"Tietpä mitä tahhaansa,
niin se on älykkyyven merkki,
jos sulla on lystiä sitä tehessäs."
Ensi maanantaina pitää lähettää hakemukset STEAlle. Itse kirjoittelin sitä siitä asti kun jatkohakemusten haku alkoi, viime viikkoon. Viime viikolla en pystynyt antamaan siihen enää enempää. Työkaverit sanoivat, että jossain vaiheessa pitää pystyä sitten sanomaan itselleen, että nyt tämä on hyvä. Minulla se hetki tuli alkuviikosta.
Toiminnanjohtajamme vielä muokkasi sitä hiukan, yhdessä toisen kirjoitustaituri toimihenkilön kanssa. Tämä sopi minulle mainiosti, sillä arvostan heidän taitoaan ja kokemustaan hakemusten kirjoittamisessa paljon. He tietävät mitä tekevät ja tämä laski taakan painoa hartioiltani valtavasti.
Ei minua oikeastaan jännitä, ei vielä, mutta tiedän että sekin aika on jossain vaiheessa. Muissakin hankkeissa on kirjoiteltu hakemusta ahkerasti, eikä voi olla kuin helpottunut, että ne täytyy lähettää maanantaina. Sitten voimme keskittyä muihin asioihin, tietäen että olemme tehneet kaikkemme hakemuksien eteen.
Tähän aiheeseen palaan varmasti vielä, aina kun hermoilen aiheesta, viimeistään joulukuussa sitten.
Olipas se optimistisesti ajateltu, totuus kuitenkin taitaa olla, että alan viimeistään marraskuussa hermoilemaan siitä. Tai sitten heti kun hakemukset on lähetetty. O-ou.
Eilen pääsimme pitkästä aikaa taas kokkailemaan. Hetken kokkiryhmän aikana tunsin äidillistä ylpeyttä, kun eräs ryhmäläisistä kysyi työpariltani tiesikö hän, miksei kananmunia saanut rikkoa suoraan taikinaan. Jos kananmuna on pilalla, menee koko taikina pilalle. Tästä aiheesta oli vasta ollut puhetta meidän tehdessämme sokerikakkupohjaa, joten hetken pääsin ylpeilemään sillä, että opetukseni olivat todella menneet perille...
Sitten kuitenkin kävijä mainitsi, että oli oppinut sen kotitaloustunnilla yläasteella. Siinä meni sitten äidilliset ylpeyteni.. Nostin kuitenkin pääni pystyyn ja ajattelin, että kertaus on opintojen äiti, joten täytyypä muistutella kokkailijoita tästä vielä myöhemminkin.
Kokkiryhmä on tosi suosittu, kaikki toimihenkilöt pyörivät keittiössä, koska siellä tuoksuu niin hyvältä. Kieli pitkällä kaikki kyselevät, että mitä ruokaa tänään on tja sitten he kutsuvat itsensä syömään. Tyypillistä ja hauskaa, heidän hassuttelunsa saa meidät hymyilemään ja kokkailijat ylpeilemään osaamisellaan ja tekemälllään ruualla.
Tänään sitten olemme lähdössä käymään Lappeenrannassa. Mitä ikinä reissu tuokaan tullessaan, odotan sitä innolla. Reissusta varmaankin kirjoittelen ensi viikon julkaisussa, joten pysykäähän kuulolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti