Eristyksissä(kö edelleen?): osa 27

 "Rikkinäisellä veneellä

ei kannata lähteä

suureen aallokkoon."

- Kaikki lainaukset ovat kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Viikko on taas vierähtänyt. Eikä tälläkään viikolla ole ehtinyt paljoa laakereillaan makailla. Maanantaina kirjoittelin viime viikolla kirjoittanutta jäänyttä blogijulkaisua ja mietiskelin myöhemmin, että pitäisikö blogia alkaa kirjoittaakin maanantaisin ja perjantaisin. Maanantaina voisi kertoa mitä viikko tuo tullessaan ja perjantaina sitten ihmetellä, että mitä ihmettä me oikein tehtiin kun ei todellakaan sitä, mitä maanantaina oli suunniteltu. 

Nyt täytyy vähän koettaa muistella, mitä sitä tällä viikolla on tullutkaan tehtyä, koska minulla ei ole kalenteria tässä vierellä. Mikä yleensä auki saman viikon kohdalta kun kirjoitan blogia, koska siellä olevista merkinnöistä pystyn katsomaan, että mitä ihmettä sitä on tullutkaan tehtyä. Nyt kalenteri ei ole tosiaan tässä vieressä, joten saas nyt nähdä mitä tämän julkaisun mukaan olen tällä viikolla tehnyt... Tällä hetkellä katsomme STEAn webinaaria ja vähän samalla hahmottelen tätä blogijulkaisua. Multitaskaamista, eli monen asian tekemistä yhtä aikaa. 

Maanantaina tosiaan kävin myös Selkkareilla ensimmäistä kertaa koronakaranteenin jälkeen. Oli kivaa nähdä heitä pitkästä aikaa, kuten maanantain julkaisussa ja kerroinkin. Kuulumisien vaihtelujen jälkeen aloitimme visailut ihmisen kehoon ja toimintaan liittyvillä kysymyksillä. Minulla meni jonkin verran aikaa kysymysten lukemiseen ennen kuin sanoin sen ääneen. Visailujen osallistujat sanoivat, että minun ei pitäisi valikoida niitä helpoimpia kysymyksiä pois sieltä. Joku puolestaan kommentoi, että en minä niitä helpoimpia kysymyksiä sieltä valikoi, siellä on vaan jotain sellaisia sanoja, mitä en osaa lausua tai niitä on vaikea lukea. Se oli niin totta. Minusta oli huikean hauskaa, että Selkkareillakin minut tunnetaan jo niin hyvin, että he saatavat tietää minusta jotain tuollaista. 

Maanantaina minä lähdin myös Hyvä Kiertää Oy:n keikaille. Meidän piti käydä hakemassa pyykkikone, kaappi ja jotain muita tavaroita asiakkailta. En ollut yhtään osannut varautua siihen, miten paljon tavaraa olisi tai miten kauan siihen menisi aikaa. Päästyämme paikalle siellä ei onneksi ollut paljoa tavaraa. Eikä meillä kestänyt pitkään. Sitten ehdin vielä pitämään Toimarille ryhmää. Me pelasimme muistaakseni Yatsya. 

Tällä viikolla sain myös tehtyä läpimurron hankehakemuksen kanssa. Onnistuin kirjoittamaan sitä enemmän ja nyt se tuntuu jo luontevammalta ja helpommalta kuin aikaisemmin. Valmiiseen hakemukseen on vielä pitkä ja kivinen matka, mutta uskon, että siitä tulee hyvä. 

Tiistaina aamupalaa syödessä tulikin ahaa-elämys, ensi viikolla ei olekaan aamupalaa vaan koko talon työhyvinvointipäivä. Olen unohtanut sen jo useamman kerran tällä viikolla, joten täytyy toivoa, että muistan sen silloin tiistaiaamuna sitten. Tyhypäivään on suunnitteilla vaikka mitä hienoa ja ihmeellistä ja erilaista. Niistä kerron enemmän sitten ensi viikolla. 

"Mitä useammin kysyy,

kuinka paljon matkaa on jäljellä,

sitä pidemmältä se tuntuu."

Keskiviikkona lähdettiin Pääskylahden kirkolta aikaisemmin. Me pyörähdettiin hakemaan yksi reissulainen Toimarilta ja suunnattiin sitten ensimmäiseksi Uskudar Kebabiin syömään. Siellä on kyllä herkullista ruokaa, eikä jää nälkä. Uskusta siirrytiin kirjastoon, missä ei oltukaan käyty piiiiiiittkääään aikaan. Kirjastossa käynnin jälkeen ehdimme hetken vielä istuskella kirjaston edessä olevilla penkeillä ja nauttia auringosta. Tällä viikolla on ollut ihanan aurinkoisia päiviä, ja niistä onkin kyllä nautittu vielä kun mahdollista.

Torstaina meidän piti sitten Annen kanssa keksiä minkälaista toimintaa Majakka-toiminta pitäisi tyhypäivässä. Ja keksittiinkin. Todella hyvää ja hauskaa tekemistä. Me oltiin pitkästä aikaa yhdessä Annen kanssa Pääskylahden seurakuntatalolla ja siellä pelattiin sekä Unoa että biljardia. Taas piti lähteä aikaisemmin Pääskylahdesta, että ehdittäisiin käydä vaikka missä ja olla yhdeltä Toimarilla. Ja oltiinkin, meillä oli siellä jonkinlaista yhteistä toimintaa toimihenkilöiden kanssa ja se oli hauskaa. 

Perjantaina, tänään, oli sitten toimihenkilöiden tyhypäivä. Me mentiin Punkaharjun Kruunupuistoon, siellä meille oli varattu läskipyöriä ja sähköavusteisia läskipyöriä. Sitten me ajeltiin niillä, karmeeta meininkiä. Ei ollut yhtään miun juttu. Mutta Punkaharjun maisemat ovat niin kauniita, että se ei haitannut. Pyöräilyn ja kävelyn jälkeen menimme syömään Harjun portille ja ruoka oli todella hyvää. Ruuan jälkeen mentiin vielä ottamaan rantaan kuvia ja sitten meidän piti lähteä Toimarille, jotta ehdittäisiin katsoa tätä webinaaria... Kuvista tuli aika perinteisiä meidän porukalle, ei niin onnistuneista ainakaan kaikkien kohdalta. 

"Joko löydän tien,

tai teen sen itse. 

Eristyksissä(kö edelleen?): osa 26

 "Tänään et voi palata eiliseen.
Huomisesta et vielä tiedä mitään.
Nyt tai ei koskaan."

-Kaikki lainaukset ovat kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Viime viikon maanantaina oli taas aamiainen Kellarpellon seurakuntakodilla. Siellä oli nyt korona-aikaan ja kesätauon jälkeen ennätysmäärä porukkaa, seitsemän henkilöä. Mutta koska korona takia pitää edelleen olla varuillaan ei tarjoilu ollut niinkuin normaalisti kaikkien itse otettavissa, vaan se tarjoiltiin luukusta. Jokainen sai kyllä itse sanella millaista leipää otti (ruisleipää, kauraleipää, sämpylää vai piirakkaa), mitä siihen päälle halusi (kinkkua tai kalaa) sekä ottiko jugurttia, kahvia tai omenaviinerin. Kahviin myös laitettiin maito ja sokeri valmiiksi, joten kävijät koskivat vain omiin astioihinsa ja ruokiinsa. 

 

Se milloin seuraava aamiainen Kellarpellon seurakuntakodilla järjestetään on vielä arvoitus. Viikon päästä maanantaina 31.8 sitä ei ole. Mutta siitä kahden viikon päästä kenties. Selvittelemme asiaa ja ilmoitamme siitä heti kun tiedämme. 

 

Viime viikolla myös pelailimme yhden aikoihin Toimarilla maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona. Maanantaina taisimme pelata Unoa ja taas tuulen puuskassa lenteli kortit ympäriinsä. Tällä kertaa minä en niitä itse tiputellut. Edistystä sekin.. Tiistaina taisimme myös pelata korttia, paskahousua ainakin. Keskiviikkona puolestaan olin suunnitellut, että pelaamme Kimblea, mutta kun menin alas, kädessäni ei ollutkaan Kimblelauta vaan Yatsy. Jaaha, no eihän siinä sitten. Sitten me pelasimme Yatsya. 

 

Alkuviikosta oli hyvä ilma ja aurinkoista, vaikkakin vähän tuulista, niin saatoimme taas pelata ulkosalla penkki- ja pöytäyhdistelmällä joka oli ilmestynyt ulos. Siinä on itseasiassa aika hyväkin pelata. Keskiviikkona Yatsya pelatessa meillä oli alustana jonkinlainen tarjotin, ettei nopat kierineet pöydän rakoihin ja tippuneet siitä maahan. Se tarjotin/alusta osoittautuikin yllättävän hyödylliseksi, sillä se oli noppien heittoon kuin tarkoitettu. Itseasiassa olinkin vähän miettinyt, että tuleeko sitä meidän toiminnassa ikinä mihinkään tarvitsemaan ja mistä sellainen oikein on edes ilmestynyt meidän kirjahyllyyn. Kävi siis hyvin ja sillekin ilmaantui käyttöä. Nyt sitä voi hyvillä mielin seuraavaa Yatsypeliä odotellessa säilyttää kirjahyllyssä edelleen. 

 

Tiistaina Toimarilla oli tarjolla aamiaista normaalisti. Paitsi tällä kertaa aamiaista ei tarjoillutkaan Majakka-toiminta, vaan Toimintakeskuksen oppisopimuksella olevat työllistetyt. Täytyy sanoa, että olin aluksi epäillyt, että miten pystyisin pysymään poissa heidän tieltään ja voisinko olla jakelematta neuvojani. Ilokseni voin sanoa, että onnistuin tieltä pois pysyttelemisessä yllättävän hyvin. Ihan hämmästyin itsekin. Voi kyllä olla, että vierailevat aamupalan järjestäjät ovat eri mieltä kanssani.. He olivat ottaneet erinomaisesti huomioon korona-ajan ja heidän tarjoilemansa sämpylät/leivät olivat kelmutettu. He kysyivät myös kirjallista palautetta aamupalastaan ja sen onnistumisesta ja tottahan sellaista piti kirjoittaa. Kirjoitin myös muutaman palautteen toisten sanelemana. En tiedä pitäisikö huolestua siitä, miten paljon kuulin palautetta, että samanlaista aamupalaa toivottiin uudestaan. 

 

Koska Majakka-toiminnan aamupalalla ei tulla näkemään kelmutettuja sämpylöitä. Sen voin kertoa. Majakka-toiminnan aamupalalla tullaan näkemään Majakan työntekijä tekemässä ohjeiden mukaan leipiä, ettei useiden ihmisten tarvitse koska aamupalan ottimiin, kahvitermariin, maitoon, sokeriin tai mihinkään muuhunkaan kuin omiin astioihin. Oli kuitenkin hienoa, että vierailevien valojen (niinkuin vierailevien tähtien, mutta koska blogi on nimeltään MajakanValo, niin käytetään tähden tilalla sanaa valo ja koska heitä oli kaksi niin valojen) aamupalasta pidettiin ja sellaista toivottiin uudestaan. Minun itse olisi pitänyt muistaa antaa sellaista palautetta, että he saavat milloin vain tehdä uudestaan aamupalaa. 

 

 

"Älä koskaan epäröi istua

hetkeksi miettimään."

 

Torstaina me olimme suunnitelleet pidettäväksi Linja-auto aseman myymälässä Pop Upin, yhdessä Toimintatuvan ja Kitu-toiminnan kanssa, mutta olin ikäväkseni estynyt menemästä sinne. En ole vielä ehtinyt tiedustelemaan, miten Pop Up meni, mutta odotan innolla kuulevani siitä. Ehkä kerron siitä sitten seuraavassa blogijulkaisussa, joka toivon mukaan ilmestyy viimeistään tämän viikon perjantaina. Mutta ikinä ei voi tietää, kuten viime viikosta huomasimme.

 

Huomaa selkeästi, että tänään on taas maanantai, koska jotenkin maanantaille valitettavan tyypilliseen tapaan onnistuin kotona tekemään puuroa taas pilaantuneesta maidosta. Jouduin tietysti tekemään sen sitten uudelleen, ihan kun ei muutenkin olisi ollut kiire... Tänään olen menosta pitkästä aikaa pitämään Visailuja Savolaisille Selviytyjille ja täytyy sanoa, että on pitkästä aikaa hauska mennä sinne. Toivottavasti tilanne kestää sellaisena, että pystymme käymään siellä tästä lähtien normaalisti kahden viikon välein. 

 

Tällä viikolla on myös odotettavissa työparini Annen lomalta paluu, joka tapahtuu keskiviikkona. Voin vain kuvitella mitä kaikkea sitä tuleekaan loppuviikosta sitten tapahtumaan. Nyt täytyy nauttia näistä alkuviikon hiljaisista päivistä kun vielä voin itsekseni säätää kaikkea ja sitten nauttia loppuviikosta kun Annen kanssa vauhti vähintään tuplaantuu. Tulee olemaan kiva nähdä pitkästä aikaa ja odotan innolla, että pääsemme taas työskentelemään yhdessä. 

Loppuviikosta on myös jos jonkinlaista tapahtumaa, toimihenkilöiden paja torstaina ja toimihenkilöiden tyhypäivä perjantaina. Perjantaina on myös joku webinaari, kalenterini kertoo, mutta nyt justiinsa ei muistu yhtään mieleen, että mikä juttu se on. Kuulostaa siis omiin korviinikin siltä, että perjantaina riittää paljon kerrottavaa.  

 

 

"Se, joka rakastaa merta,

uskaltaa jättää turvallisen sataman."

Eristyksissä(kö edelleen?): osa 25

"Parhaan tienviitan

löydät omasta sydämestäsi."

-Kaikki lainaukset ovat kirjasta: Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Toinen viikko loman jälkeen oli jo huomattavasti normaalimpi. Ainakin siinä suhteeessa, että se meni uskomattoman vauhdikkaasti. Muulla tavalla se ei sitten normaali ollutkaan.

Maanantaina pelailimme pitkästä, pitkästä, pitkästä aikaa korttia ja sitä oli tosiaan ikävä. Me pelattiin Unoa ulkona, oli kiva, muttei liian kuuma päivä. Ulkona tuuli kyllä hirveästi, joten ensimmäisen kerran kun tuuli pyyhkäisi kortteja pöydältä laitoimme puhelimet korttipakkojen painoiksi, jottei niitä tarvitsisi uudestaan poimia ympäri pihaa. Se osoittautuikin toimivaksi keinoksi, eikä kortteja tuulen takia tarvinnut enää keräilläkään ympäriinsä. Mutta valitettavasti siksi tarvitsi, että minä olin sekoittaessani kortteja tiputellut niitä ympäriinsä. 

 

Tiistai jatkui vähän samalla linjalla. Aamupalaa laittaessa onnistuin saamaan kahvinpuruja silmään ja se pisti miettimään, että jos kahvinpuruja silmässä itkee, ovatko kyyneleet sitten kahvia. Ja ovatko ne kylmäkahvia vai lämmintä? Tämä kysymys jäi ilman vastausta. Ruokaillessa onnistuin pudottamaan ruokaa syliini ja matolle. Ei-niin-pitkä-aika-sitten-pestylle-matolle. Piti sitten ripeästi ja vaivihkaa pyyhkiä sitä, ettei maton pesijät ehtisi paikalle kommentoimaan asiaa. 

Tiistaina myös siistin myymälän kirja- ja elokuvahuonetta, mistä sikisikin idea, että haluan toisen kirjahyllyn Majakka-toiminnan huoneeseen, mistä Majakan kävijät voisivat lainata kirjoja luettavaksi ja leffoja katsottavaksi. Vähän kirjastotyyliin. Yksi idea koski myös toimihenkilöiden kahvihuoneeseen tehtäviä lappuja siitä, millaisia kirjoja milläkin toiminnalla on omassa huoneessaan, jotta kaikki tietäisivät siitä. Koska meidän muisteihimme ei ole todellakaan luottamista. Näin pystyisi kenties paremmin ja tehokkaamin käyttämään hyödyksi eri toiminnoilla olevia kirjoja. Ja voisipa olla niinkin, että meistä voisi jopa tulla viisaampia tai ainakin mahdollisesti yleissivistyneemmpi niitä kirjoja lukiessamme.

Keskiviikkona oli taas tarjolla Pääskylahdessa maksullinen lounas. Täytyy sanoa, että en ole missään syönyt yhtä hyvää kinkkukiusausta kuin siellä. Ja siellä oli mansikkakiisseliä jälkiruuaksi. Ja keksejä. Pääskylahdessa muuten kaikki tuntuvat tietävän viehtymyksestäni kekseihin. En ymmärrä yhtään mistä he puhuvat, mutta kuulin monen asiakkaan sanovan, että he säästivät minulle koko kulhollisen keksejä. Onkohan siellä nyt menossa joku juttu, mistä minä en tiedä..? Pääskylahdessa ruokailun jälkimainingeissa pelattiin Unoa ja voittaja kirjoittaa teille nyt tätä blogia. Voitte itse kuvitella minkälaiset voitonjuhlat siellä sitten oli. Aivan, ei minkäänlaiset. Biljardiakin pelattiin ja siinä varsinkaan ei voitonjuhlia paljon järjestelty. 

 

 "Kaikki tiet vievät kahteen suuntaan."

 

Onnistuin kuitenkin voittamaan yhden pelin. Ja vielä sellaisella onnistuneella lyöntiputkella, että Pääskylahden parhaisiin pelaajiin kuuluva konkari antoi minulle ihan aplooditkin. Voitteko kuvitella? Niin, en minäkään, mutta totta se on. En kyllä pelannut sitä konkaria vastaan... Mutta voitto kun voitto. Vastustajani oli uusi kävijä koko Pääskylahdessa. Kukaan meistä ei ollut nähnyt häntä siellä aikaisemmin ja oli ihan mahtavaa, että hän jo ensimmäisellä kerralla tuli meidän kanssamme pelaamaan biljardia.

Vielä parempaa oli, että uusi kävijä tuli Pääskylahden seurakuntakodille seuraavanakin päivänä. Ja pelasi meidän kanssa taas. Tällä kertaa pääsimme ottamaan kiihkeitä nelinpelejä, missä meidän tiimi tuli toiseksi joka kerta. Mutta hei, toinen sija on tosi hyvä.. Harmi vaan, että osallistujiakin oli vain kaksi joukkuetta... 

 

 "Elämässä on monta haaraa ja mutkaa."

 

Toimintakeskukselle tuli tällä viikolla myös uusi toimihenkilö, Pirtti-toiminnan ohjaajaksi. Toiminnanjohtaja oli käskenyt meidän käyttäytyä hyvin jo viime viikolla ja mehän käyttäydyimme. Ainakin tiettyyn asti. Ja uskomatonta, mutta totta, se joka aloitti niitä typeriä keskusteluja olin tällä kertaa minä. En käsitä miten se oli mahdollista. Yleensähän minä vain pyörittelen päätäni ja silmiäni muiden typerille jutuille. Saa uusi työntekijä minusta nyt ihan väärän kuvan. Hyvänen aika. 

Lopuksi tähän voisi mainita, että joka syksyinen stressin aiheeni jatkuavustusten haku, jonka olin varautunut aukeavan vasta ensi kuun kymmenes päivä avautuikin nyt maanantaina. Tämän kuun kymmenes päivä. Se oli kyllä sellainen yllätys, mitä ei olisi tarvinnut tulla. En voi uskoa itseäni ja sitä, että pettämättön kalenterointisysteemini petti minut. Sen kirjoittamiseen on aikaa syyskuun loppuun asti ja voin sanoa, että töttöröö kun lähden sitä tästä nyt lennosta kehittelemään. No mennessä sitä taas näkee ja ensi kerralla sitten pettämättömän kalenterointisysteemin on parempi olla sitten pettämättä... 

Ensi viikkoon ja kohti uusia ihmetyksiä! 

 

"Tähdet alkavat sieltä,

minne aurinko laskee."

Eristyksissä(kö edelleen?): osa 24

"On parempi suunnitella,

minne menisi,

kuin miettiä,

missä on ollut."

- tuttuun tapaan kaikki lainaukset ovat kirjasta: Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Blogin otsikon tuttu epäily tilanteesta päätyi otsikoksi nytkin, koska tämän hetkisestä tilanteesta ollaan epävarmoja ja koronan takia ollaan edelleen varpaillaan. Mikä onkin viisasta. Koronan toisesta aallosta puhutaan myös paljon ja siitä, aiheuttaako se samanlaisia toimenpiteitä kuin ensimmäinen. Minun ei kuitenkaan ole tarkoitus höpistä siitä, ei siitä sen enempää. Muistakaa kuitenkin olla varovaisia, huolehtia itsestänne ja toisistanne. Muistakaa käsien pesu, turvavälit ja että kipeänä pitää pysytellä kotona. Meidän kaikkien terveyden vuoksi. 

Palasin tämän viikon maanantaina töihin. Huh, täytyy sanoa, onpa ollut viikko. Maanantaina kurvasin ensimmäiseksi Kellarpellon seurakuntakeskuksella järjestettävälle aamupalalle. Olin huomannut siitä työparini Annen laittamia mainoksia facebookissa jo lomalla ja toivoin, että myös mahdolliset kävijät olisivat huomanneet ne. Anne odotti minua seurakuntakodin ovella jo kun nousin ylös autosta. Olin odottanut tapaamistamme ja minulla oli oikeasti ollut työparia ikävä. Lämpimän tervehdyksen jälkeen vaihdoimme kuulumisia noista viidestä viikosta, jonka aikana minä lomailin ja Anne teki töitä. 

Kuulumisten vaihtaminen kesti tämän viikon torstaihin asti. Tai ainakin ajan tasalle pääseminen kaikesta mitä lomani aikana oli tapahtunut. En kyllä tiedä, olenko vieläkään ajan tasalla kaikesta, mutta Anne puolestaan jäi lomalle eilen, joten täytyy jatkaa sitten Annen loman jälkeen. 

 

"Sano seikkailulle,

että olet tulossa."

Maanantaina työmaalle päästyäni laitoin työpuhelimen päälle ja odotin jännittyneenä, kuinka paljon viestejä sieltä oikein löytyisi. Paljon, kuului vastaus. 1388 viestiä. Se oli niin paljon, tai puhelin oli niin pitkään kiinni, että se on sekaisin edelleen. Toisin myös odottavilla ohjelmistopäivityksillä voi olla siihen vaikutusta. Mutta yhtä kaikki, oli kyse sitten mistä tahansa, puhelin on sekaisin ja se raastaa hermojani. Todellinen tervetulotoivotus töihin. Sähköposteja ei onneksi löytynyt ihan yhtä montaa, mutta joissakin ehdotettiin heti seuraavalle aamulle palaveria. Hmm, mietitäänpä, loman jälkeen toinen työpäivä, ja palaveri heti aamusta.. Aika riskialtista, ottaen huomioon sen, jos aamulla ei herääkään herätykseen. Noh, olihan se palaveri kuitenkin sovittava ja tiistaina heräsin kuin heräsinkin oikeaan aikaan ja olin vielä oikeassa paikassa palveroimassakin. Tiedän, olen itsekin edelleenkin ihmeissäni. 

Palaveri oli puolestaan antoisa ja siitä sain tarvittavia vastauksia avoimiin kysymyksiin. Tiistaina oli myös kuukausittainen ryhmämme päihdekuntoutuskeskuksella ja oli sitä ihan ihmeissään pakatessa tavaroita, että mitä kaikkea sinne pitikään ottaa mukaan. Keskiviikkona puolestaan oli ensimmäistä kertaa kesän ja koronakaranteenin jälkeen auki Pääskylahden seurakuntakeskus. Tieto sen avautumisesta ei ollut selkeästikään tavoittanut kaikkia, mutta uskomme sen muuttuvan ajan kanssa. 

Tässä viikossa on ollut neljä maanantaina, eilinenkään ei nimittäin sujunut. Se alkoi aamulla kun laitoin puuroon pilaantunutta maitoa, huomaamatta sitä ensin ja jatkui ties minä sekoiluna ja unohteluna töissä. Huokaus. Torstainakaan ei ihmisiä ollut samalla tavalla Pääskylahdessa. Toivottavasti ensi viikolla on jo enemmän.

Tällä viikolla olen myös kirjoitellut Majakka-toiminnalle uutta esitettä ja uskoisin, että siitä tulee hyvä. Parempi kuin edellisistä ja meidän näköisemme. Ja sehän riittää. Ainakin toivottavasti.

Nyt ensimmäinen viikko loman jälkeen alkaa olla taputeltu ja täytyy sanoa, että viikonloppu tulee kyllä tarpeeseen. Viikonlopun jälkeen jaksaa sitten taas ensi viikolla touhuta ja säheltää. 

"Aina ei tiedä minne on matkalla

mutta menee silti sinne."

"Älä koskaan peitä

tämän päivän aurinkoa

huomisen pilvellä."