivo, koska en ollut varma pystyisimmekö me sittenkään tähän. Bloggailun maailma ei ole kovinkaan yksinkertainen. Välillä minulla on itsellänikin vaikeuksia keksiä ideoita mistä kirjottaa tähän blogiin, saati sitten auttaa muita keksimään omansa. Tulokset ovat kuitenkin olleet odotettua parempia, ja uskon vahvasti siihen, että jokainen pystyy kirjoittamaan omat julkaisunsa jossain vaiheessa täysin itsenäisesti. Se on hieno tavoite, mihin meillä ei kuitenkaan ole mikään kiire. 

Haluan lopuksi vielä sanoa, että olemme ylpeitä teistä meidän bloggaajat! Älkää luovuttako ongelmien suhteen, sitä varten me olemme, auttamassa teitä niissä. Älkää epäröikö kysyä apua tai kertoa huolistanne. 

"Aena kun tiet parraas 

pikkuisia ihmeitä tapahtuu 

niin omassas 

kun jonnii muunnii elämässä."

Majakka-chat

"Tärkeetä ee oo 

mitenkä on totuttu tekemään, 

vuan milleen onnistuttaan."

Nyt pitää myöntää, etten muista mitä kaikkea olen kirjoittanut Majakka-chatista. Ilmeisesti (kirjoitin Majakka-chat hakusanaksi blogin hakukenttään) olen kirjoittanut siitä kahdessa aikaisemmassa julkaisussa, mutta nyt Majakka-chat ansaitsee mielestäni omansa. 

Kun ensimmäistä kertaa minulle sanottiin, että Majakka voisi alkaa pitää chattiä, olin tästä innoissani. Ajattelin, että idea oli hyvä ja uskoin ihmisten löytävän sen. Uskoin, että saisin käydä ties minkälaisia keskusteluja, kuunnella, auttaa ja oppia uusia asioita.

Mutta chat ei ole lähtenyt pyörimään yhtä hyvin kuin toivoimme. Uusi työpari ja vastuun jakaminen livechatin pyörittämisessä oli hyvä ja odotettu muutos. Olemme tehneet ja jakaneet Majakka-chatin mainoksia, mutta ne eivät ole vielä ottaneet tuulta alleen, tuottaneet tulosta.

Leevi on myös kyhännyt facebookkiin livechat mainoksen, jota olemme jakaneet omilla sivuillamme ja yhteistyökumppanit omillaan. Tästä livachat saa lisää näkyvyyttä ja toivottavasti sen myötä myös lisää chattailijöitä. Niitä odotellessa.
Kahtena seuraavana viikkona chatissa päivystää Leevi, koska ensimmäisellä olisi muutenkin hänen vuoronsa, mutta toisella viikolla olen koulussa. Sitten on minun vuoroni päivystää kaksi viikkoa.

Olemme yhdessä pohtineet keinoja, millä saisimme chatin toimimaan, millä saisimme siihen chattailijöitä, mutta tosiasia on, että me emme pysty oikeastaan vaikuttamaan siihen mitenkään. Vain teillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, vain laittamalla viestiä siihen voi vaikuttaa.

Tietysti me voimme tuoda sitä teille ilmi, kertoa että tälläinen mahdollisuus on. Mainostaa ja markkinoida, mutta ainoa asia millä on vaikutusta, on se saako mikään tästä teidän laittamaan sinne viestiä.

Mainoksissa lukee, että voi ihmetellä, itkeä ja iloita tai hämmästellä, harmitella ja höpötellä. Kaikki tästä on totta, sillä Majakka-chatissa voi puhua mistä vaan. Siellä voi puhua itsestään, omasta päivästään, tunteistaan, ongelmistaan tai vaikka vain eilisestä kauppareissusta. Siellä voi kysyä mistä etsiä ystäviä, tai puhua omista ystävistään. Ihan mistä itse haluaa. Juuri sinun jutuillasi on väliä, sinulla on merkitystä.   

Yhdelläkin chattailijällä on merkitystä, yhdellä käydyllä keskustelulla, yhdellä hetkellä, muutamalla sanalla. Chatista ei tarvitse ottaa paineita, ei tarvitse miettiä ettei tiedä mitä sanoisi, miten asian esittäisi, niin että se kuulostaa fiksulta. Majakka-chatissa voi olla juuri sellainen kun on, voi kirjoittaa juuri niin kun se tuntuu itsestä parhaalta. Majakka-chat, kuten myös Majakka-toiminta haluaa sinut juuri sellaisena kun olet. Sillä sinun ei koskaan tarvitse olla mitään muuta kuin oma itsesi. Olet hyvä juuri sellaisena kun olet. 

Chatin löytää osoitteesta toimarisln.fi siellä sivun oikeassa alareunassa on vihreä Majakka-chat painike, jota painamalla pääsee keskustelemaan MajakanValo Leevin tai Iiriksen kanssa. Livechat on tiistaisin 18-20 ja siellä on mahdollisuus keskustella anonyymisti, eli nimettömänä. Chattiin voi laittaa viestiä myös muulloin, mutta silloin siihen täytyy kirjoittaa nimi ja sähköposti, että vastaus löytää perille. 

Tervetuloa chattailemään kanssamme! Odotamme innolla tulevia keskusteluja!