Kasvimaanhoitoa Vihreällä Telakalla

"Todellinen löytöretki 

ei ole uusien näkymien etsimistä,

vaan katsomista uusin silmin."

- Marcel Proust

Me kävimme Majakka-toiminnan kävijöiden kanssa tällä viikolla taas Vihreällä Telakalla retkeilemässä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan me oltiin lähdössä Piispan Huvilalle, mutta suunnitelmien muututtua jäimmekin Vuohimäkeen Vihreälle Telakalle. Se olikin mielenkiintoista ja hauskaa, sillä itse en ollut missään vaiheessa vielä päässyt tutustumaan Vihreän Telakan toimintaan Vuohimäessä kunnolla. 

Aamutuimaan me kävimme katsomassa mehiläisiä ja kuuntelimme Laura-ohjaajan kertovan miten mehiläisyhdyskunta toimii ja miten hunajaa tehdään. Se oli todella mielenkiintoista. Sitten lähdimme kasvimaalle töitä tekemään. Pojat halusivat kääntää maata ja me tytöt opettelimme sitten viikatteen käyttöä ja laajensimme metsään menevää polkua. Viikatteen käyttö oli molemmille meille uutta, mutta kun harjoittelimme hetken se sujuikin yllättävän hyvin. Seuraavana päivänä selkäni kyllä muisti, että olin viikatetta ensimmäistä kertaa käyttänyt. Mutta harjoitushan se mestarin tekee. 

Saatuamme polun laajennuksen valmiiksi siirryimme muihin hommiin, istuttamaan kurpitsan taimia ja siemeniä. Pojat käänsivät edelleen maata ahkerasti. He olivat edistyneet valtavasti ja yhtäkkiä kasvimaalle tuntui ilmaantuneen paljon väkeä. Olimme todennäköisesti niin viikatteen käyttämisen lumoissa ja keskittyneitä siihen, ettemme olleet huomanneet ihmisten kulkevan kasvimaalle. Oli hienoa nähdä miten suuri määrä ihmisiä työskenteli kasvimaalla ahkerasti. 

Istutettuamme pikkuisia taimia ja vielä pikkuisempia siemeniä siirryimme taas seuraavaan tehtävään, joka tällä kertaa oli yrttipenkkien kitkeminen. Minua huolestutti, että kitkisin rikkaruohojen sijaan penkistä kaikki yrtit ja jättäisin täysin tietämättä tyytyväisenä rikkaruohot penkkiin kasvamaan. Kävimme ohjaaja-Lauran kanssa läpi, mitkä kaikki olivat rikkaruohoja ja mitkä puolestaan niitä yrttejä. Maistelimmekin muutamia, mutta suklaaminttu, jota minä ainoana maistoin jätti suuhuni niin epämiellyttävän maun, ettei mieleni tehnyt maistaa enää mitään muuta. 

Kitkeminen oli aika rauhottavaa ja rentouttavaa puuhaa. Siinä piti keskittyä yhteen alueeseen kerrallaan, että siitä saisi varmasti kaikki rikkaruohot pois ja sitten vasta siirtyä seuraavaan kohtaan. Se oli minulle uutta, enkä alussa uskonut, että olisin pitänyt siitä. Myöhemmin kuitenkin huomasin, että se ei ollutkaan niin epämiellyttävää kuin olin kuvitellut, vaan olin jopa tyytyväinen aikaansaannoksiimme. Tämänkin ajan pojat käänsivät maata. Kylläpä meidän pojat oli ahkeria. 

Yhdentoista aikaan koitti ansaittu ruokatauko, jonka aikana huomasin, että olin ostanut aivan liikaa ruokaa meille. Oli sämpylöitä, piirakoita, kahdenlaisia makkaroita, nakkeja ja lihapullia, jotka jätettiin suosiolla avaamatta. Jälkiruuaksi olin ostanut minibrownieita ja pehmeitä vohveleita. Vohvelitkin jätimme syömättä. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja jokainen sai mahansa täyteen. Tunnelma kodalla oli hieno ja jokainen meistä tuntui viihtyvän. Vaikka jokainen tuntui vuorollaan lyövän päänsä kodan savuhormiin, tai miksikä sitä nyt oikein voisi kutsua... 

Ruuan jälkeen saimme valita, lähtisimmekö katsomaan rantaa, joka oli siinä aivan lähellä, vai palaisimmeko kasvimaalle töitä tekemään. Ketään ei varmaan yllätä, että kerron kävijöiden valinneen rannalle menemisen. Siellä oli kaunista ja kävelimme myös läheiselle niemelle katsomaan millaisia maisemia sieltä avautuisi. Kaunista, Suomen luonto on niin kaunista, ettei sanat riitä sitä kertomaan. 

Tämän kauneuden jälkeen koitti paluu todellisuuteen ja meidän piti kiivetä iso, jyrkkä ja pitkä ylämäki ylös, jotta pääsisimme takaisin Vihreän Telakan päämajaan. Nousu keski oman aikansa ja hengästytti jokaisen meistä, mutta jokainen meistä pystyi siihen joka tapauksessa. Niin sitä pitää! 

Retkipäivän jälkeen autoon pakkauduttuamme laskeutui hiljaisuus, kun kaikki olivat väsyneitä erilaisesta päivästä, erilaisesta ruumiillisesta työstä ja raikkaasta ilmasta. Kukaan ei kuitenkaan ollut siitä pahoillaan, vaan hiljaisuudessa kaikui tyytyväisyys päivästä. 

Tyytyväisiä kävijät todella olivatkin ja he toivovat edelleen, että jatkaisimme yhteistyötä ja retkeilyä Vihreän Telakan kanssa. Se kyllä onnistuu, sillä kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä meidän käydessämme yhdessä retkillä. Ensi viikolle Vihreälle Telakalle saapuu lampaita, joten kuka tietää vaikka menisimme katsomaan lampaita jossain vaiheessa.

"Suurin palkkio ihmisen uurastusesta

ei ole se mitä hän siitä saa,

vaan se millainen hänestä

uurastuksen myötä tulee."

-John Ruskin