torstai 24. tammikuuta 2019

Luovaa Toimintaa

 "Ootteletko että tilasuus kolokuttas?
Kae oot rakentanna sille oven?"


Keskiviikkona meillä oli ensimmäinen Luovaa Toimintaa -ryhmä. Siellä Jani kertoi sähkökitarasta ja halukkaat saivat kokeilla sitä. Ryhmän lopussa kokeilimme pysyisimmekö sävelissä ja sanoissa mukana ja tapailimme vähän lauluamistakin. Ensimmäinen laulu oli Joulumaa, koska ajattelimme että sen tietäisivät kaikki. Se oli tosiaan tuttu biisi, mutta laulua ei oman ääneni lisäksi paljoa kuulunut, vähän hyräilyä ainoastaan. Toinen lauluista oli Paratiisi ja se oli suurempi menestys. Tällä kertaa laulajia oli muitakin kuin minä. Olin siitä iloisesti yllättynyt ja minun täytyikin myöntää, että Jani oli tällä kertaa ollut oikeassa. 

Itse olin nimittäin ollut ensin sitä mieltä, ettei Paratiisi olisi sellainen kappale, mikä kannattaisi soittaa ensimmäisellä Luovaa Toimintaa kerralla. Ryhmän jälkeen jo sännätessämme toiseen paikkaan päätin myöntää olleeni väärässä. Kehotin Jania naureskellen ottamaan esiin äänityslaitteen ja äänittämään tulevat sanani, sillä niitä en tulisi kovinkaan usein sanomaan. Tämän jälkeen kerroin hänelle, että hän oli ollut oikeassa Paratiisi -kappaleen suhteen. Naureskelimme tälle yhdessä ja totesin, että olin tyytyväinen siihen, miten Luovaa Toimintaa -ryhmä oli lähtenyt käyntiin. 

Ryhmä sujui niin hyvin ja olin niin innoissani Paratiisi -kappaleen saamasta vastaanotosta, että oikeastaan toivon olevani väärässä useamminkin jos tulokset ovat tälläisiä. Tälläisissä asioissa erehdyn mielelläni.

Mielestäni laulujen kokeilu oli ollut hauskaa ja näen siinä monia positiivisia asioita. Vaikkei kaikki olleet vielä innostuneetkaan laulamaan, uskon että seuraavilla kerroilla mukaan lähdetään jo rohkeammin. Tietenkään ei ole pakko tehdä mitään mitä haluaa, mutta uskon että pikkuhiljaa ryhmäläisten itseluottamus itsensä ilmaisemisen suhteen alkaa kasvaa. Vaikkei itse osaisikaan laulaa tai saisi laulettua vain nuotin vierestä, niin sillä ei ole väliä. Väliä on sillä, että uskaltaa tehdä mitä haluaa, vaikkei olisikaan siinä hyvä tai vaikka tuntuisi, ettei sitä osaa. 

"Et kaet anna sen tos´asijan,
että et osoo tehä kaekkee,
estee sinuva tekemästä kaekkee
mitä ossoot."


Minullekin kerrottiin laulujen aikana useaan kertaan, että nyt lauloin väärin tai väärässä sävellajissa. Olin ylpeä siitä, että kyseinen ryhmäläinen oli huomannut missä menee vikaan. Lauloin jatkuvasti joko liian nopeasti tai hitaasti, jos sekosin sanoissa tai sävelissä en osannut lähteä enää mukaan, mutta se ei haitannut. Ei tarvitse osata laulaa, soittaa tai olla hyvä jossain, tärkeintä on olla mukana ja oppia tuntemaan itsensä paremmin, oppia ilmaisemaan itseään eri tavoin.  


"Jos räeskät niin ku soehtu,
anna sitten muitten sytyttee 
kynttiläsä sinun roehustas."

Ensi kerralla Luovassa Toiminnassa on esittelyssä jonkin muu soitin. Katsotaan millaisia tunteita sillä saadaan herätellyksi, millä tavalla soittimella pystyy ilmaisemaan itseään ilman sanoja. Kaikki ovat tervetulleita mukaan!  


"Ommiin ajatuksiis tehas on suana
työsä valamiiks - 
sinut nimittäen!"

perjantai 18. tammikuuta 2019

Koulun ja työn yhdistäminen

"Jos et välitä olla iloinen 
ja onnellinen nyt,
niin millonka sitten?"

Alkuviikosta maanantaista keskiviikkoon oli tämän vuoden ensimmäiset koulupäivät. Odotin niitä innolla, sillä tänä keväänä meillä alkaisi omasta mielestäni mielenkiintoisempia opintojaksoja kuin syksyllä oli ollut. 

Opintojaksojen mielenkiintoisuus liittyy minun osaltani siihen, että miten paljon pystyn oppimiani uusia asioita hyödyntämään työssäni. Janoa uutta tietoa ja taitoa ja toivon, että näitä asioita ja paljon muuta tulevat opintojaksot pystyvät tarjoamaan. 

Keskustellessani koulukavereiden kanssa tajuan myös, miten uskomattoman hieno asia on, että työnantajamme kannustaa ja rohkaisee meitä opiskelemaan, sekä antaa meidän opiskella työaikana. Muut koulukaverit joutuvat ottamaan lomaa tai palkattomia vapaita voidakseen käydä lähipäivillä.

On hienoa miten koulutehtävät on kehitelty niin, että lähes jokaisen niistä voi tehdä omasta työstään. Jos on sosiaalialalla töissä. Näin saa tehtävien ohessa oma työ saa erilaisia vivahteita. Kaikki siis voittavat. 

Jokaiselle koulun ja työn yhdistäminen ei kuitenkaan ole yhtä helppoa. Se vaatii asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen, mikä on tärkeintä ja mihin kaikkeen aikasi riittää. Tällöin täytyy miettiä mihin kaikeen voimat riittävät ja mistä voi luopua voidakseen opiskella. 

Lähipäivät ovat mielenkiintoisia myös siinäkin mielessä, että työpuhelimeeni tulee tuon tuostakin sähköposteja ja viestejä työasioista. Yritä siinä sitten pallotella sen kaiken välillä ja reagoida oikealla tavalla viesteihin. Onneksi voin kuitenkin luottaa siihen, että töissä hommat hoituu ilman minunkin läsnäoloani. Tämä rauhoittaa minua huomattavasti, voin rauhassa ja hyvillä mielin keskittyä opetukseen, kunhan pysyttelen tavoitettavissa. 

Myös töihin palaaminen on kivaa, silloin huomaan miten paljon minua on töissä kaivattu. Miten paljon asiaa kävijöillä on kun minua ei ole parin päivän aikana näkynyt. Ryhmissä käydään läpi asiat, jotka minulta ovat jääneet väliin, he haluavat jakaa ne kanssani. Tällöin ymmärrän, että vaikka hommat toimivatkin ilman minua, niin silti minua kaivataan ollessani poissa töistä. Se on hieno tunne se. 

Jokainen lähipäivä viikko on yhtä häslinkiä ja hässäkkää. Torstaina töissä on kamala kiire, kun kaikilla tuntuu olevan minulle asiaa. Kuitenkin pidän siitä valtavasti. Tämä kertoo minulle, että minulla ja tekemälläni työllä on oikeasti merkitystä. 

Vaikka vuosi on alkanut kangerrellen, niin viikko viikolta se tuntuu helpommalta. Uskon siihen, että pikkuhiljaa tästä muodostuu vielä loistava vuosi, vieläkin parempi kuin edeltäjänsä. 


"Jos haluat jottaen 
mittee sinulla ee oo,
niin sinun pittää tehä jottaen
mittee et oo kuunaan tehnä."
- Hapan nuama on pirun tiploomityö, Positiivarit


perjantai 11. tammikuuta 2019

Miten vaikeaa voi olla keksiä ryhmille nimiä?

"Usko mitä tahot,
vuan tiijä mitä tahot,
niin tijät mihinkä uskot." 


Huh, millainen viikko. Vaikka ennen olen pitänyt tästä vaiheesta, missä saa luoda kokonaan uusiksi meidän ryhmät, niin tällä viikolla se on tuntunut erityisen haasteelliselta. Tilannetta helpottaa kuitenkin se, että suurin osa ryhmistämme säilyy samanlaisina ja vain muutama niistä muuttuu. 

Tämän mahdollistaa se, että niille on keksitty sellaiset nimet mitkä kuvaavat toimintaa, mutta antaa kuitenkin mahdollisuuden tehdä vaikka mitä ryhmän aikana. Tälläisen nimen halusin uusillekin ryhmille, toimintaa kuvaavan, mutta kuitenkin sellaisen mikä ei liikaa rajoittaisi ryhmän toiminnan sisältöä. Mietimme ja pohdimme tätä yhdessä uuden parini Janin kanssa. Heittelimme ideoita ja kaksi niistä oli sellaisia, että olin niihin tyytyväinen kuullessani ne. 

Olin kummastakin vuorollaan sitä mieltä, että ne olivat juuri sellaisia nimiä, mitkä halusinkin. Sellaisia, jotka täyttävät kriteerit. Mutta pidempään nimiä kuitenkin puntaroituamme, päätimme ettei ne ollutkaan täydellisiä, sellaisia minkälaisia halusimme niiden olevan. Eikun siis uudestaan mietintä myssy päähän ja miettimään. Huoh, se oli tuskallista. Ajatus ei kulkenut ja ideat olivat toinen toistaan tyhmempiä. Halusin jo luovuttaa niiden suhteen. Mutta vanhoihin nimiinkään ei voinut enää palata, koska olimme jo hylänneet ne aikaisemmin. 

Perjantai aamuna sitten, kipuiltuamme koko viikon niiden kanssa kaiken muun häslingin ohessa, me keksimme sen. Istuimme alas ja kirjoitimme heittelemiämme nimiä ylös. Jani keksi toisen sanoista, jonka halusimme ryhmän nimeen, luova. Se antaisi mahdollisuuden vaikka mihin, koska luovuuttahan on monenlaista, siinä on vain mielikuvitus rajana. Se sisältäisi muusiikin, joka on Janin erityisosaamisaluetta ja kirjoittamisen, joka taas on minun vahvuuteni. Luovuus on mahtava asia ja se oli meille juuri oikea sana. 

Hyvä, sittenhän oli enää keksittävä toinen sana tukemaan luovaa. Mutta mikä ihme se olisi? Ehdotin, että se voisi olla ryhmä sanan synonyymi, eli samaa tarkoittava sana, joka alkaisi l-kirkaimella, niinkuin luovakin. Googlasimme ryhmä sanan synonyymeja ja niistä l-kirjaimella alkoi vain neljä: lauma, lukuisuus, liuta ja luokka. Mikään niistä ei kuulostanut hyvältä. Sitten Jani katsoi netistä jotain muuta ja sanoi: "Toiminta. Luova toiminta." 

Olin välittömästi sitä mieltä, että tässä meidän nimemme on, luova toiminta. Antaa mahdollisuuksia, mutta kertoo kuitenkin tarpeellisen. Mahtavaa, viimein! Toinen ajatukseni oli, olipa se yksinkertaista ja helppoa. Olisihan meidän tuo pitänyt nyt tajuta jo aikaisemminkin. Mutta ehkä perjantai ja aamu sekoitti ajatuksemme kunnolla. "Luovaa toimintaa", ehdotin pienesti nimeä muuttaen. Tämä kuulosti molemmista hyvältä ja siinä se viimein oli. Viikon puserruksen jälkeen, meillä viimein oli ryhmällemme nimi, johon molemmat olivat tyytyväisiä. Luovaa toimintaa. 

Tästä opin, että ehkä mietimme asiaa liian monimutkaisesti. Pohdimme ja pähkäilimme sitä liikaa, vaikka olisimme vaan voineet ottaa rennosti ja tuumailla sitä kaikessa rauhassa. Ehkä tämän myötä oppisin ottamaan asiat rauhallisemmin, lakkaisin miettimästä asioita liian monimutkaisesti ja antaisin asioiden edetä omalla painollaan. Liika suorittaminen ja itsensä kuortimittaminen saattaa aiheuttaa oikosulun, vaikka etsimäsi asia olisi aivan nenäsi edessä. Liian vaikean kautta ajateltuna yksinkertainen ja helppo vastaus saattaa jäädä näkemättä. 

Tämä opetti sen, että nyt pitäisi lakata stressaamasta muistakin työasioista ja rauhassa antaa asioiden edetä, ei pakottaa niitä nopeutumaan vaan antaa itselleni ja asioille aikaa mennä eteenpäin omalla painollaan. Liika kiirehtiminen ei ole hyvästä ja stressaaminen siitä, että asiat eivät etene kuin haluaisin on turhaa. Asioita ei voi pakottaa tapahtumaan, vaikka niitä voi auttaa eteenpäin. 


"Mikä sinusta tekköö justiisa sinut?
Sen kun suat seleville,
elä anna minkään taekka kenenkään
kiäntee sinuva ihtees vastaan."  

torstai 3. tammikuuta 2019

Vuoden ensimmäiset ajatukset


"Maksa samalla mitalla niille,
jotka on sinuva jelepanna."


 Onnellista ja ihanaa vuotta 2019! 

Majakka-toiminnalle vuoden vaihde tuo mukanaan aina muutoksia. Niin kuin viime vuonnakin vuoden vaihde tuo mukanaan työntekijä muutoksen. Viime vuonna työparinani työskennellyt Leevi on siirtynyt muihin tehtäviin ja Majakka-toiminta ja koko Toimarin henkilökunta toivottaa hänelle paljon onnea uusiin haasteisiin. 

Näin ollen Majakka-toiminta haki toista työntekijää, uutta työparia minulle. Sellainen löytyikin ja ennen Majakka-toiminnan yhteistyökumppanilla työskennellyt Jani, aloitti nyt Majakka-toiminnassa.

Aikaisemmasta kokemuksesta tiedän, että tulemme hyvin toimeen ja että Jani on hyvä toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Maltan tuskin odottaa, että pääsemme yhdessä vetämään ryhmiä. 

Alussa tämä on varsinaista opettelua ja kehittämistä. Meillä on nimittäin mahdollisuus muuttaa Majakka-toiminnan ryhmiä ja se onkin suotavaa. Itse pidän valtavasti tästä vaiheesta, kun on mahdollisuus keksiä ja kehittää minkälaisia ryhmiä tulemme pitämään ainakin seuraavat puoli vuotta.  

Tämä on se vaihe, kun me pysähdymme pohtimaan millaiset ryhmät vetäisivät mahdollisimman paljon porukkaa, mikä saisi ihmiset innostumaan käymään ryhmissä ja minkälaisia asioita pystymme ryhmissä heille mahdollisesti opettamaan. Millaisia työkaluja pystymme antamaan heille elämässä tai minkälaista tukea ja turvaa meidän on mahdollista heille osoittaa. 

Tässä vaiheessa kaikki on mahdollista ja vain mielikuvitus rajana. Tokihan ryhmiä on mahdollista muokata ja muuttaa vielä myöhemminkin, mutta mitä pidempään sama paketti pysyy kasassa, uskoisin että sitä helpompaa on meidän työskentelymme, rutiinien pysyminen ja tätä kautta myös kohderyhmän tavoittaminen. 

Tämä on kuitenkin sen verran pitkän vaiheen projekti, ettei sitä pysty heti ensimmäisinä työpäivinä päättämään ja kasaamaan. Tarvitaan yhteistä mietiskelyä ja ajatuksia, kommentteija, mielipiteitä ja palautetta. Keskustelua ja taitoa katsoa asioita muiden kannalta. Ei siis ihan mikään helppo homma, mutta otamme haasteen vastaan mielellämme. 

Mitä ikinä alkuvuoden ja kevään ryhmät tulevat olemaankaan, kaikki on erittäin tervetulleita käymään niissä. Jokainen on tervetullut mukaan, eikä meitä tarvitse jännittää. Tehdään tästä hyvä ja onnellinen vuosi yhdessä!  


"Kumarruppa ja nosta kaverj jaloelleen.
Sen parempoo liikuntoo ee ookkaan."