torstai 16. elokuuta 2018

Nopeasti täyttyvä kalenteri



"Kiireessä on se huono puolj, että se viep sulta kaekista eniten aekoo."

Ensimmäisenä työpäivänä ajattelin, että meidän täytyy suunnitella vielä vaikka mitä uusia juttuja Majakka-toiminnalle. Kalenteri näytti suhteellisen tyhjältä, ottamatta huomioon ryhmiä joiden oli tarkoitus jatkua syksylle. 

Ensimmäisen toimihenkilöpalaverin pidettyämme kalenteri oli huomattavasti täydempi. On Pop Uppeja, koulutuksia, palavereja, matkoja ja ties sun vaikka mitä muuta. On päiviä jolloin meidän molempien täytyy olla eri paikoissa. On kiva työskennellä yhdessä, mutta tunnen itseni niin tehokkaaksi kun teemme töitä eri paikoissa. 

Mahdollisten tulevien yhteistyökumppaneidemme kanssa palaveraamme vielä yhteisten toimintojen kehittämisen puitteissa. Tämän jälkeen uskon kalenterimme näyttävän juuri siltä miltä pitääkin. Ei kovinkaan montaa tylsää hetkeä, hetkeä jolloin ei tietäisi mitä tehdä. Aikaa suunnitteluun täytyy kuitenkin olla, ja sen katsomiseen, mitä kumpikin tekee ja milloinkin. 

Kaiken tämän lisäksi sain eilen sähköpostin uudesta koulupaikasta, polkuopinnoista, jotka kestävät vuoden ja jotka mahdollistavat hakemiseni sitten kouluun uudestaan yhteishaun aikaan. Lähipäiviä ei ole kuin kolme kuukaudessa ja ne ovat maanantaista keskiviikkoon. Mutta niissä on pakko olla paikalla, ja kun kalenterini on jo täytetty, tekee muutaman lähipäivän istuttaminen siihen erityisen vaikealta.

Onneksi vain muutaman lähipäivän kanssa on ongelmia ja suurin osa sopii kalenteriin vaivattomasti. Tuntuu kuitenkin yllättävän raskaalta, että jokaisella lähipäivällä läsnäolo on pakollinen. Haluan palavasti aloittaa opiskelut ja kehittää taitojani työelämässä. Mutta yöpyminen kaupungissa missä minulla ei ole yhtään tuttua tai kaveria, ei ole ilmaista. Yhtäkkiä kustannukset voivat nousta isoiksi summiksi.  

Ehkä ylireagoin, mutta tämä on minulle uusi asia ja saanut minut huolestumaan, olenhan tunnettu stressaaja ja tottunut siihen, ettei mikään ole niin helppoa kuin olettaa. 

Onneksi en ole kuitenkaan yksin, vaan Leevi voi rauhoitella hätäilyäni ja tiedän muidenkin työkavereiden olevan tukenani. Mutta menisihän kaikki liian helpoksi, jos mistään ei pitäisi stressata tai olla huolissaan. Ehkä minun olisi kuitenkin aika lakata huolehtimasta kaikesta ja antaa asioiden mennä omalla painollaan...

 "Et kaete vuan anna perrään sen tähen, 
että tehtävä tunnustaa vaekeelle? 
Timantittii syntyy paeneessa."

... just joo, ihankun koskaan pystyisin siihen. Olen mietiskellyt tätä aikaisemminkin tässä blogissa, eikä sillä ole ollut mitään vaikutusta. Tämän vuodatuksen jälkeen yritän palata siihen fiilikseen, mikä minulla oli vielä eilen, eikä tarvinnut huolehtia melkein mistään. Onneksi on työkavereita ja Leevi, jonka ihmeelliset tempaukset saavat minut nauramaan. Onneksi on kohta taas maanantai. 

"Koetappa olla äkänen naaraessas. 
Voep olla vaekeeta..!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti