Hiljainen viikko

"Virvon varvon vitsasella,

tuoreeks, terveeks,

tulevaks vuodeks,

sulle vitsa, mulle palkka. "

"Virvon varvon vitsasella,

paukuttelen pajusella,

hauvuttelen hartioita,

pehmitän perälihoja,

toivottelen terveyttä,

viisautta, vaurautta,

sulaa sopua, rakkautta,

viisi tyttöä, kuusi poikaa,

vieläkö pittää, 

vai joko riittää? 

Annat Sie palkan?"

Tällä viikolla vietettiin Hiljaista viikkoa. Nimitys ei ollut minulle tuttu, joten aina sitä oppii jotain uutta. Opin muitakin uusia asioita tästä viikosta ja jaan ne nyt teidän kanssanne.

Tätä viikkoa siis kutsutaan Hiljaiseksi viikoksi, perinteen mukaan hiljaisella viikolla on tarkoitus hiljentua ja valmistautua Pääsiäisen viettoon. Hiljaisella viikolla myös muistellaan Jeesuksen kärsimystä.

Hiljainen viikko alkaa palmusunnuntaista, joka kenties tunnetaan paremmin virpomissunnuntaina, ainakin nuoremman ikäpolven kohdalla. Nimitys tulee Raamatun kertomuksesta, jossa Jeesus ratsasti Jerusalemiin. Tiellä laskettiin palmunlehtiä ja vaatteita.

Maanantaita kutsutaan malkamaanantaiksi. Aiheena on kärsivä Kristus. Syytöntä syytetään kuten Raamatussa: nähdä rikka toisen silmässä, muttei malkaa omassa. Jeesusta myös puhuteltiin pisteliäästi eli malkattiin.

Tikkutiistaina vuoltiin sytykkeitä. Tuona päivänä vuollut sytykkeet olivat erityisen hyvällä onnella varustettuja.
Kellokeskiviikona kellot laitettiin karjan kaulaan.

Kiirastorstaina kirkoissa vietetään messua ja muistellaan ehtoollisen asettamista. Päivään liittyy myös puhdistaminen, sillä tuona päivänä Jeesus myös pesi opetuslastensa jalat. Kiirastorstai on ripittäytymisen päivä. Kansankertomuksissa kiira oli pihapiirisissä vaikuttava paha olento, joka karkoitettiin pois. Karkotus onnistui kiertämällä talo ja pellot kelkassa kolisevan romun ja savuavan terva-astian kanssa. - Tämä näkyy vieläkin perinteenä polttaa pääsiäiskokkoja. Pohjanmaalla nämä roihuavat kylläkin hiljaisen viikon lauantaina. 

Pitkäperjantaina muistellaan Golgatan tapahtumia ristiinnaulitsemisesta Jeesuksen kuolemaan. (Myös hyvä perjantai, suuri perjantai.)
Pitkäperjantaina oli aikanaan käytäntö, ettei kotoa saanut poistua. Tästä johtuen päivä on voinut tuntua pitkältä varsinkin lasten mielestä. Pitkä- etuliite on myös kuvannut päivän surumielistä luonnetta, sillä silloin muistellaan Jeesuksen kärsimyksiä.

Lauantaita kutsutaan pääsiäislauantaiksi, lankalauantaiksi tai hiljaiseksi lauantaiksi. Silloin pestiin ja värjättiin talven aikana kehrätyt langat. Lauantaina Pohjanmaalla on ollut tapana polttaa rovioita, pääsiäiskokkoja, joiden on alunperin kansanuskon mukaan ajateltu karkoittavan pahoja henkiä.

Sunnuntai ja maanantai ovat pääsiäispäiviä. Sukkasunnuntai voi tarkoittaa sitä, että ollaan hiljaa, sukkasillaan. Tai pääsiäissunnuntain riehakasta ilonpitoa, jolloin sukatkin lentää pois.

Koko hiljaista viikkoa säätelivät monet uskomukset ja tavat. Silloin ei esimerkiksi saa rymytä tai tehdä liian raskaita töitä. Laskiaisesta alkanut paaston aika huipentuu hiljaiseen viikkoon. Uskottiin myös, että pääsiäisviikolla tehdyt taiat vaikuttivat paremmin kuin muina aikoina tehdyt. Myös pääsiäisen jälkeinen viikko oli syytä elää ihmisiksi. Siivous ja kehräys oli rajoitettua ja riitely kiellettyä.
Pääsiäinen on johdos verbistä päästä. Pääsiäinen on merkinnyt paaston ajan päättymistä eli paastosta pääsemistä.

Ajetaan pahat noidat pois, tanssitaan niin että sukat lentää jaloista ja eletään ihmisiksi. Siivotaan rajoitetusti ;) eikä riidellä. Ehkä tehdään myös jokunen taikakin. 

Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille! 

Kummiluokka ruokailu Uskudar Kebabissa

”Ilman ystävää koulussa olisi aika tylsää”

”Koulussa tarvitaan hyvää ystävää.

Muuten koulussa on raskasta,

koska siellä on niin paljon lapsia.”

”Koulussa tarvitaan ystävää,

koska siellä pitää tapella niin monen kanssa.”

Kaiken tämän hälinän keskellä unohdin tyystin kirjoittaa viimeisimmästä kummiluokka tempauksesta, jonka Majakka-toiminta järjesti. 

Olenko maininnut, että kävin kummiluokassa eräs perjantaiaamu ja pidin siellä yllätysarvonnan, jonka palkintona oli Kåkenin reppu? Tämän spontaanin arvonnan kuvittelin oppilaista olevan kiva piristys päivään ja aloitus viikonlopulle. Palkinto ainakin osui oikeaan ja sillä olisi ollut enemmänkin ottajia. 

Tällä samalla käynnillä me äänestettiin paikkaa missä ruokailtaisiin. Vaihtoehdoiksi oppilaat olivat nimenneet Kotipizzan, Caperon, Hesburgerin ja Uskudar Kebabin. Kotipizza sai sillä hetkellä eniten ääniä, mutta poissaolijoidenkin äänet otettiin huomioon ja lopulta äänestyksen voitti Uskudar Kebab. 

Meidän oli tarkoitus lähteä syömään ystävänpäivä viikolla, mutta se tuli niin nopeasti, ettemme ehtineet suunnitella sitä kunnolla. Sovimme siis ruokailun sitä seuraavalle viikolle. Juuri ennen hiihtolomaa. Menimme Uskuun syömään perjantaina, ja sieltä suoraan oppilaat pääsivät hiihtoloman viettoon. Varsin mukava laskeutuminen lomalle.

Täytyy myöntää, että epäilin sitä, miten Usku järjestäisi meidän ruokailumme. Heidän tilansa kun tuntuvat niin kovin pieniltä. Ja vaikkei se ollutkaan kiihkeintä lounasaikaa, niin siellä oli varmasti muitakin syöjiä, onhan siellä Savonlinnan runsain buffetpöytä.

Menin varmuuden vuoksi sinne aikaisemmin kuin oppilaat tulivat. Ajattelin, että voisin auttaa jossain, olinhan ollut siellä aikaisemmin töissä, jos he tarvitsisivat apua. Ruokailijoita siellä todella oli, mutta meille oli varattu pöydät lapuilla missä luki mihin aikaan tulisimme.

Ruokailijat lähtivät meille varatuilta paikoilta ja kasasin heidän lautasensa auttaakseni työntekijöitä. Sitten oppilaat saapuivatkin ja pelkäsin, ettei tila riittäisi sittenkään. Mutta olin väärässä. Oppilaat mahtuivat istumaan hyvin ja muutama paikka jäi vielä vapaaksikin. 

Sitten seuraava etappi oli ruuan hakeminen. Jono oli pitkä, mutta se eteni nopeasti. Iloisesti yllättynyt olin siitä, ettei ruoka missään vaiheessa loppunut, vaikka syöjiä kyllä riitti. Hienosti hoidettu tyypit! 

Oppilaat söivät paljon. Miten nuoriin ihmisiin mahtuukaan niin paljon ruokaa? Mutta olin tyytyväinen, koska siitä kävi ilmi, että ruoka maistui.

Heidän opettajansa kertoi, että oli epäillyt maistuisiko mikään ruoka siellä yhdelle oppilaalle, mutta huoli siitä oli täysin turha. Mielestäni hän santasi ruokaa kaikista useimmin. 

Uskun jälkkäri jätskien lisäksi olin ostanut jokaiselle muumitikkarin ja purkkapussin. Jokainen pöytäseurue pulisi innokkaasti, ja tunnelma oli katossa kaikkien odottaessa lomalle pääsyä. 

Oppilaiden tehdessä lähtöä jokainen heistä kiitti minua. Opettajan käskiessä tehdä niin, mutta siltikin se oli herttaista. Hymyilyttää edelleen. 

Kaiken kaikkiaan ruokailu oli oikein onnistunut, jokainen sai epäilemättä mahansa täyteen ja pääsi lähtemään lomalle hyvillä mielin. Muiden lähtiessä loman viettoon, jäin siivoamaan pöytiä. Laitoin lautaset päällekkäin ja kasasin lasit torneiksi, tiesin entisten työkavereideni arvostavan sitä. Ja toden totta, he kiittelivätkin minua avusta, eikä siitä ollut mitään vaivaa. 

Maksettuani, jäin vaihtamaan kuulumisia työntekijöiden kanssa, jotka olivat olleet siellä myös minun aikanani. Jokin pieni osa minusta ikävöi sinne hirveästi, mutta ikävä haihtui kuitenkin palatessani takaisin töihin. Kun ikävä iskee uudestaan, ei auta kuin mennä Uskuun syömään ja moikkaamaan heitä.

Seuraava kummiluokka juttu on vielä suunnitelmissa. Ehkä menen heidän kanssaan luokkaretkelle, ehkä menemme yhdessä keilaamaan. Lupaan kirjoittaa siitä sitten, kun asia on ajankohtainen. Palaamisiin siis!

Akvaariokalan elämää

"On onni viettää aikaa

sellaisten ihmisten kanssa,

jotka tekevät 

aivan tavallisesta päivästä

jotain aivan erityistä."

Helou, pitkästä aikaa!

Blogin kirjoittaminen jäi pariksi viikoksi tauolle, koska olin ensimmäisen niistä lomalla, kuten mainitsinkin ennen lomaa julkaistussa blogissa. Loma meni oikein hyvin, olimme Norjassa maanantaista perjantaihin, ja keskiviikkoyönä minulle nousi ensimmäisen kerran kuume. Sen jälkeen kuumeilin koko loppureissun, mutta onneksi särkylääkkeitä syömällä sain oloni inhimilliseksi. Niin, että jaksoin matkustaa takaisin Suomeen. Rankka reissu, mutta oli se sen arvoista. Hauskaahan meillä oli.

Seuraavan viikon sitten vietinkin sängynpohjalla kuumeessa. Nyt kuume on laskenut, mutta ääneni on edelleen käheä. Keskiviikkoon asti ääneni hävisi suunnilleen puolen päivän aikoihin ja loppu päivä oli pelkkää kuiskailua. Mutta kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa. Äänen parantumiseenhan auttaisi, että on hiljaa. Minä hiljaa? Ei kuuna päivänä tule onnistumaan. EI mitenkään. Mutta sairaslomallekaan en enää halunnut, koska kotona on tylsää, kun ei voi oikein tehdä mitään, pitäisi vaan olla rauhassa ja parannella itsensä. Minäkö rauhassa? Eihän sekään onnistuisi millään.

Töihin palattuani huomasin, ettei työpöytäni olekaan enää vanhassa huoneessani. Okei, eihän siinä mitä. Tiesinhän minä, että minulle oli alettu rakentamaan omaa huonetta, mutten osannut kuvitellakaan, että se olisi jo valmis. Se kuitenkin oli, ja pöytäni oli siirretty sinne. Huone oli hieno! Ei niin ahdas kuin pelkäsin, vaan siellä riitti kyllä tilaa tärkeimmille tavaroilleni. Siinä oli neljä isoa ikkunaa ja ovi mielestäni hassussa paikassa. Se oli kuin akvaario, missä minä olin. Keskellä kaikkea ja kaikkien näkyvillä.

Kun huonetta suunniteltiin, pelkäsin, että eristäydyn jotenkin tavallista enemmän kaikista ja kaikesta. Huomasin ilokseni, etteihän tämä pitänyt paikkaansa ollenkaan. Työkavereillani oli väistämätön pakko pällistellä ikkunassa, irvistellä, hassutella, esittää pantomiimia tai tuijottaa minua. Se on hassun hauskaa ja saa minut jos ei nauramaan, niin ainakin hymyilemään. Ja mikä tärkeintä, en tunne itseäni eristetyksi, niinkuin aiemmin pelkäsin.

 Kävimme ostamassa ikkunoihin kalvot, jotka edes vähän estävät näkyvyyttä sisään ja verhokapat, jotka tuovat kodikkuutta, väriä ja pirteyttä huoneeseeni. Siitä tulee vielä todella mahtava kunhan saadaan kaikki kuntoon.

Entisistä Majakka-toiminnan tiloista tuli Savonlinna Toimintakeskuksen uusimman tulokkaan Toimintatuvan tilat. Siirsin Majakan tavarat sieltä pois, osan omaan huoneeseeni ja osan muualle. Eilisen aikana sain työnnettyä työkavereideni avustuksella tavarat kaappeihin. Ne ovat siellä hirvittävässä sotkussa, mutta en jaksa välittää siitä. En vielä. Tällä hetkellä on tärkeämpää saada päivärytmi normaaliksi, opetella ryhmien normaali jatkuminen uudestaan ja saada jossain välissä myös oman huoneeni sisustus valmiiksi.

Ah, miten hienoa on olla taas töissä. Tekemistä on huimasti ja minua ihmetyttää ja ilahduttaa miten paljon ihmisillä on minulle asiaa. Kuulen jatkuvasti nimeäni huudettavan ja sitä myöten tunnen itseni tärkeäksi. Loistavaa!

Kaikki etsii vielä hieman omaa paikkaansa, ihmiset, tilat, tavarat, mutta sopu sijan antaa, niinkuin sitä sanotaan. Vielä jokainen meistä löytää oman paikkansa, mutta se vaatii vain hieman aikaa ja kärsivällisyyttä. Vielä jossain vaiheessa kaikki rutinoituu uomilleen, niinkuin me olisimme aina olleet yhdessä. Yhtä ja samaa perhettä.