Naurukohtauksia

"Ota ilosta keakki irti 

ja pistä se puoliks jonnii kanssa." 

"Kettään ee oo vielä palakittu 

ja ylennetty kielteisen asenteen johosta." 

"Et voe opettoo mittään

mikä vetäs vertoja hyvälle esmerkille."  

Majakka-toiminnasta on tullut toisen ohjaajan saavuttua hieman erilainen kuin ennen. Mielestäni se on muuttunut parempaan suuntaan. Henkilökohtaisesti pidän hirveästi siitä, miten nainen ja mies -kombinaatio muuttaa kävijöiden käytöstä rennompaan suuntaan. Ja meidän toimintaamme saumattomammaksi.

En tiedä onko se vain omaa kuvitelmaani, mutta ryhmistämme on joka tapauksessa tullut huomattavasti rennompia ja rempseämpiä. Leevi on oikea huumoriveikko, kuka saa jokaisen tuntemaan itsensä ryhmässä tärkeäksi. Lempinimien keksiminen ja jonkun oman jutun keksiminen jokaiselle on selkeästi luonut muutosta kävijöissä. 

Olen kertonut aikaisemminkin miten hauskaa minulla on aina töissä, edellisen parini kanssa naurettiin silmät vettä valuen vähintään joka viikko. Nyt pystyn ilokseni pistämään vielä paremmaksi. Nykyään nimittäin nauran valehtelematta joka päivä vedet silmissä. En käsitä miten parini tekee sen, mutta hän vaan aina saa minut nauramaan. 

Tällä viikolla sain ensimmäistä kertaa ilokseni huomata, että iloittelumme alkanut viimeinkin vaikuttaa myös kävijöihin. Katsoessamme leffaa eräs kävijöistämme purskahti niin sydäntä lämmittävään, täysin holtittomaan nauruun, että vettä tuli silmistä, enkä voinut olla nauramatta hänen kanssaan. Minun liittyttyäni nauruun myös toinen kävijöistämme kävi nauramaan, enkä olisi voinut olla tuntematta enempää ylpeyttä onnistuneesta työstämme. 

Meidän hieman ujot ja vaivaantuneet kävijät nauroivat sydämensä kyllyydestä jollekin, mitä varmaan kukaan meistä ei osaa enää selittää. Se oli niin hieno hetki, että tiedän muistavani sen vielä pitkään. Leffan jälkeen hän kertoi, ettei hänellä ollut ollut niin hauskaa pitkään aikaan.

Tätä toivon ehdottomasti lisää, toivon että huomatessaan minun nauravan jollekin Leevin kummallisille jutuille, he voisivat itsekin päästää irti ja irrotella itsekin. Nauraa ja iloita ihan vaikka mistä vain. Oli hienoa myös huomata, miten nauru tarttuu ja miten iloa saa jaettua muillekin vain itsekin nauramalla. 

Toivon, että meidän sähläämisemme nähdään niin, että ihmisiähän mekin vain ollaan ja meille pystyy puhumaan mistä vaan ja meille voi nauraa tai meidän kanssamme voi iloita. Toki tietysti toivon myös, että he kokevat luottavansa meihin niin paljon, että voivat kertoa meille myös murheensa. Sillä meihin todella voi, meihin voi luottaa ja me todella teemme parhaamme auttaaksemme heitä. 

Torstaina tulimme molemmat pyörällä töihin. Liikuimme päivän toiseen tärkeään tapaamisemme pyöräillen ja torstain yhteistyökumppanin luokse siirryimme myös pyörällä. Poistuessamme Pääskylahden seurakuntakeskukselta en ollut varma mikä Leevin jutuista sai minut taas nauramaan, mutta lopulta nauroin taas niin, että vettä valui silmistä. Leevi katsoi ajamistani ja kehotti minua keskittämään hapen käyttöni mielummin niin, että ilma pääsisi aivoihini, eikä niin, että nauraminen veisi sen kaiken. 

Pääsimme kuitenkin ongelmitta takaisin Toimarille, sisälle mennessäni pyyhin kyyneleitä silmistäni ja Leevi sanoi erittäin asiallisella äänellä, että kirjastossa minun pitäisi sitten yrittää käyttäytyä, tälläisiä naurukohtauksia siellä ei sitten sallittaisi. Hänen vakava ja käskevä, isämäinen äänensä sai minut rempeämään uudestaan, mihin kaikeen joutuisinkaan hänen kanssaan. Käsittämätöntä, en tiedä pitäisikö minun olla huolissani vai kauhuissani.

Voitte kuitenkin olla huoletta, nyt kun meidän huipputiimimme saa pyöräytettyä Majakka-toiminnan ryhmät kunnolla käyntiin uskon, että tuloksia tulee muissakin ryhmissä kuin vain Toimarilla kokoontuvissa. 

Hiljaa hyvä tulee.