"Sinä oot justiinsa sen arvonen
kun mikskä ite ihtes arvijoet."
"Kun tarjoot iteluottamukselles evästä,
kuoloo epäelykses näläkään."
Kiitos kaikille tsemppauksesta opiskeluun. Edellisessä päivityksessä mainitsin, miten innoissani ja samalla huolestunut olen opiskeluista. Innostukseni hienoisesti hiipui maanantai aamuna kello 4.00 kun herätyskello soi. Linja-autossa en saanut nukuttua ja huonosti nukuttu yö kostautui ensimmäisellä tunnilla, kun lepuutin silmiäni silmänräpäystä hieman pidemmän ajan..
Aiheet olivat kyllä mielenkiintoisia, mutta opetuksen luentomaisuus ei oikein sopinut minulle. Meillä oli maanantaista keskiviikkoon noin yhdeksän tuntisia päiviä. Ne tuntuivat turhauttavan pitkiltä. Alkuviikko meni siis todella hitaasti.
Taitaa olla ensimmäisiä kertoja tässä blogissa kun mainitsen miten hitaasti tämä viikko onkaan mennyt. Itsehän olin eilen ihan maanantaissa, koska eilen oli ensimmäinen päivä tällä viikolla töissä.
Oli hienoa huomata, että asiat pyörivät Majakassa vaikken itse olekaan paikalla. Mahtavaa, että minulla taas on työpari, työt pystyy jakamaan eikä aina tarvitse olla itse joka paikassa. Oli ihanaa, että jokaisena opiskelupäivänä joku työkavereistani laittoi minulle viestiä. He kyselivät miten opiskelut sujuivat, kertoivat miten ryhmät olivat sujuneet tai ilmoittivat, että pääni menoksi oli sovittu vaikka mitä.
Torstaina pääsimme elokuviin, mitä oli suunniteltu jo pitkään. Kävimme katsomassa Ihmeperhe 2 -elokuvan. Kaikki kertoivat tykäneensä siitä, vaikka luulinkin elokuvateatterissa kuulleeni hiljaista kuorsausta vierestäni.
Seuraavina viikkoina Majakalla on vaikka mitä tekemistä. Käymme maakuntamatkailemassa Savonrannalla, Punkaharjulla ja Kerimäellä, ryhmät pyörii normaalisti, on palavereja, harjoituksia ja ensi viikonlopussa reissu Kolille.
Nyt myös pitäisi kirjoittaa STEAlle hakemusta, joka ainoastaan voi taata Majakka-toiminnan jatkuvuuden. Ei siis mitään paineita. Tiedän, että stressi tulee kasvamaan tulevina viikkoina mahdottomasti, vaikka miten yrittäisin ottaa rauhallisesti, rentoutua, luottaa itseeni ja työkavereihini.
Stressi ja jännitys helpottaa vasta joulukuussa, jolloin päätökset rahoituksesta ilmoitetaan. Tälläistä projektityö on, tiedän sen, olen tiedostanut tämän siitä asti kun työni aloitin. Mutta nyt tämä alkaa vasta konkretisoitumaan ja minua hieman huolestuttaa. Tällä kertaa Majakka-toiminnan jatko on minusta kiinni. Niin suunnaton vastuu minun harteillani. Pelottavaa.
Onneksi kuitenkin tiedän, että jokainen työkaverini on tukenani ja aion käydä hakemusta läpi monien kanssa. Tiedän myös, että aina kun pyydän apua, joku heistä auttaa minua varmasti.
Toivottavasti hekin tietävät voivansa tukeutua minun apuuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti