"On parempi suunnitella,
minne menisi,
kuin miettiä,
missä on ollut."
- tuttuun tapaan kaikki lainaukset ovat kirjasta: Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Blogin otsikon tuttu epäily tilanteesta päätyi otsikoksi nytkin, koska tämän hetkisestä tilanteesta ollaan epävarmoja ja koronan takia ollaan edelleen varpaillaan. Mikä onkin viisasta. Koronan toisesta aallosta puhutaan myös paljon ja siitä, aiheuttaako se samanlaisia toimenpiteitä kuin ensimmäinen. Minun ei kuitenkaan ole tarkoitus höpistä siitä, ei siitä sen enempää. Muistakaa kuitenkin olla varovaisia, huolehtia itsestänne ja toisistanne. Muistakaa käsien pesu, turvavälit ja että kipeänä pitää pysytellä kotona. Meidän kaikkien terveyden vuoksi.
Palasin tämän viikon maanantaina töihin. Huh, täytyy sanoa, onpa ollut viikko. Maanantaina kurvasin ensimmäiseksi Kellarpellon seurakuntakeskuksella järjestettävälle aamupalalle. Olin huomannut siitä työparini Annen laittamia mainoksia facebookissa jo lomalla ja toivoin, että myös mahdolliset kävijät olisivat huomanneet ne. Anne odotti minua seurakuntakodin ovella jo kun nousin ylös autosta. Olin odottanut tapaamistamme ja minulla oli oikeasti ollut työparia ikävä. Lämpimän tervehdyksen jälkeen vaihdoimme kuulumisia noista viidestä viikosta, jonka aikana minä lomailin ja Anne teki töitä.
Kuulumisten vaihtaminen kesti tämän viikon torstaihin asti. Tai ainakin ajan tasalle pääseminen kaikesta mitä lomani aikana oli tapahtunut. En kyllä tiedä, olenko vieläkään ajan tasalla kaikesta, mutta Anne puolestaan jäi lomalle eilen, joten täytyy jatkaa sitten Annen loman jälkeen.
"Sano seikkailulle,
että olet tulossa."
Maanantaina työmaalle päästyäni laitoin työpuhelimen päälle ja odotin jännittyneenä, kuinka paljon viestejä sieltä oikein löytyisi. Paljon, kuului vastaus. 1388 viestiä. Se oli niin paljon, tai puhelin oli niin pitkään kiinni, että se on sekaisin edelleen. Toisin myös odottavilla ohjelmistopäivityksillä voi olla siihen vaikutusta. Mutta yhtä kaikki, oli kyse sitten mistä tahansa, puhelin on sekaisin ja se raastaa hermojani. Todellinen tervetulotoivotus töihin. Sähköposteja ei onneksi löytynyt ihan yhtä montaa, mutta joissakin ehdotettiin heti seuraavalle aamulle palaveria. Hmm, mietitäänpä, loman jälkeen toinen työpäivä, ja palaveri heti aamusta.. Aika riskialtista, ottaen huomioon sen, jos aamulla ei herääkään herätykseen. Noh, olihan se palaveri kuitenkin sovittava ja tiistaina heräsin kuin heräsinkin oikeaan aikaan ja olin vielä oikeassa paikassa palveroimassakin. Tiedän, olen itsekin edelleenkin ihmeissäni.
Palaveri oli puolestaan antoisa ja siitä sain tarvittavia vastauksia avoimiin kysymyksiin. Tiistaina oli myös kuukausittainen ryhmämme päihdekuntoutuskeskuksella ja oli sitä ihan ihmeissään pakatessa tavaroita, että mitä kaikkea sinne pitikään ottaa mukaan. Keskiviikkona puolestaan oli ensimmäistä kertaa kesän ja koronakaranteenin jälkeen auki Pääskylahden seurakuntakeskus. Tieto sen avautumisesta ei ollut selkeästikään tavoittanut kaikkia, mutta uskomme sen muuttuvan ajan kanssa.
Tässä viikossa on ollut neljä maanantaina, eilinenkään ei nimittäin sujunut. Se alkoi aamulla kun laitoin puuroon pilaantunutta maitoa, huomaamatta sitä ensin ja jatkui ties minä sekoiluna ja unohteluna töissä. Huokaus. Torstainakaan ei ihmisiä ollut samalla tavalla Pääskylahdessa. Toivottavasti ensi viikolla on jo enemmän.
Tällä viikolla olen myös kirjoitellut Majakka-toiminnalle uutta esitettä ja uskoisin, että siitä tulee hyvä. Parempi kuin edellisistä ja meidän näköisemme. Ja sehän riittää. Ainakin toivottavasti.
Nyt ensimmäinen viikko loman jälkeen alkaa olla taputeltu ja täytyy sanoa, että viikonloppu tulee kyllä tarpeeseen. Viikonlopun jälkeen jaksaa sitten taas ensi viikolla touhuta ja säheltää.
"Aina ei tiedä minne on matkalla
mutta menee silti sinne."
"Älä koskaan peitä
tämän päivän aurinkoa
huomisen pilvellä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti