Eristyksissä: osa 43

 

 "Onni ei riipu toisten hyväksynnästä

- hyväksy ensin itse itsesi."

 -Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Huhhuh. Siis huhhuh. Tämä viikko on ollut kyllä sellaista hulinata, että huhhuh. Eikä rauhoittumista näy, ei ensi viikolla, eikä ensi kuussa. Mut hei, kiva et on tekemistä. Kunhan tää tekeminen ei vaan liikaa stressais... 

 

Muistatteko kun viime perjantaina ounastelin, että aiheuttaisin vielä jotain äksöniä sen päivän aikana. Noh, niin todella tein. Rakas autoni, Rallimustikka, ei ollut käynnistynyt torstaina enää entisen päiväkodin parkkipaikalta ja vaikka sitä koetettiin apukäynnistää, ei Rallimustikka lähtenyt käyntiin. Eihän se auttanut kuin etsiytyä kotiin muilla keinoin ja miettiä sitten perjantaina uudestaan, mitä autolle tekisi. Kävin kahdesti kokeilemassa, että käynnistyykö se. Eipä käynnistynyt ei. Auto piti saada lämmitykseen, joten se täytyi saada entisen päiväkodin parkkipaikalta toiselle. Lähemmäs toimivia pistorasioita. 

 

Eipä muuta kuin tuumasta toimeen ja kävin sitten kysymässä kahta työllistettyä, voisivatko he tulla työntämään autoani. Lopulta mukaan etsiytyi peräti neljä äijää ja auto liikkui parkkipaikalta toiselle hyvinkin rivakasti. Minun ei edes tarvinnut työntää sitä itse. Auto laitettiin ylläpitolataukseen laturilla, mikä minulla oli ollut takakontissani ja lämmitykseen. Päivän päätteeksi kokeilisin, että lähteekö se käyntiin vai ei. 

 

Perjantaina iltapäivästä oli myös meidän työkaverimme opinnäytetyön esitys. Kuuntelimme sitä neljästään työkaveriemme kanssa Toimintatuvalla ja pohdin, että täytyisiköhän minun Savonlinnan Toimintakeskuksen laatutiimiin kuuluvana kommentoida laadun itsearviointiin liittyvää opparia. En kuitenkaan valmistautunut siihen. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisi kyllä pitänyt. Sillä me ryntäsimme työkaverin kanssa koneelle (jonka olimme kytkeneet televisioon ja ihalleet esitystä isolta näytöltä), jotta voisimme kommentoida esitystä, kun kukaan muu ei tehnyt niin. Näin jälkeenpäin ajatellen, kommenttini olisi voinut olla huomattavasti järkevämpi ja asiallisempi, jos olisin etukäteen siihen varautunut.. Ensi kerralla sitten..

 

Opparin esityksen jälkeen kävin kokeilemassa autoa, eikä se lähtenyt edelleenkään käyntiin. No, ei auttanut muu kuin laittaa auto siihen kuntoon, että se voisi jäädä viikonlopuksi siihen. Ja näin tein.

 

"Olisivatko hyvät päivät niin hyviä,

jollei olisi huonompia välissä?"

-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Tämä viikko alkoi Kellarpellon seurakuntakodin aamiaisella, mistä olin auttamattomasti myöhässä. Mutta muistin ostaa aamiaiselle rasvan ja maidon! Olen valtavan ylpeä itsestäni! Hirmuisella kiirellä sitten hujautin aamupalan esille, eikun ovet auki ja kertomaan kävijöille, että kahvi ei ole ihan vielä tippunut. Kepestä lähdin kaupan kautta töihin. Kaupasta piti ostaa aamupalatarvikkeita enemmän kuin tyypillisesti, koska aamupalalle oli tiedettävästi osallistumassa enemmän ihmisiä. Mutta ostin vain tavallisen määrän tarvikkeita. Kaikkea ei voi muistaa. Niitä piti käydä sitten ostamassa kohtiin lähtiessä... Olisi se vaan niin helppoa, jos kaikki muistaisi ostaa yhdellä kertaa. Ihan liian helppoa.

 

Maanantaina meillä aloitti uusi työntekijä! Hähä, Tiia, tiedän että luet tätä! Tervetuloa Toimarille. Maanantaina oli myös STEAn uusien hankkeiden hakemusten viimeinen lähetyspäivä. Eikä kirjoittamani hanke ollut todellakaan vielä valmis. Joten maanantaini koostui siitä, että kirjoitin ja kirjoitin koneellani, nostin käteni näppäimistöltä vain haroakseni ja repiakseni hiuksiani. Mutta sain kuin sainkin hakemuksen kirjoitettua. Nyt sitten odotetaan maaliskuuta, jolloin päätökset hankkeista tulevat. 

 

"Kiva, kello on viittä vaille kaksi. 

Näyttää menevän taas ylitöiksi."

-mie

 

Tiistaina meille tuli uravalmennusporukkaa, joille työparini Anne veti toimintaa. Minäkin kävin naurattamassa heitä avotilla, aivoystävällisella tauottamisella, mikä oli minulla vähän ruosteessa. Mutta hauskuushan siinä oli se pääasia, joten eihän pieni ruoste mitään haitannut ja aivojumppa, mutta ehkä läsnäolijoille oli jo aivojumppaa siinä kun yritti kuunnella kehnoa opastustani.

 

Keskiviikkona heräsin siihen, että ensi viikolla on koulun harjoitteluni viimeinen viikko, enkä ole saanut tehtyä harkkatehtävää vielä minkään vertaa. Ups. Eikun sitä kirjoittamaan. Laitoin myös oman opinnäytetyöni vireille kirjoittamalla aihe-ehdotuksen koordinaattorille. Torstaina Anne taa Uomaili (se uravalmennusjuttu) ja minä pidin ryhmässä kaikkea kivaa uusilla korteillamme. 

 

Tänään puolestaan on ollut niin paljon tekemistä, että kello on tosiaan jo vaikka mitä. Meillä oli yhteisöllinen aamupala toimihenkilöiden kesken ja silloin olin vielä kotona. Kotoa suunnistin kauppaan, mistä ostin ensi viikon maanantaille tarpeellisia juttuja. Sitten päätin siirtää yhden kaapin Annen huoneesta omaani (YLLÄTYS ANNE!) ja kävin pyytämässä sen siirtämiseen muutaman ison miehen kantamaan sitä. Sovin myös ensi viikon tiistain aamupalalle juttuja, mistä kuulette lisää sitten ensi viikon blogijulkaisussa. Mutta hei, sain senkin tehtyä, eikä mennyt edes kevääseen! 

 

Ensi viikkoon! Huh, ties mitä kaikkea viikon aikana ehtiikään sattua...

 

 "Onnea ei voi löytää

muiden perässä kulkemalla.

Etsi oma tiesi."

- kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Eristyksissä: osa 42

 "Hymy voi riisua aseista monessa tilanteessa

- rakkaus ja onni

ovat ristiriitojen perivihollisia."

- Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Tällä viikolla oli vuoden ensimmäinen ryhmä Savolaisilla Selviytyjillä. Otin mukaan hankkimiani uusia kortteja, tällä kertaa Lasten Supersankari -kortit. Ajattelin, että voisimme heittäytyä hetkeksi lapsenmielisiksi ja olla supersankareita. Tai pidemmäksikin aikaa. Oikeastaan kokoaikainen supersankaruus olisi hyvä, sillä näiden korttien mukaan supersankari ei omaa ylimaallisia erityisvoimia. Vaan ihan tavallisia normaali elämään kuuluvia voimia, kuten kehuminen, anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen, kiitoksen ja ole hyvän sanominen ja itsensä sekä muiden arvostaminen. Joten kokoaikainen supersankarina olo olisi todellakin suotavaa. 

Korttien tehtävät olivat hauskoja, joissain niissä kysyttiin esimerkiksi, että millä tavoin supersankari kannuistaisi apuriaan tai itseään ja joissain kysyttiin omaa supersankari tuuletusta. Käytin kortteja myös torstain ryhmässä ja oli hauskaa huomata, että osallistujat pystyivät heittäytymään niin, että me kaikki kokeilimme hiipiä supersankari tyyliin ja esittelimme toisillemme omat supersankari tuuletuksemme. Omasta tuuletuksestani, voitontanssista olenkin maininnut aiemmissa blogijulkaisuissa useaan otteeseen. 

 

"Mitä onnellisempi olet toisten kanssa,

sitä onnellisempi olet itseksesi."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Hommasin kortit juuri sen takia, että voisimme heittäytyä ja olla lapsenmielisiä. Mutta niitä käyttäessäni olen oikeastaan huomannut, ettei meidän tarvitse olla lapsenmielisiä. Meidän pitää vain uskaltaa heittäytyä. Uskaltaa esiintyä ja se voikin olla aika pelottavaa. Todella pelottavaa, mutta uskon, että harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. 

Selkkareilla mukanani oli myös Junior Alias kortit, joiden selittämiseen pyysin apua ryhmään osallistujilta. Ettei minun tarvitsisi olla ainoa, selittää niitä, jos vaikka hämmennyksissäni en saisi sanaa suustani. Vähän aikaa sönkkäiltyäni selityksiä huomasin, ettei niiden selittäminen ollutkaan noloa, mitä olin alussa pelännyt. Vaikka välillä minua punastuttikin. Onneksi oli maski eikä kasvoilleni levinnyt puna näkynyt niin selvästi. Jotain muutakin hyvää kasvomaskeista siis. Osallistujista kaksi innoistui selittämään myös ja se oli ihan loistavaa. Meillä oli todella hauskaa. Junior Alias oli vain aika helppo, arvalijoiden oli tosi helppoa tietää mistä sanasta oli oikein kyse.

Koetimmekin muuttaa peliä niin, että se vaikeutuisi hieman. No selittäjille se ainakin vaikeutui, sillä siinä piti ihan tosiaan miettiä, että millä tavalla selität koiraa tai jäätelötötteröä, ettei sitä olisi niin helppoa arvata. Joskus selittämiseen tuli otettua myös liikkeet mukaan. Ja pahoin pelkään, että sieltä saattoi jäädä käyttöön joitain ikivihreitä liikkeitä, esimerkiksi se, miten näytin liikkeillä ja samalla selittäen joulukuusta. Tuskin maltan odottaa seuraavaa kertaa siellä. Ehkä he ovat onnistuneet jo unohtamaan ne... Toivoa ainakin sopii.

 

Tiistaina aamupalan aikaan meillä oli toimihenkilöpalaveri, joten aamupalalle suunniteltuja uusia juttuja ei saatu vieläkään infottua tai toteutettua. Mutta jos sitä onnistuisi edes tänä keväänä saamaan ne toimintaan. Ei pidä nähtävästi laittaa liikaa odotuksia itselle.

Keskiviikkona alkoi puolestaan Annella toimimaan viime vuonna aloitettu ja hyvin tykätty hyvinvointiryhmä. He lähtivät käymään makkaranpaistossa ja mitä myöhemmin kuulin retkestä, se onnistui hyvin ja ryhmäläiset tykkäsivät. Se on aina kiva kuulla. Itse keskityin keskiviikkona kirjoittamaan STEA-juttuja ja voin sanoa, että teksti on kyllä kovin luovaa.. Mikä oli kyllä ohjeenikin juttujen suhteen, mutta en tiedä olikohan tosiaan tarkoituksena ihan NOIN luovaa tekstiä.. Mutta sitä saa mitä tilaa. 

 

"Älä kätke onneasi.

Jaa sitä auliisti, 

niin saat vielä enemmän kuin annat."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Torstaina tosiaan meillä oli ryhmässä käytössä taas Lasten supersankari kortit ja kolme muuta uutta hommaamaani korttipakkaa. Kolme lemppariani supersankarikorttien lisäksi. Toivon kortit, Taikahetkiä eläään -kortit ja Hidasta elämää kuvakortit. Jokainen ryhmäläinen nosti pakasta yhden kortin, joka sitten luettiin koko ryhmälle ääneen. Kortin lukemisen jälkeen kyselin vähän, että löysivätkö ryhmäläiset yhtymäkohtia tekstissään ja omassa elämässään. Niitä lyötyi hyvin ja siksi kaikki korttipakat olivatkin niin hyviä, koska ne ovat kirjoittettu jokapäiväisestä elämästä. 

 

Minulle itselleni tuli kaikista neljästä korttipakasta kortit, joista puhuttiin anteeksiantamisesta. Ensin tuli teksit siitä, että menneiden pitäisi antaa olla menneitä, sitten anteeksi antamisesta, siitä, että pitäisi antaa myös itselle anteeksi ja antaa anteeksi sekin, jos ei pysty antamaan tai pyytämään anteeksi. Hidasta elämää kuvakorteista puolestaan tuli kuvakortti, jossa luki: Annan anteeksi. Olin kertakaikkiaan ihmeissäni. Miten kaikista pakoista, kaikista siellä olevista korteista olin onnistunut valitsemaan juuri anteeksiantoa koskevat kortit. Myös supersankarikorttini liittyi siihen. Siinä mainittiin kolme supersanaa, jotka olivat kiitos, ole hyvä ja kuten varmaan jo arvaattekin, anteeksi. Erikoinen ja hauska yhteensattuma. 

 

Tätä kirjoittaessani on vielä vaikea sanoa mitä tänään on edessä, mutta sellainen kutina minulla on, että jotain äksöniä tulen vielä aiheuttamaan. 

Ensi viikkoon ja ensi viikon ihmettelyjä odotellessa! 

 

"Valaise onnensäteellä toisten elämää

ja tunne miten sen lämpö

heijastuu omaan elämääsi."

- Kirjasta Tuhat tietä onneen

Eristyksissä: osa 41

 "Uusien mahdollisuuksien ovi 

on aina raollaan."

- Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Tällä viikolla oli vuoden ensimmäinen Kellarpellon seurakuntakodin aamiainen. En oikein tiennyt mitä siltä odottaa, koska vakiokävijöille kertomani aloituspäivä oli ollut vielä silloin epävarma. Eikä mainonta nyt varsinaisesti päätähuimannut. Olin kuitenkin, vastoin kaikkia odotuksiani, muistanut viedä Kellarpellon seurakuntakeskuksen oveen mainoksen aamiaisesta. 

Maanantaina olin vastoin kaikkia odotuksiani, taas, hakemassa aamiaistarvikkeita Eväskellarista ennen kahdeksaa. Sain mukaani huikeasti syötävää, kaikenlaisia herkkuja, oli kinkkua ja nakkeja, pitsaa, monenlaisia patonkeja ja pullia, maitoja, mehukeittoja, mehua, piimää, jugurtteja. Aamiaisesta oli tulossa oikea herkkutarjoilu. 

Olin taas kerran yllättänyt itseni ja muistanut ottaa mukaan aamiaisella kulkevan pussin, jossa oli kahvit ja sokerit, sun muut tarpeelliset tavarat. Vaikka pussi on kovin tarpeellinen, se unohtuu silti töihin yllättävän usein. Mutta tällä kertaa se siis oli mukana! Aika hyvin, vai mitä? Jotain kuitenkin unohtui... Aamiainen oli ollut tauolla vissiin kuukauden, joten aiemmin oli käytetty loppuun tai annettu kävijöille mukaan kaikki tarvikkeet. Myös rasva. Joka sitten unohtui ostaa. 

No hätähän ei ollut tämännäköinen. Olimmehan me ennenkin pärjänneet ilman rasvaa. Laittaisin sitten leivän päälle enemmän kinkkua ja nakkeja. Vau, mikä makuelämys... Ensi kerraksi ostaisin sitten rasvan, kirjoittaisin sen ihan ylös. Jotta muistaisin sen ostaa. 

"On parempi huono muisti,

kuin huonot kokemukset."

"Viisas ottaa kokemuksista opikseen."

- Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Aamulla kiireessä laittelin aamiaista sitten valmiiksi, kun minulle kerrottiin, että muutama kävijöistä jo odottelikin pihalla. Jee, olin innoissani, eli jotkut olivat löytäneet aamiaiselle oikeaan aikaan. Huonosta mainonnasta huolimatta. Kun viimein puoli yhdeksän menin avaamaan ovet, siellä oli jo kolme henkilöä odottamassa. 

Loppujen lopuksi peräti viisi ihmistä tuli aamiaiselle ja uskon, että tästä se lähtee. Paremmalla mainonnalla ja puskaradion pyörähtäessä käyntiin ihmisiä tulee toivottavasti enemmän. Oli mukavaa vaihtaa kävijöiden kanssa kuulumisia joulusta ja vuoden vaihteesta. Oli hienoa huomata, miten iloisia he olivat nakeista ja pitsoista, joita heille riitti kotiinkin. Sekä pullista, mehuista ja jugurteista. Siellä ihmiset ovat niin kiitollisia ja iloisia kaikesta. 

Paljon ruokaa kuitenkin jäi yli, joten vein ne sitten Toimarille työllistetyille syötäväksi. Sielläkin niistä oltiin ihan innoissaan. Kuulen edelleen korvissani työllistettyjen naurun, kun purin laatikoita ja nostelin esille koko ajan enemmän ja enemmän ruokaa. Myöhemmin kävellessäni ohi työllistettyjen kahvihuoneen, näin, ettei pöydälle ollut jäänyt juurikaan mitään. Hieno homma, että tekivät kauppansa.

"Onni on paras seikkailu maan päällä!"

 - Kirjasta Tuhat tietä onneen

Maanantaina Toimarin ryhmässä vaihdoimme kuulumisia koko porukalla ja oli siellä yksi uusikin tyyppi. Ihan loistavaa. Juttelimme jokaisen joulusta ja joululahjoista sekä uudesta vuodesta. Kyselimme myös millaisia ryhmä he haluaisivat pidettäväksi tänä vuonna Majakka-toiminnassa ja saimmekin paljon toiveita, joita voimme lähteä toteuttamaan. 

Vuoden ensimmäisellä Toimarin aamupalalla oli tarkoitus jutustella uusista kuvioista aamupalalle, mutta eihän me muistettu sitä sitten yhtään. Enkä nyt muista, mitä kaikkea muuta me siellä sählättiin, mutta uusista kuvioista ei kyllä puhuttu. 

Enkä avaa niistä sen enempää nyt tässäkään, muuta kuin sen, että sellaisia on tulossa. Ja me ollaan niistä tosi innoissamme. Kenties jotain uutta näkyy jo ensi viikolla, jos me nyt muistetaan.. 

"Olet onnellisempi luottaessasi 

omaan arvostelukyykyysi kuin muiden."

- Kirjasta Tuhat tietä onneen

Loppuviikko puolestaan meni etätöissä kotosalla, ja pakkasessa liikkumista pakoillessa. Sain valtavasti myös aikaan. Twitterissä löysin paljon uusia seurattavia, joista jotkut alkoivat seuraamaan Majakka-toiminnan twitter-tiliä myös! Huikeeta! Siellä on jo 15 seuraajaa, vaikka en päivittele sinne edes kauheesti mitään. Siihen on kuitenkin tultava muutos ja ajattelin, että ehkä sinnekin pitäisi päivittää aina uusista MajakanValo -blogin julkaisuista. 

STEA lähetti eilen meille tuloksellisuusraportit, eli uusitun TVS:än. Aloin innoissani kirjoittamaan sitä. Olin viettänyt keskiviikkona paljon aikaa tutustuen uuteen raporttiin ja sen ohjeisiin. Torstai-iltapäivänä jotain kuitenkin tapahtui, eikä kirjoittamani asiat enää tallentuneet raportille. Kohta siellä luki, että raportti oli jo lähetetty ja minä soitin hädissä toiminnanjohtajallemme, etteikai kukaan ollut vahingossa sitä lähettänyt. Vain nimenkirjoitusoikeudellinen henkilö saa sen lähetettyä ja onnekseni minä en kuulu niihin. Joten itse en ollut voinut lähettää sitä vahingossa. 

Noh, kävi ilmi, ettei kukaan sitä Toimarillakaan ollut vahingossa lähettänyt. Myöhemmin kun kävin ihmettelemässä STEAn sivuja, siellä näkyi, että raporttipohjissa oli ollut jotain ongelmia, joten ne poistettiin. Uudet kai tulisivat pian. Nyt jännityksellä odotankin, että onko kaikki kirjoittamani asiat hävinneet uudessa pohjassa. Todennäköisesti on. Olen niin vihainen. Tietty, osa on kyllä omaa tyhmyyttäni. Tässä vaiheessa pitäisi jo tietää paremmin ja varmuuskopioida kirjoitukset koneelle. Mitä en tehnyt, koska typeränä luotin siihen, että tällä kertaa pohjat toimisivat. 

Vaikka olisinkin tallentanut kirjoitukseni, niin silti se ei olisi pelastanut niitä kohtia, jotka täytettiin suoraan raporttipohjaan. Ne tiedot ovat toki tallessa, mutta kyse ei olekaan siitä. Vaan siitä, että raportin täyttämiseen kulutettu aika on nyt täysin hukkaan heitettyä. Argh! 

"Jos olet valmis torjumaan 

hyökkäävyyden ja kostonhalun,

olet valmis onneen."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

Hei, tällä kertaa tuli huomattavasti pidempi päivitys kuin viimeksi, joten ehkä tämä kirjoittaminenkin tästä lähtee.. Palataan asiaan ensi viikolla. Hauskaa viikonloppua!

 "Mitä nopeammin myönnät,

ettei sinulla ole vastausta,

sitä enemmän aikaa 

sinulla on etsiä sitä."

- Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Eristyksissä: osa 40

 "Unelmat houkuttelevat 
ihmistä eteenpäin, 
mutta toivo saa hänet jaksamaan."

- kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Vau, se ois vuoden 2021 ensimmäisen blogijulkaisun vuoro, joka on samalla Eristyksissä osa 40. Eilen oli ensimmäinen työpäiväni loman jälkeen. Se meni todella nopeasti. Siis todella nopeasti. Olen edelleenkin päästäni pyörällä. Minulla on myös tunne, että pyöriminen ei lopu ihan heti, jos lopppuu ollenkaan tänä vuonna. Sen verran vauhdikkaalta tuleva vuosi vaikuttaa jo näin ensi alkuun. 

 

 "Suuret ajatukset tulevat aina sydämestä."

- kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Töihin oli kiva palata. Sähköpostien ja viestien tulva oli onneksi vähäinen ja helposti selvitettävissä. Kuulumisten vaihto on kuitenkin vielä kesken. 

Loppuvuodesta me ei ihan hirveästi uskallettu suunnitella tätä vuotta, koska niin moni asia oli kovin epävarma. Monet asiat toki odottaa vielä selventymistä, mutta olemme jo alkaneet suunnittelemaan tämän vuoden ryhmiä. Olen innoissani siitä, miten nopeasti kalenteri täyttyykään ja siitä, että miten montaa eri asiaa me voidaan tehdä, kun meitä on heti vuoden alusta kaksi ohjaajaa. Ja perinteisestihän minä olen innoissani kalenterin täyttämisestä ja värikoodaamisesta. Se on miltei parasta uuden suunnittelussa. Tietty koronatilanne hidastaa joitain asioita, esimerkiksi Pääskylahden seurakuntakodilla ei avata ovia vielä. Ryhmäkoot pitää olla pieniä ja rajattuja, mutta kyllä se tästä.

"Jos jaksaa toivoa
ja odottaa hyviä asioita,
ei pelkää ikäviä."  

- kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Vaikka töihin oli kiva tulla ja tulevien kuvioiden suunnitteleminen on kiinnostavaa ja hienoa, niin on silti mahtavaa, että tänään on perjantai. Eikä vasta tiistai. Eilen töihin tullessa oli ihan maanantaifiilis. Mutta onneksi tänään ei tunnu tiistailta ja vielä parempaa, ettei tänään ole tiistai. Olen nyt koko päivän koettanut kirjoittaa tätä blogijulkaisua, vähän epätoivoisestikin, kun ei tähän nyt ole mitään kovin ihmeellistä ilmestynyt. Mutta nähtävästi kirjoittaminen on hieman jähmeää loman ja yhden työpäivän jälkeen.

 "Jokainen uusi päivä
on täynnä mahdollisuuksia."

 - kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Minun ei varmaan pitäisi kirjoittaa tätä, mutta on ihan pakko mainita, että olen kamppaillut muutamien tietoteknisten ongelmien kanssa eilen ja tänään. Se ei ole mitään uutta ja kamppailuita tulee tulevaisuudessakin varmasti. Uutta ja ihmeellistä tässä on se, että minä olen onnistunut selviämään näissä kamppailuissa voittajana (olen siis saanut ongelmat ratkaistua ilman apua)! Jippii! Se on kuulkaas melkeinpä voitontanssin paikka. Tai no mitä sitä nyt voitontanssia pihtailemaan kun aihetta on. Nyt tanssikengät jalkaan ja humpalle!

Edellisen kerran kun ilakoin jotain tietokoneosaamisestani blogijulkaisussa, sen jälkeen tappelin koneiden kanssa kahta kauheammin. Toivottavasti tällä kertaa ei niin ei käy. 

Ensi viikon maanantaina alkaa Kellarpellon seurakuntakodin aamiaiset pyörimään taas kahden viikon välein. Tiistaina puolestaan jatkuu aamupala Toimintakeskuksella työllistetyille, mutta tällä kertaa meillä on siihen ihan uudenlainen idea. Kerron siitä kenties ensi julkaisussa sitten enenemmän. Siinäpä sitten oli ainakin toistaiseksi kaikki kalenteroidut menot ensi viikolle, mutta vaikka kalenteri näyttää tyhjää, niin uskon, että aika ei tule käymään pitkäksi.

"Ne, jotka vaikuttavat toisten mielestä onnellisilta,

eivät ole yhtä onnellisia kuin ne,

jotka vaikuttavat omasta mielestään onnellisilta."

- Kirjasta, Tuhat tietä onneen

 

 "Usko enemmän toiveisiisi 
kuin pelkoihisi."

 - kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia