Koulutuksessa tiistaina

"Suurin palkkio ihmisen uurastuksesta

ei ole se mitä hän siitä saa,

vaan se,

millainen hänestä

uurastuksen myötä tulee."

- John Ruskin

Tämä viikon tiistaina meillä oli koulutus, mihin menemistä en odottanut innolla, täytyy myöntää. Tottakai tiedän, että koulutukset, oikein valitut koulutukset antavat minulle lisää työkaluja työhöni. Mutta silti koulutuksissa on jotain, mikä ei saa minua hyppimään innosta niihin mennessäni. Syitä voisin lähteä tässä ihmettelemään, mutta se ei ole syy miksi lähdin alunperin kirjoittamaan aiheesta. 

Koulutukseen meitä lähti neljä työntekijää Toimintakeskukselta ja mukana oli taas sellainen eliittiporukka, että sanomistahan siitä tulisi. Ja oikeassa olin. Koulutus alkoi oikeaoppisesti aamupalalla, josta päästyämme sain sellaisen naurukohtauksen, että vettä valui silmistä. Työkaverini katsoivat minua kuin hullua, mutta eivätkö he ymmärtäneet hauskuutta siitä, kuinka tyhmiä meidän oikein piti olla, kun emme saaneet roskapönttöä auki. Meidän puolustukseksi täytyy kuitenkin sanoa, ettei se ollut normaaliroskapönttö. 

Meidät jaettiin ryhmiin, missä kaksi meistä lähti eri työpajaan. Olinkin osannut odottaa sitä, sillä tälläisissä koulutuksissa yleensä haluuttiin erottaa samassa työpaikassa työskentelevät. Meidän työryhmämme jaettiin vielä neljään pienempään ryhmään ja näin erosin viimeisestäkin työkaveristani. Olin tiennyt sen hienoksi jutuksi alusta asti, mutta myöhemmin sain siihen varmistuksen kuullessani työkaverini ryhmän älämöivän kovaan ääneen ja työkaverini nauravan kovaäänisesti. 

Oma ryhmäni osoittautui tavaksi avartaa omaa näkökulmaani, sillä meidänn ryhmämme koostui monen eri alan asiantuntijoista. Olin erittäin mielenkiintoista kuulla heidän mielipiteitään ja juttujaan.

 Koulutuksessa käsittelimme aiheita, mistä kuvittelin, että minun on vaikea sanoa mitään. Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, ettei niin ollut. Ryhmämme toimi hyvin yhteen ja saimme tehtävänannon lisäksi juteltua muistakin asioista työhöömme liittyen. 

Kahden tunnin ahkeran työpaja työskentelyn jälkeen koitti odotettu ruoka-aika. Oli ilo huomata, että meidän neljän hengen Toimintakeskuksen työntekijöiden joukkomme ei ollut niin pelottava, etteikö meidän pöytäämme olisi tullut muitakin ihmisiä. En muista mistä keskustelimme ruokailun ohessa, mutta muistan, että meillä oli hauskaa. Lisää naurua minusta kirvoitti roskapöntön avaamisen yrittäminen uudelleen ja tällä kertaa joku meitä fiksumpi onnistuikin siinä. Kävi kuitenkin ilmi, että roskis oli rikki, eikä me oltukaan niin tyhmiä kuin olimme alussa luulleet. 

Ruuan jälkeen olisi tavanomaisesti kuulunut päiväunet, mutta armaat työtoverini eivät antaneet minun nukkua niitä, vaikka seuraavien työpajojen alkamiseen oli runsaasti aikaa. Ehkä se oli kuitenkin vain hyvä juttu, sillä ehdimme verkostoitua ja höpötellä jonninjoutavia sillä välin. Huomasin kuitenkin jotain huolestuttavaa ruokailun jälkeisenä aikana. Meillä oli koossa nuorison kanssa työskenteleviä ammattilaisia, mutta kukaan meistä ei tuntunut noteeraavan tyttöä, joka seisoi yksin erillään muista ja räpläsi puhelintaan kuulokkeet korvissa. Silloin minä päätin, että minä lyöttäytyisin hänen seuraansa, ettei hänen tarvitse olla enää yksin. 

"Surumme ja haavamme paranevat vain,

kun kosketamme niitä myötätuntoisesti."

- Buddha 

Kävikin hyvin, sillä pääsin kyseisen tytön kanssa samaan työryhmään seuraavassa työpajassa. Onnistuin saamaan häneen yhteyden, vaikka ensimmäisellä tehtäväpisteellä meidän ryhmämme ei ollut kovin puhelias tai tuottelias. Kuitenkin vain yhtä pistettä myöhemmin me naureskelimme hauskoille meemeille, joita hän näytti puhelimestaan ja kerroimme juttuja itsestämme. 

Kun kahvihetki koitti, me heitimme luontevasti läppää siitä, kuinka käytin paljon sokeria kahvissa, jota en yleensä juonut. "Jää limpparitkin toiseksi tälle kahville." Saimme työpisteillä tehtävämme valmiiksi ennätysajassa ja pääsimme lähtemään hetkeksi omille teillemme. Yhdessä tytön kanssa me jäimme istumaan yhdelle penkille ja naureskelimme toistemme mitä eriskummallisimmille sattumille. 

Lopulta siirryimme yhteenvetoon ja istuimme vierekkäin kuin yhteisestä sopimuksesta. Nauroimme ja supisimme hiljaa kuunnellessamme kouluttajan sepustusta. Silloin tiesin, että olin saanut hänestä ystävän. Hän kysyi ikääni ja oli ihmeissään siitä, että olin 24-vuotias. Hän oli minua 9 vuotta nuorempi, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Joidenkin kanssa juttu vaan luistaa, iästä huolimatta. Kun koulutuksen loputtua huikkasimme toisillemme heipat, tuntui kuin olisimme tunteneet pidempäänkin. 

Koulutuksen anti oli siis täysin erilainen kuin olin kuvitellut. En olisi edes vilkkaalla mielikuvituksellani osannut odottaa sellaista. Minä sain sieltä ystävän. Ja tiedän, että tästä lähtien minä ainakin tulen olemaan se, joka menee juttelemaan sille yksinään olevalle henkilölle. Koska tiedän, että sillä on suuri merkitys, vaikka lopputulos ei olisikaan vastaavanlainen. Sillä on suuri merkitys joka tapauksessa. Kenenkään ei pitäisi olla yksin, jokainen tarvitsee kontakteja ja ystäviä. Ihan jokainen meistä.  

"Yksikään laki tai määräys

ei ole niin mahtava

kuin ymmärrys."

- Platon

Tällä viikolla

"Torvia ei toitoteta,

kun elämässä tehdään tärkeitä päätöksiä.

Kohtaloa muokataan hiljaa."

- Agnes de Mille

Edellisessä blogijulkaisussa lupasin kertoa enemmän uudesta työparistani. Tämä oli ensimmäinen viikkomme yhdessä ja meillä oli todella hauskaa yhdessä. Täytyy sanoa, että hän tuli juuri oikeaan aikaan töihin, sillä hän helpottaa työtäni todella paljon. En stressaa asioita enää niin paljon, kun hän jakaa työtaakkani. Enää minun ei tarvitse olla niin monessa paikassa yhtä aikaa kuin ennen. Eikä minun tarvitse enää huolehtia kaikesta, sillä hän on huolehtimasta kaikesta kanssani. Se on jo paljon se. 

Odotan ensi viikkoa innolla ja toivon, että saamme selvyyttä asioihin, jotka eivät vielä ole ihan kristallinkirkkaita. Odotan ensi viikkoa myös siksi, että näen millä tavalla työskentelemme erikseen. Olen tämän viikon aikana nähnyt, miten työskentelemme yhdessä, mutta erikseen emme ole vielä työskennelleet. Joten minä todella haluan nähdä sen. Ensi viikko tuo tullessaan paljon. Meidän täytyy yhdessä Majakka-toiminnan kävijöiden kanssa pysähtyä miettimään, millaisen haluamme tehdä loppuvuodesta. 

"Urhea on se,

joka huomaa,

ettei ehkä voita,

ja silti yrittää,

vaikka tietää,

että saattaa hävitä."

- Tom Krause

Tämä viikko koostui suureksi osaksi ruuanlaitosta, meillä oli maanantaina aamiainen Kellarpellon seurakuntakodilla kello 9-11, se järjestetään joka toinen maanantai. Tiistaina oli aamupala puolestaan Toimintakeskuksella. Keskiviikkona olimme auttamassa tai häiritsemässä Pääskylahden seurakuntatalolla järjestettävällä lounaalla, kuten myös torstaina. Keskiviikkona me myös leivoimme Toimintakeskuksella järjestettävässä kokkiryhmässä marianne-kääretortun. Tämä viikko on siis ollut yhtä ruuanlaittoa. 

Tämä viikko on ollut kuitenkin myös paljon muuta. Me olemme oppineet paljon uusia asioita, keskustelleet paljon uusien ihmisten kanssa ja saaneet yhteyden sellaisiin ihmisiin, mihin meillä ei aikaisemmin sitä ole ollut. Olen siitä tavattoman tyytyväinen. 

"Jos kerää rohkeutta aloittaa,

saa rohkeuden menestyä."

- David Viscott

Pääskylahden kirkolla minua on sanottu heidän Iirikseksi melkeinpä alusta asti. En ole aikaisemmin ajatellut sitä sen enempää, mutta nyt kun olin Pääskylahdessa uuden työparini kanssa, tajusin, että ne miehet siellä ovat minun äijiäni, aivan kuten minä olen heidän Iiriksensä. Oli järkytys tajuta se, mutta miellyttävä sellainen. En osaa sanoa millaista siellä on ilman minua, kuten arvata saattaa, mutta kun minä olen siellä, huomaan nimeäni huudettavan ruokahuoneen toiselta puolen tai jopa toisesta huoneesta. Huomaan ihmisten melkeinpä jopa kilpailevan huomiostani, jota en valitettavasti voi keskittää kuin yhteen asiaan kerrallaan. Koetan olla heille kaikille tasapuolinen ja antaa sen mitä he tarvitsevat, kuuntelevan korvan, jolle puhua. Ystävällisiä sanoja, jotka auttavat eteenpäin. Hymyn, joka toivottavasti piristää heidän päiväänsä ja huomiota, jota he haluavat. Kannustan ja kehun heitä, nauran heidän kanssaan ja kun torstaina he poistuvat seurakunnan tiloista, minä odotan heidän tapaamistaan innolla seuraavalla viikolla.

He saavat minut tuntemaan itseni tärkeäksi, toivon todella, että pystyn tekemään samoin heille. Sillä sitä he todella ovat, tärkeitä.  Kaikki ovat.

"Parempi timantti,

jossa on särö,

kuin kivi ilman säröä."

- Kungfutse

 

Vilkas viikko

"Todellinen löytöretki 

ei ole uusien näkymien etsimistä, 

vaan katsomista uusin silmin."

-Marcel Proust

Tähän alkuun on pakko mainita, että Toimintakeskuksen tarjonta osaa yllättää kyllä aina. Sitä luulee tietävänsä jo, että tänne lahjoitetaan vaikka minkälaista tavaraa, mutta silti sitä ei koskaan osaa sisäistää kunnolla. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että täältä voi löytää mitä vaan, eikä koskaan kannata luovuttaa sen suhteen mitä haluaa löytää. Silti, kun löytää juuri sen mitä haluaa, ei voi kuin ihmetellä. Se on vaan niin uskomatonta! 

Otin tämän asian esille, koska tällä viikolla löysin dvd:n, jota olen halunnut itselleni jo pitkään. En kuitenkaan ollut tilannut sitä itselleni vielä, vaan ajattelin, ettei se ehkä olekaan niin tärkeä. Kuitenkin kun tällä viikolla satuin seikkailemaan myymälässä etsimässä jotakin, ajauduin vahingossa kirjaosastolle, jossa myös dvd:itä pidetään. Työkaverit olivat siellä järjestelemässä tuotteita ja rupesin auttamaan heitä. Kuulemma minusta ei mitään apua ollut, pikemminkin päinvastoin, mutten antanut sen häiritä itseäni. 

Asettelimme siinä elokuvia paremmin esille, kun huomasin myynnissä juuri kyseisen elokuvan. Jonka halusin, mutten ollut vielä edistynyt ostamaan sitä. Toimintakeskuksella dvd-elokuvat maksaa 50 senttiä ja nyt kun kaikki on puoleen hintaan, hinta on 25 senttiä, ei siis ihan älyttömiä hintoja. Olin tästä niin uskomattoman tyytyväinen, etten voinut uskoa onneani! Löysin järjestellessäni vielä muitakin elokuvia, jotka lähtivät mukaani, mutten voi tarpeeksi korostaa sitä, miten paljon mahtavia juttuja Toimintakeskukselta voi löytää! Nyt kaikki ostoksille ja löytöjä tekemään, kaikki tuotteet ovat edelleen puoleen hintaan, joten tästä tarjouksesta kannattaa nauttia ja ottaa kaikki irti! 

Nyt sitten muihin asioihin. Tällä viikolla on ollut kiireistä, kiireistä ja vieläkin kiireisempää. Mutta minulla on kuitenkin ollut aikaa hävitä Uno-pelissä kymmeniä kertoja, motkottaa kauppaostosten hinnasta, nauraa vedet silmissä koulutuksessa ja koettaa salakähmäisesti lisätä sämpylätaikinaan sokeria, leipurin vastusteluista huolimatta. Tämä viikko on ollut viikko, jolloin on todellakin saanut nauraa, ihan vedet silmissä, nahistella työkaverien kanssa ja seurata vierestä miten paljon kävijät ovat kehittyneet yhteisenä aikanamme. 

Paljon on ehtinyt tapahtua ja vielä enemmän tulee tapahtumaan. Tämän viikon jälkeen tuntuu, viimein siltä, että ehkä kaikki järjestyy. Ja vielä nopeammin kuin osasin kuvitellakaan. Enää minun ei tarvitse tehdä töitä yksin, vaan olen viimein saanut uuden työparin, josta voin kertoa teille lisää ensi kerralla. Tiedän, että me tulemme yhdessä sotkemaan, sekoilemaan ja sekoittamaan asioita vielä enemmän kuin minä yksin, mutta tästä on tulossa jotain loistavaa. Sanokaan minun sanoneen! 

Hyvää viikonloppua ja nauttikaahan luvatuista lämpimistä keleistä. Ja tulkaa Toimintakeskukselle ostoksille!  

"Mitään ei ole määrätty ennalta:

menneisyyden esteistä

voi tulla portteja,

jotka johtavat uuteen alkuun."

-Ralph Blum

Töissä taas

 

"On turha luulla,

että emme uskalla,

koska asiat ovat vaikeita.

Asiat ovat vaikeita,

koska emme uskalla."

- Seneca

Miulla oli lomalle paljon suunnitelmia. Voin kuitenkin ilokseni kertoa, etten saanut tehtyä niistä suurinta osaa. Iloitsen tästä siksi, että pystyin vihdoin ottamaan loman ihan lomailun kannalta, enkä tehnyt koko ajan jotain muuta. Sain siis levättyä ja nollattua ajatukseni töistä, jotta voin nyt aloittaa tämän syksyn aivan uudella energialla. Viisi viikkoa meni huikean nopeasti ja loman loppu tuntui haikealta. Vielä sunnuntai-iltana harmittelin sitä, miten nopeasti aika oikein menikään. 

Maanantaina töissä oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Töihin oli mukava palata. Aloitin työt Kellarpellon seurakuntakodilta, missä Majakka-toiminta järjestää aamupalan joka toinen maanantai. 5.8. oli siis ensimmäinen aamupala kesäloman jälkeen ja porukkaa oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olin siitä todella iloisesti yllättynyt.

Kellarpellosta siirryin sitten Toimintakeskukselle, missä tervehtiessä työkavereitani totesin, että olin kaivannut tätä. Vaikka lomailu on kivaa, niin pidän myös työstäni. Työkavereiden yleensä huonot jutut, kiireiset päivät ja myös ne rauhalliset hetket, jolloin ehtii suunnitella ja varautua tulevaan. Pidän siitä kaikesta. Maanantai oli kuitenkin maanantai ja olin pihalla kuin lumiukko kaikesta siitä, mitä minun pitäisi tehdä. 

Tiistaina en päässyt sen paremmin kiinni töihin, mutta tiesin, että ajan mittaan tilanne kyllä helpottuisi. Kaksi ensimmäistä päivää kuluivat yllättävän hitaasti, normaalisti kun töissä aika tuntuu lentävän.  Oli kuitenkin hienoa huomata, että minua oltiin kaivattu töissä ja työpanostani tarvittiin. 

Keskiviikkona totesin, että olin nyt niin perillä töistä kun se olisi minun kohdallani edes mahdollista. Täysin ajantasalle ja perille asioista pääseminen on minun kohdallani tuskin mahdollista.  Paljon asioita on vielä avoinna ja paljon tulee syksyn aikana muuttumaan, mutta ne on asioita, joihin en juuri nyt voi vaikuttaa, joten koetan olla murehtimatta niistä. Päivä kerrallaan ja hoidan asiat sitten kun ne tulevat ajankohtaisiksi. 

Ensi viikosta alkaen ryhmät alkavat pyöriä normaalisti ja odotan sitä innolla, enkä ole ainoa. 

Syksyn aikana tulee tapahtumaan suuria asioita, sillä koko Toimintakeskus muuttaa Schaumanintieltä Pohjolankadulle, SAMIedun tiloihin. Tätä odotetaan sekä innolla, että kauhulla, sillä näin ison yhdistyksen liikuttaminen paikasta toiseen ei ole helppoa. Pakkaaminen on aloitettu jo hyvissä ajoin ja uskon, että ennen kuin huomaammekaan on koittanut h-hetki, muutto. Muutosta tiedoitetaan varmasti vielä useaan otteeseen ja tällä hetkellä toimintamme Schaumanintiellä jatkuu vielä tavalliseen tapaansa. Muuttomyynti on alkanut ja kaikki tavarat ovat 50% alennuksessa. Tervetuloa ostoksille! Hymyillään kun tavataan!

"Rakastan valoa,

koska se näyttää minulle tien.

Silti kestän pimeää,

koska se näyttää minulle tähdet."

- Og Mandino