"Normaalisti tässä olisi
joku hieno, hauska
tai muuten vain hyvä
mietelause,
mutta muuton yhteydessä olen hävittänyt kaikki kirjat,
mistä olen niitä lukenut."
Tiistaina vaihtui kuukausi lokakuuksi. Lokakuu on meidän muuttokuukausi, ja sitä on odotettu jo pitkään. Ainakin sen kuusi kuukautta. Aika on kuitenkin mennyt nopeasti, vaikka yleensä sanotaan, että odottavan aika on pitkä.
Tällä viikolla muutimme toimiston ja STEAn hankkeiden toimipisteet uusiin tiloihin Pohjolankadulle. Torstaina tulin ensimmäistä kertaa suoraan Pohjolankadulle ja minun piti ihan muistuttaa itseäni useaan otteeseen siitä, mihin minun todellisuudessa piti kääntyä. Se oli aika hauskaa. Olin muistutuksista huolimatta ihan varma, että päädyn Schaumanintielle ja siellä viimeistään entisen huoneemme ovella tajuan, että eihän täällä ole enää mitään. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja täytyy sanoa, että olin kyllä ylpeä itsestäni.
Näin muuttovaiheessa, vaiheessa, jossa kaikki osastot eivät ole vielä muuttaneet uusiin toimitiloihin, eikä kaikki paikat ole vielä löytyneet, minun on vaikea tietää mihin esimerkiksi laitan ulkovaatteet ja laukkuni. Se on hassua, välillä etsin niitä ympäri uusia tiloja, koska en muista mihin minä tällä kertaa satuin ne laittamaan. Kaikkea sitä tuleekin touhuttua.
Muuttoajaksi olemme pienentäneet oman toimintamme minimiin. Majakka-toiminnalla ei siis ole lokakuussa päivittäisiä ryhmiä, eikä me käydä suurimmalla osalla yhteistyökumppaneistakaan pitämässä toimintaa. Meidät kaikki tarvitaan auttamaan muutossa ja jokaisen meidän työpanos on tärkeää.
Täytyy kyllä sanoa, tänään täydet viisi päivää muuttolaatikoita kantaneena, että tämä on täysin erilaista työtä kuin mitä yleensä teen. Lähes joka päivä olen kävellyt niin paljon ympäriinsä, että jo työpäivän aikana olen saavuttanut 10 000 askeltavoitteen. Ja siihen kun lisätään se, että askeleita on tullut paljon siitä, kun olen kantanut tavaroita paikasta a paikkaan b. Tottumattomana sellaiseen ruumiilliseen työhön on hartiat, jalat ja selkä kipeänä. Mutta se ei haittaa. Muuttamisessa on hienoa se, että näkee miten nopeasti työssä etenee. Pikkuhiljaa kannettavat laatikot vähenevät ja jossain vaiheessa ne ovat jo kaikki omilla paikoillaan.
Kun kaikkien kaikki tavarat ovat siellä missä pitää, me voimme alkaa järjestelemään niitä. Sekin on antoisaa puuhaa, sillä voi päättää mitä haluaa mihinkin ja millä tavalla ne sitten järjestetään. Muuttamisen kaaos ei kaikista ole kivaa, mutta minusta kaaoksen selvittäminen on. Se on jotain erilaista, jotain tavallisesta poikkeavaa. Saa järjestellä ja selkeästi nähdä työnsä tuloksen.
Muutto ei kuitenkaan ole vielä ohi, ei läheskään. Suurimmat osastot, myymälä, SER ja puuverstas on vielä muuttamatta. Se se vasta iso urakka tulee olemaankin. Huhhuh. Mutta tiedän, että yhdessä me pystymme siihen. Jokaisen meistä auttaessa, jokaisen tehdessä oman osansa siitä, me tulemme kyllä onnistumaan siinä. Tietysti tulemme.
Meille on sanottu, että kun isoimpia osastoja lähdetään muuttamaan, tulevat SAMIedun rekat auttamaan meitä. Tämä lämmittää mieltäni paljon, enkä oikeastaan osaa selittää sitä. SAMIedu tulee rekkoineen ja opiskelijoineen auttamaan meitä muuttamaan. Niin lämmin ja ihana ajatus. Meidän ei tarvitse tehdä sitä keskenämme, vaan meidän ihana vuokranantaja tukee meitä muutossa heidän tiloihinsa. SAMIedun rekat tulevat auttamaan meitä. En kyllästy kuulemaan sitä sitten millään.
Tällä viikolla meillä oli kaksi sovittua Pop Uppia yhteistyössä SAMIedun kanssa. Me kävimme Humanialla ja Vipusella pitämässä Hyvinvointivirtaa -tapahtuman, jossa sai nimetä eksoottisia hedelmiä (Ei muuten ollut mikään helppojuttu, olin löytänyt niin erikoisia hedelmiä. Oletteko koskaan kuulleet jakkihedelmästä, keltaisesta pitahayasta, longaanista tai mangistanista? En ollut minäkään, ennen tätä. Ja ei, en keksinyt nimiä itse.) Meillä oli mukana myös tasapainolauta, jonka päällä pisinpään seissyt sai palkinnoksi muumimukin. Sanajahdissa eniten sanoja kahdessa minuutissa löytänyt voitti lahjakortin SAMIedun tuotteisiin ja/tai palveluihin. Oli meillä mukana myös tarkkuusheittoa ja selätinkin.
Kuten mainitsin, Pop Up järjestettiin yhteistyössä SAMIedun kanssa ja mukana oli heidän ihania tutoreitaan sekä koulukuraattori Sari ja palveluohjaaja Riitta sekä koulupsykologi Martti. Muunmuassa. Meillä oli oikein hauskat ja antoisat päivät, joiden aikana saatiin ihmetellä ja nauraa, sekä tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin. Kyllä yhteistyö on sitten hienoa!
Tänään, perjantaina sain tehtäväkseni sitten laittaa opasteita toimipisteistä ympäri taloa, sillä työllistetyt ja muutkin ihmettelivät jatkuvasti missä mikäkin on. Noh, minäpä sitten tein opasteita, yhdessä talousvastaavamme kanssa, koska ilmeisesti minun opasteen teko -kykyihini ei luotettu niin paljoa, että olisin voinut tehdä niitä yksin. Me teimme siis opasteet yhdessä ja jäin yksikseni niitä laittamaan. Se oli virhe. Minusta tuntuu, että laitettuani opasteet esille ne sekoittavat jo ennestään sekavaa tilannetta vieläkin enemmän. Ja se on aika paljon vaadittu se. Hupsista vaan ja eikun onnea suunnistukseen.
"Ensi kerran huikeita
mietelauseita odotellessa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti