Lomalle lompsis

"Suurin palkkio ihmisen uurastuksesta

ei ole se mitä hän siitä saa,

vaan se millainen hänestä

uurastuksen myötä tulee."

 - John Ruskin

 Kevät, kesä, aika, on mennyt todella nopeasti. En voi uskoa, että tänään minä jään viiden (5)!! viikon kesälomalle. Ajatus tuntuu omituiselta. Todella omituiselta. Viiteen (5)!! viikkoon minun ei tarvitse herätä aikasin aamulla lähteäkseni töihin. Uskomatonta. Lomalle minulla on paljon suunnitelmia, töitä mitä täytyy tehdä, hommia mitä haluaisin tehdä ja juttuja mitkä ovat jääneet tekemättä, koska aikaa niihin ei muka ole ollut. Lomalla minun on mahdollisuus tehdä kaikkea tätä ja vielä enemmän. 

Aion myös ottaa loman myös lomailun kannalta ja levätä. Aion lukea ja löhötä sohvalla katsoen televisiota. Viettää aikaa kavereiden ja perheen kanssa, joka on jäänyt ikävä kyllä vähiin viime aikoina. Aion unohtaa tyystin työasiat ja ehkä tehdä viimeisen kesän opintojakson kouluun, jos jaksan, mutta se ei onneksi ole pakollinen. Aion latautua loman aikana, jotta elokuussa voin aloittaa työt uudella innolla. Aion nukkua univelkani pois ja vakiinnuttaa itselleni hyvän unirytmin, jota toivottavasti pystyn jatkamaan myös töihin palattuani. 

"Muista levätä,

sillä levännyt pelto

antaa runsaan sadon."

-Ovidius

Minulla on siis paljon suunnitelmia, paljon tekemistä, mutta silti ei oikeastaan mitään. Kuulostaa täydelliseltä. Myöhemmin sitten nähdään, mikä todellisuus oikein on, mutta suunnitelma kuulostaa ainakin hyvältä.  

Viime vuonna ennen lomaa suunnittelin, että kirjoittaisin lomalla ainakin yhden blogitekstin. Tiedän, naurettavaa, eikä sitä kuitenkaan koskaan kuulunut. Tänä vuonna, minulla ei ole aikomustakaan tehdä mitään työjuttuja lomalla. Ei blogia, ei työfacebook profiilin kyttäystä, ei mitään. Mutta sen tiedän, että tulen työpaikallani käymään, useammin kuin kerran. Ainakin ostamassa remonttitarvikkeita ja shoppailemassa muuten vaan. 

Ennen lomaa töitä on ollut paljon ja stressiä kaikesta. Nyt viimeisenä työpäivänä kaikki on rauhallista, eikä minulla ole enää mitään tehtäviä töitä rästissä. Sain kirjoitettua blogitekstin TUTU-hankkeesta ja se julkaistiinkin jo. Vitsi, miten paljon tuskailin sen kanssa viime ja tällä viikolla. Sain myös tarvittavat koulutehtävät valmiiksi. En olisi ikinä uskonut sitä, mutta eilisen loppurutistuksen jälkeen sain palautettua viimeisenkin tehtävän. Jippii!

Nyt on hyvä, kaikki tarvittavat työt on tehty, enää jäljellä on vain työhuoneeni siivous. Mitään ei jää kesken, eikä tarvitse hätäpäissään yrittää tehdä. Loma on kohta jo ovella ja minä olen valmis ottamaan sen vastaan riemumielin. 



Ihanaa kesää kaikille! Muistakaa levätä, nauttia auringosta ja kesän antimista.  

"Kun päästän irti siitä millainen olen,

minusta tulee edellytysteni arvoinen."

- Laozi

Taas retkeillään

"Elämän matkasta tulee kevyt,

kun ottaa mukaan tarpeeksi vähän laukkuja."

-Tuntematon

Satuin viime viikolla kuulemaan muutamaan otteeseen lauseen: "Onneksi ensi viikko on lyhyt." Jäin ihmettelemään tätä. Itse tein töitä lauantainakin, mutta olin jo aikaisemmin käyttänyt siitä tulleet ylityötunnit ja viikko vapaan, joten se ei seuraavan viikkoni pituuteen vaikuttanut millään tavalla. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että tällä viikolla on juhannus ja perjantai on juhannusaatto, eli arkipyhä. Joka on vapaapäivä. Olin tästä kuten arvata saattaa mahdottoman iloisesti yllättynyt ja ajattelen, että on oikeastaan kiva saada tällaisia yllätyksiä. Muille itsestään selviä asioita, mutta minä se vaan olin kirjannut kalenteriini perjantaille ihan normaalit työjutut.

Tällä viikolla kävimme retkeilemässä niin Olavinlinnassa ja Riihisaaressa kuin lähivesiristeilyllä Saimaan saaristoja ihailemassa. Olavinlinnassa en ollut käynytkään ikuisuuksiin, joten odotin siellä käyntiä yhdessä kävijöiden kanssa innoissani. Olavinlinna on todella vaikuttava historiallinen paikka, minkä menneisyyden kuuleminen saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Huh. Valitettavasti kiertokäynti Olavinlinnassa osoittautui kuitenkin pettymykseksi, sillä ryhmämme koko oli suuri eikä kaikki malttaneet kuunnella oppaan selostuksia Olavinlinnan eri huoneiden historiasta ja tarkoituksesta. 

Vaikka itse opastuskierros olikin pettymys, ei silti itse Olavinlinna tuota pettymystä koskaan. Se on huikea paikka, minkä historiasta ja elämästä voisi kuunnella miltei loputtomiin. Olavinlinnasta siirryimme Riihisaaren museoon ihmettelemään siellä esillä olevia näyttelyitä. Monta näyttelyä sinne mahtuikin, sillä siellä oli esillä SaPKon juhlavuosi näyttely, nukkekoti Suruttoman barbeja, Japanilainen näyttely ja yläkerrassa näyttely Saimaasta. Saimaan näyttely oli tietysti kiehtova, mutta huomasin muutaman meidän kävijöistä viipyvän kaikista pisimpään SaPKon näyttelyä ihastellessa. Ja hei, upeahan se oli. Henkilökohtaisesti jäähykuninkuudesta kertova kohta jäi mieleeni. 

Kävimme myös museon kaupassa ja sieltä muutamat kävijät löysivät itselleen aarteita. Riihisaaresta siirryimme kahville Kahvila Saimaan, minkä Budabest-leivos vei kieleni mukanaan. Leivoksen seuraksi ottamani jääkahvi ei kuitenkaan minulle maistunut, mutta onneksi leivos oli aivan täydellisen hyvää. Ensi kerralla täytyy ottaa sitten varman päälle ja leivoksen lisäksi valita limonadi, jolloin kahvitteluhetki lienee moitteeton. 

Tähän viikkoon mahtui myös risteily Elviiralla, lähivesiristeilijällä, joka kiersi Saimaan saaristoja. Matka oli kaunis, ja hyvin sattui että olimme edellisenä päivänä juuri käyneet kiertämässä Riihisaaren ja Olavinlinnan, sillä risteilyn ensimmäiset esittely kohteet todella olivat Riihisaari ja Olavinlinna. Oli hienoa miten laiva kulki aivan Olavinlinnan vierestä ja sen uljaita torneja ja muureja saattoi katsoa aivan uudenlaisesta näkövinkkelistä. 

Olavinlinnan kierrettyään risteily jatkui kohti Saimaan saaristoja ja voi että siellä oli kaunista. Aurinkokin pilkisteli pilvien välistä ja pieni tuulenvire varmisti, ettei ollut liian kuuma. Ihanan voimauttavan risteilyn jälkeen siirryimme syömään ravintola Kansakouluun, jossa monet meistä eivät olleen ennen käyneet. Siellä oli tortillapäivä ja ruokailijoita paljon, mutta sopu sijan antoi ja sekä tietysti aiemmin varatut paikkamme. Ruoka oli hyvää, todella hyvää, vaikka noutopöytäsysteemi oli jotenkin hankalahko, mutta se oli vain sivuseikka. Ravintola Kansakoulu on ehdottomasti sellainen paikka, mihin täytyy mennä uudelleenkin. 

Tämä viikko, oikea retkeily viikko päättyy huomenna siihen, että käymme viimeisen kerran ennen lomaa kirjastossa yhdessä. Sitten lomalla jokainen on itse vastuussa kirjojen ja muiden laitattujen tavaroiden palautuksesta kirjastoon. Uskomatonta, että enää ensi viikko ja sitten minulla on 5 viikkoa lomaa. Viisi viikkoa! Huhhuh! 

"Yhdestä toivon kukasta,

syntyy henkevä puutarha."  
-Terri Guillemets 

Kasvimaanhoitoa Vihreällä Telakalla

"Todellinen löytöretki 

ei ole uusien näkymien etsimistä,

vaan katsomista uusin silmin."

- Marcel Proust

Me kävimme Majakka-toiminnan kävijöiden kanssa tällä viikolla taas Vihreällä Telakalla retkeilemässä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan me oltiin lähdössä Piispan Huvilalle, mutta suunnitelmien muututtua jäimmekin Vuohimäkeen Vihreälle Telakalle. Se olikin mielenkiintoista ja hauskaa, sillä itse en ollut missään vaiheessa vielä päässyt tutustumaan Vihreän Telakan toimintaan Vuohimäessä kunnolla. 

Aamutuimaan me kävimme katsomassa mehiläisiä ja kuuntelimme Laura-ohjaajan kertovan miten mehiläisyhdyskunta toimii ja miten hunajaa tehdään. Se oli todella mielenkiintoista. Sitten lähdimme kasvimaalle töitä tekemään. Pojat halusivat kääntää maata ja me tytöt opettelimme sitten viikatteen käyttöä ja laajensimme metsään menevää polkua. Viikatteen käyttö oli molemmille meille uutta, mutta kun harjoittelimme hetken se sujuikin yllättävän hyvin. Seuraavana päivänä selkäni kyllä muisti, että olin viikatetta ensimmäistä kertaa käyttänyt. Mutta harjoitushan se mestarin tekee. 

Saatuamme polun laajennuksen valmiiksi siirryimme muihin hommiin, istuttamaan kurpitsan taimia ja siemeniä. Pojat käänsivät edelleen maata ahkerasti. He olivat edistyneet valtavasti ja yhtäkkiä kasvimaalle tuntui ilmaantuneen paljon väkeä. Olimme todennäköisesti niin viikatteen käyttämisen lumoissa ja keskittyneitä siihen, ettemme olleet huomanneet ihmisten kulkevan kasvimaalle. Oli hienoa nähdä miten suuri määrä ihmisiä työskenteli kasvimaalla ahkerasti. 

Istutettuamme pikkuisia taimia ja vielä pikkuisempia siemeniä siirryimme taas seuraavaan tehtävään, joka tällä kertaa oli yrttipenkkien kitkeminen. Minua huolestutti, että kitkisin rikkaruohojen sijaan penkistä kaikki yrtit ja jättäisin täysin tietämättä tyytyväisenä rikkaruohot penkkiin kasvamaan. Kävimme ohjaaja-Lauran kanssa läpi, mitkä kaikki olivat rikkaruohoja ja mitkä puolestaan niitä yrttejä. Maistelimmekin muutamia, mutta suklaaminttu, jota minä ainoana maistoin jätti suuhuni niin epämiellyttävän maun, ettei mieleni tehnyt maistaa enää mitään muuta. 

Kitkeminen oli aika rauhottavaa ja rentouttavaa puuhaa. Siinä piti keskittyä yhteen alueeseen kerrallaan, että siitä saisi varmasti kaikki rikkaruohot pois ja sitten vasta siirtyä seuraavaan kohtaan. Se oli minulle uutta, enkä alussa uskonut, että olisin pitänyt siitä. Myöhemmin kuitenkin huomasin, että se ei ollutkaan niin epämiellyttävää kuin olin kuvitellut, vaan olin jopa tyytyväinen aikaansaannoksiimme. Tämänkin ajan pojat käänsivät maata. Kylläpä meidän pojat oli ahkeria. 

Yhdentoista aikaan koitti ansaittu ruokatauko, jonka aikana huomasin, että olin ostanut aivan liikaa ruokaa meille. Oli sämpylöitä, piirakoita, kahdenlaisia makkaroita, nakkeja ja lihapullia, jotka jätettiin suosiolla avaamatta. Jälkiruuaksi olin ostanut minibrownieita ja pehmeitä vohveleita. Vohvelitkin jätimme syömättä. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja jokainen sai mahansa täyteen. Tunnelma kodalla oli hieno ja jokainen meistä tuntui viihtyvän. Vaikka jokainen tuntui vuorollaan lyövän päänsä kodan savuhormiin, tai miksikä sitä nyt oikein voisi kutsua... 

Ruuan jälkeen saimme valita, lähtisimmekö katsomaan rantaa, joka oli siinä aivan lähellä, vai palaisimmeko kasvimaalle töitä tekemään. Ketään ei varmaan yllätä, että kerron kävijöiden valinneen rannalle menemisen. Siellä oli kaunista ja kävelimme myös läheiselle niemelle katsomaan millaisia maisemia sieltä avautuisi. Kaunista, Suomen luonto on niin kaunista, ettei sanat riitä sitä kertomaan. 

Tämän kauneuden jälkeen koitti paluu todellisuuteen ja meidän piti kiivetä iso, jyrkkä ja pitkä ylämäki ylös, jotta pääsisimme takaisin Vihreän Telakan päämajaan. Nousu keski oman aikansa ja hengästytti jokaisen meistä, mutta jokainen meistä pystyi siihen joka tapauksessa. Niin sitä pitää! 

Retkipäivän jälkeen autoon pakkauduttuamme laskeutui hiljaisuus, kun kaikki olivat väsyneitä erilaisesta päivästä, erilaisesta ruumiillisesta työstä ja raikkaasta ilmasta. Kukaan ei kuitenkaan ollut siitä pahoillaan, vaan hiljaisuudessa kaikui tyytyväisyys päivästä. 

Tyytyväisiä kävijät todella olivatkin ja he toivovat edelleen, että jatkaisimme yhteistyötä ja retkeilyä Vihreän Telakan kanssa. Se kyllä onnistuu, sillä kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä meidän käydessämme yhdessä retkillä. Ensi viikolle Vihreälle Telakalle saapuu lampaita, joten kuka tietää vaikka menisimme katsomaan lampaita jossain vaiheessa.

"Suurin palkkio ihmisen uurastusesta

ei ole se mitä hän siitä saa,

vaan se millainen hänestä

uurastuksen myötä tulee."

-John Ruskin 

Majakka-toimintaaaaaaaa

"Haluan olla kaikkea sitä, 

miksi kykenen tulemaan." 

- Katherine Mansfield

Majakka-toiminnan ryhmien tarkoituksena on avata kävijöiden silmät sille kaikelle mitä he pystyvät olemaan. He pystyvät olemaan kirjaston vakioasiakkaita, vaikkeivät pitäisi lukemisesta. He pystyvät olemaan pelitaitureita, vaikkei pelit aiemmin ole luonnistuneetkaan tai niitä ei ole osannut pelata. Voi oppia laittamaan ruokaa, vaikka se haasteelliselta tuntuukin. 

Majakka-toiminnan ryhmissä jokainen saa mahdollisuuden etsiä sitä, missä on hyvä. Sitä omaa juttua minkä tekemisestä pitää ja siitä nauttii. Se voi olla pelaamista, maalaamista, askartelemista, ruuanlaittoa tai pelaamista. Ryhmissä opetellaan myös hyväksymään, ettei kaikessa voi olla hyvä. Eikä tarvitsekaan. Majakka-toiminnassa jokainen saa olla oma itsensä ja on hyvä juuri sellaisena. Meidän toimintoihin jokainen saa tulla omanlaatuisena ja me arvostamme sitä. 

Me käydään yhdessä ravintoloissa ja elokuvissa. Ryhmässä, omassa tutussa ja turvallisessa porukassa sosiaalisiin tilanteisiin suhtautuminen voi olla helpompaa ja me annetaan jokaisen ottaa oma aikansa. Yhdessä toimimisen ja olemisen me toivomme häivyttävän sosiaalisten tilanteiden pelkoa. 

Me käydään myös erilaisilla retkillä. Viime kesänä kävimme Linnanmäellä, tänä kesänä me lähdemme käymään Lustossa junalla. Itse junassa, tai raidebussissa matkustaminenkin saattaa olla jollekulle elämys tai elämänsä ensimmäinen kerta. Me ollaan lähdössä myös ensi viikolla Vihreä Telakka -hankkeen kanssa retkelle Piispan Huvilalle ja tuskin maltan odottaa millainen reissu siitä tulee. Me myös suunnittelemme käyntiä Riihisaaren maakuntamuseossa ja Olavinlinnassa opastetulla kierroksella. 

Majakka-toiminnan kanssa on siis mahdollisuus myös tutustua erilaisiin paikkoihin. Ja mahdollisesti tutustua uusiin asioihin. Itse voin myöntää, että edellisestä Olavinlinnan opastetusta kierroksesta on kyllä jo niin pitkä aika, että se kierros tuntunee uudelta ja ihmeelliseltä. Ja hei, onhan tuo Savonlinnalaisten oma linna, meidän ylpeytemme Olavinlinna kyllä hieno nähtävyys. Pelkästään muistellessa sen historiaa menee kylmätväreet pitkin selkäpiitä ja iho kananlihalle. 

Majakka-toiminnassa myös käydään paljon keskustelua siitä, mikä on kohteliasta ja mikä ei. Miten jokaisen täytyy olla samanarvoisia ja heitä täytyy kohdella samalla tavalla, ilman jonkun erikoiskohtelua. Käytöksen kultainen kirja olisikin mielenkiintoinen opus luettavaksi. Onneksi muistelen nähneeni muutamankin sellaisen myymälän puolella. Pitää kenties jossain vaiheessa livahtaa katsomaan, olisiko yksi siellä edelleen... 

Kesä tuntuu olevan kiireistä aikaa Majakka-toiminnassa, niinkuin kaikki muutkin vuoden ajat. Heinäkuussa Majakka-toiminta kuitenkin lomailee, eikä siis pidä minkäänlaisia kerhoja. Elokuussa sitten toiminnan voi aloittaa uudella innolla. 

Majakka-toiminta on myös paljon muuta kuin edellä mainittua. Voisin kirjoittaa siitä aina vain lisää ja lisää. Mutta tuskinpa kukaan niin pitkää blogijulkaisua jaksaisi lukea, joten täytyy säästää jotain seuraavaankin kertaan. Majakka-toiminta on jotain sellaista, mikä täytyy itse nähdä ja kokea voidakseen täysin sitä ymmärtää. Ainakin uskon niin. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan ryhmätoimintoihimme ja pop up tapahtumiimme. Toimintamme on maksutonta ja jokainen on tervetullut juuri sellaisena kuin on. Sitä ei voi korostaa liikaa. 

Nauttikaahan helteistä!  

"Meistä itsestämme 

pitää tulla se 

muutos,

jonka haluamme toteutuvan."

- Mahatma Gandhi