"Usko mitä tahot,
vuan tiijä mitä tahot,
niin tijät mihinkä uskot."
Huh, millainen viikko. Vaikka ennen olen pitänyt tästä vaiheesta, missä saa luoda kokonaan uusiksi meidän ryhmät, niin tällä viikolla se on tuntunut erityisen haasteelliselta. Tilannetta helpottaa kuitenkin se, että suurin osa ryhmistämme säilyy samanlaisina ja vain muutama niistä muuttuu.
Tämän mahdollistaa se, että niille on keksitty sellaiset nimet mitkä kuvaavat toimintaa, mutta antaa kuitenkin mahdollisuuden tehdä vaikka mitä ryhmän aikana. Tälläisen nimen halusin uusillekin ryhmille, toimintaa kuvaavan, mutta kuitenkin sellaisen mikä ei liikaa rajoittaisi ryhmän toiminnan sisältöä. Mietimme ja pohdimme tätä yhdessä uuden parini Janin kanssa. Heittelimme ideoita ja kaksi niistä oli sellaisia, että olin niihin tyytyväinen kuullessani ne.
Olin kummastakin vuorollaan sitä mieltä, että ne olivat juuri sellaisia nimiä, mitkä halusinkin. Sellaisia, jotka täyttävät kriteerit. Mutta pidempään nimiä kuitenkin puntaroituamme, päätimme ettei ne ollutkaan täydellisiä, sellaisia minkälaisia halusimme niiden olevan. Eikun siis uudestaan mietintä myssy päähän ja miettimään. Huoh, se oli tuskallista. Ajatus ei kulkenut ja ideat olivat toinen toistaan tyhmempiä. Halusin jo luovuttaa niiden suhteen. Mutta vanhoihin nimiinkään ei voinut enää palata, koska olimme jo hylänneet ne aikaisemmin.
Perjantai aamuna sitten, kipuiltuamme koko viikon niiden kanssa kaiken muun häslingin ohessa, me keksimme sen. Istuimme alas ja kirjoitimme heittelemiämme nimiä ylös. Jani keksi toisen sanoista, jonka halusimme ryhmän nimeen, luova. Se antaisi mahdollisuuden vaikka mihin, koska luovuuttahan on monenlaista, siinä on vain mielikuvitus rajana. Se sisältäisi muusiikin, joka on Janin erityisosaamisaluetta ja kirjoittamisen, joka taas on minun vahvuuteni. Luovuus on mahtava asia ja se oli meille juuri oikea sana.
Hyvä, sittenhän oli enää keksittävä toinen sana tukemaan luovaa. Mutta mikä ihme se olisi? Ehdotin, että se voisi olla ryhmä sanan synonyymi, eli samaa tarkoittava sana, joka alkaisi l-kirkaimella, niinkuin luovakin. Googlasimme ryhmä sanan synonyymeja ja niistä l-kirjaimella alkoi vain neljä: lauma, lukuisuus, liuta ja luokka. Mikään niistä ei kuulostanut hyvältä. Sitten Jani katsoi netistä jotain muuta ja sanoi: "Toiminta. Luova toiminta."
Olin välittömästi sitä mieltä, että tässä meidän nimemme on, luova toiminta. Antaa mahdollisuuksia, mutta kertoo kuitenkin tarpeellisen. Mahtavaa, viimein! Toinen ajatukseni oli, olipa se yksinkertaista ja helppoa. Olisihan meidän tuo pitänyt nyt tajuta jo aikaisemminkin. Mutta ehkä perjantai ja aamu sekoitti ajatuksemme kunnolla. "Luovaa toimintaa", ehdotin pienesti nimeä muuttaen. Tämä kuulosti molemmista hyvältä ja siinä se viimein oli. Viikon puserruksen jälkeen, meillä viimein oli ryhmällemme nimi, johon molemmat olivat tyytyväisiä. Luovaa toimintaa.
Tästä opin, että ehkä mietimme asiaa liian monimutkaisesti. Pohdimme ja pähkäilimme sitä liikaa, vaikka olisimme vaan voineet ottaa rennosti ja tuumailla sitä kaikessa rauhassa. Ehkä tämän myötä oppisin ottamaan asiat rauhallisemmin, lakkaisin miettimästä asioita liian monimutkaisesti ja antaisin asioiden edetä omalla painollaan. Liika suorittaminen ja itsensä kuortimittaminen saattaa aiheuttaa oikosulun, vaikka etsimäsi asia olisi aivan nenäsi edessä. Liian vaikean kautta ajateltuna yksinkertainen ja helppo vastaus saattaa jäädä näkemättä.
Tämä opetti sen, että nyt pitäisi lakata stressaamasta muistakin työasioista ja rauhassa antaa asioiden edetä, ei pakottaa niitä nopeutumaan vaan antaa itselleni ja asioille aikaa mennä eteenpäin omalla painollaan. Liika kiirehtiminen ei ole hyvästä ja stressaaminen siitä, että asiat eivät etene kuin haluaisin on turhaa. Asioita ei voi pakottaa tapahtumaan, vaikka niitä voi auttaa eteenpäin.
"Mikä sinusta tekköö justiisa sinut?
Sen kun suat seleville,
elä anna minkään taekka kenenkään
kiäntee sinuva ihtees vastaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti