Toimarin toimintaviikko

"Kukkaan ee voe tehä kaekkee,

 vuan kun jokkaenen

tekköö jottaeen 

nin kaekki tulloo tehyks."

Tällä viikolla on ollut Toimintakeskuksen synttäriviikko! Viime vuonna sitä juhlistettiin Toimarin 25-vuotissynttäreiden merkeissä. Tänä vuonna sitä vietetään toimintaviikon parissa. Sen kulkua olette varmaankin seurailleet lehdistä ja sosiaalisesta mediasta. Viime viikon keskiviikkona ilmestyneessä Savonmaassa oli koko takakansi meidän mainostamme. 

Voitte varmaan kuvitella hämmästykseni kun näin lehden ensimmäistä kertaa. Tottahan tiesin, että meistä oli otettu ryhmäkuvia, kuvaussessio oli kestänyt montakymmentä minuuttia. Tiedossani on myös, ettei minusta saa kovinkaan hyviä kuvia, mutta oishan sitä voinut vähän edustavampi kuvassa olla. Noh, ainakin minulla näyttää olevan hauskaa. Toiminnanjohtajamme tokaisi kauhisteltuani kuvaa, että tuollaisia kuvia ei olisi, jos olisimme kuvissa nätisti. Harmi vaan, ettei se taida olla meille mahdollista. 

Maanantaina oli siis aseman myymälässä munkkikahvit. Munkit olivat Linnan Piirakasta ja Kukosta. Tiistaina Pitsinurkka piti korttipajaa päämyymälässä. Keskiviikkona vietettiin asunnottomien yötä, Jalmarin aukiolla. Torstaina tarkoiltiin koko päivän kahvia ja kahvileipää päämyymälässä. Tänään, perjantaina on Tuotteen grillimakkaraa 200:lle ensimmäiselle kello 11 alkaen, menkäähän ihmeessä käymään! 

Huomenna sitten, lauantaina päämyymälä on auki 10-14. Silloin Majakka-toiminta maistattaa Jyrkin Jyväleipää. Sitä kannattaa ehdottomasti tulla maistamaan, jos ei ole jo maistanut. On nimittäin niin hyvää leipää, ettei paremmasta väliä. Ja saahan sitä tulla maistelemaan vaikka olisikin syönyt sitä ennenkin. 

Itseasiassa kannattaa todellakin tulla käymään, sillä luvassa on pieniä yllätyksiä.

Koko viikon on vaatteet ja astiat olleet -50% alennuksessa ja torstaista lauantaihin arvotaan lahjakortteja. 

Näittekö muuten meidän toiminnanjohtajamme televisiossa tiistaina 9.10? Hän oli myymässä huutokauppakeisarille Toimintakeskukselta löytyneitä tavaroita. Eikä siinä kuitenkaan vielä kaikki, hänen kuvansa nimittäin löytyy myös Seiskasta, huutokauppakeisarista ja hänen vaimostaan kertovassa jutussa. On vaikea uskoa, että meidän toiminnanjohtaja on julkkis, mutta siltähän se alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan. Kaikenlaista sitä...

Lähiaikoina on siis ollut jos jonkinlaista hulinaa, ja onneksi ensi viikolla voi rauhoittua vähän lomailemaan ja kenties tekemään koulutehtäviä, jotka vain eivät tunnu loppuvan vaikka niitä tekisi miten paljon tahansa. Voisiko joku muistuttaa, miksi aloitinkaan opiskelun uudestaan..?

Syksyn tunnelmia

"Tieppä tänään kaekki niin

kun epäonnistuminen oes mahotonta."

 Alkuviikosta miulla oli opintojeni toinen lähijakso, joka kesti maanantaista keskiviikkoon. Koska meillä on kolme lähipäivää kuukaudessa meidät tupataan ihan täyteen tietoa ja tehtäviä. Niin myöskin tällä kerralla. 

Lähijaksojen jälkeen olo on aina kauhistunut ja loppuun puristettu, vaikka silloinhan se opiskelu oikeasti vasta alkaa. Ollaan juuri saatu hirmuisesti uusia tehtäviä joiden palautuspäivät tulevat yllättävän nopeasti, vaikka alussa näyttäisi että ihan hyvinhän niiden palauttamiseen on aikaa. 

Onneksi joitain tehtäviä sain tehtyä jo viime kuussa, se ei kuitenkaan helpota orastavaa paniikkiani ja stressiäni. Huh, mihin ihmeeseen itseni taas sotkinkaan lähtiessäni opiskelemaan... 

Meillä on yksi sellainen tehtävä, missä täytyy kirjoittaa omasta luontosuhteestaan ja aihe on minulle varsin mieleinen. Syksy on lemppari vuodenaikani ja tällä hetkellä voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan luonnon kauneudesta. Samaan aiheeseen liittyy toinenkin tehtävä, jossa täytyy tehdä mielipaikkaharjoite, ja kirjoittaa siitä essee.  

Kuin tilauksesta tämän tehtävänannon jälkeen lähdimme torstaina töihin palattuani Vihreä Telakka-hankkeen kanssa retkelle. Olimme sopineet yhteisestä retkestä jo ajat sitten ja nyt viimein koitti aika lähteä sille. Torstaina siis pakkasimme kimpsumme ja kampsumme, ahtauduimme autoon ja lähdimme kohti Vihreän Telakan päämajaa, Vuohimäen ratsastustallia. 

Perillä meitä odotti aamukahvit, jonka jälkeen ahtauduimme taas autoon ja ajoimme Koivukannan laavulle. Siellä porukkamme jakaantui, osa jäi sytyttelemään nuotiota, että voisimme kohta paistella siellä makkaraa. Meidän porukkamme halusi lähteä mukaan pienelle kävelylle metsässä. 

Siellä oli niin kaunista. Kävelimme lähellä järven rantaa, puut loistivat ruskan kaikissa väreissä. Ilma oli täydellinen, aurinko pilkahteli pilvien välistä, juuri sellaisen olisin tilannutkin jos olisin voinut valita. Metsässä kävelemiseen piti tietysti keskittyä, koska kannot, juurakot ja epätasainen maasto tekee kävelystä haastavaa ja vahingoilta haluttiin tietysti välttyä. Sammal ja lehdet olivat liukkaita, mutta se ei menoa haitannut, hidasti kuitenkin vähän.

Hidas vauhti ei kuitenkaan ollut huono asia. Silloin ehti katsella luonnon kauneutta, ihailla kaikkea näkemäämme ja laskea hetkeksi irti huolista ja murheista, työ- ja koulustressistä sekä muista ajatuksista. Oli vain se hetki ja kaunis, ihastuttava syksyinen luonto. 

Palattuamme takaisin laavulle maistoimme muikkuruisleipiä, joiden muikut oli Vihreän Telakan itse savustamia ja säilömiä. Ne olivat jopa tälläisen skeptisen epäilijän (minun siis) mielestä erittäin hyviä. Myös muut kehuivat niitä kovin. Paistoimme makkaraa kovasti savuttavassa nuotiossa ja pysähdyimme hetkeksi nauttimaan ruuasta, siitä hetkestä. 

Valitettavasti meidän piti lähteä aikaisin, mutta sovimme että ensi kerralla retkelle lähtiessämme meillä olisi kokonainen päivä aikaa. Matka takaisin töihin oli naurun täyteinen sekä savun hajuinen. Meistä kaikki odottavat innoissaan seuraavaa reissua ja mitä kaikkea se tuokin tullessaan.

Nauttikaa kauniista syksystä, pimenevistä illoista, loistavista tähdistä ja harvinaisista revontulista, jotka ovat valaisseet taivasta lähiaikoina useamman kerran. Ihanaa syksyä kaikille!   

Kävijäkato

"Onnistuminen tulloo 

ennen yrittämistä 

pelekästään uakkosissa."

Ryhmien pitäminen ja niihin kävijöiden saaminen on epäonnistumisten, kokeilujen ja kenties onnistuneidenkin kokeilujen suo. Kohderyhmä on hankala, eikä kävijöiden saaminen ole todellakaan helppoa. Ajattelin, kun jossain saamme ryhmän pyörimään ja siellä alkaa käydä samat ihmiset jokseenkin vakituisesti, niin siitä olisi helppo jatkaa eteenpäin.

Kuvittelin, että uusien kävijöiden olisi helpompi tulla ryhmään, jossa on jo valmiiksi ihmisiä, kenties tuttujakin. Kävi kuitenkin ilmi, että homma ei ole ihan näinkään. Vaikka ryhmässä kävisi tuttuja, on silti kynnys toimintaan osallistumiselle korkea. Tietysti ryhmässä käymisen aloittaminen on aina jännittävää, kun toiminta on vielä uutta ja ryhmäläiset tuntemattomia. 

Eikä ryhmän ja ihmisten tunteminenkaan takaa osallistumista. Kuten aikaisemmin sanoin, ryhmien pitäminen on yritysten ja epäonnistumisien suo. Kuitenkin kokeilla kannattaa aina, lopputuloksesta ei koskaan voi olla varma. Ja epäonnistuneesta kokeilustakin voi oppia paljon asioita, mitä ei aikaisemmin olisi osannut ajatella. 

"Joes kaekki tämän päevän hommat onnistus, 

niin mihinkä sinä päeväs tärveisit?"

Tämä työ on niin monipuolista, on monta eri tapaa katsoa asioita. Ja kuten parini huomautti minulle eilen, katson asioita kuulemma negatiivisesti. Pitäisi löytää asioihin erilainen katsontakanta, positiivisempi ja elämä olisi huomattavasti, noh jollei helpompaa niin mukavampaa ainakin. 

Onneksi meille on annettu kuitenkin mahdollisuus epäonnistua. Epäonnistua, kokeilla uudelleen ja katsoa mitä sitten tapahtuu. Jos tulos on taas epäonnistuminen, saamme siltikin kokeilla uudestaan. Ja jossain vaiheessa, joko me onnistumme tai sitten luovutamme suosiolla. Mutta jos meillä ei olisi mahdollisuutta epäonnistua, niin mitä me koskaan oppisimme. 

"Se joka ee kuunaan oo puonna

 ee tiijä korkeesta paekosta mittään."

Niinpä vaikka tällä hetkellä ryhmissä on hiljaista, ei meillä ole aikomustakaan luovuttaa. Ei vielä. Me aiomme yrittää, yrittää ja yrittää sitten vielä jollain toisella tavalla. Vaikka tässä työssä onnistumiset ovat parhautta, niin hyvänä kakkosena tulee mahdollisuus yrittää. Mahdollisuus oppia virheistään ja kokeilla uudelleen. 

Jos kaikki aina onnistuisi, ei koskaan oppisi arvostamaan yrityksiä ja niistä oppimia asioita. Ja kun muutaman kerran on epäonnistunut ensin, miten mahtavaa sitten onkaan onnistua, silloin sitä onnistumista vasta osaakin arvostaa. 

"Sillon vasta sinulla ee oo varroo epäonnistua,

 kun yrität viimisen kerran."