perjantai 31. toukokuuta 2019

VIikonpäivät sekaisin


"Tie joka päevä jottaen 
mittee pelekeet kuollakses."



Minusta tuntuu, että tänä keväänä on ollut tavallista enemmän viikkoja, joissa arkipyhät on sekoittaneet viikon kulun. Jos pyhäpäivä on sattunut mille tahansa työpäivälle, on ollut pasmat sekaisin koko loppu viikon ja varmaan vielä seuraavankin. 

Toisaalta on ollut huisin hauskaa, että pyhät on sekoittanut pakan, niillä kun ei työvuoroihin mitään vaikutusta ole aiemmissa työpaikoissani ollut. Nyt siihen on ehtinyt jo tottua ja arkipyhä tarkoittaa automaattisesti vapaapäivää. Silti se on edelleen huikea etu ja kiitollisuuden paikka, sillä todellakaan jokaisessa työpaikassa näin ei ole. 

Ylimääräistä vapaapäivää voi pitää kuin lisäviikonloppuna, jolloin on mahdollista tehdä mitä viikonloppuisinkin. Eli ihan sitä mitä itse haluaa. Kuinka huisia se onkaan! Olisi myös mielenkiintoista kokeilla joku vuosi, että tekisi arkipyhinä jotain sellaista, mitä ei muuten tulisi tehtyä tai minkä tekemistä on vältellyt jo pitkään. Hmm.. Siinäpä vasta idea, pitääpä ehdottaa sitä työporukalle ensi vuonna. Jos muistan...



"Jos kerta pittää piästä järvelle 
iliman pelekoo, 
että ryplähtää nurin 
niin elä tok venettä osta 
vuan suoarj."

Töihin palattua on hienoa nähdä, miten kaikki muutkin on ihan sekaisin päivistä, eikä se ole vain sinä joka sekoilee asian suhteen. On kiva tietää, ettei ole yksin asioiden kanssa. Tottuukohan arkipyhiin tai viikolla oleviin ylimääräisiin vapaapäiviin koskaan? Toivottavasti ei, sillä niistä voi mennä maku jos ne ei pistäkään päätä enää niin sekaisin. 

Onneksi siitä ei tarvitse olla ainakaan toistaikseksi huolissaan, että niihin jollain tapaa tottuisi tai turtuisi. 

Työhön viikonpäivien sekoittuminen vaikuttaa omalla kohdallani sillä tavalla, että en välttämättä muista missä minun pitäisi olla ja monelta. Tokihan siihen on ehtinyt jo oppia, että mitä minäkin viikonpäivänä tekee, mutta kun päivät ovat sekaisin, niin saatan olla menossa väärään paikkaan ja väärään aikaan. Hups! Mutta kaikillehan virheitä sattuu. 

Tässä työssä olen huomannut, että kalenteri on todella tärkeä. Ilman sitä olisin varmasti useammin väärässä paikassa väärään aikaan kuin oikeassa paikassa, silloin kun siellä pitää olla. En ole aikaisemmin käyttänyt kalenteria, mutta nyt sen käyttö on jo vakiintunut niin, että katson sitä myös edeltävänä iltana kotona. Tällöin tiedän ja toivottavasti muistan, että pitääkö minun olla ensimmäisenä aamulla jo jossain muualla kuin töissä. 

Onneksi kovinkaan moni aamuni ei ala muualla kuin omalla työpaikalla, sillä se tuntuu sekoittavan päätäni entisestään. Ihan kuin se ei olisi jo tarpeeksi sekaisin. Olen kevään mittaan nimittäin huomannut, että muistini on huonontunut entisestään. Epäilen sen johtuvan siitä, että minulla on niin paljon muistettavaa, että joku unohtuu väkisinkin. 

"Et ikinä tiijä mikä on tarpeeks, 
jost et tiijä mikä on enemmän ku tarpeeks."

Ihanaa alkavaa kesää, nautitaan siitä kun voidaan. Nautitaan ihanista kiireettömistä arkipyhistä. Lakkiaisista ja valmistujaisista, rippujuhlista, häistä  ja kaikenlaisista muista juhlista mitä kesä eteemme tuo! Uidaan paljon, muistetaan juoda vettä tarpeeksi ja laittaa aurinkorasvaa! Muistetaan myös unohtaa viikonpäivät lomalla, silloin kuin se on mahdollista! 

perjantai 24. toukokuuta 2019

Tervastuvalla

"Elä ota vaekutteita niiltä,
jotka vähättellöö kaekkee
mittee sinä tiet.
Pienet immeiset tekköö aena niin,
vuan oekeesti suuret immeiset suap
sinu tuntemaan,
että sinustae voep tulla suur."


Meillä oli tänä perjantaina kuukausittainen toimihenkilöpalaveri. Tämän kertaisen toimihenkilöpalaverin erikoisuutena oli, että se vietettiin Tervastuvalla. 

Meillä oli mahdollisuus jo torstai iltana mennä sinne saunomaan ja muutaman työkaverin kanssa teimme juuri niin. Täytyy kyllä kehua, että hyvät löylyt sieltä Tervestuvan saunasta tulee. Torstai iltana kaikki saunojat rohkaistuivat uimaan ja suurimmalle osalle meistä se oli kesän ensimmäinen kastautuminen. Joten tuli siis heitettyä talviturkki samalla. 

Illalla meillä oli mahdollisuus myös jäädä sinne yöksi ja kolme meistä käytti sitä mahdollisuutta hyväkseen. Tuvassa meillä oli koko illan tulet, joten siellä todellakin tarkeni nukkua. Yöllä ei ihan Ruususen unta tullut nukuttua, mutta nukuttua kuitenkin. 

Herätys meillä oli soimassa niin, että ehdimme aamutoimet suorittaa ennenkuin muut työkaverit saapuivat paikalle.

Toimihenkilöpalaveri alkoi ihanasti aamupalalla ja sen jälkeen kirjoitimme toistemme selissä oleviin lautasiin toisten vahvuuksia työssä. Tämä oli mielestäni erittäin mukavaa, mutta myös hieman hankalaa. Näitä hauskoja hetkiä kelpaa kyllä muistella myöhemmin. 

Tämän jälkeen rauhoituimme käymään läpi palaverin asiat. Palaverin jälkeen toiminnanjohtaja kyseli meiltä kysymyskorttien kysymyksiä, joita oli esimerkiksi mikä on rohkeinta mitä olet tehnyt. miten palaveri saataisiin kestämään sopivassa mittakaavassa tai minkä taidon haluaisit itsellesi. 

Muiden vastauksia kysymyksiin kuunnellessa toisista oppi todella paljon. Ja kuuli vastauksia kysymyksiin, joita ei itse olisi ehkä koskaan tullut muuten esitettyä. Tälläisissä hetkissä sitä tajuaa miten rohkeiden, työlleen omistautuvien ja huipputyyppien kanssa sitä oikein tekeekään työtä. 

Sitten seurasi päivän viimeiset aktiviteetit, ruuan laittaminen, saunominen ja syöminen. Sekä uinti, huh vesi on kyllä aikamoisen kylmää vielä tähän aikaan vuodesta. Hyrrr.... 

Ruoka oli erinomaisen hyvää, seura ja jutut sitäkin parempia. Paikka mahtava ja ilmakin ihan hyvä, joten valittaa ei todellakaan voi. Se pitää kyllä sanoa, että kun kotiin pääsen, niin pitää ottaa kyllä päikkärit. 

Tervastuvalle pitää ehdottomasti tulla toistekin saunomaan, viettämään iltaa ja vaikka palaveeraamaankin. 

torstai 16. toukokuuta 2019

Muodikkaastiko myöhässä?

"Kaikki epäonni on vain
ponnahduslauta onneen."
~Henry David Thoreau
~Kirjasta Ajatuksen voimaa inspiroivia mietteitä ja kuvia
 
 
Tällä viikolla minulla oli viimeiset koulun lähipäivät ennen koulujen kesälomaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minulta koulutyö loppuisi, ehei. Ei todellakaan. Olen haalinut itselleni ties miten monta lisäkurssia, joista osa on vasta alkanut. Lähipäivät ovat kuitenkin ohi ja se oli osalle meidän ryhmäläisistä yllättävän haikeaakin. 
 
Tämän viikon torstaina tulin sitten viimeisen kerran takaisin töihin, oltuani koulussa koko alkuviikon. Minä pidän siitä, miten tullessani takaisin töihin huomaan, että minua on kaivattu. Miten paljon minulla on tekemistä töissä ja miten paljon ihmiset haluavat kertoa minulle asioista pitääkseen minut taas ajan tasalla. 
 
Asialla on myös kääntöpuolensa, sillä kuten sanotaan, kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydillä. Tämä tarkoittaa Majakka-toiminnassa sitä, että kun minä olen poissa, voi lähteä liikkeelle juttuja ja juoruja, mitkä eivät pidä paikkaansa. Niiden selvittelemiseen minulta menee sitten aikaa, mutta onneksi näistä ollaan selvitty. 
 
Kuten aina koulupäivien jälkeisinä päivinä muutenkin olen ollut erittäin kiireinen ja suurinpiirtein juossut paikasta toiseen. Eilinen ei ollut poikkeus tähän. Aamulla nukuin pommiin ja tulin töihin 15 yli 8. Asia ei ollut muuten ongelma, mutta minulla oli paljon hoidettavia asioita ennen kuin minun piti olla yhdeksältä Pääskylahden seurakuntakeskuksella. Kuten päivän teemaan tuntui kuuluvan, olin kymmenen minuuttia myöhässä sieltä. 
 
Seuraavaksi minun piti kiirehtiä takaisin Toimintakeskukselle. Olin sanonut suuntaa antavaksi ajaksi 12.00, mutta onnistuin myöhästymään siitä 16 minuuttia. Onneksi ehdin ottaa aikatauluani kiinni, kun lähdimme käymään kaupassa ja seuraavasta kalenteroidusta tapahtumasta, joka oli kokkikerho, en myöhästynyt ollenkaan. Hyvä minä!  

Kokkikerhossa me tehtiin spagettia ja jauhelihakastiketta, joka tehtiin vähän eri tavalla kuin olin ajatellut, koska olin unohtanut ostaa osan tarvikkeista. Sillä lailla sitten... 
 
Kokkikerhon jälkeen ajattelin, että aah, ihanaa vihdoin pääse rauhoittumaan ja tekemään koneen ääressä töitä. Miten väärässä olinkaan. Olin juuri ehtinyt avaamaan kokeen ensimmäistä kertaa koko päivänä, kun Toiminnanjohtaja laittoi sähköpostia. Ehdin juuri vastata sähköpostiin, kun hän saapuikin huoneeni ovelle. 
 
Ehdimme vaihtaa pari sanaa kun myymälävastaava huikkasi meille, että meidän pitäsi mennä tyhjentämään UFFin konttia, koska sitä hakemaan tullut kuski ei voinut ottaa sitä kyytiin. Paikalle talsi jonossa siis kaikki paikalla olevat toimihenkilöt ja lihasvoimaa työllistettyjen voimanpesien muodossa. Yhdessä selviteltyämme asiaa, kävi ilmi, että meidän täytyi purkaa kontista tavaraa, jotta sinne saataisiin kiinnitettyä hihnat. 
 
Huh, mikä homma, ettenkö sanoisi. Paikalle soitettiin apuun meidän kuskimme, jonka saapuessa homma lähti viimein hoitumaan. Yleensä poistumme töistä neljän maissa, mutta tämän episodin kesto määritteli sen, että olimme töissä vielä viiden jälkeen. Muistelisin, että kohtia kohti itse suuntantasin vasta puoli kuuden aikoihin. 
 
Tänään sitten, yksi jos toinenkin meistä paikalla olijoista, on maininnut, että tämä pussien edestakaisin siirtely tuntuu kropassa. Ainakin tämä oli hyvää ja tehokasta hyötyliikuntaa. 
 
Tänään, perjantaina me Pop Uppeillaan lähes ensimmäistä kertaa koko tänä vuonna Toimintakeskuksen Aseman myymälässä, kello 11-13. Tulkaahan kahville! 

perjantai 10. toukokuuta 2019

Majakka-toiminnan kirjastokäynnit

 "Mitään ei ole määrätty ennalta:
menneisyyden esteistä voi tulla portteja,
jotka johtavat uuteen alkuun." 
~Ralph Blum



Majakka-toiminnan kävijät ovat innostuneet kirjaston käynneistä. Itse olen puolestani innostunut heidän innostuksestaan, koska kirjasto on minun omaa maailmaani, sillä luen todella paljon. 

Aikaisemmin kävimme kirjastossa satunaisesti, mutta viime vuoden kesällä vakiinnutimme kirjastokäynnit joka kuukauden viimeiseksi torstaiksi. Kun käyntimme kirjastossa ovat vakituisia, pystyvät Majakka-toiminnan kävijät palauttamaan kirjat jouhevasti, ilman että heidän täytyy uhrata tälle sen enempiä ajatuksia. Kunhan kirjat ovat mukana silloin, kun kirjastoon yhdessä lähdetään, ei palautuspäivistä tarvitse sen enempää huolehtia. 

Huolehtimisen hoitaa siis Majakka-toiminnan ohjaaja. Tämä onkin innoittanut kävijöitä lukemaan enemmän. Aikaisemmin heidän kynnys kirjastoon lähtemiselle on ollut iso, mutta näin olemme saaneet sitä madallettua. Olen tästä erittäin iloinen. 

Kirjastossa ei kuitenkaan ole pelkästään lainattavaa lukijoille, vaan siltä voi lainata myös muun muassa elokuvia, musiikkia ja pelejä. Näissä on kuitenkin erilainen laina-aika kuin kirjoissa. Niiden laina-aika on 2 viikkoa. Tällöin palauttaminen Majakka-toiminnan kanssa ei ole aikaisemmin onnistunut, mutta nyt olemme tehneet tähän muutoksen. 

Nyt Majakka-toiminta käy kirjastossa kaksi kertaa kuukaudessa, kahden viikon välein. Jolloin elokuvien ja pelejen palauttaminen onnistuu oikeaan aikaan myös Majakka-toiminnan kanssa. 

Tämä muutos on alkanut vasta muutama viikko sitten ja eilen lähdimme kirjastoon ensimmäistä kertaa keskellä kuukautta. Olemme kirjastokäynnin yhteydessä aikaisemmin käyneet kirjaston kahviossa kahvilla, mutta ei eilisellä vaan sitä edellisellä kirjastokäynti kerralla kävimme Lippakioskilla jätskillä. Eilen kävimme Hesburgerissa ja kuka tietää mihin päädymme seuraavalla kirjastokäynti kerralla.   

Eilen suurin osa meistä oli varustautunut lähtemään pyörällä. Me lähdimme ajamaan Toimarilta hienossa letkassa, pitäen kuitenkin turvallisen välin toisiimme. Toimarin pihassa jokainen pyöräilijä esitteli, miltä oman pyörän kello kuulostaa ja sekös meitä nauratti. Olin ylpeä jokaisesta pyöräilijästä, miten hyvin ja turvallisesti matka onnistui. 

Olimme tämän viikon keskiviikon kerhossa onnistuneet löytämään yhdelle kerholaiselle pyöräilykypärän, joten kaikilla meillä pyöräilijöillä oli kypärät päässä. Matkasimme sellaista vauhtia, että kaikki kestivät matkassa ja jos mäkiä piti taluttaa, ei taluttajaa jätetty yksin. 

Päästyämme Hesburgerin pihaan meitä odotettiinkin jo ja koko konkkaronkan ollessa viimein yhdessä, me menimme syömään.
Syönnin jälkeen lähdimme kohti kirjastoa. Kirjastoon päästyämme hankimme ensin yhdelle kävijöistä omat nettitunnukset, jotta hän pystyy uusimaan lainojaan kätevästi netissä. 

Sitten lähdimmekin etsimään luettavaa. Meille on jo muodostunut tietynlaiset rutiinit, minkä mukaan kuljemme kirjastossa. Rutiineista ei poikettu tälläkään kertaa. Minulla itselläni on harvemmin aikomuksena lainailla kirjastosta mitään kirjoja, koska minulla on niin paljon muutakin luettavaa tällä hetkellä. Koskaan lainaamattomuus ei ole kuitenkaan onnistunut ja tälläkin kertaa mukaani tarttui peräti yhdeksän kirjaa. Ei oikein siis sujunut, tälläkään kertaa. Mutta ei se mitään. 

Myös kävijöistä jokainen löysi jotain lainattavaa, mikä ilahdutti minua todella. Me opettelimme yhdessä lainausautomaatin käyttöä, mikä osoittautuikin yllättävän hauskaksi toiminnaksi. Odotan, ja tiedän kävijöidenkin odottavan seuraavaa kirjastokäyntiä innolla. 

Saas nähdä mitä hauskaa me sillä kerralla keksitään!
 

perjantai 3. toukokuuta 2019

Koko talon tyhy päivä

"Terve asenne on tarttuvata lajija,
vuan elä oota suavas sitä muilta.
Oo ite sen kantaja."

"Oljpa osas elämässä mikä tahhaansa,
rakenna sen varraan."



Koko talon työhyvinvointi päivää oli suunniteltu toimihenkilöpalavereissä jo pitkään. Viimein vappuaattona koetti sen aika. 

Pirtillä oli heidän perinteinen Bingonsa, Toimintatuvalla heille perinteeksi muodostumassa oleva Taidepläjäys, myymälä piti tikkakisan ja puu&ser-osasto piti fresbeegolfin tarkkuusheittoa ja Majakka piti jousiammunta kilpailun. 

Ruokana oli Opetusravintola Paviljongilta tilattuja lihapiirakoita ja munkkeja sekä simaa. Lisäksi oli nakkeja, makkaroita (kyllä, molempia) ja perunasalaattia.  

Toimihenkilöillä oli paras päähine palkitaan -kisa, jonka voittajat työllistetyt äänestivät. Jokainen toimihenkilö esitteli oman päähineensä yhteisessä tyhy-päivän aloituksessa. 

Päähineiden esittelyn jälkeen kun kaikille oli toivotettu hauskaa tyhy-päivää jäimme myymälään kuuntelemaan meille esiintymään tullutta Matti Muhosta. Muhonen lauloi upeasti, mutta mieleenpainuvinta hänen esityksessään oli, kun hän alkoi imitoimaan muita laulajia. Tämä herätti yhdessä jos toisessakin kuuntelijassa naurunpyrskähdyksiä. Me vierustoverimme kanssa heitettiin tilanteesta läppää ja minä nauroin vedet silmissä. 

Muhonen oli siis erittäin hyvä ja hänet nimettiin tyhy-päivän ohjelmista parhaaksi, sitä kysyttäessä päivän lopussa. Ansaitusti, sanoisin.  

Itse en paljoa muiden kisoista ja ohjelmista tiedä, satuinpa vain kävelemään Toimintatuvan Taidepläjäyksen ohi ja näin että siinä osallistujat saattoivat valita itselleen hauskoja hattuja tai muuta rekvisiittaa ja pelleillä ohjaajien ottaessa heistä kuvia. Hassunhauskaa, ettenkö sanoisi. 

Majakka-toiminta piti jousiammuntaa puiden katveessa ja grillauspaikan lähettyvillä, tietysti. Hommaamani lasten jousiammunta-setti on osoittautunut jo useasti hintansa arvoiseksi. Itse kyllä sain jousesta vain mustelman käteeni, kun salaa harjoittelin sillä ampumaan. Ihme vekoitin. 

Jousiammunnan paras pistemies sai 20/30. Tyylipisteitäkin tuomari jakoi. Erityisesti muutamat saivat tyylipisteitä sellaisesta osumasta, missä nuoli osui ensin maahan ja kimposi siitä tauluun. Tämä ei suinkaan ollut ainutkertaista, vaan sitä tapahtui useammankin kerran. Itseasiassa sitä oli tapahtunut edellisessäkin tyhy-päivässä. Mikäs siinä jos maalitauluun kuitenkin osuu. Jokainen tyylillään. 

Tässä minun päähineeni.  Kuvan mahdollinen sisältö: 1 henkilö, hymy, lähikuva Jolla kisassa ansaitsin peräti kolmannen sijan. Minun täytyi myöntää, että ensimmäiseksi ja toiseksi sijoittuneilla oli kyllä hauskat päähineet, eikä niille häviäminen ollut mikään ihme. Eikä se minua haitannut. He ansaitsivat sijoituksensa. Toiseksi kisassa nimittäin päästiin päähineellä, johon kuului mustat olkapäille ulottuvat hiukset ja otsatukka, tämän lisäksi päässä keikkui pipo. Purskahdin nauruun ensimmäistä kertaa nähtyäni tämän yhdistelmä päähineen.

Voittajaksi valikoitui, todella ansaitusti Toimintatuvan ohjaajan itse virkkaama vihreä silinterihattu, jossa roikkui jouluvalot. Hatusta saattoi myös vetää vessapaperia ja riippui sillä myös puhtaat pöksyt, jos Vapun riennoissa niitä saattaisi tarvita. Hänellä oli myös tavattoman isot aurinkolasit ja vihreä laukku, jotka kruunasivat kokonaisuuden. Hauskaa, hullunkurista ja tähän oli selkeästi panostettu. Joten ei, tälläiselle häviäminen ei ollut häpeä. 

Kaikenkaikkiaan meillä oli hauska tyhy-päivä, jonka avulla taas jaksamme eteenpäin. Tälläiset päivät kyllä jäävät muistoihin.