perjantai 28. kesäkuuta 2019

Lomalle lompsis



"Suurin palkkio ihmisen uurastuksesta
ei ole se mitä hän siitä saa,
vaan se millainen hänestä
uurastuksen myötä tulee."
 - John Ruskin


 Kevät, kesä, aika, on mennyt todella nopeasti. En voi uskoa, että tänään minä jään viiden (5)!! viikon kesälomalle. Ajatus tuntuu omituiselta. Todella omituiselta. Viiteen (5)!! viikkoon minun ei tarvitse herätä aikasin aamulla lähteäkseni töihin. Uskomatonta. Lomalle minulla on paljon suunnitelmia, töitä mitä täytyy tehdä, hommia mitä haluaisin tehdä ja juttuja mitkä ovat jääneet tekemättä, koska aikaa niihin ei muka ole ollut. Lomalla minun on mahdollisuus tehdä kaikkea tätä ja vielä enemmän. 

Aion myös ottaa loman myös lomailun kannalta ja levätä. Aion lukea ja löhötä sohvalla katsoen televisiota. Viettää aikaa kavereiden ja perheen kanssa, joka on jäänyt ikävä kyllä vähiin viime aikoina. Aion unohtaa tyystin työasiat ja ehkä tehdä viimeisen kesän opintojakson kouluun, jos jaksan, mutta se ei onneksi ole pakollinen. Aion latautua loman aikana, jotta elokuussa voin aloittaa työt uudella innolla. Aion nukkua univelkani pois ja vakiinnuttaa itselleni hyvän unirytmin, jota toivottavasti pystyn jatkamaan myös töihin palattuani. 


"Muista levätä,
sillä levännyt pelto
antaa runsaan sadon."
-Ovidius

Minulla on siis paljon suunnitelmia, paljon tekemistä, mutta silti ei oikeastaan mitään. Kuulostaa täydelliseltä. Myöhemmin sitten nähdään, mikä todellisuus oikein on, mutta suunnitelma kuulostaa ainakin hyvältä.  

Viime vuonna ennen lomaa suunnittelin, että kirjoittaisin lomalla ainakin yhden blogitekstin. Tiedän, naurettavaa, eikä sitä kuitenkaan koskaan kuulunut. Tänä vuonna, minulla ei ole aikomustakaan tehdä mitään työjuttuja lomalla. Ei blogia, ei työfacebook profiilin kyttäystä, ei mitään. Mutta sen tiedän, että tulen työpaikallani käymään, useammin kuin kerran. Ainakin ostamassa remonttitarvikkeita ja shoppailemassa muuten vaan. 

Ennen lomaa töitä on ollut paljon ja stressiä kaikesta. Nyt viimeisenä työpäivänä kaikki on rauhallista, eikä minulla ole enää mitään tehtäviä töitä rästissä. Sain kirjoitettua blogitekstin TUTU-hankkeesta ja se julkaistiinkin jo. Vitsi, miten paljon tuskailin sen kanssa viime ja tällä viikolla. Sain myös tarvittavat koulutehtävät valmiiksi. En olisi ikinä uskonut sitä, mutta eilisen loppurutistuksen jälkeen sain palautettua viimeisenkin tehtävän. Jippii!

Nyt on hyvä, kaikki tarvittavat työt on tehty, enää jäljellä on vain työhuoneeni siivous. Mitään ei jää kesken, eikä tarvitse hätäpäissään yrittää tehdä. Loma on kohta jo ovella ja minä olen valmis ottamaan sen vastaan riemumielin. 



Ihanaa kesää kaikille! Muistakaa levätä, nauttia auringosta ja kesän antimista.  


"Kun päästän irti siitä millainen olen,
minusta tulee edellytysteni arvoinen."
- Laozi

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Taas retkeillään

"Elämän matkasta tulee kevyt,
kun ottaa mukaan tarpeeksi vähän laukkuja."
-Tuntematon


Satuin viime viikolla kuulemaan muutamaan otteeseen lauseen: "Onneksi ensi viikko on lyhyt." Jäin ihmettelemään tätä. Itse tein töitä lauantainakin, mutta olin jo aikaisemmin käyttänyt siitä tulleet ylityötunnit ja viikko vapaan, joten se ei seuraavan viikkoni pituuteen vaikuttanut millään tavalla. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että tällä viikolla on juhannus ja perjantai on juhannusaatto, eli arkipyhä. Joka on vapaapäivä. Olin tästä kuten arvata saattaa mahdottoman iloisesti yllättynyt ja ajattelen, että on oikeastaan kiva saada tällaisia yllätyksiä. Muille itsestään selviä asioita, mutta minä se vaan olin kirjannut kalenteriini perjantaille ihan normaalit työjutut.

Tällä viikolla kävimme retkeilemässä niin Olavinlinnassa ja Riihisaaressa kuin lähivesiristeilyllä Saimaan saaristoja ihailemassa. Olavinlinnassa en ollut käynytkään ikuisuuksiin, joten odotin siellä käyntiä yhdessä kävijöiden kanssa innoissani. Olavinlinna on todella vaikuttava historiallinen paikka, minkä menneisyyden kuuleminen saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Huh. Valitettavasti kiertokäynti Olavinlinnassa osoittautui kuitenkin pettymykseksi, sillä ryhmämme koko oli suuri eikä kaikki malttaneet kuunnella oppaan selostuksia Olavinlinnan eri huoneiden historiasta ja tarkoituksesta. 

Vaikka itse opastuskierros olikin pettymys, ei silti itse Olavinlinna tuota pettymystä koskaan. Se on huikea paikka, minkä historiasta ja elämästä voisi kuunnella miltei loputtomiin. Olavinlinnasta siirryimme Riihisaaren museoon ihmettelemään siellä esillä olevia näyttelyitä. Monta näyttelyä sinne mahtuikin, sillä siellä oli esillä SaPKon juhlavuosi näyttely, nukkekoti Suruttoman barbeja, Japanilainen näyttely ja yläkerrassa näyttely Saimaasta. Saimaan näyttely oli tietysti kiehtova, mutta huomasin muutaman meidän kävijöistä viipyvän kaikista pisimpään SaPKon näyttelyä ihastellessa. Ja hei, upeahan se oli. Henkilökohtaisesti jäähykuninkuudesta kertova kohta jäi mieleeni. 

Kävimme myös museon kaupassa ja sieltä muutamat kävijät löysivät itselleen aarteita. Riihisaaresta siirryimme kahville Kahvila Saimaan, minkä Budabest-leivos vei kieleni mukanaan. Leivoksen seuraksi ottamani jääkahvi ei kuitenkaan minulle maistunut, mutta onneksi leivos oli aivan täydellisen hyvää. Ensi kerralla täytyy ottaa sitten varman päälle ja leivoksen lisäksi valita limonadi, jolloin kahvitteluhetki lienee moitteeton. 

Tähän viikkoon mahtui myös risteily Elviiralla, lähivesiristeilijällä, joka kiersi Saimaan saaristoja. Matka oli kaunis, ja hyvin sattui että olimme edellisenä päivänä juuri käyneet kiertämässä Riihisaaren ja Olavinlinnan, sillä risteilyn ensimmäiset esittely kohteet todella olivat Riihisaari ja Olavinlinna. Oli hienoa miten laiva kulki aivan Olavinlinnan vierestä ja sen uljaita torneja ja muureja saattoi katsoa aivan uudenlaisesta näkövinkkelistä. 

Olavinlinnan kierrettyään risteily jatkui kohti Saimaan saaristoja ja voi että siellä oli kaunista. Aurinkokin pilkisteli pilvien välistä ja pieni tuulenvire varmisti, ettei ollut liian kuuma. Ihanan voimauttavan risteilyn jälkeen siirryimme syömään ravintola Kansakouluun, jossa monet meistä eivät olleen ennen käyneet. Siellä oli tortillapäivä ja ruokailijoita paljon, mutta sopu sijan antoi ja sekä tietysti aiemmin varatut paikkamme. Ruoka oli hyvää, todella hyvää, vaikka noutopöytäsysteemi oli jotenkin hankalahko, mutta se oli vain sivuseikka. Ravintola Kansakoulu on ehdottomasti sellainen paikka, mihin täytyy mennä uudelleenkin. 

Tämä viikko, oikea retkeily viikko päättyy huomenna siihen, että käymme viimeisen kerran ennen lomaa kirjastossa yhdessä. Sitten lomalla jokainen on itse vastuussa kirjojen ja muiden laitattujen tavaroiden palautuksesta kirjastoon. Uskomatonta, että enää ensi viikko ja sitten minulla on 5 viikkoa lomaa. Viisi viikkoa! Huhhuh! 

"Yhdestä toivon kukasta,
syntyy henkevä puutarha."  
-Terri Guillemets 

torstai 13. kesäkuuta 2019

Kasvimaanhoitoa Vihreällä Telakalla

"Todellinen löytöretki 
ei ole uusien näkymien etsimistä,
vaan katsomista uusin silmin."
- Marcel Proust

Me kävimme Majakka-toiminnan kävijöiden kanssa tällä viikolla taas Vihreällä Telakalla retkeilemässä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan me oltiin lähdössä Piispan Huvilalle, mutta suunnitelmien muututtua jäimmekin Vuohimäkeen Vihreälle Telakalle. Se olikin mielenkiintoista ja hauskaa, sillä itse en ollut missään vaiheessa vielä päässyt tutustumaan Vihreän Telakan toimintaan Vuohimäessä kunnolla. 

Aamutuimaan me kävimme katsomassa mehiläisiä ja kuuntelimme Laura-ohjaajan kertovan miten mehiläisyhdyskunta toimii ja miten hunajaa tehdään. Se oli todella mielenkiintoista. Sitten lähdimme kasvimaalle töitä tekemään. Pojat halusivat kääntää maata ja me tytöt opettelimme sitten viikatteen käyttöä ja laajensimme metsään menevää polkua. Viikatteen käyttö oli molemmille meille uutta, mutta kun harjoittelimme hetken se sujuikin yllättävän hyvin. Seuraavana päivänä selkäni kyllä muisti, että olin viikatetta ensimmäistä kertaa käyttänyt. Mutta harjoitushan se mestarin tekee. 

Saatuamme polun laajennuksen valmiiksi siirryimme muihin hommiin, istuttamaan kurpitsan taimia ja siemeniä. Pojat käänsivät edelleen maata ahkerasti. He olivat edistyneet valtavasti ja yhtäkkiä kasvimaalle tuntui ilmaantuneen paljon väkeä. Olimme todennäköisesti niin viikatteen käyttämisen lumoissa ja keskittyneitä siihen, ettemme olleet huomanneet ihmisten kulkevan kasvimaalle. Oli hienoa nähdä miten suuri määrä ihmisiä työskenteli kasvimaalla ahkerasti. 

Istutettuamme pikkuisia taimia ja vielä pikkuisempia siemeniä siirryimme taas seuraavaan tehtävään, joka tällä kertaa oli yrttipenkkien kitkeminen. Minua huolestutti, että kitkisin rikkaruohojen sijaan penkistä kaikki yrtit ja jättäisin täysin tietämättä tyytyväisenä rikkaruohot penkkiin kasvamaan. Kävimme ohjaaja-Lauran kanssa läpi, mitkä kaikki olivat rikkaruohoja ja mitkä puolestaan niitä yrttejä. Maistelimmekin muutamia, mutta suklaaminttu, jota minä ainoana maistoin jätti suuhuni niin epämiellyttävän maun, ettei mieleni tehnyt maistaa enää mitään muuta. 

Kitkeminen oli aika rauhottavaa ja rentouttavaa puuhaa. Siinä piti keskittyä yhteen alueeseen kerrallaan, että siitä saisi varmasti kaikki rikkaruohot pois ja sitten vasta siirtyä seuraavaan kohtaan. Se oli minulle uutta, enkä alussa uskonut, että olisin pitänyt siitä. Myöhemmin kuitenkin huomasin, että se ei ollutkaan niin epämiellyttävää kuin olin kuvitellut, vaan olin jopa tyytyväinen aikaansaannoksiimme. Tämänkin ajan pojat käänsivät maata. Kylläpä meidän pojat oli ahkeria. 

Yhdentoista aikaan koitti ansaittu ruokatauko, jonka aikana huomasin, että olin ostanut aivan liikaa ruokaa meille. Oli sämpylöitä, piirakoita, kahdenlaisia makkaroita, nakkeja ja lihapullia, jotka jätettiin suosiolla avaamatta. Jälkiruuaksi olin ostanut minibrownieita ja pehmeitä vohveleita. Vohvelitkin jätimme syömättä. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja jokainen sai mahansa täyteen. Tunnelma kodalla oli hieno ja jokainen meistä tuntui viihtyvän. Vaikka jokainen tuntui vuorollaan lyövän päänsä kodan savuhormiin, tai miksikä sitä nyt oikein voisi kutsua... 

Ruuan jälkeen saimme valita, lähtisimmekö katsomaan rantaa, joka oli siinä aivan lähellä, vai palaisimmeko kasvimaalle töitä tekemään. Ketään ei varmaan yllätä, että kerron kävijöiden valinneen rannalle menemisen. Siellä oli kaunista ja kävelimme myös läheiselle niemelle katsomaan millaisia maisemia sieltä avautuisi. Kaunista, Suomen luonto on niin kaunista, ettei sanat riitä sitä kertomaan. 

Tämän kauneuden jälkeen koitti paluu todellisuuteen ja meidän piti kiivetä iso, jyrkkä ja pitkä ylämäki ylös, jotta pääsisimme takaisin Vihreän Telakan päämajaan. Nousu keski oman aikansa ja hengästytti jokaisen meistä, mutta jokainen meistä pystyi siihen joka tapauksessa. Niin sitä pitää! 

Retkipäivän jälkeen autoon pakkauduttuamme laskeutui hiljaisuus, kun kaikki olivat väsyneitä erilaisesta päivästä, erilaisesta ruumiillisesta työstä ja raikkaasta ilmasta. Kukaan ei kuitenkaan ollut siitä pahoillaan, vaan hiljaisuudessa kaikui tyytyväisyys päivästä. 

Tyytyväisiä kävijät todella olivatkin ja he toivovat edelleen, että jatkaisimme yhteistyötä ja retkeilyä Vihreän Telakan kanssa. Se kyllä onnistuu, sillä kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä meidän käydessämme yhdessä retkillä. Ensi viikolle Vihreälle Telakalle saapuu lampaita, joten kuka tietää vaikka menisimme katsomaan lampaita jossain vaiheessa.

"Suurin palkkio ihmisen uurastusesta
ei ole se mitä hän siitä saa,
vaan se millainen hänestä
uurastuksen myötä tulee."
-John Ruskin 

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Majakka-toimintaaaaaaaa

"Haluan olla kaikkea sitä, 
miksi kykenen tulemaan." 
- Katherine Mansfield


Majakka-toiminnan ryhmien tarkoituksena on avata kävijöiden silmät sille kaikelle mitä he pystyvät olemaan. He pystyvät olemaan kirjaston vakioasiakkaita, vaikkeivät pitäisi lukemisesta. He pystyvät olemaan pelitaitureita, vaikkei pelit aiemmin ole luonnistuneetkaan tai niitä ei ole osannut pelata. Voi oppia laittamaan ruokaa, vaikka se haasteelliselta tuntuukin. 

Majakka-toiminnan ryhmissä jokainen saa mahdollisuuden etsiä sitä, missä on hyvä. Sitä omaa juttua minkä tekemisestä pitää ja siitä nauttii. Se voi olla pelaamista, maalaamista, askartelemista, ruuanlaittoa tai pelaamista. Ryhmissä opetellaan myös hyväksymään, ettei kaikessa voi olla hyvä. Eikä tarvitsekaan. Majakka-toiminnassa jokainen saa olla oma itsensä ja on hyvä juuri sellaisena. Meidän toimintoihin jokainen saa tulla omanlaatuisena ja me arvostamme sitä. 

Me käydään yhdessä ravintoloissa ja elokuvissa. Ryhmässä, omassa tutussa ja turvallisessa porukassa sosiaalisiin tilanteisiin suhtautuminen voi olla helpompaa ja me annetaan jokaisen ottaa oma aikansa. Yhdessä toimimisen ja olemisen me toivomme häivyttävän sosiaalisten tilanteiden pelkoa. 

Me käydään myös erilaisilla retkillä. Viime kesänä kävimme Linnanmäellä, tänä kesänä me lähdemme käymään Lustossa junalla. Itse junassa, tai raidebussissa matkustaminenkin saattaa olla jollekulle elämys tai elämänsä ensimmäinen kerta. Me ollaan lähdössä myös ensi viikolla Vihreä Telakka -hankkeen kanssa retkelle Piispan Huvilalle ja tuskin maltan odottaa millainen reissu siitä tulee. Me myös suunnittelemme käyntiä Riihisaaren maakuntamuseossa ja Olavinlinnassa opastetulla kierroksella. 

Majakka-toiminnan kanssa on siis mahdollisuus myös tutustua erilaisiin paikkoihin. Ja mahdollisesti tutustua uusiin asioihin. Itse voin myöntää, että edellisestä Olavinlinnan opastetusta kierroksesta on kyllä jo niin pitkä aika, että se kierros tuntunee uudelta ja ihmeelliseltä. Ja hei, onhan tuo Savonlinnalaisten oma linna, meidän ylpeytemme Olavinlinna kyllä hieno nähtävyys. Pelkästään muistellessa sen historiaa menee kylmätväreet pitkin selkäpiitä ja iho kananlihalle. 

Majakka-toiminnassa myös käydään paljon keskustelua siitä, mikä on kohteliasta ja mikä ei. Miten jokaisen täytyy olla samanarvoisia ja heitä täytyy kohdella samalla tavalla, ilman jonkun erikoiskohtelua. Käytöksen kultainen kirja olisikin mielenkiintoinen opus luettavaksi. Onneksi muistelen nähneeni muutamankin sellaisen myymälän puolella. Pitää kenties jossain vaiheessa livahtaa katsomaan, olisiko yksi siellä edelleen... 

Kesä tuntuu olevan kiireistä aikaa Majakka-toiminnassa, niinkuin kaikki muutkin vuoden ajat. Heinäkuussa Majakka-toiminta kuitenkin lomailee, eikä siis pidä minkäänlaisia kerhoja. Elokuussa sitten toiminnan voi aloittaa uudella innolla. 

Majakka-toiminta on myös paljon muuta kuin edellä mainittua. Voisin kirjoittaa siitä aina vain lisää ja lisää. Mutta tuskinpa kukaan niin pitkää blogijulkaisua jaksaisi lukea, joten täytyy säästää jotain seuraavaankin kertaan. Majakka-toiminta on jotain sellaista, mikä täytyy itse nähdä ja kokea voidakseen täysin sitä ymmärtää. Ainakin uskon niin. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan ryhmätoimintoihimme ja pop up tapahtumiimme. Toimintamme on maksutonta ja jokainen on tervetullut juuri sellaisena kuin on. Sitä ei voi korostaa liikaa. 

Nauttikaahan helteistä!  

"Meistä itsestämme 
pitää tulla se 
muutos,
jonka haluamme toteutuvan."
- Mahatma Gandhi  

perjantai 31. toukokuuta 2019

VIikonpäivät sekaisin


"Tie joka päevä jottaen 
mittee pelekeet kuollakses."



Minusta tuntuu, että tänä keväänä on ollut tavallista enemmän viikkoja, joissa arkipyhät on sekoittaneet viikon kulun. Jos pyhäpäivä on sattunut mille tahansa työpäivälle, on ollut pasmat sekaisin koko loppu viikon ja varmaan vielä seuraavankin. 

Toisaalta on ollut huisin hauskaa, että pyhät on sekoittanut pakan, niillä kun ei työvuoroihin mitään vaikutusta ole aiemmissa työpaikoissani ollut. Nyt siihen on ehtinyt jo tottua ja arkipyhä tarkoittaa automaattisesti vapaapäivää. Silti se on edelleen huikea etu ja kiitollisuuden paikka, sillä todellakaan jokaisessa työpaikassa näin ei ole. 

Ylimääräistä vapaapäivää voi pitää kuin lisäviikonloppuna, jolloin on mahdollista tehdä mitä viikonloppuisinkin. Eli ihan sitä mitä itse haluaa. Kuinka huisia se onkaan! Olisi myös mielenkiintoista kokeilla joku vuosi, että tekisi arkipyhinä jotain sellaista, mitä ei muuten tulisi tehtyä tai minkä tekemistä on vältellyt jo pitkään. Hmm.. Siinäpä vasta idea, pitääpä ehdottaa sitä työporukalle ensi vuonna. Jos muistan...



"Jos kerta pittää piästä järvelle 
iliman pelekoo, 
että ryplähtää nurin 
niin elä tok venettä osta 
vuan suoarj."

Töihin palattua on hienoa nähdä, miten kaikki muutkin on ihan sekaisin päivistä, eikä se ole vain sinä joka sekoilee asian suhteen. On kiva tietää, ettei ole yksin asioiden kanssa. Tottuukohan arkipyhiin tai viikolla oleviin ylimääräisiin vapaapäiviin koskaan? Toivottavasti ei, sillä niistä voi mennä maku jos ne ei pistäkään päätä enää niin sekaisin. 

Onneksi siitä ei tarvitse olla ainakaan toistaikseksi huolissaan, että niihin jollain tapaa tottuisi tai turtuisi. 

Työhön viikonpäivien sekoittuminen vaikuttaa omalla kohdallani sillä tavalla, että en välttämättä muista missä minun pitäisi olla ja monelta. Tokihan siihen on ehtinyt jo oppia, että mitä minäkin viikonpäivänä tekee, mutta kun päivät ovat sekaisin, niin saatan olla menossa väärään paikkaan ja väärään aikaan. Hups! Mutta kaikillehan virheitä sattuu. 

Tässä työssä olen huomannut, että kalenteri on todella tärkeä. Ilman sitä olisin varmasti useammin väärässä paikassa väärään aikaan kuin oikeassa paikassa, silloin kun siellä pitää olla. En ole aikaisemmin käyttänyt kalenteria, mutta nyt sen käyttö on jo vakiintunut niin, että katson sitä myös edeltävänä iltana kotona. Tällöin tiedän ja toivottavasti muistan, että pitääkö minun olla ensimmäisenä aamulla jo jossain muualla kuin töissä. 

Onneksi kovinkaan moni aamuni ei ala muualla kuin omalla työpaikalla, sillä se tuntuu sekoittavan päätäni entisestään. Ihan kuin se ei olisi jo tarpeeksi sekaisin. Olen kevään mittaan nimittäin huomannut, että muistini on huonontunut entisestään. Epäilen sen johtuvan siitä, että minulla on niin paljon muistettavaa, että joku unohtuu väkisinkin. 

"Et ikinä tiijä mikä on tarpeeks, 
jost et tiijä mikä on enemmän ku tarpeeks."

Ihanaa alkavaa kesää, nautitaan siitä kun voidaan. Nautitaan ihanista kiireettömistä arkipyhistä. Lakkiaisista ja valmistujaisista, rippujuhlista, häistä  ja kaikenlaisista muista juhlista mitä kesä eteemme tuo! Uidaan paljon, muistetaan juoda vettä tarpeeksi ja laittaa aurinkorasvaa! Muistetaan myös unohtaa viikonpäivät lomalla, silloin kuin se on mahdollista! 

perjantai 24. toukokuuta 2019

Tervastuvalla

"Elä ota vaekutteita niiltä,
jotka vähättellöö kaekkee
mittee sinä tiet.
Pienet immeiset tekköö aena niin,
vuan oekeesti suuret immeiset suap
sinu tuntemaan,
että sinustae voep tulla suur."


Meillä oli tänä perjantaina kuukausittainen toimihenkilöpalaveri. Tämän kertaisen toimihenkilöpalaverin erikoisuutena oli, että se vietettiin Tervastuvalla. 

Meillä oli mahdollisuus jo torstai iltana mennä sinne saunomaan ja muutaman työkaverin kanssa teimme juuri niin. Täytyy kyllä kehua, että hyvät löylyt sieltä Tervestuvan saunasta tulee. Torstai iltana kaikki saunojat rohkaistuivat uimaan ja suurimmalle osalle meistä se oli kesän ensimmäinen kastautuminen. Joten tuli siis heitettyä talviturkki samalla. 

Illalla meillä oli mahdollisuus myös jäädä sinne yöksi ja kolme meistä käytti sitä mahdollisuutta hyväkseen. Tuvassa meillä oli koko illan tulet, joten siellä todellakin tarkeni nukkua. Yöllä ei ihan Ruususen unta tullut nukuttua, mutta nukuttua kuitenkin. 

Herätys meillä oli soimassa niin, että ehdimme aamutoimet suorittaa ennenkuin muut työkaverit saapuivat paikalle.

Toimihenkilöpalaveri alkoi ihanasti aamupalalla ja sen jälkeen kirjoitimme toistemme selissä oleviin lautasiin toisten vahvuuksia työssä. Tämä oli mielestäni erittäin mukavaa, mutta myös hieman hankalaa. Näitä hauskoja hetkiä kelpaa kyllä muistella myöhemmin. 

Tämän jälkeen rauhoituimme käymään läpi palaverin asiat. Palaverin jälkeen toiminnanjohtaja kyseli meiltä kysymyskorttien kysymyksiä, joita oli esimerkiksi mikä on rohkeinta mitä olet tehnyt. miten palaveri saataisiin kestämään sopivassa mittakaavassa tai minkä taidon haluaisit itsellesi. 

Muiden vastauksia kysymyksiin kuunnellessa toisista oppi todella paljon. Ja kuuli vastauksia kysymyksiin, joita ei itse olisi ehkä koskaan tullut muuten esitettyä. Tälläisissä hetkissä sitä tajuaa miten rohkeiden, työlleen omistautuvien ja huipputyyppien kanssa sitä oikein tekeekään työtä. 

Sitten seurasi päivän viimeiset aktiviteetit, ruuan laittaminen, saunominen ja syöminen. Sekä uinti, huh vesi on kyllä aikamoisen kylmää vielä tähän aikaan vuodesta. Hyrrr.... 

Ruoka oli erinomaisen hyvää, seura ja jutut sitäkin parempia. Paikka mahtava ja ilmakin ihan hyvä, joten valittaa ei todellakaan voi. Se pitää kyllä sanoa, että kun kotiin pääsen, niin pitää ottaa kyllä päikkärit. 

Tervastuvalle pitää ehdottomasti tulla toistekin saunomaan, viettämään iltaa ja vaikka palaveeraamaankin. 

torstai 16. toukokuuta 2019

Muodikkaastiko myöhässä?

"Kaikki epäonni on vain
ponnahduslauta onneen."
~Henry David Thoreau
~Kirjasta Ajatuksen voimaa inspiroivia mietteitä ja kuvia
 
 
Tällä viikolla minulla oli viimeiset koulun lähipäivät ennen koulujen kesälomaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minulta koulutyö loppuisi, ehei. Ei todellakaan. Olen haalinut itselleni ties miten monta lisäkurssia, joista osa on vasta alkanut. Lähipäivät ovat kuitenkin ohi ja se oli osalle meidän ryhmäläisistä yllättävän haikeaakin. 
 
Tämän viikon torstaina tulin sitten viimeisen kerran takaisin töihin, oltuani koulussa koko alkuviikon. Minä pidän siitä, miten tullessani takaisin töihin huomaan, että minua on kaivattu. Miten paljon minulla on tekemistä töissä ja miten paljon ihmiset haluavat kertoa minulle asioista pitääkseen minut taas ajan tasalla. 
 
Asialla on myös kääntöpuolensa, sillä kuten sanotaan, kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydillä. Tämä tarkoittaa Majakka-toiminnassa sitä, että kun minä olen poissa, voi lähteä liikkeelle juttuja ja juoruja, mitkä eivät pidä paikkaansa. Niiden selvittelemiseen minulta menee sitten aikaa, mutta onneksi näistä ollaan selvitty. 
 
Kuten aina koulupäivien jälkeisinä päivinä muutenkin olen ollut erittäin kiireinen ja suurinpiirtein juossut paikasta toiseen. Eilinen ei ollut poikkeus tähän. Aamulla nukuin pommiin ja tulin töihin 15 yli 8. Asia ei ollut muuten ongelma, mutta minulla oli paljon hoidettavia asioita ennen kuin minun piti olla yhdeksältä Pääskylahden seurakuntakeskuksella. Kuten päivän teemaan tuntui kuuluvan, olin kymmenen minuuttia myöhässä sieltä. 
 
Seuraavaksi minun piti kiirehtiä takaisin Toimintakeskukselle. Olin sanonut suuntaa antavaksi ajaksi 12.00, mutta onnistuin myöhästymään siitä 16 minuuttia. Onneksi ehdin ottaa aikatauluani kiinni, kun lähdimme käymään kaupassa ja seuraavasta kalenteroidusta tapahtumasta, joka oli kokkikerho, en myöhästynyt ollenkaan. Hyvä minä!  

Kokkikerhossa me tehtiin spagettia ja jauhelihakastiketta, joka tehtiin vähän eri tavalla kuin olin ajatellut, koska olin unohtanut ostaa osan tarvikkeista. Sillä lailla sitten... 
 
Kokkikerhon jälkeen ajattelin, että aah, ihanaa vihdoin pääse rauhoittumaan ja tekemään koneen ääressä töitä. Miten väärässä olinkaan. Olin juuri ehtinyt avaamaan kokeen ensimmäistä kertaa koko päivänä, kun Toiminnanjohtaja laittoi sähköpostia. Ehdin juuri vastata sähköpostiin, kun hän saapuikin huoneeni ovelle. 
 
Ehdimme vaihtaa pari sanaa kun myymälävastaava huikkasi meille, että meidän pitäsi mennä tyhjentämään UFFin konttia, koska sitä hakemaan tullut kuski ei voinut ottaa sitä kyytiin. Paikalle talsi jonossa siis kaikki paikalla olevat toimihenkilöt ja lihasvoimaa työllistettyjen voimanpesien muodossa. Yhdessä selviteltyämme asiaa, kävi ilmi, että meidän täytyi purkaa kontista tavaraa, jotta sinne saataisiin kiinnitettyä hihnat. 
 
Huh, mikä homma, ettenkö sanoisi. Paikalle soitettiin apuun meidän kuskimme, jonka saapuessa homma lähti viimein hoitumaan. Yleensä poistumme töistä neljän maissa, mutta tämän episodin kesto määritteli sen, että olimme töissä vielä viiden jälkeen. Muistelisin, että kohtia kohti itse suuntantasin vasta puoli kuuden aikoihin. 
 
Tänään sitten, yksi jos toinenkin meistä paikalla olijoista, on maininnut, että tämä pussien edestakaisin siirtely tuntuu kropassa. Ainakin tämä oli hyvää ja tehokasta hyötyliikuntaa. 
 
Tänään, perjantaina me Pop Uppeillaan lähes ensimmäistä kertaa koko tänä vuonna Toimintakeskuksen Aseman myymälässä, kello 11-13. Tulkaahan kahville! 

perjantai 10. toukokuuta 2019

Majakka-toiminnan kirjastokäynnit

 "Mitään ei ole määrätty ennalta:
menneisyyden esteistä voi tulla portteja,
jotka johtavat uuteen alkuun." 
~Ralph Blum



Majakka-toiminnan kävijät ovat innostuneet kirjaston käynneistä. Itse olen puolestani innostunut heidän innostuksestaan, koska kirjasto on minun omaa maailmaani, sillä luen todella paljon. 

Aikaisemmin kävimme kirjastossa satunaisesti, mutta viime vuoden kesällä vakiinnutimme kirjastokäynnit joka kuukauden viimeiseksi torstaiksi. Kun käyntimme kirjastossa ovat vakituisia, pystyvät Majakka-toiminnan kävijät palauttamaan kirjat jouhevasti, ilman että heidän täytyy uhrata tälle sen enempiä ajatuksia. Kunhan kirjat ovat mukana silloin, kun kirjastoon yhdessä lähdetään, ei palautuspäivistä tarvitse sen enempää huolehtia. 

Huolehtimisen hoitaa siis Majakka-toiminnan ohjaaja. Tämä onkin innoittanut kävijöitä lukemaan enemmän. Aikaisemmin heidän kynnys kirjastoon lähtemiselle on ollut iso, mutta näin olemme saaneet sitä madallettua. Olen tästä erittäin iloinen. 

Kirjastossa ei kuitenkaan ole pelkästään lainattavaa lukijoille, vaan siltä voi lainata myös muun muassa elokuvia, musiikkia ja pelejä. Näissä on kuitenkin erilainen laina-aika kuin kirjoissa. Niiden laina-aika on 2 viikkoa. Tällöin palauttaminen Majakka-toiminnan kanssa ei ole aikaisemmin onnistunut, mutta nyt olemme tehneet tähän muutoksen. 

Nyt Majakka-toiminta käy kirjastossa kaksi kertaa kuukaudessa, kahden viikon välein. Jolloin elokuvien ja pelejen palauttaminen onnistuu oikeaan aikaan myös Majakka-toiminnan kanssa. 

Tämä muutos on alkanut vasta muutama viikko sitten ja eilen lähdimme kirjastoon ensimmäistä kertaa keskellä kuukautta. Olemme kirjastokäynnin yhteydessä aikaisemmin käyneet kirjaston kahviossa kahvilla, mutta ei eilisellä vaan sitä edellisellä kirjastokäynti kerralla kävimme Lippakioskilla jätskillä. Eilen kävimme Hesburgerissa ja kuka tietää mihin päädymme seuraavalla kirjastokäynti kerralla.   

Eilen suurin osa meistä oli varustautunut lähtemään pyörällä. Me lähdimme ajamaan Toimarilta hienossa letkassa, pitäen kuitenkin turvallisen välin toisiimme. Toimarin pihassa jokainen pyöräilijä esitteli, miltä oman pyörän kello kuulostaa ja sekös meitä nauratti. Olin ylpeä jokaisesta pyöräilijästä, miten hyvin ja turvallisesti matka onnistui. 

Olimme tämän viikon keskiviikon kerhossa onnistuneet löytämään yhdelle kerholaiselle pyöräilykypärän, joten kaikilla meillä pyöräilijöillä oli kypärät päässä. Matkasimme sellaista vauhtia, että kaikki kestivät matkassa ja jos mäkiä piti taluttaa, ei taluttajaa jätetty yksin. 

Päästyämme Hesburgerin pihaan meitä odotettiinkin jo ja koko konkkaronkan ollessa viimein yhdessä, me menimme syömään.
Syönnin jälkeen lähdimme kohti kirjastoa. Kirjastoon päästyämme hankimme ensin yhdelle kävijöistä omat nettitunnukset, jotta hän pystyy uusimaan lainojaan kätevästi netissä. 

Sitten lähdimmekin etsimään luettavaa. Meille on jo muodostunut tietynlaiset rutiinit, minkä mukaan kuljemme kirjastossa. Rutiineista ei poikettu tälläkään kertaa. Minulla itselläni on harvemmin aikomuksena lainailla kirjastosta mitään kirjoja, koska minulla on niin paljon muutakin luettavaa tällä hetkellä. Koskaan lainaamattomuus ei ole kuitenkaan onnistunut ja tälläkin kertaa mukaani tarttui peräti yhdeksän kirjaa. Ei oikein siis sujunut, tälläkään kertaa. Mutta ei se mitään. 

Myös kävijöistä jokainen löysi jotain lainattavaa, mikä ilahdutti minua todella. Me opettelimme yhdessä lainausautomaatin käyttöä, mikä osoittautuikin yllättävän hauskaksi toiminnaksi. Odotan, ja tiedän kävijöidenkin odottavan seuraavaa kirjastokäyntiä innolla. 

Saas nähdä mitä hauskaa me sillä kerralla keksitään!
 

perjantai 3. toukokuuta 2019

Koko talon tyhy päivä

"Terve asenne on tarttuvata lajija,
vuan elä oota suavas sitä muilta.
Oo ite sen kantaja."

"Oljpa osas elämässä mikä tahhaansa,
rakenna sen varraan."



Koko talon työhyvinvointi päivää oli suunniteltu toimihenkilöpalavereissä jo pitkään. Viimein vappuaattona koetti sen aika. 

Pirtillä oli heidän perinteinen Bingonsa, Toimintatuvalla heille perinteeksi muodostumassa oleva Taidepläjäys, myymälä piti tikkakisan ja puu&ser-osasto piti fresbeegolfin tarkkuusheittoa ja Majakka piti jousiammunta kilpailun. 

Ruokana oli Opetusravintola Paviljongilta tilattuja lihapiirakoita ja munkkeja sekä simaa. Lisäksi oli nakkeja, makkaroita (kyllä, molempia) ja perunasalaattia.  

Toimihenkilöillä oli paras päähine palkitaan -kisa, jonka voittajat työllistetyt äänestivät. Jokainen toimihenkilö esitteli oman päähineensä yhteisessä tyhy-päivän aloituksessa. 

Päähineiden esittelyn jälkeen kun kaikille oli toivotettu hauskaa tyhy-päivää jäimme myymälään kuuntelemaan meille esiintymään tullutta Matti Muhosta. Muhonen lauloi upeasti, mutta mieleenpainuvinta hänen esityksessään oli, kun hän alkoi imitoimaan muita laulajia. Tämä herätti yhdessä jos toisessakin kuuntelijassa naurunpyrskähdyksiä. Me vierustoverimme kanssa heitettiin tilanteesta läppää ja minä nauroin vedet silmissä. 

Muhonen oli siis erittäin hyvä ja hänet nimettiin tyhy-päivän ohjelmista parhaaksi, sitä kysyttäessä päivän lopussa. Ansaitusti, sanoisin.  

Itse en paljoa muiden kisoista ja ohjelmista tiedä, satuinpa vain kävelemään Toimintatuvan Taidepläjäyksen ohi ja näin että siinä osallistujat saattoivat valita itselleen hauskoja hattuja tai muuta rekvisiittaa ja pelleillä ohjaajien ottaessa heistä kuvia. Hassunhauskaa, ettenkö sanoisi. 

Majakka-toiminta piti jousiammuntaa puiden katveessa ja grillauspaikan lähettyvillä, tietysti. Hommaamani lasten jousiammunta-setti on osoittautunut jo useasti hintansa arvoiseksi. Itse kyllä sain jousesta vain mustelman käteeni, kun salaa harjoittelin sillä ampumaan. Ihme vekoitin. 

Jousiammunnan paras pistemies sai 20/30. Tyylipisteitäkin tuomari jakoi. Erityisesti muutamat saivat tyylipisteitä sellaisesta osumasta, missä nuoli osui ensin maahan ja kimposi siitä tauluun. Tämä ei suinkaan ollut ainutkertaista, vaan sitä tapahtui useammankin kerran. Itseasiassa sitä oli tapahtunut edellisessäkin tyhy-päivässä. Mikäs siinä jos maalitauluun kuitenkin osuu. Jokainen tyylillään. 

Tässä minun päähineeni.  Kuvan mahdollinen sisältö: 1 henkilö, hymy, lähikuva Jolla kisassa ansaitsin peräti kolmannen sijan. Minun täytyi myöntää, että ensimmäiseksi ja toiseksi sijoittuneilla oli kyllä hauskat päähineet, eikä niille häviäminen ollut mikään ihme. Eikä se minua haitannut. He ansaitsivat sijoituksensa. Toiseksi kisassa nimittäin päästiin päähineellä, johon kuului mustat olkapäille ulottuvat hiukset ja otsatukka, tämän lisäksi päässä keikkui pipo. Purskahdin nauruun ensimmäistä kertaa nähtyäni tämän yhdistelmä päähineen.

Voittajaksi valikoitui, todella ansaitusti Toimintatuvan ohjaajan itse virkkaama vihreä silinterihattu, jossa roikkui jouluvalot. Hatusta saattoi myös vetää vessapaperia ja riippui sillä myös puhtaat pöksyt, jos Vapun riennoissa niitä saattaisi tarvita. Hänellä oli myös tavattoman isot aurinkolasit ja vihreä laukku, jotka kruunasivat kokonaisuuden. Hauskaa, hullunkurista ja tähän oli selkeästi panostettu. Joten ei, tälläiselle häviäminen ei ollut häpeä. 

Kaikenkaikkiaan meillä oli hauska tyhy-päivä, jonka avulla taas jaksamme eteenpäin. Tälläiset päivät kyllä jäävät muistoihin.  

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Mielenterveysviikon Pop Up SAMIedulla

"Tämmösinä aekoina avittaa 
kun muistaa, 
että tämmösiä aekoja 
on aena ollu ja 
tulloo olemaan vastakii." 


Eilen, torstaina, meillä oli Pop Up SAMIedulla. Tämä viikko on mielenterveys viikko ja eilinen, siis torstai oli opiskelijoiden mielenterveyspäivä. Me juhlistimme sitä pitämällä Pop Uppia SAMIlla ja edistämällä opiskelijoiden mielenterveyttä. 

Meillä oli Pop Upissa useita erilaisia kehukortteja, yhtiin saattoi itse kirjoittaa kehun kaverille, toisissa kehu luki valmiiksi ja kolmansissa oli lyhyt ja ytimekäs iskulause, jolla saatto ilahduttaa toisen päivää. Meillä oli myös ohjeita rentoutumiseen ja mielen hyvinvoinnin parantamiseen. Perinteisesti mukana oli myös arvonta, jossa palkintoja oli runsaasti. Oli useita kahvilippuja, jumppakasseja, suklaata sekä Toimintakeskuksen ja Uskudar Kebabin -lahjakortit. 

Pop Upissa oli mahdollisuus myös pudottaa kolikkoa vesiämpärissä olevaan pieneen kippoon. Se ei todellakaan ole niin helppoa kuin luulisi. Oikeastaan siinä onnistumisprosentti oli yllättävänkin alhainen. Mutta osallistujia siinä oli mukavasti. Oli selkeästi huomattavissa, kun yhden kerran yrityksessä epäonnistui, sitä halusi kokeilla seuraavankin kerran. Ja yhä uudestaan ja uudestaan. Sitä sai kokeilla niin monta kertaa kuin halusi, eikä meiltä tikkarit, joita palkinnoiksi jaettiin, loppunut siltikään. Se kertoo onnistumisprosentista jo paljon.

Meitä Toimintakeskuksen työntekijöitä oli Pop Upissa kaksi, Pia ja minä. Avuksi ja opiskelijoita houkuttelemaan meidän kanssamme tuli kaksi SAMIn tutoria. Välillä menossa mukana pyöri myös opettajia. Tutorin saivat houkuteltua mukavasti opiskelijoita pisteellemme, suurin osa osallistui arvontaan, söi karkkia ja yllättävän moni osallistui myös kolinkon pudotukseen. 

Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein mukava päivä ja kävijöitäkin oli mukavasti. Toivottavasti onnistuimme tehtävässämme tuoda opiskelijoiden koulupäivään jotain erilaista ja edistää edes pienimuotoisesti heidän mielenterveyttään. Se ei yleensä paljoa vaadi, pienikin hymy tai ystävällinen sana voi olla todella tärkeää ja merkityksellistä jollekin. Se on meidän kaikkien hyvä muistaa. Pienilläkin asioilla on merkitystä. 

 Arvonnan suoritimme Pop Up paikalla ja voittajille ilmoitettiin soittamalla heidän voitoistaan. Useat ehtivät saman tien paikalle hakemaan palkintonsa, mikä oli meidän tarkoituksemmekin. Loput palkinnot jätimme haettaviksi Infosta, jolloin meidän ei tarvinnut enää tuoda niitä takaisin Toimarille. Eikä opiskelijoiden tarvinnut hakea niitä täältä, vaan saattoivat vaivattomasti ottaa ne matkaansa koululta. Arvonnan voittajat, joita siis oli yhtä useita kuin palkintojakin olivat tyytyväisiä voitoistaan, suurin osa ainakin. 

Tapahtuma, Pop Up oli mielestäni erittäin onnistunut ja toivon, että voimme järjestää vastaavia SAMIedun kanssa uudestaankin. Meillä on jo ensi syksyksi suunnitelmissa erilaista yhteistyötä kuin aikaisemmin ja tuskin maltan odottaa, että pääsemme katsomaan miten se lähtee toimimaan.

Nautitaan kuitenkin lämpimistä ilmoista ja odotellaan innoissaan kesää, joka tuntuu kolkuttelevan jo nurkan takana. Ihanaa kevättä kaikille!

P.S. Ensi viikon blogijulkaisussa on tulossa selostusta koko talon tyhy-päivästä, jota vietämme tiistaina. Kannattaa siis lukea blogia ensi viikollakin. 

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Majakka-toiminnan pääsiäinen

"Piätään se suap tikkakii kiittee että on mualimassa pärjännä."

Kun Majakka-toiminnassa vielä askarreltiin viikoittain, oli helpompi pysyä juhlapyhien mukana. Jouluna askarreltiin tonttuovia ja äitienpäivänä äitienpäiväkortteja. Nykyään kun viikoittaista askarteluryhmää ei enää ole, on juhlapyhien muistaminen osoittautunut hankalammaksi. 

Miten siis huomioida juhlapyhät ryhmissä? Mie oon kehitellyt ja etsinyt netistä jonkin verran juhlapyhiin liittyviä tietovisoja. Etsinyt tietoa googlesta ja tehnyt siltä pohjalta kysymyksiä. Se on aika työlästä hommaa, mutta silloin saa ainakin tietovisasta juuri sellaisen kuin haluaa. Ja tietovisat on niin helppoja ja yksinkertaisia vetää, että niitä voisi tehdä uusia vaikka joka päivä.

Mie oon tehnyt ystävänpäivästä kertovan tietovisan ystävänpäivän aikoihin ja viime vuonna pääsiäisen aikoihin kehittelin tietovisan pääsiäisestä. Vaikka päivämäärät ei siinä enää pitänyt paikkaansa, se kelpasi vallan mainiosti kyseltäväksi uudestaan tänäkin vuonna. Kuten varmasti ensi vuonnakin. Toki pitää osata vähän katsoa, ettei kysele joka vuosi samaa tietovisaa samoilta henkilöiltä, se voisi jossain vaiheessa alkaa maistumaan jo vähän puulta. Toisaalta monta kertaa saman visan kuultuaan alkaisi olla siinä jo ammattilainen ja osaisi vastata kysymyksiin oikein. Sekin voisi olla hauskaa.  

"Haluvatko onnistua? 
Tie samoja asiojoeta ku tähännii asti, 
vuan oota suavas parempija tuloksija."

Tänä vuonna löysin sitten netistä hauskan erilaisen pääsiäistietovisan. Siinä kyseltiin mistä pääsiäisen ajankohta riippuu, miksi noitia pelättiin eniten juuri ennen pääsiäistä, mistä Pääsiäissaari on saanut nimensä ja miksi pääsiäisenä syödään nimeonomaan munia. Siitä visasta opin itsekin paljon, sillä en ollut tiennyt vastauksia mihinkään edellä mainittuihin kysymyksiin ennen tietovisan löytämistä. 

Kukapa olisi osannut arvata, että Pääsiäissaari on löydetty pääsiäisen aikaan ja saanut nimensä siitä tai että munia syödään pääsiäisenä siksi, että niitä oli paaston aikana kertynyt varastoon. Tokihan nämä kuulostavat ihan loogisilta, mutta enpä olisi siltikään osannut päätellä näitä vastauksia.Tietovisa löytyy visakisa.com:ista Pääsiäinen, kohdasta. Kannattaa käydä katsomassa jos kiinnostusta heräsi. Tietovisa on oikeasti hauska. 

Tietovisojen tekeminen on siis ollut itselleni yllättävän avartavaa ja valaisevaa. Olen saanut paljon uutta tietoa ja toivon, että olen pystynyt tietovisojen kautta myös ammentamaan sitä muille. Ja tällä tavalla niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin tietovisasta on tullut varsin opettavainen kokemus monillekin ihmisille. Uuden oppimiseen ei aina tarvita paljoa, vaan se voi tapahtua vähän vahingossakin ja huomaamatta. Aika hienoa, vai mitä?

Tänään torstaina sekä Majakka-toiminta, että Savonlinna Toimintakeskus hiljenee pääsiäisen viettoon jo 14.00 kun myymälä menee kiinni. Vietetään siis rauhallinen ja rentouttava pääsiäinen, jotta jokainen voi arkena sitten palata hommiinsa virkistyneenä ja uudella innolla. 

Ihanaa pääsiäistä kaikille!
 

torstai 11. huhtikuuta 2019

Hannelen viimeinen työpäivä

"En ole vahva.
Eikä hänkään ole voimakas.
Mutta yhdessä minä ja ystäväni 
muodostamme maailmankaikkeuden 
vahvimman voiman." 
-Linda Macfarlane


Viime viikolla blogi jäi kirjoittamatta, koska sairastuin yllättäen. Kaikenlaisia tauteja tuntuu olevan liikkeellä ja olen tosiaan saanut niistä osani. Mutta kuten edellisessä blogisjulkaisussa lupasin, kirjoitan nyt puuosaston entisen vastaavan, Hannelen, viimeisestä työpäivästä. 

Ensin kuitenkin muutama sana Hannelesta. Hannele ehti tulla monelle meistä läheiseksi ja me jäämme kaipaamaan häntä. Meistä jokainen kuitenkin tietää, ettei yhteydenpitomme kuitenkaan tähän jää. Hän on sanonut tulevansa käymään Toimarilla ja me odotamme sitä innolla. Jos puuverstaalla oikein tarkkaan kuuntelee, saattaa vieläkin kuulla Hannelen naurun raikuvan rakenteissa. Niin tiukasti hän on mielessämme täällä Toimintakeskuksella. 


"YSTÄVÄN KANSSA
Pelkkä tunne läheisyydestä on nautinto...
aurinko paistaa, sää on selkeämpi,
ilmassa on enemmän eloa,
kukat kasvavat kauniimmin,
taivas on kirkkaampi,
ja yö syvempi.
Koko maailma huokuu iloa, 
ja linnunlaulussa on uusi sävy." 
- M.J. Savage

Viimeisenä työpäivänä Hannele varmasti saattoikin olettaa jotain erikoista tapahtuvaksi. Mutta hänen omien sanojensa mukaan, tälläistä hän ei koskaan olisi osannut ikinä arvatakaan. Kyllä meiltä tosiaan mielikuvitusta löytyy, sitä ei käy kieltäminen. 

Me lähdimme hakemaan Hannelea kotoaan töihin. Hänelle oli ilmoitettu, että tulee ulos kun me soitamme hänelle. Hän oli kuin olikin jo pihalla, kun me saavuimme paikalle. Meidän saattuessamme oli kaikki kolme Toimintakeskuksen pakettiautoa. Ensimmäistä autoa ajoin minä, toista, jonka kyytiin juhlakalumme nousi ajoi toiminnanjohtajamme Carita ja kolmatta Hannelen seuraaja, puupuolen tuleva vastaava Jari. 


"Uuvuttavat kilomertrit kuluvat joutuisammin
iloisesti harppoessa,
ja koko maailma 
tuntuu valoisammalta
ystävän kanssa kulkiessa." 
 -Tuntematon 


Hannelen ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän näki muiden talon autojen kääntyvän perässäni kerrostalon pihalle. Näkemisen arvoinen ilme hänellä oli myös kun hän näki mitä oli kiinnitetty minun ajaman auton takaoveen. Minä nimittäin olin muokannut leffajulisteen Tyylikäs lähtö -nimisestä elokuvasta. Julisteessa olevien kolmen hahmon päiksi olin leikannut Hannelen, Caritan ja myymälävastaavamme Anun päät. Tyylikäs lähtö -elokuvan slogan kuului: "Koskaan ei ole liian myöhäistä tasata tilit." Me naureskelimme muokatulle julisteelle paljon yhdessä myöhemmin. 


"Ne ystävät, jotka ovat minulle läheisimpiä...
He kiinnostavat minua:
miten he ajattelevat
mitä he tuntevat,
miten he kohtaavat elämän - 
sen lahjat ja vastoinkäymiset.
He lisäävät ja täydentävät elämänpiiriäni
ja tekevät elämäni rikkaammaksi."
- Lausen Bacall



Lähdimme ajamaan takaisin Toimintakeskukselle kolmen auton jonossa ja matkan varrella perässämme sattumalta ajoi vielä neljäs valkoinen pakettiauto. Kyllä oli komea saapuminen viimeiselle työpäivälle Toimintakeskukselle. Näyttävä ja arvokas, aivan kuten juhlakalumme itsekin. 

Kaikki Toimintakeskuksen työntekijät odottivat Hannelea saapuvaksi töihin ja hän astui viimeisen kerran Toimintakeskuksen ovesta sisään työntekijänä, raikuvien aploodien saattelemana. Se oli hieno ja tunteellinen hetki.

Osa meistä oli koristellut hänen työliivinsä monenlaisilla rintaneuloilla ja koruilla. Takin selkään oli kiinnitetty kangaspala, jossa luki, että ei tiikeri raidoistaan pääse. Mielestäni tämä oli erittäin osuva ja aiheeseen sopiva lausahdus.  Eikun työliivi niskaan, halaukset viimeisen työpäivän kunniaksi ja sitten viimeisen kerran töitä tekemään. 

Päivä oli täynnä tunteellisia hetkiä ja puheita, halauksia ja laulujakin. Kaikilla tuntui olevan hauskaa, vaikka mieli olikin haikea. Ja toivoa sopii, että tuo päivä oli Hannelelle ikimuistoinen. 
Nyt odotamme innolla, että milloin hän piristää päiväämme loistollaan ja tulee shoppailemaan Savonlinnan Toimintakeskukselle.  


"Näppärät varkaat voivat murtaa
lukkosi ja varastaa säästösi,
tuli voi tuhota kotisi...
Kohtalo ei voi anastaa sitä
mitä olet antanut ystävillesi:
he ovat aina sinun rikkautesi."
- Marcus Martial

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Pilkkiretki Vihreän Telakan kanssa ja retki Turkuun

"Jos haluvat nuotijon, tarvihet puita;
jos haluvat ilimoo renkaaseen,
tarvihet pumpun;
jos haluvat onnistua elämässä,
tarvihet myönteisijä ajatuksija."  

Tämä viikko on ollut kuin yksi hujahdus vain. Tiistaina me käytiin Vihreä Telakka -hankkeen kanssa retkellä ja keskiviikkona matkustin Toimintatuvan ohjaajien kanssa nuorisopäiville Turkuun. Torstaina tulimme sieltä pois ja perjantaina oli puuverstaan osastovastaavan Hannelen viimeinen päivä töissä, joten perjantaikin oli yhtä hulinaa. 

Tällä viikolla on siis tapahtunut vaikka mitä ja kirjoitettavaa todella riittää. Retkeä Vihreän Telakan kanssa oli suunniteltu siitä asti, kun edelliseltä retkeltä lähdimme pois. Majakka-toiminnan kävijät pitävät retkistä valtavasti, joten teemme innokkaana yhteistyötä heidän kanssaan. 

Ensin ajattelin, että voisin pysytellä vilttiketjussa ja olla vaikka paistamassa makkaroita ja tekemässä nuotiota muiden pilkkiessä. Kun pääsimme jonkinmoisen ajomatkan ja pienen kävelymatkan jälkeen pilkkipaikalle, en malttanutkaan lähteä sieltä mihinkään. 

Seuraili muiden pilkkimistä ja kokeilin itsekin sitä muutaman pienen hetken. Pidempään pilkkineet saivat muutamia kaloja ja pilkkijöiden yhteissaldo kalojen suhteen taisi lopulta olla lähempänä kahtakymmentä. Suurin osa kaloista oli pieniä, mutta kyllä siellä löytyi muutama vonkalekin. Tärkeintä ei kuitenkaan ollut kalojen koko, vaan se että niitä oli tullut. Tai oikeastaan sekään ei ollut tärkeintä, vaan tärkeintä oli, että kaikilla oli hauskaa ja viihtyisää. 

Sitä meidän porukalla ainakin oli. Pilkkimisen välissä kävimme syömässä eväitä, makkaroita, sämpylöitä, piirakoita, omenoita, kahvia ja kaakaota sekä jälkiruuaksi paistettuja vaahtokarkkeja suklaan kanssa marie -keksien sisällä. Voi että oli hyvää. Ruokatauon jälkeen pilkittiin vähän lisää ja lopulta lähdimme takaisin autoille. 

Automatka Vihreälle Telakalle Pihlajaniemelle ei ollut sujunut vaivatta. Olimme lähteneet matkaan työparini autolla, jota ajoin ensimmäistä kertaa. Pihlajaniemen isossa mäessä edessämme ajoi traktori, jonka takia jouduin hidastamaan vauhdin minimiin. Kohta auto ei kulkenutkaan enää ylöspäin, vaan minun piti peruuttaa koko mäki alas ja ajaa kiertotietä. 

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta retki oli erittäin mukava ja onnistunut. Innolla odotamme jo seuraavaa yhteistä retkeä. 

Turun nuorisopäiville puolestaan matka oli pitkääkin pidempi. En tiennyt että istumisesta voi jalat kipeytyä, mutta tuon matkan aikana selvisi sekin. Matka Turkuun junalla kesti kuusi tuntia. Junaa vaihdettiin kahdesti, joista ensimmäinen vaihto oli Parikkalassa ja toinen Pasilassa. 

Nuorisopäivät itsessään olivat erittäin antoisat ja hauskat. Me saimme paljon uusia työkaluja työhömme ja monia kokemuksia rikkaampina voimme jatkaa töitämme. Iltaohjelmassa esiintyi upea Ellinoora, jonka keikka oli kyllä näkemisen arvoinen. Maltan tuskin odottaa, että pääsen paremmin perehtymään nuorisopäiviltä saatuihin materiaaleihin ja esitteisiin. 

Ensi viikon blogissa on luvassa päivitys Hannelen, puuverstaan osastovastaavan viimeisestä päivästä töissä Savonlinnan Toimintakeskuksella. Pysytelkäähän siis kuulolla! 

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Kaiken maailman pelit

"Sinunnii ulottuvilla on asijat,
joeta et oo ikinä uskaltanna
itelles aatella."

Savonlinnan Toimintakeskukselle voi tuoda lahjoituksina jos jonkinlaista tavaraa kuten erilaisia pelejä. Lautapelejä, ulkopelejä, videopelejä sun muuta. Majakka-toiminnan ryhmissä ollaan tykästytty valtavasti peliryhmään ja me pelaillaan erilaisia pelejä useamman kerran viikossa. 

Klassikkopelien kanssa viihtyy varmasti ja uusien pelien opettelu on varsin mielenkiintoista. Peliryhmään voi tuoda omia pelejään pelattavaksi, voidaan pelata niitä pelejä mitä Majakka-toiminnalla on jo käytettävissä tai mennä yhdessä etsimään myymälästä joku uusi peli, mitä voitaisiin kokeilla. 

Nyt olen itse hurahtanut kaikenlaisiin peleihin. Olen löytänyt Toimarilta monenlaisia hauskoja pelejä peliryhmään, tyhy-päiviin ja illanviettoihin kavereiden kanssa. Näillä peleille ei ainakaan missään vaiheessa tule tylsää. 

Uusimpia löydöksiäni on SuomiRockia Trivialit, joissa on Trivial Pursuit tyyppisesti kysymyksiä SuomiRockista. Nämä vaikuttivat kivoilta ja uskon, että ryhmissä saadaan niistä monenlaiset kivat pelit aikaan. Löysin myös Taboo, nimisen pelin, jossa kehonkielellä koetetaan selittää sanoja. Vähän kuin Alias, mutta sanojen sijasta selitetään kehonkielellä. Vaikuttaa hauskalta, tuskin maltan odottaa, että pääsemme kokeilemaan sitä. Uusimpiin löydöksiini kuuluu myös Luonneanalyysi peli, jossa leikkimielisesti analysoidaan toisen luonnetta kysymyksillä. En ole vielä perhetynyt tähän tarkemmin, mutta sekin vaikuttaa hauskalta peliltä. Ei ehkä kuitenkaan Majakka-toiminnan ryhmiin, mutta uskon, että tätä peliä olisi hauska pelata kaveriporukassa. 

Paras uusista peleistäni kuitenkin on FRENDIT-peli. "Peli jonka Ross keksi ja jossa tytöt menettivät asuntonsa", näin peliä kuvaillaan kannessa. Uskon, että tämä tulee saavuttamaan suurta suosiota kavereidemme keskuudessa ja miksei työporukassakin. 

Eräs työkaverini tuli kysymään minulta tänään, olinko löytänyt lajittelussa olleen Rähinä-Aliaksen ja lähdimme yhdessä etsimään sitä. Peliä ei kuitenkaan löytynyt ja täytyy myöntää, että olin siitä hieman pettynyt. Tämä on kuitenkin Toimarin laki, jos jotain ei heti varaa itselleen, joku muu saattaa viedä sen ennen kuin ehdit silmääsi räpäyttämään. En aio vaivata sillä päätäni enää, vaan keskityn siihen, miten hauskoja pelejä löysin etsiessäni kyseistä Aliasta. 

Toimarilla pelit ovat myös edullisia. Yhdestä eurosta viiteen euroon olevat pelit eivät todellakaan ole kalliita. Meiltä löytyy jos jonkinalaista peliä, eikä koskaan tiedä minkälainen peli seuraavana päivänä tai viikolla lajitteluun tulee. Tämä on mielestäni hauskaa ja siksi minun täytyykin tarkkailla tilannetta lähes viikoittain. Ensi viikolla lajitteluun voi vaikka tulla uusi Rähinä-Alias ja silloin aion olla skarppina ottamassa sen. Tai jos en itse sitä ole, niin toivottavasti työkaverini ovat. 

Kaikki ovat tervetulleita Majakka-toiminnan peliryhmään mukaan. Ja tietysti kaikkiin muihinkin ryhmiin. Odotan innolla, että pääsemme kokeilemaan uusia löytämiäni pelejä, sekä edellisviikolla löytämääni erilaisten korttipelien ohjekirjaa, missä opetetaan 34 erilaista korttipeliä. Mahtavia pelailuhetkiä siis luvassa!  

"Et kaet anna sen tos'asijan,
että et ossoo tehä kaekkee,
estee sinuva tekemästä kaekkee
mittee ossoot." 

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Aamupala Kellarpellon seurakuntakodilla

"Koeta aena olla pikkusen ystävällisempi, 
kun oes etes tarpeen."
  
Majakka-toiminta alkoi pitää yhteistyössä Savonlinnan seurakunnan kanssa aamupalaa Kellarpellon seurakuntakodilla helmikuussa. Aamupala järjestetään parillisen viikon maanantaisin ja seuraava kerta on ensi maanantaina 18.3. klo 9-11. Tervetuloa! 

"Kaekki kaanis on harvinaesta. 
Esmerkiks kiitos."

Aamupalatarvikkeet lahjoittaa K-Supermarket Eväskellari. Suurkiitos Eväskellarin Sarille ja Esalle sekä koko Eväskellarin väelle, aamupalan tukemisesta!

Ensimmäiselle kerralla aamupalalla kävi 6 kävijää, mikä oli odotettua paremmin. Tälläiset jutut ovat hitaita käynnistymään, joten olemme varautuneet tähän.

Olin innoissani, kun seuraavalla kerralla aamupalalle tuli jo 10 henkilöä. Se oli jo melkein puolet enemmän kuin aikaisemmin. Uskon ja toivon, että maanantaina siellä on vielä enemmän kävijöitä. 

Siellä on tarjolla kahvia ja puuroa tai leipää ja leivän päällistä. Siellä on ollut jugurtteja ja hedelmiä, sekä jotain jälkiruokaakin. Kannattaa otta oma pussi mukaan, koska sieltä on mahdollisuus saada jotain kotiinkin. 

Edellisellä kerralla maanantaina 4.3. olin itse seurakuntakodilla järjestelemässä aamupalaa. Siellä kävimme paljon keskustelua Savonlinnan tämän hetkisistä ilmaisruokailuista ja siitä missä kaikkialla niitä järjestetään. Kävi ilmi, että järjestämämme aamupalan kanssa samaan aikaan on Toivontuvalla myös mahdollisuus ruokailla. Se ei oikeastaan haittaa, vaan Kellarpellossa järjestettävä aamupala on mahdollisuus Kepeläisille saada aamupalaa lähellä heitä. 

Olen innoissani ensi maanantaina aamupalasta. Toivottavasti sana siitä on kiirinyt ja aamupalalle tulee entistä enemmän ihmisiä. Uskomme vahvasti, että aamupalalla alkaa käymään väkeä, kunhan me saamme vain mainostettua sitä tarpeeksi. Aika näyttää, joten seuraillaan tilannetta. 

 "Välijäpä sillä missee oot ollut,
 vuan minnekkä oot mänössä."

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Teille, kaikki ihanat naiset

"MITTEE sinä oekkeen ootat ja MINKÄ TAKIJA sinä oekein ootat?"

"Ee sinun tarvihe olla mikkään 
tähellinen tappaus,
että pystysit alottamaan,
vuan alotettava sinun on, 
jos meenaelet,
että joku päevä vielä oot tähellinen." 


Täytyy näin heti alkuun mainita, että kaikki nää savolaesittaen viännetyt lainit, mitä blogijulkaisuissa on näkynyt jo pitkän aikaa, on kirjasta "Hapan nuama on pirun tiploomityö", Positiivisuutta savolaesittaen 2, Positiivarit. Kirja on täynnä sanontoja ja lainauksia, jotka ovat toinen toistaan parempia. Ihan mahtava kirja. 


"Ee se taepaleen pittuus, 
vuan se ensmäenen askel."

Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Päivä, jolloin juhlitaan naisia, puhutaan naisista ja tasa-arvosta sekä naisten merkityksestä yhteiskunnalle. 

 "Elämä pallauttaa meille sen mikä myö annetaan toesillemme."

Nykyaikana meillä naisillakin on mahdollisuus tehdä juuri sitä mitä haluamme. Tämä on suuri edistysaskel tasa-arvon suhteen, sillä vielä jonkin aikaa sitten naisten paikka oli kotona lapsia hoitomassa. On mahtavaa, ettei nykyaikana tämä ole enää itseisarvo, vaatimus tai oletus. Nykyään meillä on vapaus valita, vapaus tehdä päätöksiä, epäonnistua ja yrittää uudestaan. Meillä on mahdollisuus etsiä itseämme ja huomata olevamme umpikujassa, mahdollisuus tehdä täyskäännös ja lähteä toiseen suuntaan. 


"Kun tiet mitä on pakko,
sillon kun on pakko, 
suat vielä kerran tehä mitä haluvat,
sillon kun haluvat."

Me voidaan tehdä virheitä, huonoja päätöksiä ja löytää sitä kautta oma paikkamme maailmassa. Se paikka, missä meidän kuuluukin olla. Me voidaan epäröidä ja epäillä, olla epävarmoja ja eksyneitä. Kukaan ei enää kerro, mitä meidän täytyy tehdä, vaan saamme tehdä itse omat valintamme ja virheemme. Ja saamme itse myös kokea onnistumisemme. 


"Jos eppäelet, topuuta! 
Jos oot varma,
niin eekun onnee matkaan!"

Haluankin kannustaa kaikkia tekemään juuri sitä mitä haluatte. Olkaa sitä mitä olette, tehdää sitä mitä haluatte. Uskaltakaa yrittää ja toivoa, unelmoida. Uskaltakaa tavoitella unelmianne, ottakaa riski epäonnistua tai onnistua. Ja jos ette onnistu, yrittäkää uudestaan. Ja uudestaan. Kunnes onnistutte.


"Vasta sen perästä kun ite uskot ommaan onnistumiseen, sinä pyrit siihen täävellä teholla."

Kun teette sitä mitä haluatte, kun olette sitä mitä olette aina halunneet ollakin, on se kaikki ottamanne riskin arvoista. Ei haittaa, että yrittäminen pelottaa, niin pitkääkin. Siitä tietää, että asia on teille tärkeä. Itsensä epäileminen, oman identiteetinsä etsiminen on karu tapa kasvaa ihmisenä. Se on kauheaa, mutta antaa loppupeleissä paljon enemmän kuin aina helpoimman tien valitseminen. 


 " Kun jakkaa rohkeutesa toesille niin samalla tien ne omattii pelot männöö matkoehisa."

Olkaa rohkeita! Uskaltakaa yrittää! Muistakaa unelmoida! Ja tavoitella unelmianne!


"Huaveesta tulloo suunnitelma justiinsa, 
kun länteet sen perrään päevämiärän."

Vaikka naisten päivä on vain kerran vuodessa, on meillä 364 muutakin päivää vuodessa. Päiviä, jotka eivät kansainvälisesti ole meidän, mutta jotka yksilöllisesti on kuitenkin jokaisen meistä. Naistenpäivä on hieno muistus siitä, miten pitkälle olemme jo päässeet. Jonain päivänä tulemme vielä huomaamaan, että olemme päässeet vieläkin pidemmälle. Juuri sinne, minne aina halusimmekin. Omalle paikallemme. 


"Minähän en perrään anna.
Tiijä vaekka ennen kuolemoo
lojahtaa kohalle vielä onnenpotku!"