tiistai 2. kesäkuuta 2020

Eristyksissä: osa 19


"Jos ihminen näkisi elämänsä lainana,
hän luopuisi monista vaatimuksistaan."
-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Viime viikko kun meni miten meni, ei ilmestynyt blogijulkaisua ollenkaan. Mutta mitä viime viikolla sitten tapahtui? Noh, maanantaina ja tiistaina me teimme erilaisia talon töitä.. Tällä kertaa imuroimme sekä luuttusimme, ihmettelimme miksei luuttuaminen auta ja päätimme ottaa selvää oikeanlaisista pesuaineista lattian pesuun. Olin pienempänä halunnut siivoojaksi, mutta imuroidessani ja ihmetellessäni, miksi lattia ei luuttuamalla puhdistu totesin, että onneksi olen päätynyt toiselle alalle. En ole, enkä ole koskaan ollutkaan erityisen tarkka siivoamaan, joten se ei ole minun juttuni. 

Mutta edelleen, on todella hienoa, että Toimarilla saa kokeilla kaikkea mahdollista. Silloin saa ainakin muistutuksen ja tiedon siitä, että miksi sitä onkaan valinnut omaksi alaksi juuri tämän. Ja kuten tässä on jo monesti käynyt ilmi, siihen todella on syynsä. 

Tällä viikolla puolestaan on monet ihmisistä päässyt jo takaisin töihin, kun rajoituksia on alettu höllentämään. Jotkut ihmiset ei kuitenkaan pääse vielä takaisin ja siihen tulee mahdollisuus kenties vasta syksyllä. Tilanne on kuitenkin tämä, eikä kukaan meistä voi sille mitään. Oma ja muiden terveys on tässä se tärkein. 

Vaikka rajoituksia on tosiaan jo alettu höllentään, ajattelin kirjoittaa Eristyksissä osia siihen asti, että rajoitukset on otettu kokonaan pois. Sillä rajoituksiahan on edelleen ja niiden kautta myös toimintamme Toimarilla on erilaista. Ensinnäkin toisiin ihmisiin pitää olla kahden metrin välit, minkä uskon suomalaisilta tulevan aika luonnostaankin. Joku näytti minulle sellaisen kuvan, missä sanottiin, että "Vieläkö meidän pitää pitää niitä 2 metrin koronarajoja, vai joko voimme siirtyä takaisin tyypilliseen suomalaiseen 4 metriin." Kuva oli minusta hauska ja totisesti aika osuva, sillä suomalaisillahan on vähän sellainen maine, että me ollaan tarkkoja omasta tilastamme. 

Onhan se suuri yleistys, eikä kaikki varmasti sellaisia ole, mutta itse voin ainakin sanoa, että minä olen. Tarkka omasta tilastani ja rajoistani ja ylpeäkin siitä, että se on niin suomalainen juttu. Nyt vähän lähti sivuraiteille tämä juttu, enkä muista enää mitä olin kirjoittamassa, joten hyppään suoraan seuraavaan aiheeseen. 


"Elämä on kuin tiimalasi.
Välillä se pitää kääntää ylösalaisin."
-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Maanantaina kaikilla tuntui olevan vähän opettelemista töihin paluussa ja näyttää siltä, että se tuntuu kestävän vielä jonkin aikaa. Tietysti, onhan sitä pitkän poissaolon jälkeen erilaista olla taas töissä. Mutta kivaa, toivottavasti kaikista kivaa. Täytyy sanoa, että vaikka itse en ole ollut poissa, niin minunkin kohdallani nämä ensimmäiset viikot ovat opettelua. Ihmisiä on taas enemmän ja työparinikin tuli takaisin, olen onnesta soikea! 

Tänään puolestaan ollaan tehty vaikka mitä. Mie oon putsannut mattoa, johon kaadoin maitoa, yrittänyt ainakin putsata. Valitettavasti näyttää siltä, ettei siitä tullut yhtään mitään ja täytyy huomenna yrittää puhdistaa sitä paremmin. Me ollaan myös oltu siistimässä pihaa, siivottu myymälän edestä pois tupakantumppeja ja ihmetelty, kuka niitä on siinä oikein edes polttanut. Eilen ja tänäänkin ollaan imuroitu ja koetettu saada meidän työhuoneessa vallitsevaa kaaosta hallittua ja on ihan mukava huomata, että ollaan onnistuttukin siinä.  

 
"Jos elämäsi on kaaos,
aloita siivous vaatekaapista."
-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
"Tai työhuoneesta..." - mie

Tässä kuussa, kesäkuussa, ei vielä Majakka-toiminnan ryhmät ala pyörimään, ei ainakaan edelliseen tapaansa. Ja ensi kuussa, heinäkuussa, olen lomalla. Joten jos koronatilanne on elokuussa rauhoittunut, voimme aloittaa jonkinlaiset ryhmätoiminnot silloin. Saas nähdä miltä tilanne silloin näyttää. 

On jännittävää, kutkuttavaa ja omituista, että lomani alkaa jo muutaman viikon kuluttua. Erikoinen kevät toivottavasti rauhoittuu ja alkaa ihana Suomen kesä. Odotan sitä todella innolla. Mutta kuten tässä lähiaikoina elämä on muistuttanut, kannattaa nauttia jokaisesta päivästä ja ottaa se vastaan juuri sellaisena kuin se tulee.  

 
"Ei elämä luvannut,
että se olisi aina ihanaa."

"On todennäköistä,
että jotakin epätodennäköistä tapahtuu elämässäsi."
-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti