Eristyksissä(kö edelleen): osa 23

"Elämän suola synnyttää elämän janon."

 -lainaukset ovat kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Se ois loma ihan kohta. Loman alkamiseen on aikaa neljä tuntia ja yhdeksäntoista minuuttia. Ei sillä että laskisin. Vaikka todellakin kyllä lasken. LO-MA. Hiisi vie, sitä onkin kyllä odotettu. Lomasuunnitelmia on jonkinlaisia. Lomatekemistä on varattu paljon. Paljon Toimarilta löytyneitä kirjoja odottaa lukemista ja leffoja odottaa katsomista. Tuskin maltan itsekään odottaa. Muutenkin on paljon tekemistä. 

 "Pienilläkin askelilla pääsee eteenpäin."

Tekemistä on myös riittänyt lomalle valmistautuessa. Ennen lomalle lähtöä pitää siivota huone, tein sitä eilen. Ja tulin siihen tulokseen, että meidänpä huone se ei siivoamalla siistiinny. Kannoin sieltä pois vaikka minkä verran tavaraa ja en voi uskoa, että niin paljon kaikenlaista oli edes kasaantunut sinne. Mutta uskottava se oli. Luulen, että sain eilen työhuoneen ihan hyvään kuosiin. Sitten tänä aamuna tulin tulokseen, että eihän meidän työhuone voi näin siisti olla ja etsiessäni jotain hyllystämme, tulin tiputtaneeksi lattialle itsenäisyyspäivän itsetehdyt Suomenlippu -koristeet. Voi vehnänen. Se pittää sitten tännään siivota lissää. 

Tyypilliseen perjantaipäivän tyyliin, tänään ei pitänyt olla kovinkaan paljon tekemistä. Tiesin, että minun pitäisi mennä pariksi tunniksi kassalle auttamaan ja se on kyllä huisin mukavaa, joten odotan sitä innolla. Mutta uskon, että tyypilliseen perjantaiseen tapaan tämäkin työpäivä päättyy siihen, että minulla on hirveä kiire saada kaikki valmiiksi. Ja vielä tarkastaa, että kaikki on varmasti valmiina, ennen kuin jään viideksi viikoksi lomalle. Tiedänhän minä, ettei mitään tapahdu, vaikkei kaikkea valmiiksi saisikaan, mutta onhan se kivempi jäädä lomalle rauhallisin mielin. Eikä niin, että vähän väliä lomalla muistelen, että ainiin tuo ja tämäkin olisi pitänyt vielä tehdä. Niitä ehtii sitten miettiä kun palaan töihin takaisin.  

Tällä viikolla sitä on taas sattunut ja tapahtunut. Olen ollut aamupäivät kassalla auttamassa ja on se vaan kivaa hommaa. Iltapäivisin olen joskus ehtinyt oman koneen ääreen ja olen hieman leikitellyt jo ajatuksesta syksystä. Mitä teemme Majakka-toiminnassa silloin, kun palaan lomalta. Mutta vain hiukan, eikä oikeastaan mitään kovin konkreettista. Ja suunnitelmia voi aina tehdä sitten uudestaan ja päivittää jos tuntuu siltä. Olen kuitenkin jo innoissani syksystä, kaikesta uudesta ja vanhasta ja yllätyksistä mitä se tuokaan tullessaan. 

Kun lähden Toimarilta toivon, että pystyn lomailemaan ajattelamatta työasioita kovinkaan paljoa. Että lomalla pystyn rentoutumaan, irrottautumaan töistä, latautua, palautua ja palata sitten töihin aivan uudella tarmolla. 

Ihanaa kesää kaikille, nauttikaa auringosta ja liiankin kuumista päivistä, niitä on hyvä sitten talven pakkasilla ja syksyn sateilla muistella. 

Tässä vielä ihana kesämuisto vuosien takaa, silloiselta kummiluokaltamme Talvisalon koulun 6B:ltä. Värikäs ja aurinkoinen kuva nostattaa hymyn kasvoille edelleen.

"Ota elämä haltuusi.

Se kuuluu sinulle."

"Pisimmälläkään matkalla

ei pääse itseään pakoon."

Eristyksissä(kö edelleen): osa 22

"Elämä on hengissäpitävä 

sekoitus iloa ja surua."

- Kaikki lainaukset ovat kirjasta: Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Tämä ollut lyhyt viikko, kuten kaikki tietää. Mutta joillakin meistä sen ymmärtäminen on ollut vaikeaa (minulla). Miun on edelleen vaikee ymmärtää, että perjantai on vapaapäivä, juhannusaatto, arkipyhä. Uskomatonta, ettei sillon tarvii olla töissä. Ilmeisesti myös useammilla työkavereilla on ollut sama ongelma ja ihan mielenkiinnolla odotan, kuinka moni meistä on oikeasti huomenna täällä oven takana kolkuttelemassa ja ihmettelemässä, miksi täällä on niin hiljaista. 

Tietty toivon, että yksi niistä en olisi minä. Ja oikeastaan, että kukaan meistä ei olisi. Mutta ehkä se, että tänään lähdetään jo kahdelta kotia auttaisi muistamaan että huomenna ei sitten tarvii tulla töihin. Nähtäväksi jää. 

Eilen kun me mentiin työparini Annen kanssa kierrokselle hakemaan vaatteita meidän kierrätyspisteistä, ei Anne ihme kyllä antanut minun ajaa autoa. En tiedä vaikuttiko siihen se, että olin juuri kertonut hänelle meidän eilisestä kauppareissusta, joka oli päättynyt siihen, että miulla oli ollut hankaluuksia Kerdin parkkipaikalla. Siihen oli sitten tullut ystävällisesti apuun eräs tuntematon herrasmies, joka oli käsimerkkejä näyttämällä auttanut minut kääntämään auton. Enkä osunut edes Kerdin sisäänkäynnin kateisiin, siihen mieheen tai miehen takana tulevaan vanhempaan rouvaan. Hyvä minä! Tai oikeastaan hyvä se ystävällinen mies! 

Kiva kun löytyy kaikkia ystävällisiä auttavaisia ihmisiä. Ja näistä sitten tulee ihan legendoja kertoa työpaikan kahvihuoneessa. Ja meidän kahvihuoneessa nauretaan tälle varmasti. Mutta se kyllä romuttaa miun mainetta hyvänä kuskina.. (mitä miulla ei kyl oikeesti oo koskaan ollutkaan). 

Muuten tää viikko on lähinnä mennyt peleissä hävitessä. Kyllä pystyy nimittäin yksi ihminen monessa pelissä häviimään.. Niinku Yatsyssa, Skipbossa, Muumi marjapurkki-pelissä. Onneksi on sentään hedelmälotto, jossa voitin ja muistipeli. Ehkä muistiyhdistykseen kuuluminen on tässä iässä vielä liian aikaista. 

Ensi viikon jälkeen jään sitten lomille ja Majakka-toiminnan toiminnnat jatkuu sitten elokuussa. Palaan töihin 3.8. ja sitten katsotaan, milläinen tilanne on, mitä pystytään tekemään. Ensi viikko todennäköisesti kuluu nopeasti ja tekemistä ainakin riittää. 
Ensin kuitenkin vietetään juhannusta, joten kaikille oikein mahtavaa sellaista! Rauhoittukaa, rentoutukaa ja nauttikaa Suomen kesästä. 

"Ollaan hiljaa.

Kuunnellaan, mitä elämä sanoo."

P.S. Hyvä sanoo tällästä, ku täällä ukkostaa just nyt ihan hirveesti.  

"Kirjoita sydämeesi, että jokainen päivä

on elämäsi paras päivä."

Eristyksissä: osa 21

"Joskus on hyvä etsiä jotakin,

vaikka ei olisi hukannut mitään."

-Kaikki lainaukset ovat kirjasta: Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Maanantai vierähti aika normaaleissa olosuhteissa. Kepen aamupalaa tarjottiin rajoitusten mukaisesti sisätiloissa ensimmäistä kertaa koronatilanteen alettua. Paljoa porukkaa siellä ei ollut, mutta se oli odotettavissa. K-Supermarket Eväskellari oli tällä kertaa lahjoittanut jonkinlaisia smoothieita ja meillä on erään herran kanssa tapana aina aamiaisella maistella kaikkia uusia juttuja. Niinpä maistelimme sitä smoothietakin. Tällä kertaa maistelijoita oli yllättäen enemmänkin kuin vain me kaksi. Nimittäin kaikki aamiaisen kävijät maistoivat smoothieta. Se oli hauskaa. 

Aiemmin olemme maistelleet hummusta, huhhu se oli kyllä makukokemus tosiaan, eikä siitä tullut miun lempparia. Ja muutkin tuntuivat olevan sitä mieltä, ettei siitä tullut heidän kauppalistoillensa mitään vakio-ostosta. Olimme maistelleet myös jotain vihreää juomaa, smoothien tyylistä, joka värinsä perusteella olisi voinut olla vaikka miten eksoottisen makuista. Yllättäen se osoittautuikin ihan juotavaksi, vaikkei itse tullut lisää otettuakaan. 

Maisteleminen on kyllä aina kivaa. Siitä on tullut sellainen "meidän juttumme" ja itseasiassa odotan sitä innolla. En usko, että suostuisin maistelemaan kaikkia erikoisuuksia yksin, mutta toisen kanssa maisteleminen ei tunnu niin jännältä. Hummusta maistellessa odotin maistelukaverini reaktiota, ennen kuin maistoin sitä itse. Mutta muuten yleensä olemme maistaneet smoothieita yhtä aikaa. Se on haskaa. Toivottavasti ensi kerralla lahjoituksena on myös jotain uutta, mitä voimme maistaa.

"Elämä on avoin kirja.

Sinä päätät millä sivulla

hyppäät mukaan seikkailuun."

Keskiviikkona puolestaan osallistuin yllättäen yhteen etätapaamiseen, mihin en siis ollut suunnitellut osallistuvani. Olin kyllä merkannut sen kalenteriini, mutta korona sotki kaiken, myös kalenterini merkinnät. Aamulla jutellessani talousvastaavan kanssa vielä sanoin, etten osallistu siihen. Mutta samantien kävellessäni omaan huoneeseen ja jutellessani toisen hankkeen työntekijän kanssa, lupauduin osallistumaan etätapaamiseen. Mitä ihmettä kävellessäni Toimarin läpi oikein tapahtui? En todellakaan tiedä, mutta huomasin pian istuvani kolmestaan yhdessä työhuoneessa ja odottavani, että etätapaaminen, tai luento, mikä nyt ikinä, alkaisikaan. 

Etäluennoissa on huonona puolena, ettei oikein jaksa keskittyä kuuntelemaan sitä luennoitsijaa.. Täytyy myöntää, että keskittymisessä oli vaikeuksia tälläkin kertaa. Lopulta pystyin kuitenkin rauhoittumaan ja kuuntelemaan luentoa ja se olikin hyvä. Pidin siitä, että luennoitsijalla oli luentoaan tukemassa dia-esitys ja saimme materiaalit myöhemmin itsellemme. Luennoitsija oli myös innoissaan aiheesta ja siksi häntä oli hauska kuunnella. Häneltä sai myös käytännön vinkkejä, eikä vain teoreettista selostusta asioista. 
 
Loppuviikko on ollut vähän normaalista poikkeava. Toisaalta, mikä sitä normaalia nyt täällä oikein on..? Koska eihän täällä koskaan ole tylsää hetkeä. Mutta siis torstaina meillä oli sovittu työpaja, tai mikä ihme.. Sinne piti etsiä 10 pyödälle mahtuvaa esinettä. Itse alussa vastustin sitä, mutta lopulta noukin työpöydältäni 10 esinettä mukaani. 

Kukaan meistä ei oikein tiennyt, mitä työpajalta saattoi odottaa. Joitain ehkä vähän jännittikin. Lopulta työpaja osoittautui hauskaksi yhteiseksi ajanvietoksi, missä jokainen saattoi heittää typeriä kommentteja, nauraa itselleen ja toisilleen, sekä kertoa jotain näistä kymmenestä esineestään. Työpajassa oli parasta, että jokainen sai olla oma itsensä. Minulla sai olla vaikeuksia kirjoittamisessa (kukapa olisi arvannut) ja muilla sai olla vaikeuksia keksiä metafooria. Tunteilla sai jokainen tyylillään. Työpaja oli todella hauska ja itse ainakin odotan innolla seuraavaa.

"Pysähdy nauttimaan kukkasista

elämän polun varrella."

Tänään, perjantaina sitten järjestimme yllätysjuhlat pyöreitä vuosia täyttävälle työkaverillemme. Hän oli työparinsa kanssa kahvilla torilla ja me ilmeistyimme sinne kukkien, kitaran ja laulun säestämänä. Ensimmäinen laulumme oli tietysti perinteinen Paljon onnea vaan ja toinen sitten hieman eri sanoin sanoitettu Pieni nokipoika. Oli loistavaa, että olimme onnistuneet yllättämään synttärisankarin ihan totaalisesti. Hän monesti sanoikin, että meidän yllätyksemme oli tullut ihan puskista. Hienoa, juuri niin olimme suunnitelleetkin. 

"Elämä on ilmainen sirkus,

jonka aitiopaikalla sinä istut.

Se maksaa vain katsomisen vaivan."

Meillä oli mukanamme myös lavetti, missä oli kiikkutuoli ja muuta hienoa tavaraa, jolla sitten työnsimme synttärisankaria pitkin satamaa. Voin kertoa, että me kyllä käänsimme katseita. Selässä meillä oli laput, joissa luki paljon vuosia synttärisankarille tuli ja hänen nimensä. Eipä jäänyt kellekään epäselväksi, mitä me juhlimme. Torikahvien jälkeen juhlistimme synttärisankaria satamassa kakulla ja pommacilla ja loistavalla seurallamme. Synttärisankari oli otettu ja yllätetty. Ja aamu oli kaunis kuin mikä ja lämminkin. Aikamoisen loistavaa siis.  

"Tee elämästäsi juhla,

jonka kohokohta on aina edessäpäin."

On hauskaa, että Toimarilla on tapana tehdä synttärisankareille tälläisiä yllätyksiä. Ei siis koskaan tiedä mitä odottaa pyöreiden syntympäivien lähestyessä. Ja tarkoitan todella sitä, koskaan ei voi tietää, mitä me olemme keksineet. Onneksi omat pyöreät syndet ovat tulossa vasta viiden vuoden päästä ja jotkut muut täyttävät pyöreitä huomattavasti aikaisemmin. (Kirjoitettuna ei ehkä välity pilke silmäkulmassa, mutta sellainen tosiaan löytyy. Ja suunnitelmat seuraaviin pyöreisiin juhliin lienevät jo käyvän kuumina.)  

"Joskus elämän on annettava olla yhtä juhlaa."

Eristyksissä: osa 20

"Hyvä elämä alkaa siitä,

kun lopettaa haluamasta parempaa elämää."

-lainaukset ovat kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Jo ennen koronan aiheuttamaan erikoistilannetta olin pitänyt sellaisen ryhmän, missä olimme värittäneet mindfullness-värityskuvia. Silloin jokainen osallistuja otti yhden värin, ja käytti sitä värittääkseen koko kuvan. Jo yhdellä värillä, kuvasta olisi voinut tulla ihan mitä vain. Vain mielikuvitus oli rajana siitä, millä lailla sitä värittäisi. Yhdelläkin värillä oli mahdollista saada aikaan kovinkin monipuolinen kuva, erilaisilla värisävyillä, painamalla kynää enemmän, tai kevyesti värittämällä. Erilaista jälkeä sai myös värittämällä eri tavalla, vaakasuorassa, pystysuorassa, pyöreällä liikkeellä ja niin edelleen. 

Itse en ollut muistanutkaan, miten kivaa ja rauhoittavaa värittäminen saattoi olla. Osa ryhmään osallistujista tuntui tykkäävän siitä myös. Myöhemmin esittelimme ensin millaisen kuvan otimme, ehkä kerroimme miksi olimme sen valinneet ja miksi olimme ottaneet juuri sen yhden ainoan värin, minkä olimme ottaneet. Kaikki valinnat olimme tehneet jostain tietystä syystä ja ne valinnat kertoivat jotain meistä. Nyt ajattelen, että olisi hienoa osata tulkita niitä. Mutta toisaalta eihän aina kaikkea tarvitse tulkita, joskus voi vain antaa olla. 

Väritin jälleen tällä viikolla. Olin taas autuaasti unohtanut, miten rauhoittavaa, koukuttavaa ja hauskaa se kaikessa yksinkertaisuudessaan on. Siihen oli myös helppo keskittyä ja sen saattoi vain antaa viedä. Aika kului nopeasti, eikä värittämistä olisi millään malttanut jättää kesken. Ymmärrän hyvin, miksi aikuisten värityskirjat nousivat suureen suosioon jonkin aikaa sitten. Kuvia on helppo löytää myös netistä. Nyttemmin taitaa olla kehitelty myös kaikkia värityspelejä, sovelluksia puhelimeen. Nekin ovat tainneet löytää oman käyttäjäkuntansa. 

Värittäminen on minusta hauskaa ja siitä tulee hyvä mieli. Ehdottelinkin koronan aiheuttaman erikoistilanteen aikana Majakan ryhmäläisille, että he voisivat värittää, jos heillä ei olisi muuta tekemistä. En tiedä, kuinka moni otti tästä neuvosta onkeensa, eikä sillä ole oikeastaan väliäkään. Osa ryhmäläisistä oli alkanut tehdä palapelejä. Nekin ovat hauskoja. Itsekin olin vinttiä siivotessani löytänyt palapelin, jota olin sitten innoissani alkanut tekemään. Isoja ja vaikeita palapelejä tehdessä aika menee yllättävänkin nopeasti ja sen tekeminen vie helposti mukanaan. Sitä keskittyy täysin siihen tekemiseen, palojen etsimiseen ja yhdistelemiseen. Se voi olla haastavaa, mutta mikä voittajafiilis siitä tuleekaan, kun saa palasia yhdisteltyä, kuvioita kasattua ja lopulta palapelin viimein valmiiksi.  

Näyttääkin, tuntuukin, kuulostaakin siltä, että lapsena tekemämme asiat seuraavat meitä edelleen. Ei värittämisen tai palapelien tekemisen tarvitse rajoittua vain lapsuuteen. Niistä voi nauttia myös myöhemminkin. Minä olen ainakin nauttinut. Toivottavasti muutkin.  

"Elämä on täytekakku. 

Siitä riittää pala jokaiselle."

Eristyksissä: osa 19

"Jos ihminen näkisi elämänsä lainana,

hän luopuisi monista vaatimuksistaan."

-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Viime viikko kun meni miten meni, ei ilmestynyt blogijulkaisua ollenkaan. Mutta mitä viime viikolla sitten tapahtui? Noh, maanantaina ja tiistaina me teimme erilaisia talon töitä.. Tällä kertaa imuroimme sekä luuttusimme, ihmettelimme miksei luuttuaminen auta ja päätimme ottaa selvää oikeanlaisista pesuaineista lattian pesuun. Olin pienempänä halunnut siivoojaksi, mutta imuroidessani ja ihmetellessäni, miksi lattia ei luuttuamalla puhdistu totesin, että onneksi olen päätynyt toiselle alalle. En ole, enkä ole koskaan ollutkaan erityisen tarkka siivoamaan, joten se ei ole minun juttuni. 

Mutta edelleen, on todella hienoa, että Toimarilla saa kokeilla kaikkea mahdollista. Silloin saa ainakin muistutuksen ja tiedon siitä, että miksi sitä onkaan valinnut omaksi alaksi juuri tämän. Ja kuten tässä on jo monesti käynyt ilmi, siihen todella on syynsä. 

Tällä viikolla puolestaan on monet ihmisistä päässyt jo takaisin töihin, kun rajoituksia on alettu höllentämään. Jotkut ihmiset ei kuitenkaan pääse vielä takaisin ja siihen tulee mahdollisuus kenties vasta syksyllä. Tilanne on kuitenkin tämä, eikä kukaan meistä voi sille mitään. Oma ja muiden terveys on tässä se tärkein. 

Vaikka rajoituksia on tosiaan jo alettu höllentään, ajattelin kirjoittaa Eristyksissä osia siihen asti, että rajoitukset on otettu kokonaan pois. Sillä rajoituksiahan on edelleen ja niiden kautta myös toimintamme Toimarilla on erilaista. Ensinnäkin toisiin ihmisiin pitää olla kahden metrin välit, minkä uskon suomalaisilta tulevan aika luonnostaankin. Joku näytti minulle sellaisen kuvan, missä sanottiin, että "Vieläkö meidän pitää pitää niitä 2 metrin koronarajoja, vai joko voimme siirtyä takaisin tyypilliseen suomalaiseen 4 metriin." Kuva oli minusta hauska ja totisesti aika osuva, sillä suomalaisillahan on vähän sellainen maine, että me ollaan tarkkoja omasta tilastamme. 

Onhan se suuri yleistys, eikä kaikki varmasti sellaisia ole, mutta itse voin ainakin sanoa, että minä olen. Tarkka omasta tilastani ja rajoistani ja ylpeäkin siitä, että se on niin suomalainen juttu. Nyt vähän lähti sivuraiteille tämä juttu, enkä muista enää mitä olin kirjoittamassa, joten hyppään suoraan seuraavaan aiheeseen. 

"Elämä on kuin tiimalasi.

Välillä se pitää kääntää ylösalaisin."

-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Maanantaina kaikilla tuntui olevan vähän opettelemista töihin paluussa ja näyttää siltä, että se tuntuu kestävän vielä jonkin aikaa. Tietysti, onhan sitä pitkän poissaolon jälkeen erilaista olla taas töissä. Mutta kivaa, toivottavasti kaikista kivaa. Täytyy sanoa, että vaikka itse en ole ollut poissa, niin minunkin kohdallani nämä ensimmäiset viikot ovat opettelua. Ihmisiä on taas enemmän ja työparinikin tuli takaisin, olen onnesta soikea! 

Tänään puolestaan ollaan tehty vaikka mitä. Mie oon putsannut mattoa, johon kaadoin maitoa, yrittänyt ainakin putsata. Valitettavasti näyttää siltä, ettei siitä tullut yhtään mitään ja täytyy huomenna yrittää puhdistaa sitä paremmin. Me ollaan myös oltu siistimässä pihaa, siivottu myymälän edestä pois tupakantumppeja ja ihmetelty, kuka niitä on siinä oikein edes polttanut. Eilen ja tänäänkin ollaan imuroitu ja koetettu saada meidän työhuoneessa vallitsevaa kaaosta hallittua ja on ihan mukava huomata, että ollaan onnistuttukin siinä.  

 

"Jos elämäsi on kaaos,

aloita siivous vaatekaapista."

-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

"Tai työhuoneesta..." - mie

Tässä kuussa, kesäkuussa, ei vielä Majakka-toiminnan ryhmät ala pyörimään, ei ainakaan edelliseen tapaansa. Ja ensi kuussa, heinäkuussa, olen lomalla. Joten jos koronatilanne on elokuussa rauhoittunut, voimme aloittaa jonkinlaiset ryhmätoiminnot silloin. Saas nähdä miltä tilanne silloin näyttää. 

On jännittävää, kutkuttavaa ja omituista, että lomani alkaa jo muutaman viikon kuluttua. Erikoinen kevät toivottavasti rauhoittuu ja alkaa ihana Suomen kesä. Odotan sitä todella innolla. Mutta kuten tässä lähiaikoina elämä on muistuttanut, kannattaa nauttia jokaisesta päivästä ja ottaa se vastaan juuri sellaisena kuin se tulee.  

 

"Ei elämä luvannut,

että se olisi aina ihanaa."

"On todennäköistä,

että jotakin epätodennäköistä tapahtuu elämässäsi."

-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia