Eristyksissä: osa 21

"Joskus on hyvä etsiä jotakin,

vaikka ei olisi hukannut mitään."

-Kaikki lainaukset ovat kirjasta: Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Maanantai vierähti aika normaaleissa olosuhteissa. Kepen aamupalaa tarjottiin rajoitusten mukaisesti sisätiloissa ensimmäistä kertaa koronatilanteen alettua. Paljoa porukkaa siellä ei ollut, mutta se oli odotettavissa. K-Supermarket Eväskellari oli tällä kertaa lahjoittanut jonkinlaisia smoothieita ja meillä on erään herran kanssa tapana aina aamiaisella maistella kaikkia uusia juttuja. Niinpä maistelimme sitä smoothietakin. Tällä kertaa maistelijoita oli yllättäen enemmänkin kuin vain me kaksi. Nimittäin kaikki aamiaisen kävijät maistoivat smoothieta. Se oli hauskaa. 

Aiemmin olemme maistelleet hummusta, huhhu se oli kyllä makukokemus tosiaan, eikä siitä tullut miun lempparia. Ja muutkin tuntuivat olevan sitä mieltä, ettei siitä tullut heidän kauppalistoillensa mitään vakio-ostosta. Olimme maistelleet myös jotain vihreää juomaa, smoothien tyylistä, joka värinsä perusteella olisi voinut olla vaikka miten eksoottisen makuista. Yllättäen se osoittautuikin ihan juotavaksi, vaikkei itse tullut lisää otettuakaan. 

Maisteleminen on kyllä aina kivaa. Siitä on tullut sellainen "meidän juttumme" ja itseasiassa odotan sitä innolla. En usko, että suostuisin maistelemaan kaikkia erikoisuuksia yksin, mutta toisen kanssa maisteleminen ei tunnu niin jännältä. Hummusta maistellessa odotin maistelukaverini reaktiota, ennen kuin maistoin sitä itse. Mutta muuten yleensä olemme maistaneet smoothieita yhtä aikaa. Se on haskaa. Toivottavasti ensi kerralla lahjoituksena on myös jotain uutta, mitä voimme maistaa.

"Elämä on avoin kirja.

Sinä päätät millä sivulla

hyppäät mukaan seikkailuun."

Keskiviikkona puolestaan osallistuin yllättäen yhteen etätapaamiseen, mihin en siis ollut suunnitellut osallistuvani. Olin kyllä merkannut sen kalenteriini, mutta korona sotki kaiken, myös kalenterini merkinnät. Aamulla jutellessani talousvastaavan kanssa vielä sanoin, etten osallistu siihen. Mutta samantien kävellessäni omaan huoneeseen ja jutellessani toisen hankkeen työntekijän kanssa, lupauduin osallistumaan etätapaamiseen. Mitä ihmettä kävellessäni Toimarin läpi oikein tapahtui? En todellakaan tiedä, mutta huomasin pian istuvani kolmestaan yhdessä työhuoneessa ja odottavani, että etätapaaminen, tai luento, mikä nyt ikinä, alkaisikaan. 

Etäluennoissa on huonona puolena, ettei oikein jaksa keskittyä kuuntelemaan sitä luennoitsijaa.. Täytyy myöntää, että keskittymisessä oli vaikeuksia tälläkin kertaa. Lopulta pystyin kuitenkin rauhoittumaan ja kuuntelemaan luentoa ja se olikin hyvä. Pidin siitä, että luennoitsijalla oli luentoaan tukemassa dia-esitys ja saimme materiaalit myöhemmin itsellemme. Luennoitsija oli myös innoissaan aiheesta ja siksi häntä oli hauska kuunnella. Häneltä sai myös käytännön vinkkejä, eikä vain teoreettista selostusta asioista. 
 
Loppuviikko on ollut vähän normaalista poikkeava. Toisaalta, mikä sitä normaalia nyt täällä oikein on..? Koska eihän täällä koskaan ole tylsää hetkeä. Mutta siis torstaina meillä oli sovittu työpaja, tai mikä ihme.. Sinne piti etsiä 10 pyödälle mahtuvaa esinettä. Itse alussa vastustin sitä, mutta lopulta noukin työpöydältäni 10 esinettä mukaani. 

Kukaan meistä ei oikein tiennyt, mitä työpajalta saattoi odottaa. Joitain ehkä vähän jännittikin. Lopulta työpaja osoittautui hauskaksi yhteiseksi ajanvietoksi, missä jokainen saattoi heittää typeriä kommentteja, nauraa itselleen ja toisilleen, sekä kertoa jotain näistä kymmenestä esineestään. Työpajassa oli parasta, että jokainen sai olla oma itsensä. Minulla sai olla vaikeuksia kirjoittamisessa (kukapa olisi arvannut) ja muilla sai olla vaikeuksia keksiä metafooria. Tunteilla sai jokainen tyylillään. Työpaja oli todella hauska ja itse ainakin odotan innolla seuraavaa.

"Pysähdy nauttimaan kukkasista

elämän polun varrella."

Tänään, perjantaina sitten järjestimme yllätysjuhlat pyöreitä vuosia täyttävälle työkaverillemme. Hän oli työparinsa kanssa kahvilla torilla ja me ilmeistyimme sinne kukkien, kitaran ja laulun säestämänä. Ensimmäinen laulumme oli tietysti perinteinen Paljon onnea vaan ja toinen sitten hieman eri sanoin sanoitettu Pieni nokipoika. Oli loistavaa, että olimme onnistuneet yllättämään synttärisankarin ihan totaalisesti. Hän monesti sanoikin, että meidän yllätyksemme oli tullut ihan puskista. Hienoa, juuri niin olimme suunnitelleetkin. 

"Elämä on ilmainen sirkus,

jonka aitiopaikalla sinä istut.

Se maksaa vain katsomisen vaivan."

Meillä oli mukanamme myös lavetti, missä oli kiikkutuoli ja muuta hienoa tavaraa, jolla sitten työnsimme synttärisankaria pitkin satamaa. Voin kertoa, että me kyllä käänsimme katseita. Selässä meillä oli laput, joissa luki paljon vuosia synttärisankarille tuli ja hänen nimensä. Eipä jäänyt kellekään epäselväksi, mitä me juhlimme. Torikahvien jälkeen juhlistimme synttärisankaria satamassa kakulla ja pommacilla ja loistavalla seurallamme. Synttärisankari oli otettu ja yllätetty. Ja aamu oli kaunis kuin mikä ja lämminkin. Aikamoisen loistavaa siis.  

"Tee elämästäsi juhla,

jonka kohokohta on aina edessäpäin."

On hauskaa, että Toimarilla on tapana tehdä synttärisankareille tälläisiä yllätyksiä. Ei siis koskaan tiedä mitä odottaa pyöreiden syntympäivien lähestyessä. Ja tarkoitan todella sitä, koskaan ei voi tietää, mitä me olemme keksineet. Onneksi omat pyöreät syndet ovat tulossa vasta viiden vuoden päästä ja jotkut muut täyttävät pyöreitä huomattavasti aikaisemmin. (Kirjoitettuna ei ehkä välity pilke silmäkulmassa, mutta sellainen tosiaan löytyy. Ja suunnitelmat seuraaviin pyöreisiin juhliin lienevät jo käyvän kuumina.)  

"Joskus elämän on annettava olla yhtä juhlaa."