Muodikkaastiko myöhässä?

"Kaikki epäonni on vain

ponnahduslauta onneen."

~Henry David Thoreau

~Kirjasta Ajatuksen voimaa inspiroivia mietteitä ja kuvia

 

 

Tällä viikolla minulla oli viimeiset koulun lähipäivät ennen koulujen kesälomaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minulta koulutyö loppuisi, ehei. Ei todellakaan. Olen haalinut itselleni ties miten monta lisäkurssia, joista osa on vasta alkanut. Lähipäivät ovat kuitenkin ohi ja se oli osalle meidän ryhmäläisistä yllättävän haikeaakin. 

 

Tämän viikon torstaina tulin sitten viimeisen kerran takaisin töihin, oltuani koulussa koko alkuviikon. Minä pidän siitä, miten tullessani takaisin töihin huomaan, että minua on kaivattu. Miten paljon minulla on tekemistä töissä ja miten paljon ihmiset haluavat kertoa minulle asioista pitääkseen minut taas ajan tasalla. 

 

Asialla on myös kääntöpuolensa, sillä kuten sanotaan, kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydillä. Tämä tarkoittaa Majakka-toiminnassa sitä, että kun minä olen poissa, voi lähteä liikkeelle juttuja ja juoruja, mitkä eivät pidä paikkaansa. Niiden selvittelemiseen minulta menee sitten aikaa, mutta onneksi näistä ollaan selvitty. 

 

Kuten aina koulupäivien jälkeisinä päivinä muutenkin olen ollut erittäin kiireinen ja suurinpiirtein juossut paikasta toiseen. Eilinen ei ollut poikkeus tähän. Aamulla nukuin pommiin ja tulin töihin 15 yli 8. Asia ei ollut muuten ongelma, mutta minulla oli paljon hoidettavia asioita ennen kuin minun piti olla yhdeksältä Pääskylahden seurakuntakeskuksella. Kuten päivän teemaan tuntui kuuluvan, olin kymmenen minuuttia myöhässä sieltä. 

 

Seuraavaksi minun piti kiirehtiä takaisin Toimintakeskukselle. Olin sanonut suuntaa antavaksi ajaksi 12.00, mutta onnistuin myöhästymään siitä 16 minuuttia. Onneksi ehdin ottaa aikatauluani kiinni, kun lähdimme käymään kaupassa ja seuraavasta kalenteroidusta tapahtumasta, joka oli kokkikerho, en myöhästynyt ollenkaan. Hyvä minä!  

Kokkikerhossa me tehtiin spagettia ja jauhelihakastiketta, joka tehtiin vähän eri tavalla kuin olin ajatellut, koska olin unohtanut ostaa osan tarvikkeista. Sillä lailla sitten... 

 

Kokkikerhon jälkeen ajattelin, että aah, ihanaa vihdoin pääse rauhoittumaan ja tekemään koneen ääressä töitä. Miten väärässä olinkaan. Olin juuri ehtinyt avaamaan kokeen ensimmäistä kertaa koko päivänä, kun Toiminnanjohtaja laittoi sähköpostia. Ehdin juuri vastata sähköpostiin, kun hän saapuikin huoneeni ovelle. 

 

Ehdimme vaihtaa pari sanaa kun myymälävastaava huikkasi meille, että meidän pitäsi mennä tyhjentämään UFFin konttia, koska sitä hakemaan tullut kuski ei voinut ottaa sitä kyytiin. Paikalle talsi jonossa siis kaikki paikalla olevat toimihenkilöt ja lihasvoimaa työllistettyjen voimanpesien muodossa. Yhdessä selviteltyämme asiaa, kävi ilmi, että meidän täytyi purkaa kontista tavaraa, jotta sinne saataisiin kiinnitettyä hihnat. 

 

Huh, mikä homma, ettenkö sanoisi. Paikalle soitettiin apuun meidän kuskimme, jonka saapuessa homma lähti viimein hoitumaan. Yleensä poistumme töistä neljän maissa, mutta tämän episodin kesto määritteli sen, että olimme töissä vielä viiden jälkeen. Muistelisin, että kohtia kohti itse suuntantasin vasta puoli kuuden aikoihin. 

 

Tänään sitten, yksi jos toinenkin meistä paikalla olijoista, on maininnut, että tämä pussien edestakaisin siirtely tuntuu kropassa. Ainakin tämä oli hyvää ja tehokasta hyötyliikuntaa. 

 

Tänään, perjantaina me Pop Uppeillaan lähes ensimmäistä kertaa koko tänä vuonna Toimintakeskuksen Aseman myymälässä, kello 11-13. Tulkaahan kahville!