Eristyksissä(kö edelleen?): osa 31

"Hartaasti odotetut asiat tapahtuvat silloin,kun lakkaa odottamasta." 

Kaikki lainaukset ovat kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Jos mie oisin eilen kirjoittanut tätä blogijulkaisua, mie olisin todennut, että tästäkin julkaisusta on tulossa aika lennokas. Tänään ei kuitenkaan (onneksi) ole yhtä lennokas päivä kuin eilen, joten ehkä tästä ei nyt ihan niin lennokas julkaisu ole sitten tulossa. Tai no, eihän sitä vielä tässä vaiheessa osaa sanoa... Tässä tuleekin pohdittua, että onko päivien lennokkuus (ja blogijulkaisujen) suorassa johdannaisessa siihen, onko Anne lähellä vai ei.

 

"Kun avaat uuden oven elämässäsi,

varo kynnystä."

 

Me ideoitiin eilen tulevia uudistuksia ja muutoksia Majakka-toimintaan. Syntyi kuningasajatus, joka meni jotakuinkin näin: MajakanValo -blogia voisi alkaa kirjoittaa useampana päivänä. Maanantaisin blogissa voisi kertoa, että mitä kaikkea on sille viikolle suunnitelmissa ja perjantaina sitten todeta, että hyvin suunniteltu on kokonaan tekemättä ja suunnitelmat muuttuu niin useasti, että eihän mikään niistä kestä samana koko viikkoa. (Tästä olin aikaisemminkin kirjoittanut blogijulkaisuun.) Kuningasidea ei kuitenkaan ollut se, vaan että blogissa voisi kerran viikkoon julkaista järkeviä juttuja. Kyllä, järkeviä juttuja. Anne tuumasi tähän, että mitähän sie Iiris kuvittelet meidän järkevien juttujen olevan. Ymmärsin pointin ja kyllähän se nauratti. Jep, meidän järkeviä juttuja ei sen kummemmin kannata odotella. Mutta en täysin aio luopua siitä ideasta. Sillä en todellakaan aio luopua toivosta siitä, että meillä joskus olisi järkeviä juttuja. 

 

 "Moni elää elämäänsä 
kuin meillä olisi toinen pankkiin talletettuna."

Me onnistuttiin myös miettimään sitä, että miten hyvä parivaljakko me ollaan. Siis ihan tosiaan ollaan tälläsiä mietitty. Anne, palkittu Aito Kohtaaja ja minä, nuori sosiaalisen median ymmärtäjä. (Että mitenkä?) Tai no, ainakin ymmärrän sosiaalisen median päälle enemmän kuin Anne. Joten meidän osaamisemme täydentävät toisiaan.

Edellisessä blogijulkaisussa sanoin, että tällä kertaa aion kirjoittaa jostain muustakin kuin vaan siitä, mitä kaikkea me tällä viikolla ollaan tehty. Silloin, ei ollut vielä aavistustakaan, mitä se olisi voinut olla. Ja täytyy myöntää, ettei minulla ole aavistustakaan siitä edelleenkään. Mutta katsotaan nyt kirjoittamisen lomassa, että mitä sinne julkaisuun lopulta ilmestyy. Ihan jännittää itseänikin.

 

Tämä viikko on ollut suhteellisen normaali viikko. Paitsi keskiviikkona Pääskylahden kirkolla onnistuin voittamaan kaikki pelaamistani biljardipeleistä ja se ei todellakaan ollut normaalia. Harmi vain, että minun täytyi lähteä kirkolta nopeasti kolmannen voiton jälkeen, enkä ehtinyt edes jäädä hehkuttelemaan voittoani kanssapelaajilleni. Heistä se saattoi kyllä olla ihan hyvä asia. Torstaina me kirjoitettiin avustushakemusta koko aamu ja sännättiin sitten nopeasti kirkolle. Nopea tempo tuntui jatkuvan sielläkin, puhelinkin tuntui soivan jatkuvasti. Avustushakemuksen kanssa oli jotain ongelmia. Joka vuosi on jotain. Ei ole sellaista vuotta ollut, että siitä olisi ongelmitta selvinnyt. Enkä usko, että sellaista on tulossakaan. Netin kanssa söheltäminen samalla kuin monet, monet ja monet muut ihmiset ovat samoilla sivuilla, tietää aina ongelmia. 

 

Anne on puhunut pitkään järjestöjen teemakalenterista, minkä mukaan voisimme pitää pop uppeja. Itsekin olen vilkaissut tulostettua versiota Annen huoneen pöydällä, kuitenkaan kiinnittämättä sen enempää huomiota siihen. Eilen aloin ensimmäistä kertaa kiinnittää siihen tarkempaa huomiota. Meinasin tulostaa sen, mutta unohdin. Tänään sitten muistin asian ja tulostin sen muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen. 

 

"Elämä on matka.

Kun saavutamme yhden määränpään,

mietimme jo suuntaa kohti seuraavaa."

 

Tiesittekö muuten, että tällä viikolla on Muistiviikko? Jotenkin osuvaa, vai mitä? Me vitsaillaan paljon muistiyhdistyksestä, mihin me kuulumme, mutta sellainen on ihan oikeasti olemassa. Töissä yhdellä jos toisellakin tuntuu välillä tai vähän useamminkin lipsahtavan mielestä jotain asioita. Muistamattomuutta on kuitenkin erilaisia. On normaalia muistamattomuutta, sitä, että välillä unohtelee asioita. Ja sitten sellaista, mistä kannattaa jo huolestua. Muistin heikkeneminen kuitenkin saattaa huolestuttaa jo pienemmissäkin määrin. Milloin sitten pitää oikeasti huolestua muistiongelmista? 

 

Minä googletin sen ja löysin muistiliiton sivuilta Muistiongelmia - milloin huolestua? -julkaisun. Siinä kerrotaan, että unohtelu säikyttää, vaikkei siinä olisikaan sairautta taustalla. Unohtelun voi aiheuttaa univaikeudet, stressi tai keskittymisen ongelmat, yksinkertaisesti se, että asioita joihin ei ole kiinnittänyt huomiota, ei voi muistaa. Toki myös ikä vaikuttaa muistiin, mutta terveen muistin pitäisi toimia kyllä loppuun asti. Jos muistiongelmat ovat lisääntyneet, täytyy niiden syyt selvittää. Julkaisussa myös korostetaan, että varhainen puuttuminen ongelmaan on tehokkainta, oli sitten kyseessä mikä tahansa syy. 

Julkaisusssa on kovin selkeä lista, jossa listataan oireita millon hakeutua lääkäriin. Entisestä selkeästi muuttunut tilanne tai unohtelun arkiselviytymiseen vaikuttaminen, ne ovat tärkeimpiä merkkejä hoitoon hakeutumiseen. Muita listalla olevia asioita on mm:

- Sovittujen tapaamisten unohtelu

- Vaikeus löytää sanoja tai epäasianmukaisten sanojen käyttö

- Taloudellisten asioiden hoitamisen vaikeus tai vaikeus ymmärtää kelloa

- Mielialamuutokset ja ahdistuneisuus yhdessä lähimuistin heikkenemisen kanssa

- Esineiden katoaminen ja niiden käyttötavan ymmärtämisen vaikeutuminen

- Persoonallisuuden mututuminen, sekavuus, epäluuloisuus ja pelokkuus

- Aloitekyvyn heikkeneminen ja vetäytyminen

Listalla oli vielä enemmän asioita, jos ne jäivät kiinnostamaan, niitä voit käydä katsomassa osoitteessa: https://www.muistiliitto.fi/fi/muistisairaudet/milloin-huolestua.

Muistin tukemiseen ja virkistämiseen löytyy monia keinoja. Erilaisia pelejä ja tehtäviä. Yksi esimerkki voisi olla muistipeli. Ja kenties kaikki aivoterveyttä ylläpitävät pelit, kuten sanaristikot, sudokut ja sanajahdit. Myös käsillä eri aikaan tehtävät liikkeet, kuten vasemman käden pyörittäminen oikealle ja oikean samaan aikaan vasemmalle, ovat hyvästä. Se auttaa keskittymään. Näistäkin asioista löytyy lisää tietoa netistä, helpoin tapa luultavasti on kirjoittaa googleen muistin parantaminen tai muistin tukeminen tai jotain vastaavaa. Sieltä sitten löytyy tarkempaa ja varmempaa tietoa aiheesta.  

 

Näin julkaisun lopussa täytyy vielä sanoa, että en itse tiennyt aloittaessani kirjottaa julkaisua, että siitä tulisi tälläinen. Harvemmin kyllä aloittaessani kirjoittaa uutta blogijulkaisua tiedän, että mitä siinä tulee lukemaan. Siis todella harvoin. Ensi viikolla siis todennäköisesti luvassa myös uusia yllätyksiä.

"Ei voi olla koskaan ensimmäinen,

jos aina kulkee toisten jalanjälkiä."

 

P.S. Juuri kun pääsin kehumasta miun netin ja sosiaalisen median käyttötaidoilla, on tietokone sekoillut koko päivän ja selain kaatunut vähän väliä. Tyypillistä. 

Eristyksissä(kö edelleen?): osa 30

"Se joka tuntee 

koko ajan kulkevansa vastatuuleen

taitaa olla menossa 

väärään suuntaan."

-Kaikki lainaukset ovat kirjasta: Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Äsken kun aloitin blogin kirjoittamista ja uuden postauksen yläreunassa on paikka otsikolle, minä mietin hetken, että mitä sinne kirjoittaisin. Jos jatkaisin Eristyksissä tai Eristyksissäkö edelleen -linjalla olisi kyseessä kolmaskymmenes osa. Mutta jokin sai minut epäröimään. Olisi halunnut kirjoittaa jonkun muun otsikon. Sitten tajusin, että otsikoiminenhan se oli alun alkaenkin kaikista vaikeintä tässä. Eikä koronatilanne ole vielä häviämässä mihinkään, joten mitä minä oikein mietin. Ei aavistustakaan. Mutta tästä blogijulkaisusta tulee siis eristyksissä/eristyksissäkö edelleen osa 30. Niin se vaan aika kuluu, hurjan nopeasti. Ja kyllä, jokainen blogijulkaisu tuntuu alkavan ajan nopeasti kulumisen päivittelyllä. Mihin sitä koira karvoistaan pääsisi. 

 

"Ei ole väliä,

kuinka pitkälle

olet kulkenut väärää tietä,

aina voit kääntyä takaisin."

 

Tällä viikolla oli aamiainen Kepen seurakuntakodilla. Siellä kävi vähän porukkaa, koska Kepen aamiaisen jatkumisen mainostaminen oli lähes olematonta. Vaikkakin olin kyllä sanonut kävijöille aiemmin, että heti kun tiedämme, että jatkuuko aamiainen niin laitamme siitä ilmoituksen seurakuntakodin oveen. Näin teimme. Joten jos sieltä ei ole joku käynyt sitä katsomassa, eikä nähnyt mainostamme facebookissa, niin sitten en ihmettele yhtään, että osa vakituisista kävijöistä ei löytänyt sinne. Aamulla kävin normaaliin tapaan hakemassa Eväskellarista lahjoituksena saamamme ruokatarvikkeet. Täytyy sanoa, että uudet kauppiaat ovat todella ystävällisiä, he jopa soittivat perään, että saimmeko tarpeeksi tarvikkeita. On ilmeisesti mahdollista, että seuraavilla kerroilla ruokatarvikkeita on jaettavaksi enemmänkin. Ihan mahtavaa!

 

Tiistaina sitten oli luonto- ja liikuntapäivä Aholahdessa. Alussa olin vähän innoton menemään sinne ja täytyy myöntää, että reitti sinne oli myös vähän hakusessa. Pelkäsin, ettei kaikki pääsisi tulemaan sinne, koska en ollut maanantaina muistutellut siitä. Enkä käynyt tiistaiaamuna itse Toimarilla ollenkaan, vaan menin Aholahteen suoraan kotoani. Kävi kuitenkin ilmi, että tiistain Aholahti-päivään osallistujat olivat erittäin oma-aloitteisia ja neuvokkaita, ja kaikki löysivät kyydin oikeaan paikkaan. Olin tyytyväinen ja ylpeä. Tämä osoitti, ettei minun tarvinnut aina huolehtia niin paljon, vähemmälläkin huolehtimisella ja muistuttamisella pärjää. Helpottavaa huomata.

 

Meillä oli oikein hauska päivä. Siellä syötiin paljon ja ruoka oli tosi herkullista. Aamukahvien ja sämpylöiden jälkeen me lähdettiin harjoittelemaan frisbeegolfia. Ensin harjoiteltiin kiekkojen heittämistä ja sitten lähdettiin jopa muutamalle radalle. En ollut aiemmin pitänyt frisbeegolfista lajina, enkä uskonut, että yksi päivä voisi muuttaa sitä. Mutta niin se vaan teki. Nyt en pidä mahdottomana ajatusta, että menisin vapaa-ajallanikin pelaamaan frisbeegolfia. Sen jälkeen taas syötiin ja ruuan jälkeen oli suuri mölkkyturnaus. Kaikilla tuntui olevan hauskaa, vaikka heitot eivät aina onnistuneetkaan. Sitten paistettiin makkaraa ja päivä alkoikin olla pulkassa. 

 

 

"Älä jää katsomaan

liian pitkäksi aikaa taaksesi."

 

Keskiviikkona oli toisen ryhmän vuoro olla Aholahdessa luonnossa ja liikkumassa. Valitettavasti oli kuitenkin tosi kurja ilma ja keskiviikon ryhmä joutui palaamaan sieltä takaisin jo ruuan jälkeen. Mutta ei nuotion tekemisestä ja makkaranpaistosta olisi tullut mitään sateessa. Harmi. Keskiviikkona myös lähtijöiden kanssa kävi se kato, mitä olin odottanut tiistaina. Osa ilmoittautuneista ei halunnut lähteä, osa oli kipeänä, poissa tai ei löytänyt paikalle. Kaiken tämän jälkeen osallistuneita ei ollut kuin viisi, joista kaksi oli ohjaajia. Harmi, toistamiseen. Itse olin siis ollut tiistaina Aholahdessa ja keskiviikkona oli ollut Annen vuoro. Minä puolestani olin keskiviikkona normaaliin tapaan Pääskylahdessa ja pitämässä kerhoa Toimarilla. 

 

Keskiviikon Toimariryhmässä ryhmäläiset kirjoittivat tiistain Aholahden liikuntapäivästä MajakanVartija-blogiin, sekin kannattaa käydä lukemassa. Tai oikeastaan ryhmäläiset sanelivat ja minä kirjoitin, että sen näköinenkin se on. MajakanVartija-blogiin ei olekaan pitkään aikaan mitään kirjoiteltu..

 

Torstai oli myös jokseenkin normaalipäivä. Minä olin Pääskylahdessa ja sitten meillä oli ryhmä. Ryhmässä keskustelimme siitä, miten keskiviikkoisessa SaPKon pelissä oli käynyt, millaista siellä oli ollut ja mitä kaikkea pelissä oli tapahtunut. Me myös pelasimme Kimble Twistiä, joka on kovin erikoinen peli. Todella erikoinen.

 

Tänään perjantaina toivottavasti ehdimme vähän rahoittua kirjallisiin hommiin, niinkuin avustushakemuksen kirjoittamiseen ja toki tämän blogin kirjoittamiseen. Onneksi se on jo hyvässä vaiheessa, jotta pääsee keskittymään sitten muihin hommiin. Tähän kappaleeseen ei voi kuin itsekin kommentoida: Rauhoittua? Myö? Ei tule tapahtumaan.

 

Huomaan, että blogijulkaisut ovat nyttemmin jatkuvasti olleet vain kertausta kuluneesta viikosta. Ensi viikolla, seuraavassa julkaisussa kirjoitetaan toivottavasti jostain muustakin. Toivottavasti.

 

"Pidä katseesi unelmissa 

ja jalkasi maassa."

Eristyksissä(kö edelleen?): osa 29

 "Kokemus kasvattaaa mutta ei kiellä elämästä."

- Kaikki lainaukset ovat kirjasta: Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Ketään ei varmaan yllätä, jos kirjoitan, että tänään on ollut hirmuisen kiire päivä. Tänään, kuten mikään muukaan päivä ei ole tosiaan tarvinnut miettiä, että mitä sitä nyt tekisi. Nyt on hyvä hetki istahtaa kirjoittamaan blogin uusinta julkaisua, tulin juuri työhuoneeseeni järjestettyäni Toimarin talousvastaavalle hieman aivojumppaa. Puhelin ei ole vielä soinut, eikä nimeni kaikunut huutona koko rakennusta jyrisyttävästi, joten hän ei ole vielä huomannut sitä. Taatusti kuulisin siitä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta tällä viikolla, kun olen huomaavaisesti ajatellut aktivoivani hänen aivojaan vähän erilaisella aktiviteetillä. Siitä kyllä kuulin jälkikäteen. 

 

  "Kyllä elämä opettaa."

 

Noniin, kas vain, sieltähän talousvastaava jo saapuikin. Tuoden Majakka-toiminnan ryhmähuoneeseen, joka myös toimistonani toimii kovin erikoisen itsetehdyn taulun. Varsin ystävällinen ele, hänkin osaa siis selkeästi arvostaa hänelle järjestämääni aivojumppaa. Noh, muihin aiheisiin. 

 

Tämä viikko alkoi maanantaina niin, että menimme työparini Annen kanssa tervehtimään K-Supermarket Eväskellarin uusia kauppiaita ja sopimaan heidän kanssaan mahdollisista yhteistyökuvioista. Voin ilokseni ilmoittaa, että kauppiaat olivat erittäin kivoja ja ystävällisiä, ja yhteistyökuviotkin onnistuttiin sopimaan. Hienoahienoa! Se siis tarkoittaa sitä, että ensi viikon maanantaina on taas tarjolla aamiaista Kellarpellon seurakuntakodilla kello 8.30-9.30. Sitä onkin kyselty, että jatkuuko ja millon jatkuu. Ja kiitos siitä kuuluu Savonlinnan seurakunnalle, jolta saamme käyttöömme tilat aamiaista varten ja K-Supermarket Eväskellarille, jolta saamme ruokatarvikkeet lahjoituksena. 

 

Sitten maanantaina me kävimme pitkästä aikaa, tai ainakin tuntui siltä, Savolaisilla Selviytyjillä. Siellä meillä oli mukana tällä kertaa hieman erikoisempi tietovisa Visailuihin, mutta vaikka se herättikin alussa hieman ihmetystä, niin sopeutui visailijat siihen nopeasti. Tietovisassa oli erikoisia arvoituksia ja vitsejä, jotka saivat visailijat nauramaan. Jos ne eivät olisi saaneet, ei niitä olisi viitsinyt useampaa lukeakaan, sillä niihin oli todella vaikea vastata. En olisi osannut itsekään yhtään oikein, jos minulla ei olisi ollut vastausta niissä lapuissa. Se on kyllä tietovisan pitäjän roolissa parasta, että tietää vastaukset. Koska muuten onnistuisi vaan näyttämään kaikille, miten onneton sitä onkaan kysymyksiin oikein vastaamisessa. 

 

 "Myös hiljaisuus osaa puhua."

 

Tiistaina meillä oli tuttuun tapaan aamupala ja hieman myöhäisestä aamupalan järjestelyn aloituksesta huolimatta tein leivät valmiiksi. Voitelin, laitoin juustoa ja makkaraa sekä osiin kurkkua. Osa leivistä oli kurkuttomia, jotta heidän jotka eivät kurkkua haluaisi ei olisi pakko sitä ottaa. Muutkin kuin minä olivat ihmeissään valmiiksi kasatuista leivistä, mutta ihmetys meni onneksi nopeasti ohi. Pitää ensi kerrallakin sitten aamupalla tehdä leivät valmiiksi. Tämän hetken tilanteen huomioonottaen se on paras vaihtoehto. 

 

 "Jokainen peili näyttää eri kuvan."

 

Ensi tiistaina en tiedä mitä teemme aamupalan suhteen, sillä itse satun olemaan Aholahdessa viettämässä luonto- ja liikuntapäivää. Siitä tulee taatusti hauskaa, toivottavasti ilma on hyvä. 

 

Keskiviikkona työparini Anne aloitti uuden ryhmän. Se oli kello kymmeneltä täällä meillä Toimarilla järjestettävä ryhmä, joka tarjoaa matalan kynnyksen arkiliikunnalle, vaihtelua ja voimia arkeen, mielekästä tekemistä ja iloa elämään. Ryhmässä oli ollut hyvin osallistujia ja Anne kertoi sen menneen hyvin. Minä puolestani olin Pääskylahden seurakuntakodilla ja myöhemmin Anne, sekä Toimintatuvan toinen ohjaaja ja Kitu-toiminnan ohjaaja pitivät Toimintakeskuksen parkkipaikalla Pop Upin, jossa he esittelivät hankkeitaan, tarjosivat kahvia ja kertoivat puujalkavitsejä. Pop Upissa oli ollut kuulemma kivasti kävijöitä ja se on hienoa kuulla. 

Torstaina kirjoitimme avustushakemusta yhdessä Annen kanssa. Anne sanoi meidän olevan yhdessä kuin äly ja väläys. Mutta hieman epäselväksi jäi, että kumpi on kumpi. Tiedän kyllä mitä itse veikkaan, minun on oltava se äly. Tai sitten Annen, hänellä oli (yllättävän) järkeviä juttuja avustushakemukseen lisättäväksi. Olen niistä aika innoissani ja tyytyväinen meidän edistykseemme sen suhteen. Anne on sitä mieltä, että meidän pitäisi tehdä sitä muutamana päivänä ensi viikolla ja sitten antaa sen olla, se on sitten valmis. Minä en itse ajattele niin, haluan vielä hioa sitä, katsoa vielä kerran ja vielä kerran, että se on varmasti hyvä. Se on minun kehittämiskohteeni, pilkun viilaus. Pitäisi uskoa Annea ja opetella olemaan viilaamatta kaikkea niin pitkään. Vähän kuin tämän bloginkin kirjoittamisessa. Mitenhän levoton tästä sitten tulisi, jos en yhtään sensuroisi ajatuksiani ja poistelisi jo kirjoittamiani asioita..? Kun tuntuu, että tämä nytkin on jo aika lennokas.. 

 

"Nauti elämästäsi!"

Tässä siis äly ja väläys
 

 

Entäs tänään, mikä kiire tänään tärkeiden talousvastaavan aivojumppien järjestämisen ohella on ollut? Aamulla oli toimihenkilöiden kahvit, jossa meillä on tapana keskustella yhteisistä asioista ja päästä ajantasalle siitä, mitä milloinkin tapahtuu. Sitten meillä oli Annen kanssa Majakan tiimipalaveri, jossa tarkastimme ensi viikon kalenterimme, että olemmehan perillä toistemme asioista. Keskustelimme avustushakemukseen liittyvistä asioista ja sitten tein yhden nopean koulutehtävän. Vielä pitää laittaa facebookiin mainosta Kellarpellon seurakuntakodin aamiaisesta ja tietysti blogin uusimmasta julkaisustakin. Jos näyttää, että jää vielä aikaa, niin taidan kirjoittaa muutaman rivin avustushakemukseenkin vielä. 

 

"Kulje vain eteenpäin.

Tie kyllä tietää,

minne olet menossa."

Eristyksissä(kö edelleen?): osa 28

 "Elämä on paras opettaja."

-kaikki lainaukset ovat kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 Uskomatonta, että eristyksissä ja eristyksissäkö edelleen? osia on jo 28. Vaikka olenkin kirjoittanut niitä lähes viikoittain sen jälkeen kun lopetin etätyöskentelyn koronatilanteen alussa. Aika menee niin nopeasti taaksepäin katsottuna. Mutta niinhän se tuntuu menevän aina, se ei ole uskomatonta ollenkaan. On vain vaikea uskoa, miten pitkään erikoistilanne on jatkunut... Mutta ei siitä sen enempää, siirrytään siihen, mitä tällä viikolla Majakka-toiminnassa on oikein tapahtunut. 

Tällä viikolla ei ollut Kellarpellossa aamiaista, vaikka tämä olisi ollut oikea viikko siihen. Tilanne Kellarpellon aamiaisen jatkumisen suhteen on vielä epäselvä, mutta me selvitellään sitä ja ilmoitellaan siitä heti kun tiedämme paremmin. Maanantaina pelasimme peliryhmän merkeissä Yatsya, ulkona edelleen, vaikka olikin vähän viileä ilma. En tiedä yhtään miten se on mahdollista, mutta tuulen mukana lenteli Yatsyn lippuja ja lappuja ympäri pihaa useammin kuin kerran. Minä se en vaan opi. Ulkona oli myös niin viileää ja tuulista, ettemme kärsineet pelata kuin yhden pelin, kun piti jo mennä sisälle lämmittelemään. 

Tiistaina puolestaan oli koko talon työhyvinvointipäivä, mistä edellisessä blogijulkaisussa mainitsinkin. Ja kyllä, aamulla olin lähdössä ensin kauppaan ja sitten töihin, mutta onneksi satuin muistamaan ennen kuin pääsin autolle asti, että tänään onkin tyhypäivä, joten aamupalaa Toimarilla ei ole. Yhdeksältä alkoi hulinat yhteisellä avauksella myymälän kassan edessä. Siinä jokainen selosti oman pisteensä ja jokaiselle toivotettin hauskaa päivää. 

 

 "Jokaisen elämä on elämisen arvoinen."

 

Majakka-toiminta oli kehittänyt tyhytekemiseksi parien etsinnän. Siinä jokainen halukas sai lapun, jossa luki jokin asia. Sitten keskustelemalla ihmisten kanssa heidän piti löytää lapulleen pari, tulla meidän luoksemme parin kanssa ja niin he voisivat osallistua kahden Uskudar Kebabin lahjakortin arvontaan. Parien etsintä osoittautui odotettua vaikeammaksi, tai ehkä ohjeet oli vain huonot. Me selostelimme niitä uudestaan heille, joille ne olivat epäselviä. 

Vaikka ohjeet eivät olleetkaan kaikista selkeimmät, niin lyötyi pareja yllättävän hyvin ja nopeastikin. Ensimmäinen pari löysi toisensa ennätyksellisen nopeasti. Vaikka kaikki parit eivät löytäneetkään toisiaan, silti ajattelimme parien etsinnän olleen onnistunut. Sillä etsiessään pareja työllistetyt puhuivat sellaisille henkilöille, joille eivät työpäivän aikana muuten välttämättä puhuisi. Ja juuri se oli meistä parien etsinnän tarkoitus. Tietysti oli henkilöitä, jotka eivät välittäneet edes etsiä paria ja sekin oli ihan ok. Eihän sitä pakko ollut tehdä. Yllättäviä pareja ei muodostunut, kuten esimerkiksi Majakka Anne ja prinssi tai Majakka Iiris ja musta pässi. Ehkä ensi kerralla sitten. Ja kyllä, uskon tosiaan, että parien etsintä on tullut jäädäkseen. Se on helppo pitää tyhypäivissä vaikka oheistekemisenä jos Majakalla on jokin muukin aktiviteetti. 

 

Tyhypäivässä oli myös perinteinen Pirttien bingo, ruokana lörtsyjä, makkaraa ja kahvit kakkuineen. Toimintatupa piti pistettä, jossa kierrätykseen tulleista tavaroista piti suunnitella jotain uutta. Se oli upea idea. Puupuoli piti tikanheittoa ja Kitu-toiminnan Juholla oli hoidettavanaa rallikisa, missä siivouskärrillä ajettaessa piti väistellä radalle laitettuja esteitä. Sitä Majakan ohjaajatkin kävi kokeilemassa ja siinä missä Majakka Anne oli kärkikahinoissa mukana, oli Majakka Iiris perää pitämässä, siis oikeasti kaikista ajoista huonoin. Niin uskomatonta kuin se olikin. Tuntui että ajaessa osuin kaikkiin mahdollisiin esteisiin ja niistä vähennettiinn aikaa, joten kokonaisajakseni tuli miltei kolme minuuttia kun parhain sai radan ajettua 58 sekunnissa. Uskomatonta tosiaan.   

 

 "On vai yhdenlaista menestystä:
se, että voi elää niin kuin itse haluaa."

Tiistaina meillä oli myös ryhmä päihdekuntoutuskeskuksella ja siellä oli hauskaa. Olimme ottaneet sinne paljon tekemistä mukaan, ettei tulisi tylsää. Pelasimme kahta eri kysymyspeliä, joista toinen oli Idioottitietous, tietovisa, jonka kysymyksiä olimme kyselleet myös tyhypäivässä. Idioottitietous pelin kotelossa peliä kuvataan näin: "peli siitä kaikesta, mitä et saanut oppia koulussa". Ja sitä se todella on. Siinä on ihan käsittämättömiä kysymyksiä, joihin vastauksia ei osaa kuvitellakaan. Ainakaan minä en osaa, mutta sehän siinä pelissä juuri hauskaa onkin. Koskaan ei tiedä onko vastaus onnistuneesti oikein arvattu vai valitettavasti väärin. 

Keskiviikkona Pääskylahdessa oli taas meininkejä. Onnistuin voittamaan Unossa ja muut pelaajat jäivät pelaamaan todella pitkäksi aikaa, kun peli ei millään ottanut loppuakseen. Jos Unoa jatketaan loppuun asti, niin kahden pelaajan välillä käytävä lopputaistelu voi osoittautua kovinkin pitkäksi, kun mukana on paljon nostokortteja. Sitten pelasin myös biljardia, mutta siinä en tainnut voittaa kertaakaan. Vai olisinko voittanut yhdesti..? No, vaikka olisinkin kerran voittanut se ei parantanut umpisurkeita prosenttejani siitä, kuinka monta kertaa olin pelejä hävinnyt. 

Torstaina ei puolestaan Majakka-toiminta ehtinyt Pääskylahteen. Iiris oli koulutuksessa Mikkelissä ja Anne myymälässä henkilökunta vajetta paikkaamassa. Mikkelin reissu oli erittäin mielenkiintoinen, hauska ja tarpeellinenkin, siellä puhuttiin koronaviruksen opettamista asioista ja katsottiin erikoistilannetta muustakin kuin negatiiviselta kantilta. Meillä oli taas kasassa sellainen porukka, että naurettiin vatsamme kipeiksi. Koulutuksen jälkeen me käytiin tutustumassa Mikkelin Toimintakeskukseen, mikä oli myös Savonlinnan Toimintakeskuksen tavoin muuttanut paikkakunnan ammattiopiston tiloihin. Mikkelin Toimintakeskuksen tilat olivat huikeat ja oli hienoa kuulla heidän toiminnastaan. Itse en ollut koskaan aiemmin käytynytkään heillä. 

Tänään perjantaina koko päivä tuntuu olevan täyteen buukattu, vaikka perjantaisin en yleensä sovi mitään. Välillä näinkin päin sitten. Eikun ensi viikkoon ja katsotaan mitä se tuo tullessaan. 

"Älä seiso seinäruusuna,
kuin elämäsi tilaisuus pyytää sinut tanssiin."