Eristyksissä: osa 39

 "Elämä on kuin meri,
pintaa tuuli keinuttaa,
syvällä suuret salaisuudet."

-Kaikki lainaukset ovat kirjasta: Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Huhhei, tämä on vuoden viimeinen blogijulkaisu. Ja sattumoisin tämä on myös 150 blogijulkaisu. Huh, se on paljon se. Tiedän, että päivittelen sitä nähtävästi nyt viidenkymmenen blogijulkaisun välein. Koska viimeksi päivittelin sitä sadannessa blogijulkaisussa. Mutta onhan se nyt huikeeta! Ja viiskyt julkaisua on myös paljon, joten ehkä se on sellainen hyvä väli aina päivitelläkin sitä. 

 "Pysy aina avoimena ihmeille."

Jos seuraatte Majakan sosiaalista mediaa, niin olettekin varmaan jo huomanneetkin, että tällä viikolla toimintamme on ollut aikamoista tonttuilua. Ja kuten arvata saattaa, olen kuullut jos jonkinmoista vitsiä siitä, että ainahan minä tonttu olen. No, tottahan se on, ja onhan se hauskaa, että muut muistuttelevat ja vitsailevat siitä.  

 

"Muuttuakseen ihmisen täytyy olla

kyllästynyt ja väsynyt olemaan

kyllästynyt ja väsynyt."

Maanantaina oli vuoden viimeinen Selkkarit-ryhmä ja siellä meillä oli huikean hauskaa. Miulla oli mukana musiikkiaiheisia kysymyskortteja ja laulunsanoja muistellessamme jotkut jopa innostuivat laulamaan niitä. Taisin itsekin olla yksi niistä. Tiistaina puolestaan oli vuoden viimeinen aamupala. Siellä oli hieman normaalista poiketen kolmea eri leipää ja karkkikeppejä jälkiruuaksi. Ne eivät kuitenkaan suurimmalle osalle maistunut heti aamusta, joten niitä taitaa pyöriä edelleen Toimarin kahvihuoneissa. 

 

 "Kohtalo sotkee suunnitelmat."

 

Toimarin ryhmissä on tällä viikolla ollut palapelien tekoa, piparkakkujen koristelua ja joulukuvien värittämistä. Myös Annen hyvinvointiryhmä jäi tämän viikon keskiviikkona joulutauolle. Tiedän, että sen odotetaan innolla alkavan uudestaan ensi vuonna. 

Minulta on tällä viikolla kysytty, että jatkuvatko ryhmät samanlaisina ensi vuonna kuin ne ovat tänä vuonna olleet. Vastaus siihen on ei. Ryhmiä päivitetään parempaan suuntaan ja me Annen kanssa olemme molemmat innoissamme siitä, miten me saadaankaan niitä kehittettyä. Syytä huoleen ei kuitenkaan ole, me huolehdimme myös siitä, että myös ryhmäläiset pitävät niistä. Asiakaslähtöisestä toiminnastahan meidän toiminnassamme on kyse. 

 "Lähes kaikki parhaat asiat tapahtuvat
odottamatta ja suunnittelematta."

Keskiviikkona ei ollut minkäänlaista toimintaa Pääskylahden seurakuntatalolla, koska toiminta jäi jo viime viikolla joulutauolle. Tämä sekoitti käsitystäni siitä, mikä viikonpäivä on. Sama homma torstaina. Aikaa muille asioille oli kuitenkin paljon ja keskiviikko olikin tonttuilupäiväni. Tonttuilu jatkui satunaisesti myös torstaina. Toimari antoi työllistetyille joululahjaksi tänä vuonna kahvipaketit ja Lihamaisteri Oy:n hirvisäilykepurkin. Itse Lihamaisteri tuntuu olevan huumorimiehiä ja tulostikin purkkeihin etiketin: "HIRVEÄ:n hyvää joulua". Valtavan hauskaa. Minua naurattaa edelleen.

Kaikki tuntuivat olevan joululahjoista otettuja, ja oli hienoa, oikea etuoikeus olla jakamassa niitä. 

Mitäs muuta? Tällä viikolla sain viimeisen koulutehtävän valmiiksi tälle vuodelle. Huippua! Juhlat! Nyt voin kunnolla virittäytyä joulun tunnelmaan ja lomailemaan. Saa ensi vuoden aloitettua sitten ihan uudella innolla.

"Mahdollisuuksien ovi

täytyy työntää itse auki."

Porukka alkaa pikkuhiljaa jäädä joululomille. Joulukortteja ja -toivotuksia on vaihdettu puolin ja toisin, enkä ole ainoa, jonka viimeinen työpäivä ennen joululomaa on tänään. 

Toimarille pitkin syksyä ja alkutalvea ilmestyneitä valoja on ollut hauska seurata ja ihailla. Toimarin piha-aitaan on kiinnitetty pyörä, mihin on laitettu valot ja sen pyörän päällä istuu pieni nalle. Tai ainakin istui joissain vaiheessa. Kun ensimmäistä kertaa näin sen taideteoksen, minulle tuli ihan mieleen se Lumiukko -elokuvan kohtaus, jossa lumiukko ja poika nousevat pyörällä yläilmoihin. 

 

"Usko ihmeisiin,

mutta älä rakenna

elämääsi niiden varaan."

Valtaistun pyörän vieressä on kolme pyörän vannetta ja niihinkin on kiinnitetty valot. Nekin ovat hienot, mutteivät mielestäni vedä vertoja pyöräilevälle nallelle. Toimarin "takapihalla" SER-konttien lähellä on seinään ilmestynyt myös valoilla kirjoitettu sana: TOIMARI. Se se vasta on huikea. Aamulla pimeällä kun tulee töihin tai kun lähtee jo päivän pimentyessä se on suuremmoinen näky. Erittäin hyvä idea ja taidokkaasti tehty. 

Mutta se mitä asiakkaat eivät yleensä näe on se, miten Toimarin sisällekin on ilmestynyt jos jonkinlaisia jouluvaloja. Kodinkoneosaston eteen on ilmestynyt valopuita, valonauhoja, -kukkia ja vaikka mitä muuta. Joitain huoneita koristaa suuret valotaideteokset, joita työyhteisömme jäsenet ovat sinne kasanneet. Niin hieno ja tunnelmallista. Itse en ole jaksanut panostaa siihen, mutta Annella on muutamia kausivaloja huoneessaan.

 

Tänään on ollut ja tulee loppuun asti olemaan kovin vilkas päivä. Kävin aamulla hakemassa K-Supermarket Eväskellarista heijastinkuusen pois, sieltä oli lähtenyt kaikki heijastimet, mutta ihan älyttömästi sinne ei ollut niitä ilmestynyt. Muistaakseni kyllä Sosteri ja poliisilaitos taisi käydä viemässä sinne heijastimia, mutta muuten sieltä taisi enemmän vain lähteä niitä. Noh, tulipahan kokeiltua ja ainakin nyt ihmisillä on heijastimia, jotta näkyisivät paremmin liikenteessä. 

Nyt on aika rauhoittua lomalle ja joulun viettoon. Ehtiihän tässä tulla uusi vuosikin ennenkuin seuraavan kerran palaan blogijulkaisujen pariin. Joten ihanaa joulua ja aivan mahtavaa uutta vuotta! 

 

"Jos katsot yhdellä silmällä eiliseen
ja toisella huomiseen,
olet tänään kierosilmäinen."

Eristyksissä:osa 38

 "Kun katsot peiliin,

näet ihmisen jonka kanssa sinun 

on jaettava elämäsi.

Toivottavasti hän on sellainen,

jonka kanssa viihdyt."

- Kaikki lainaukset ovat kirjasta: Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Viime ajat ovat olleet mielenkiintoisia, vivaihteikkaita ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtumaan. Viime torstaina tuli STEAn rahoituspäätökset. Majakka-toiminta näkyi niissä kahdelle vuodelle eteenpäin. Ihan mahtavaa! Samoin muut Savonlinnan Toimintakeskuksen STEA-rahoitteiset toiminnat Toimintatupa ja Pirtti-toiminta. Majakka-toiminta jatkuu siis ensi vuonnakin ja täytyy sanoa, että me olemme siitä todella innoissamme. Ensi vuodesta ja kaikesta siitä, mitä se tuo tullessaan. 

"Ihmiset odottavat liian paljon

ja tekevät liian vähän."

Tämän viikon maanantaina oli sitten tämän vuoden viimeinen Kellarpellon seurakuntakodin aamiainen. Aamiaisen suunnitellaan jatkuvan ensi vuonna viikolla kaksi maanantaina 11.1. Varmaa se tieto ei kuitenkaan vielä ole. Aika menee kuitenkin nopeasti, varsinkin kun jäädään lomalle ni ei aikaakaan, kun se alkaa jo uudestaan. 

Keskiviikkona puolestaan kuulimme, että Pääskylahden seurakuntakodin olisi pitänyt olla kiinni jo tämäkin viikko. Vaikka aiemmin olimme luulleet, että se olisi auki vielä ensi viikon, jolloin tarjolla olisi ollut jouluateria. Seurakuntakodilla oli kuitenkin ruokaa vielä tällä viikolla, koska innokas kokki oli jo ehtinyt käydä ostamassa ruuat. Niinpä keskiviikkona ja torstaina herkuteltiin siellä pienemmällä porukalla. 

Toivotaan, että ensi vuonna koronatilanne on sellainen, että seurakuntakodin voi avata suunniteltuun aikaan ja pitää sen auki koko vuoden. 

Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogijulkaisua, minulla oli niin paljon kerrottavaa. Olen kuitenkin onnistunut sensuroimaan kaiken sen, joten tällä hetkellä en enää yhtään tiedä mitä kirjoittaisin tähän jatkoksi. Ah, kirjoittaminen ja luova työ on niin... hankalaa. 

"Kaikki kunnia ahkeruudelle 

- mutta innostuksellakin

pääsee pitkälle."

Maanantaina teimme Toimarin ryhmässä joulukortteja, joista minä sain muutaman. Ryhmäläiset olivat ihanasti tehneet kortit lempiväriini, vaaleanpunaiseen. Niissä oli kauniita kiiltokuva enkeleitä ja toisessa runo enkeleistä. Ne piti heti laittaa esille koristamaan työhuonettani. 

Tiistaina puolestaan oli talon aamupala ja täytyy sanoa, että olin erittäin hienosti sotkematta yhtään koko aamupalan ajan. Vaikka Anne tekikin kaikkensa, että läikyttäisin edes vähän kahvia. Hän roikkui selässäni (halasi) ja nyki vaatteitani (en ole aavistustakaan, mitä hän oikein yritti tehdä). Mutta olin horjumaton, eikä pisaraakaan läikkynyt. 

"Jos et pidä jostakin asiasta itsessäsi,

muuta se.

Jos sitä ei voi muuttaa,

hyväksy se."

Tiistaina ryhmäläiset tekivät palapelejä ja kuulin, että se oli mennyt heiltä kivasti. Keskiviikkona puolestaan aloitin työpäivän etätöissä. Osallistuin Teamsin kautta opinnäytetyö orientaatioon ja siinä ei mikään mennyt putkeen. Ensin yli neljäkymmentä oppilasta oli mennyt opettajan edellispäivänä lähettämän väärän linkin kautta väärään tapaamiseen. Minä tietysti olin yksi heistä. Kun joku vihdoin sai yhteyttä opettajaan ja lähetti linkin oikeaan tapaamiseen, oli jo puolituntia esityksestä mennyt ohi. Loistavaaloistavaa. Sitten ihan ymmällään yritimme saada ajatuksesta kiinni. 

"Ei aina tarvitse olla parhaat kortit,

on vain osattava pelata niillä,

jotka on saanut."

Opettaja koetti näyttää meille samaan aikaan jotain dioja, mutta sekään ei toiminut. Se oli kuin toinen maanantai, mikään ei vaan sujunut. Kuuntelin kuitenkin urhoollisesti koko orientaation loppuun ja toivon, että opettaja saa laitettua sen tallenteen jonnekin, niinkuin sanoi tekevänsä. 

Sen jälkeen olikin jo aika siirtyä Pääskylahteen, missä ihmetyksekseni ei ollut kuin muutamia ruokailijoita. Syykin selvisi ja painuin sitten Toimarille. Meillä oli tapaaminen henkilön kanssa, joka tekisi Toimarista esittelyvideon. Ja jotenkin Anne oli onnistunut ilmoittamaan meidät ottamaan häneen yhteyttä ja ideoimaan hänen kanssaan videota. Ajattelin ensin, että se on ihan helppoa, vain pala kakkua. Olinhan minä ennenkin esitellyt Toimaria, moniamonia kertoja, joten tämähän olisi jo tuttujuttu. Mitä lähemmäs kuitenkin tapaaminen kuvaajan kanssa tuli, sitä hermostuneempi olin. Lopulta olin kauhuissani ja pelkäsin, että kaikki mitä sanoisin ei valitettavasti olisi mitenkään ymmärrettävissä. 

"Pitää olla kiltti muille,

mutta kiltein itselleen."

Onneksi oli kuitenkin Anne, joka sanoi kyllä olevansa vain kuunteluoppilaana, mutta tiesin, että minun jäätyessä tai alkaessa puhumaan täyttä siansaksaa, hän ottaisi kyllä homman hoitoonsa. Kertoisi kuvaajalle, mitä itse tiesi tähän mennessä Toimarista ja toivoisi, minun alkavan puhumaan suomea taas. Kaikkien onneksi, kuvaajan, Annen, minun, minä olin jokseenkin puhekykyinen ja ymmärrettävissä. Kuten olin ounastellutkin, Anne auttoi ja tuki minua. Oli hienoa huomata, että jännityksestä huolimatta olin ollut oikeassa Annesta. Hän auttaisi kyllä. Ja hän autta myös ketä tahansa muutakin, jotka tarvitsevat apua.

Nyt äkkiä muihin aiheisiin, ennen kuin tästä tulee joku Annea ylistävä julkaisu. Torstaina sitten sometin aamulla ankarasti ja se kyllä tosiaan käy ihan työstä. Ja sitten koitti Pääskylahden seurakuntatalon viimeinen ruokailu tälle vuodelle. Siellä oli hiljaista ja oloni oli hieman haikea. Keittiössä pelleilevät äijät saivat minut kuitenkin nauramaan ja eihän sitä sitten auttanut kuin lähteä häviämään biljardissa. Ja niinhän minä sitten tein, hävisin. 

Mutta samalla voitin. Niinkuin aina. Voitin huikeita kokemuksia, kannustavia ryhmäläisiä, voitin tiimihenkeä ja ihmisten ystävällisyyttä. Siitä biljardin peluussa minulle on kyse. 

Myöhemmin Toimarin ryhmässä oltiin tehty jouluisia koristeita paperista. He tekivät kuusia, enkeleitä ja lumihiutaleita ja ne olivat todella hienoja. Upeaa, ei voinut kuin olla taas ylpeä. 

Tänään sitten taas teen töitä kahdella avoimella koneella ja on tässä ympärillä myös kaksi puhelinta, kalenteri ja muistivihko. En ymmärrä miten etätöissä tarvitsen aina kaksi tietokonetta, mutta jokakerta etänä avaan ne molemmat ja vielä erikoisempaa, käytän niitä. 

Ensi viikon jälkeen jäänkin sitten jo odotetulle joululomalle, mutta ensin selvitetään, mitä viikonlopulla ja sen jälkeen ensi viikolla on meille annettavana.

"Todellisuus on tarua ihmeellisempää."

"On kasvettava itse omiin mittoihinsa."

Eristyksissä: osa 37

"Älä usko että elämä on kovaa.

On elämällä pehmeätkin puolensa."

"Täydellisyyteen pyrkiminen

otsa rypyssä 

sammuttaa tekemisen ilon."

Taas blogijulkaisu ilmestyy erikoiseen aikaan. Siihen on yksinkertaisesti syynä se, että olen loppuviikon lomalla ja edellisessä julkaisussa lupasin vielä kirjoittaa blogia ennen lomalle jäämistä. Noh, täältä pesee. Taisin myös lupailla, että kerron viime perjantaisesta työhyvinvointi päivästä, jolloin myös juhlistimme toiminnanjohtajamme tulevia syntymäpäiviä. 

Niinpä niin. Toiminnanjohtajallemme ei ollut siis kerrottu, mitä perjantaina tuleman pitää. Hän yritti koko torstain tai itseasiassa koko viikon urkkia tietoja muilta toimihenkilöiltä. Me pysyimme kuitenkin kovana, yhtenä rintamana. Oli sovittu, että kukaan ei jäisi kahden toiminnanjohtajan kanssa. Oli sovittu myös, että perjantaina tj haettaisiin kotoaan ja mentäisiin sitten minne mentäisiin. Näin myös tapahtui. Tj haettiin ja me lähdimme ajamaan hänen kotoaan kaupunkiin päin. Autossa hän yritti jo arvailla, minne mentäisiin, mutta arvaukset eivät osuneet sinnepäinkään. Ainoa, minkä hän arvasi oikein oli se, että me mennään aamupalalle. Ei kuitenkaan kahvila Emiliaan, vaan Perlina di Castilloon. Aamupala oli siellä erittäin hyvä ja sitten milteipä pyörimme ja kierimme autoon, niin paljon oli tullut syötyä. 

Seuraavaan kohteeseen liikkuessamme ajeli talousvastaava, kuskimme, ensin uimahallin pihaan. Olimme aiemmin autossa puhuneet siitä, että menisimme uimahalliin uimaan. Uimahallin pihassa emme kuitenkin kuin kääntyneet ja sitten jatkoimme matkaamme. Oli ihastuttavan selvää, ettei tulevalla päivänsankarilla ollut mitää hajua, mihin olimme menossa. Uskon, että vasta kun olimme ohittaneet kaikki muut paikat minne olisimme voineet mennä ja matkanneet selkeästi kohti Rantasalmea, arvasi hän vasta todellisen päämäärämme. Kylpylähotelli Järvisydän. 

Järvisydämessä on tunnelmallinen elämyskylpylä, missä on useita eri saunoja, muutamia altaita ja esimerkiksi myös elämyssuihku. Meidän iloinen joukkomme viihtyi saunoissa ja altaissa ja välillä luikautimme spontaanisti Paljon Onnea vaan -laulunkin toiminnanjohtajallemme. Elämyssuihkussa myös taisimme kirkua täyttä kurkkua, tai ainakin jotkut meistä kirkuivat. Siinä sitä oli elämystä kerrakseen muille kylpylän asiakkaille, pahoittelut vaan siitä. Jotkun hurjat meistä kävi myös ulkoaltaassa, missä oli järvivettä, joka oli noin neljä asteista. Hyytävän kylmää. Keuhkokuumetta sit vaan odotellessa...

"Ripaus hulluutta

saa arkipäivän tuntumaan

vähemmän harmaalta."

Uimisen ja armottoman saunomisen jälkeen menimme Järvisydämen noutopöytään syömään. Siellä oli aivan taivaallista porsaankassleria. Ja siis toki paljon muutakin ruokaa, salaattipöytä oli myös erittäin hyvä. Mutta se possu.. Silloinkin tuli syötyä ihan vatsat pullolleen. Kotimatkalla oli kyllä tekemistä siinä, ettemme nukahtaneet autoon. Onneksi kotona pääsi samantien pienille päiväunille. Kaiken kaikkiaan perjantai oli oikein ikimuistoinen, kaunis ja lämminhenkinen päivä. 

"Tee ensin se, mikä on tarpeellista.

Tee sitten se, mikä on mahdollista.

Pian huomaat pystyväsi tekemään

myös sen,

jonka luulit mahdottomaksi."

Ja sitten päästäänkin eiliseen, eli koko talon työhyvinvointipäivään. Toimihenkilöt oli taas suunnitelleet yhtä jos toista tekemistä. Niitä oli legendaariseksi tyhypäivissä muodostunut bingo, kalikan heitto, jonkinnäköinen sählytarkkuusammunta, piparien koristelu, rentoutumishuone, parien etsintä, jousiammunta, arvaa kuinka monta karkkia on purkissa ja voita se sekä tietysti ruokailu. Ja aiemmista joulun alla järjestetyissä tyhyissä tutuksi tullut kinkkuarvonta. Tekemistä siis riitti. Majakkalla oli edellisestä tyhystä tutuksi tullut parien etsintä. Se ei ollut viimeksi onnistunut kovinkaan hyvin, mutta sitä oltiin toivottu, joten me toteutimme sen toiveen. 

Tällä kertaa pareja löytyi varmaan puolet enemmän kuin viimeksi. Ihan huippua! Me oltiin niin innoissamme. Samalla meidän pisteenä oli jousiammuntaa. Siinä tyylejä oli todella monia ja onnistumisia oikein sateli. Parhaiten tyyleistä jäi mieleen maan kautta tauluun osuminen, ensimmäisellä suoraan kymppiin, tietysti kilpailun voittajan kaksi kymppiä ja yksi kutonen sekä palkanlaskijamme pohjanoteeraus. Hän nimittäin onnistui osumaan maahan kaksi kertaa ja kolmannella, viimeisellä imukuppinuolella hän osui mallinukkeen. Me nauroimme sille niin paljon. Ja muistimme kyllä muistuttaakin häntä siitä. Paljon. 

 "Se, joka hymyilee myös itsekseen,

hymyilee kaikkein aidoimmin."

Ruuaksi oli riisipuuroa ja joulukinkkua, leipää ja jälkiruuaksi kahvia ja täytekakkua. Täytekakkuja oli kahdenlaisia omenaa ja mango-appelsiinia. Itse en voi omenaa syödä, mutta mango-appelsiini täytteinen kakku oli todella herkullista. Useat muut olivat samaa mieltä. Tyhypäivän lopuksi pidettiin perinteeksi muodostunut arvonta ja kuten joulun alla on tapana, palkinnoksi oli kinkku. Sekä valtavasti kaikkea muuta, joten voittajiakin oli paljon. Jokaisen pisteen vetäjät myös palkitsivat voittajat. Päivä tuntui olevan yhtä voitonjuhlaa. Hymyilyttää edelleen kun miettii onnistujien ja yrittämisen iloa. Kyllä sitä on aina vaan niin hienoa katsella. 

"Opi tuntemaan oma hyvyytesi."

Tyhypäivässä oli myös mukana yllätysvieras Korvatunturilta. Kaikki varmaan arvaavatkin kenestä oli kyse. Joulupukista tietysti. Onnistuin kysymään pukilta, että olinko ollut kiltti tyttö ja saisinko jouluna lahjoja. Voitteko kuvitella, että joulupukki vastasi siihen, ettei yksi päivä vuodessa kilttinä, riitä joululahjojen saamiseen. Siis täh!? Onkohan pukin kiltteyskirjaus jotenkin sekaisin?

"On tärkeämpää tehdä parhaansa

kuin olla paras."

Tänään meillä oli tarkoitus mennä SaPKon peliin Majakka-toiminnan kanssa, mutta aamulla selaillessani facebookkia huomasin, että Mestiksen kausi oli keskeytetty. Joten eipä sitten mennä. Toivottavasti korona jo pian hellittää otettaan, jotta normaali arki voisi alkaa. 

Ensi viikolla on taas odotettavissa paljon kaikenlaista, muun muassa tämän vuoden viimeinen aamiainen Kellarpellon seurakuntakodilla ja toivottavasti myös rahoituspäätökset. Huh, jännittää ihan sikana. 

"Älä murehdi asioita,

joita et voi muuttaa."

"Ota rauhallisesti.
Stressiä riittää tarpeeksi kaikille."

-kaikki lainaukset ovat kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia