"Jos haluvat nuotijon, tarvihet puita;
jos haluvat ilimoo renkaaseen,
tarvihet pumpun;
jos haluvat onnistua elämässä,
tarvihet myönteisijä ajatuksija."
Tämä viikko on ollut kuin yksi hujahdus vain. Tiistaina me käytiin Vihreä Telakka -hankkeen kanssa retkellä ja keskiviikkona matkustin Toimintatuvan ohjaajien kanssa nuorisopäiville Turkuun. Torstaina tulimme sieltä pois ja perjantaina oli puuverstaan osastovastaavan Hannelen viimeinen päivä töissä, joten perjantaikin oli yhtä hulinaa.
Tällä viikolla on siis tapahtunut vaikka mitä ja kirjoitettavaa todella riittää. Retkeä Vihreän Telakan kanssa oli suunniteltu siitä asti, kun edelliseltä retkeltä lähdimme pois. Majakka-toiminnan kävijät pitävät retkistä valtavasti, joten teemme innokkaana yhteistyötä heidän kanssaan.
Ensin ajattelin, että voisin pysytellä vilttiketjussa ja olla vaikka paistamassa makkaroita ja tekemässä nuotiota muiden pilkkiessä. Kun pääsimme jonkinmoisen ajomatkan ja pienen kävelymatkan jälkeen pilkkipaikalle, en malttanutkaan lähteä sieltä mihinkään.
Seuraili muiden pilkkimistä ja kokeilin itsekin sitä muutaman pienen hetken. Pidempään pilkkineet saivat muutamia kaloja ja pilkkijöiden yhteissaldo kalojen suhteen taisi lopulta olla lähempänä kahtakymmentä. Suurin osa kaloista oli pieniä, mutta kyllä siellä löytyi muutama vonkalekin. Tärkeintä ei kuitenkaan ollut kalojen koko, vaan se että niitä oli tullut. Tai oikeastaan sekään ei ollut tärkeintä, vaan tärkeintä oli, että kaikilla oli hauskaa ja viihtyisää.
Sitä meidän porukalla ainakin oli. Pilkkimisen välissä kävimme syömässä eväitä, makkaroita, sämpylöitä, piirakoita, omenoita, kahvia ja kaakaota sekä jälkiruuaksi paistettuja vaahtokarkkeja suklaan kanssa marie -keksien sisällä. Voi että oli hyvää. Ruokatauon jälkeen pilkittiin vähän lisää ja lopulta lähdimme takaisin autoille.
Automatka Vihreälle Telakalle Pihlajaniemelle ei ollut sujunut vaivatta. Olimme lähteneet matkaan työparini autolla, jota ajoin ensimmäistä kertaa. Pihlajaniemen isossa mäessä edessämme ajoi traktori, jonka takia jouduin hidastamaan vauhdin minimiin. Kohta auto ei kulkenutkaan enää ylöspäin, vaan minun piti peruuttaa koko mäki alas ja ajaa kiertotietä.
Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta retki oli erittäin mukava ja onnistunut. Innolla odotamme jo seuraavaa yhteistä retkeä.
Turun nuorisopäiville puolestaan matka oli pitkääkin pidempi. En tiennyt että istumisesta voi jalat kipeytyä, mutta tuon matkan aikana selvisi sekin. Matka Turkuun junalla kesti kuusi tuntia. Junaa vaihdettiin kahdesti, joista ensimmäinen vaihto oli Parikkalassa ja toinen Pasilassa.
Nuorisopäivät itsessään olivat erittäin antoisat ja hauskat. Me saimme paljon uusia työkaluja työhömme ja monia kokemuksia rikkaampina voimme jatkaa töitämme. Iltaohjelmassa esiintyi upea Ellinoora, jonka keikka oli kyllä näkemisen arvoinen. Maltan tuskin odottaa, että pääsen paremmin perehtymään nuorisopäiviltä saatuihin materiaaleihin ja esitteisiin.
Ensi viikon blogissa on luvassa päivitys Hannelen, puuverstaan osastovastaavan viimeisestä päivästä töissä Savonlinnan Toimintakeskuksella. Pysytelkäähän siis kuulolla!
