torstai 4. lokakuuta 2018

Kävijäkato

"Onnistuminen tulloo 
ennen yrittämistä 
pelekästään uakkosissa."


Ryhmien pitäminen ja niihin kävijöiden saaminen on epäonnistumisten, kokeilujen ja kenties onnistuneidenkin kokeilujen suo. Kohderyhmä on hankala, eikä kävijöiden saaminen ole todellakaan helppoa. Ajattelin, kun jossain saamme ryhmän pyörimään ja siellä alkaa käydä samat ihmiset jokseenkin vakituisesti, niin siitä olisi helppo jatkaa eteenpäin.

Kuvittelin, että uusien kävijöiden olisi helpompi tulla ryhmään, jossa on jo valmiiksi ihmisiä, kenties tuttujakin. Kävi kuitenkin ilmi, että homma ei ole ihan näinkään. Vaikka ryhmässä kävisi tuttuja, on silti kynnys toimintaan osallistumiselle korkea. Tietysti ryhmässä käymisen aloittaminen on aina jännittävää, kun toiminta on vielä uutta ja ryhmäläiset tuntemattomia. 

Eikä ryhmän ja ihmisten tunteminenkaan takaa osallistumista. Kuten aikaisemmin sanoin, ryhmien pitäminen on yritysten ja epäonnistumisien suo. Kuitenkin kokeilla kannattaa aina, lopputuloksesta ei koskaan voi olla varma. Ja epäonnistuneesta kokeilustakin voi oppia paljon asioita, mitä ei aikaisemmin olisi osannut ajatella. 

"Joes kaekki tämän päevän hommat onnistus, 
niin mihinkä sinä päeväs tärveisit?"

Tämä työ on niin monipuolista, on monta eri tapaa katsoa asioita. Ja kuten parini huomautti minulle eilen, katson asioita kuulemma negatiivisesti. Pitäisi löytää asioihin erilainen katsontakanta, positiivisempi ja elämä olisi huomattavasti, noh jollei helpompaa niin mukavampaa ainakin. 

Onneksi meille on annettu kuitenkin mahdollisuus epäonnistua. Epäonnistua, kokeilla uudelleen ja katsoa mitä sitten tapahtuu. Jos tulos on taas epäonnistuminen, saamme siltikin kokeilla uudestaan. Ja jossain vaiheessa, joko me onnistumme tai sitten luovutamme suosiolla. Mutta jos meillä ei olisi mahdollisuutta epäonnistua, niin mitä me koskaan oppisimme. 

"Se joka ee kuunaan oo puonna
 ee tiijä korkeesta paekosta mittään."

Niinpä vaikka tällä hetkellä ryhmissä on hiljaista, ei meillä ole aikomustakaan luovuttaa. Ei vielä. Me aiomme yrittää, yrittää ja yrittää sitten vielä jollain toisella tavalla. Vaikka tässä työssä onnistumiset ovat parhautta, niin hyvänä kakkosena tulee mahdollisuus yrittää. Mahdollisuus oppia virheistään ja kokeilla uudelleen. 

Jos kaikki aina onnistuisi, ei koskaan oppisi arvostamaan yrityksiä ja niistä oppimia asioita. Ja kun muutaman kerran on epäonnistunut ensin, miten mahtavaa sitten onkaan onnistua, silloin sitä onnistumista vasta osaakin arvostaa. 


"Sillon vasta sinulla ee oo varroo epäonnistua,
 kun yrität viimisen kerran."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti