Ylpeyttä ja edistymistä

"Onnistumiset elämässä männöö sinne missä niitä jo ootellaannii."

"Elämä on just niin innostavvoo, kun mielessäs kuvittelet sen olovan."

Meillä oli tässä kuussa synttäreitä synttäreiden perään. Jopa kolmella meidän kävijöistä oli synttärit. Kun synttäreitä oli niin paljon, ajattelin, että tehdäänpä heille yhdessä kakku kokkiryhmässä. Tietysti kakun leipominen ei ole ihan mikään yksinkertainen homma, joka tehdään vaan muutamassa tunnissa.

Onneksi tähänkin löytyi ratkaisu. Kokkiryhmä on torstaisin, joten silloin suunnittelimme koristelevamme ja syövämme kakun. Keskiviikkona ei olisi mitään mahdollisuutta pitää ryhmää, joten me päätimme TouhuTiistain aikana tehdä kakun, paistaa sen ja jäähtyneenä sitten leikata ja kostuttaa.

Pienten vastoinkäymisten jälkeen saimme kakun tehtyä ja kostumaan torstaita varten. Torstai tuli nopeasti ja tällä kertaa ketään kävijöistä ei tarvinnut lähteä hakemaan tai soittaa olivatko he tulossa. He, jotka yleensä täytyy käydä hakemassa mukaan tai soittaa, olivat paikalla jo kymmenen minuuttia ennen kuin ryhmä alkaa.

Kerma vatkattiin yhdessä ja kakkua oli koristelemassa kaikki. Siihen tuli erittäin runsaan kerman lisäksi myös kinuskia ja vadelmia. Kakku oli erittäin herkullisen näköinen ja makuinen. Lauloimme synttärisankareille onnittelulaulun, jonka jälkeen keskustelimme vähän ikävämmistä aiheista, kuten kokkiryhmän tiskivuoroista.

Ensimmäiseksi tiskivuoron ottajaksi ilmoittautui henkilö, jonka olisin viimeiseksi kuvitellut niin tekevän. Hän tiskasi valittamatta kaikki tiskit ja kerroin olevani hänestä ylpeä. Ja minä olikin, todella ylpeä. Nyt kun hän on tiskivuoronsa hoitanut, hänen ei tarvitse tiskata neljään tai viiteen kertaan.

Kakun syönnin jälkeen kävijät kirjoittivat omia kuulumisiaan MajakanVartija -blogiin, joka siis löytyy osoitteesta majakan-vartija.blogspot.fi. Jos lukuintoa jää, sitä kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa.

Oli hienoa huomata, miten paljon helpommin kirjoittaminen lähti tällä kertaa. Kirjoittamisen ensikertalaiset eivät oikein tienneet mitä sanoa, mutta pienellä avustuksella hekin saivat jotain kirjoitettua. MajakanVartija -blogista tulee vielä huikea juttu, kun kerralla näkyy näin selkeää edistystä.

Naurukohtauksia

"Ota ilosta keakki irti 

ja pistä se puoliks jonnii kanssa." 

"Kettään ee oo vielä palakittu 

ja ylennetty kielteisen asenteen johosta." 

"Et voe opettoo mittään

mikä vetäs vertoja hyvälle esmerkille."  

Majakka-toiminnasta on tullut toisen ohjaajan saavuttua hieman erilainen kuin ennen. Mielestäni se on muuttunut parempaan suuntaan. Henkilökohtaisesti pidän hirveästi siitä, miten nainen ja mies -kombinaatio muuttaa kävijöiden käytöstä rennompaan suuntaan. Ja meidän toimintaamme saumattomammaksi.

En tiedä onko se vain omaa kuvitelmaani, mutta ryhmistämme on joka tapauksessa tullut huomattavasti rennompia ja rempseämpiä. Leevi on oikea huumoriveikko, kuka saa jokaisen tuntemaan itsensä ryhmässä tärkeäksi. Lempinimien keksiminen ja jonkun oman jutun keksiminen jokaiselle on selkeästi luonut muutosta kävijöissä. 

Olen kertonut aikaisemminkin miten hauskaa minulla on aina töissä, edellisen parini kanssa naurettiin silmät vettä valuen vähintään joka viikko. Nyt pystyn ilokseni pistämään vielä paremmaksi. Nykyään nimittäin nauran valehtelematta joka päivä vedet silmissä. En käsitä miten parini tekee sen, mutta hän vaan aina saa minut nauramaan. 

Tällä viikolla sain ensimmäistä kertaa ilokseni huomata, että iloittelumme alkanut viimeinkin vaikuttaa myös kävijöihin. Katsoessamme leffaa eräs kävijöistämme purskahti niin sydäntä lämmittävään, täysin holtittomaan nauruun, että vettä tuli silmistä, enkä voinut olla nauramatta hänen kanssaan. Minun liittyttyäni nauruun myös toinen kävijöistämme kävi nauramaan, enkä olisi voinut olla tuntematta enempää ylpeyttä onnistuneesta työstämme. 

Meidän hieman ujot ja vaivaantuneet kävijät nauroivat sydämensä kyllyydestä jollekin, mitä varmaan kukaan meistä ei osaa enää selittää. Se oli niin hieno hetki, että tiedän muistavani sen vielä pitkään. Leffan jälkeen hän kertoi, ettei hänellä ollut ollut niin hauskaa pitkään aikaan.

Tätä toivon ehdottomasti lisää, toivon että huomatessaan minun nauravan jollekin Leevin kummallisille jutuille, he voisivat itsekin päästää irti ja irrotella itsekin. Nauraa ja iloita ihan vaikka mistä vain. Oli hienoa myös huomata, miten nauru tarttuu ja miten iloa saa jaettua muillekin vain itsekin nauramalla. 

Toivon, että meidän sähläämisemme nähdään niin, että ihmisiähän mekin vain ollaan ja meille pystyy puhumaan mistä vaan ja meille voi nauraa tai meidän kanssamme voi iloita. Toki tietysti toivon myös, että he kokevat luottavansa meihin niin paljon, että voivat kertoa meille myös murheensa. Sillä meihin todella voi, meihin voi luottaa ja me todella teemme parhaamme auttaaksemme heitä. 

Torstaina tulimme molemmat pyörällä töihin. Liikuimme päivän toiseen tärkeään tapaamisemme pyöräillen ja torstain yhteistyökumppanin luokse siirryimme myös pyörällä. Poistuessamme Pääskylahden seurakuntakeskukselta en ollut varma mikä Leevin jutuista sai minut taas nauramaan, mutta lopulta nauroin taas niin, että vettä valui silmistä. Leevi katsoi ajamistani ja kehotti minua keskittämään hapen käyttöni mielummin niin, että ilma pääsisi aivoihini, eikä niin, että nauraminen veisi sen kaiken. 

Pääsimme kuitenkin ongelmitta takaisin Toimarille, sisälle mennessäni pyyhin kyyneleitä silmistäni ja Leevi sanoi erittäin asiallisella äänellä, että kirjastossa minun pitäisi sitten yrittää käyttäytyä, tälläisiä naurukohtauksia siellä ei sitten sallittaisi. Hänen vakava ja käskevä, isämäinen äänensä sai minut rempeämään uudestaan, mihin kaikeen joutuisinkaan hänen kanssaan. Käsittämätöntä, en tiedä pitäisikö minun olla huolissani vai kauhuissani.

Voitte kuitenkin olla huoletta, nyt kun meidän huipputiimimme saa pyöräytettyä Majakka-toiminnan ryhmät kunnolla käyntiin uskon, että tuloksia tulee muissakin ryhmissä kuin vain Toimarilla kokoontuvissa. 

Hiljaa hyvä tulee.

Nopeasti täyttyvä kalenteri

"Kiireessä on se huono puolj, että se viep sulta kaekista eniten aekoo."

Ensimmäisenä työpäivänä ajattelin, että meidän täytyy suunnitella vielä vaikka mitä uusia juttuja Majakka-toiminnalle. Kalenteri näytti suhteellisen tyhjältä, ottamatta huomioon ryhmiä joiden oli tarkoitus jatkua syksylle. 

Ensimmäisen toimihenkilöpalaverin pidettyämme kalenteri oli huomattavasti täydempi. On Pop Uppeja, koulutuksia, palavereja, matkoja ja ties sun vaikka mitä muuta. On päiviä jolloin meidän molempien täytyy olla eri paikoissa. On kiva työskennellä yhdessä, mutta tunnen itseni niin tehokkaaksi kun teemme töitä eri paikoissa. 

Mahdollisten tulevien yhteistyökumppaneidemme kanssa palaveraamme vielä yhteisten toimintojen kehittämisen puitteissa. Tämän jälkeen uskon kalenterimme näyttävän juuri siltä miltä pitääkin. Ei kovinkaan montaa tylsää hetkeä, hetkeä jolloin ei tietäisi mitä tehdä. Aikaa suunnitteluun täytyy kuitenkin olla, ja sen katsomiseen, mitä kumpikin tekee ja milloinkin. 

Kaiken tämän lisäksi sain eilen sähköpostin uudesta koulupaikasta, polkuopinnoista, jotka kestävät vuoden ja jotka mahdollistavat hakemiseni sitten kouluun uudestaan yhteishaun aikaan. Lähipäiviä ei ole kuin kolme kuukaudessa ja ne ovat maanantaista keskiviikkoon. Mutta niissä on pakko olla paikalla, ja kun kalenterini on jo täytetty, tekee muutaman lähipäivän istuttaminen siihen erityisen vaikealta.

Onneksi vain muutaman lähipäivän kanssa on ongelmia ja suurin osa sopii kalenteriin vaivattomasti. Tuntuu kuitenkin yllättävän raskaalta, että jokaisella lähipäivällä läsnäolo on pakollinen. Haluan palavasti aloittaa opiskelut ja kehittää taitojani työelämässä. Mutta yöpyminen kaupungissa missä minulla ei ole yhtään tuttua tai kaveria, ei ole ilmaista. Yhtäkkiä kustannukset voivat nousta isoiksi summiksi.  

Ehkä ylireagoin, mutta tämä on minulle uusi asia ja saanut minut huolestumaan, olenhan tunnettu stressaaja ja tottunut siihen, ettei mikään ole niin helppoa kuin olettaa. 

Onneksi en ole kuitenkaan yksin, vaan Leevi voi rauhoitella hätäilyäni ja tiedän muidenkin työkavereiden olevan tukenani. Mutta menisihän kaikki liian helpoksi, jos mistään ei pitäisi stressata tai olla huolissaan. Ehkä minun olisi kuitenkin aika lakata huolehtimasta kaikesta ja antaa asioiden mennä omalla painollaan...

 "Et kaete vuan anna perrään sen tähen, 

että tehtävä tunnustaa vaekeelle? 

Timantittii syntyy paeneessa."

... just joo, ihankun koskaan pystyisin siihen. Olen mietiskellyt tätä aikaisemminkin tässä blogissa, eikä sillä ole ollut mitään vaikutusta. Tämän vuodatuksen jälkeen yritän palata siihen fiilikseen, mikä minulla oli vielä eilen, eikä tarvinnut huolehtia melkein mistään. Onneksi on työkavereita ja Leevi, jonka ihmeelliset tempaukset saavat minut nauramaan. Onneksi on kohta taas maanantai. 

"Koetappa olla äkänen naaraessas. 

Voep olla vaekeeta..!"

Suuria suunnnitelmia ja kävijöiden kuulumisia

"Tietpä mitä tahhaasa,

niin se on älykkyyven merkki,

jos sulla on lystiä sitä tehessäs."

MajakanValo -blogi on saanut paljon enemmän lukijoita kun olisin koskaan osannut kuvitellakaan. Tästä innostuneena ja hieman oma lehmä ojassakin, heitin suunnitellessamme seuraavaa SoMe kertaa, että kävijämmehän voisivat myös alkaa kirjoittaa omaa blogiaan. Leevi innostui tästä ja päädyimmekin kysymään kävijöiltämme, että olisivatko he halukkaita bloggaajia.

Heiltä myöntävä vastaus sai meidät innostumaan entisestään ja vaikka näkemyksemme olivat täysin erilaiset. Leevi ehdotti, että Majakka-toiminnan kävijät voisivat alkaa kirjoittamaan blogia, joka on rinnastettu MajakanValo -blogiin. Esimerkiksi MajakanVartija -nimistä.

Siinä he pystyisivät kirjoittamaan siitä, mitä kaikkea me ryhmissä aina säädetäänkään ja millaista on käydä niissä. Itsehän sitten innostuin tästä vielä enemmän kun omasta ajatuksestani luoda heille omat blogit. Jokainen ryhmämme kävijä saa halutessaan kirjoittaa oman osionsa, oman mielipiteensä ja ajatuksensa.

Meidän odotuksemme ja toiveemme ovat isot ja uskomme molemmat vahvasti, että tästä voi tulla vielä vaikka mitä.
 Tämä on loistava juttu, ja meidän alussa kenties hieman kangertelevista kirjoittajistamme voi tulla vielä jossain vaiheessa ties minkälaisia kirjoitustaitureita ja sanaseppoja.

Tästä on hienoa olla innoissaan ja tässä ovatkin ensimmäiset kuulumiset kävijöiltämme. Pysytelkäähän kuulolla niin piakkoin selviää enemmän tästä loistosuunnitelmastamme.

~

Terve, ihan hyvin menee. Töitä on tullut tehtyä viikoittain. Oli kivaa käydä kirjastossa ja kesäloma meni kivasti. 😊 Tuli lenkkeiltyä, pyöräiltyä ja kävin Olavin päivilläkin. 

Oon tosi hyvä ruuanlaitossa, tein kotitekoisia lihapullia, laitoin kananmunaa ja ranskalaista sipulikeittoa jauhelihataikinaan. Ihan kivalta tuntuu kirjoittaa blogiin.

~ SPF

Odotan kirjastokäyntejä, retkiä, ruuanlaittoa ja pelejä. Olen tykännyt käydä kerhoissa. On katsottu kerhossa Uuno-leffaa. Peli kerhossa on pelailtu erilaisia pelejä. Huomenna tehdään kokki kerhossa kebabkiusausta ja ehkä salaattia. Tykkään käydä peli kerhossa, leffa kerhossa, kokki kerhossa ja hyvinvointi kerhossa. 

Sen takia tykkään käydä kerhoissa kun oppii paljon uusia asioita. ootan semmoista, että minulle luodaan oma blogi posti. 

Meidän vastaanottopisteeseen on nyt laitettu portit (Toimintakeskukselle). 

Minäkin kävin sunnuntai-iltapäivällä Pyhän Olavin juhlissa ja kävin Lipalla. Otin Lipalta jäätelön stösseleillä. Pyhän Olavin juhlissa katsoin karaoke esityksenkin. 

Minulla on vielä ensi viikko lomaa. Minulla on mennyt kesäloma hyvin, olen käynyt lettubaarissa ja kalastajankojulla kaksi kertaa. Kalastajankojulla olin muikut muussin kanssa. Hyvää oli. Minäkin tykkään ruuanlaitosta ja siivoamisesta. 

 Se on hyvä asia, kun saatiin SER:in vastaanottopisteeseen aita ja lukollinen portti.

On kiva päästä kertomaan kuulumisia ja toiveita.

~Repa

Alkukankeutta

Viime viikko oli lievästi sanottuna jähmeä. Töihin palatessa pää oli ihan jumissa ja oli vaikea saada toiminta pyörähtämään taas käyntiin. Eikä vasta aloittanut työpari helpottanut tilannetta. Voihan olla, että jähmeää on toiminta edelleen, mutta kunhan saadaan kaikki taas pyörimään normaalisti, tiedän että molemmat meistä tulevat liikkumaan hyvinkin rivakasti.

Myös blogin kirjottamisessa on havaittavissa ennen kuulumatonta alkukankeutta. On hieman vaikeaa kirjoittaa töistä, mitä on tehnyt vain seitsemisen päivää. Mutta tämä rullaa paremmin jo ensi viikolla, ainakin toivon niin.


Mietiskelin aikaisemmin millainen työntekijä nykyinen parini on. Muutaman yhteisen päivän perusteella voisin sanoa, että parini on todella hyvä ihmisten kanssa. Hän ei ujostele tullessaan tilanteeseen, missä ihmiset ovat minulle tuttuja, vaan on täysillä mukana alusta asti.

Hän on myös valitettavan hyvä korttipeleissä ja vielä onnekaskin, tai sitten äärimmäisen taitava huijari. Peijakas sentään!

Pelkäsin ettemme tulisi toimeen, mutta huomaan nauravani töissä entistä enemmän. Työparillani ei tunnu olevan aivan yhtä hauskaa, mutta toisaalta en usko että kukaan nauraa töissä yhtä paljon kuin minä. En toki väitä, että kaikki olisi aina hauskaa ja kivaa, mutta osaan nauttia niistä hetkistä kun on.

 Olemme ottaneet yhteyttä useisiin Pop Up -paikkoihin, joten syksyn ja talven aikana meitä tullaan totisesti näkemään vaikka missä. Myös muutamiin mahdollisiin yhteistyötahoihin ollaan laitettua viestiä ja on oikein kutkuttavaa odotella ja katsoa miten hommat etenevät.

On ihanaa, ettei kaikkea tarvitse enää tehdä yksin. Se on myös yllättävän haastavaa aika ajoin. Olen kuitenkin erittäin iloinen siitä, että voin taas jakaa jonkun kanssa kokemuksia päivästä joka on itse ollut paikalla myös.

Me olemme jossain määrin yllättävän samanlaisia, se toivottavasti tulee helpottamaan meidän työskentelyämme yhdessä. Meissä on kuitenkin enemmän eroavaisuuksia, joka puolestaan tuo Majakka-toimintaan monipuolisuutta.

Pakko vielä tähän loppuun mainita, että viikot kuluvat aivan yhtä nopeasti kuin ennen kesälomaakin, sillä tässä viikossa oli kolme maanantaita, yksi joku viikonpäivä ja onneksi on taas perjantai.

"Maanantaiaamun epätoivo iski." - Iiris
"Nyt on kyllä tiistai" - Leevi

***

"Nyt on tyypillinen maanantai päivä..." - Iiris
" Ottaen huomioon, että on keskiviikko." - Leevi 

P.S. Oli muuten hitsinmoinen siivoominen niissä rojuissa mitä työkaverit oli loman aikana kantanut miun huoneeseen. Niiden roudaamiseen takaisin myymälään olisi tarvittu ostoskärri. Ihme tyyppejä, kun sotkee toisten työhuoneita tolla tavalla... ;)
  

Töihin paluu

"Kyllä täällä tarkenee!"

Lomani ei ollut sellainen kun olin odottanut. Mutta sitähän mitä oikeastaan odotinkin, odottamatonta. Se tuntuu kuuluvan minun tapoihini. Koko lomani suunnan muutti niinkin iso muutos elämässäni kuin oman talon ostaminen. Sitä remontoimme koko loman ja se se vasta oli rankkaa hommaa, varsinkin tälläisillä helteillä.

Olin myös poissa maanantain ja tiistain, mitkä alunperin olin suunnitellut olevani töissä. Näin sain muutaman lisäpäivän remontoinnille ja muutolle. Muutin uuteen talooni heinäkuun viimeinen päivä ja heti ensimmäisen yön siellä yövyttyäni menin takaisin töihin.

Töihin oli hienoa palata ja olin siitä innoissani. Oli mukavaa nähdä työkavereita ja vaihdella kuulumisia kesästä. Kuten olin odottanutkin työhuoneessa minua odotti kaaos. Löysin tuoliltani remonttimiehen, vaatenaulakkooni oli ripustettu alien ja pöydälläni oli jos jonkinlaista törkyä. Oli remonttikirjoja ja -tarvikkeita, oli säästöpossu remonttirahastolleni, jossa oli muovikolikoita ja pennejä, mikä pettymys. Eikä roina valitettavasti siihen loppunut vaan siellä oli kirahvityyny, kruunupeili, pingviini, johon sai laitettua cd-levyjä, rotta joka kurkisti korurasiasta jnejne.

Uusi työparini aloitti myös ensimmäinen päivä tätä kuuta. Etsimme hänelle myymälästämme työpöydän, kävimme ostamassa työtuolin, kävimme paistamassa makkaroita Pirteillä ja olimme tukahtua kuumaan työhuoneeseemme. Toinen päivä oli hieman helpompi, sillä eräs työkaverimme oli muistuttanut meitä, että yhden lomalla olevan työkaverin huoneessa on tuuletin, jonka sitten kävimme surutta kantamassa meidän huoneeseemme. Me myös suunnittelimme tulevaa syksyä, niin että meillä on suunnitelma joka esittää toiminnanjohtajallemme kun hän palaa kesälomalta ensi viikolla.

Tänään, perjantaina olen iloinen siitä että ensimmäinen viikkoni oli lyhyt. Onneksi on perjantai, pidän tänään tavalliseen tapaani etäpäivän, kirjoitan blogin ja menen sitten Erkkeriin leipomaan. Kiva nähdä pitkästä aikaa heitäkin. Maltan tuskin odottaa.

Uusi parini Leevi sanoi voivansa myös kirjoittaa muutamia sanoja blogiin joskus, joten kannattaa pysytellä tarkkana.

Olen kenties maininnut tästä useamminkin, mutta syksyn suunnitelmat vaikuttavat hyviltä ja maltan tuskin odottaa, että pääsemme kunnolla vauhtiin.

Loppukevennykseksi tässä kuva komeasta remonttimiehestäni.