Blogia luettu jo yli 15 000 kertaa!!!

"Onni voi näyttää pieneltä sinun käsissäsi,

mutta päästäpä siitä irti,

niin käsität miten suuri se on."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Blogia on luettu jo huikeat yli 15 000 kertaa! Ihan uskomatonta!

Huomenna perjantaina, 1.10, tulee tasan neljä vuotta siitä, kun olen aloittanut Majakka-toiminnassa Savonlinnan Toimintakeskuksella. Silloin minulle sanottiin, että minun pitäisi alkaa kirjoittamaan työblogia. Alussa vähän epäilin sitä, että kuinka monia nyt oikeasti kiinnostaa, mitä kirjoitan ja ensimmäisesta blogijulkaisusta asti olen ihmetellyt sitä, miten paljon blogilla on lukijoita. 

 

Suuret lukijaluvut blogilla senkun kasvavat, vaikka lukijoita ei tällä hetkellä yhtä paljon olekaan kuin jossain vaiheessa. Neljä vuotta on pitkä aika, mutta viisitoistatuhatta on silti aivan valtavasti. VIISITOISTATUHATTA! Hyvänen aika. Blogijulkaisuita on neljän vuoden aikana tullut kirjoitetuksi 172. Näin ollen viimeinen blogijulkaisu, jonka itse tulen kirjoittamaan kahden viikon päästä on 175. Niihin on mahtunut jos jonkinlaista juttua. Iloa, surua, voitontansseja ja kaikenlaisia kömmähdyksiä. 

 

 "Onni ei johda ihmisiä yhtä ja samaa tietä."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

On ollut hauska joskus palata lukemaan vanhoja blogipäivityksiä ja muistaa kaikki ne asiat, joita niissä kirjoitetaan. Samalla tässä ymmärsin, että blogikin täyttää neljä vuotta piakkoin. Ensimmäinen blogijulkaisu on tehty 13.10. Joten blogi täyttää neljä vuotta kaksi päivää ennen viimeistä blogijulkaisuani. Vau. 

Kun aloin kirjoittamaan blogia, en uskonut, että se olisi löytänyt näin paljon lukijoita. Jossain vaiheessa ajattelin, että jos se saisi kaksisataakin lukijaa, se olisi ihan älyttömän hyvin. En muista missä ajassa ajattelin blogin saavan parisataa lukijaa, mutten koskaan uskonut, että sillä tulisi olemaan se lähes 200 lukukertaa kuukaudessa. Sanat eivät oikein riitä ihmettelemään tätä tarpeeksi. 

 

 "Moni ei huomaa
elämänsä hopeareunusta
koska etsii vain kultaa."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Tällä viikolla oli maanantaina Visailut Savolaisilla Selviytyjillä, siellä oli hauskaa ja vaikea uskoa, että seuraava kerta siellä on minulle viimeinen. Tiistaina puolestaan oli aamupala ja verkostotilaisuus netissä, jonka olin unohtanut ihan tyystin. Koska en ollut muistanut ilmottautua sinne, lyöttäydyin sitten työkavereiden työhuoneeseen kuuntelemaan sitä ja meillä oli oikein mukava, opettavainen kolme tuntia. Keskiviikkona puolestaan oli pitkäaikaisen työntekijän ja Majakan ryhmäläisen viimeinen työpäivä Toimarilla. Hänelle oli ihanasti tehty läksiäiskakku Ammattiopisto SAMIedun keittiössä, jonka lopun hän oli saanut viedä itse mukanaan. Hän tarjosi sitä työkavereilleen kahvihuoneessa ja ai että se oli hyvää. 

 

Keskiviikkona kävin Pääskylahden kirkolla ja siellä on edelleen kävijäkato. Mihin ihmeeseen kaikki biljardihait ovat hävinneet? Toivottavasti he löytävät takaisin, ennen kuin lähden pois. Keskiviikkona sain myös kuulla, että perjantaina 1.10 on myös valtakunnallinen heijastinpäivä ja heijastinkuusen kasaamisesta torstaina oli puhetta. Lupasin, että voisin kasata sen torstaiaamulla.

Ja näin myös tein. Pyysin avukseni yhden tyypin ja sitten me kasasimme kuusen, ja kiinnitimme siihen heijastimia heijastimien perään. Siitä tuli hieno. Torstaina myös kävimme Annen kanssa, joka oli palannut lomalta, Pääskylahden kirkolla, eikä siellä ollut vieläkään näkynyt biljardinpelaajia missään. Torstaina, tuntuu että juoksin jatkuvasti paikasta toiseen ja vasta iltapäivällä pääsin koneelle kirjoittamaan tätä blogia. 

 

 "Tee se tänään,
niin huomenna se on jo tehty."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Onneksi muistin sen, sillä huomenna meillä on toimihenkilöiden tyhypäivä, jolloin ajattelin keskittyä vain tyhyilyyn. Eikä siinä oikein muuhunkaan auta keskittyä, kun me menemme kävelemään jonnekin paikkaan, mikä on minulle edelleen vähän epäselvä. Vielä tähän päivään asti olin menossa ihan eripaikkaan, eri puolelle kaupunkiakin. Onneksi en kulje sinne kuitenkaan yksin, vaan pääsen työkaverin kyydillä, joten prosentin oikeaan paikkaan pääsemisessä kohonnee jonkin verran. 

 

 "Viisaus estää sinua 
joutumasta tilanteisiin,
jossa sitä tarvittaisiin."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Ensi viikolla on sitten minun viimeinen Kellarpellon seurakuntakodin aamiainen. Se on ensimmäinen viimeinen ryhmäni. Jännittää ihan katsoa, miten reagoin siihen, etten enää palaa tekemään sitä. 

Tiistaina puolestaan on walk-in koronarokotuspäivä SAVONLINNAN TOIMINTAKESKUKSELLA. WAU. Huikeeta. Rokotuksia saa 8-11.30 välisenä aikana. Talon väelle on normaalisti aamupala ja kokkikerho sitten iltapäivästä. 

 

"Älä etsi täydellistä onnea.

Onni on itse täydellisyys."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Keskiviikkona meillä on aamusta palaveri, jonka agendaa kaikki vähän pohtivat. Mutta sittenhän me nähdään, mitä siellä puhutaan. Keskiviikkona tarkoituksena on myös käydä taas katsomassa, mikä meininki on Pääskylahden kirkolla, samoin torstaina. Jos siellä on torstaina enemmän porukkaa ja pelailijoita, niin voisimme pistää vaikka bilispelit pystyyn pitkästä aikaa. Torstaina sitten Pääskylahden kirkon jälkeen onkin kirjastoreissun ja ruokailun aika. Tällä kertaa meillä on vuorossa ruokapaikoista Uskudar Kebab. Annekin tulee mukaan. Meille tulee taatusti hauskaa. 

 

Perjantaina puolestaan oli suunnitelmissa lähteä SaPKon peliin. Ensimmäistä ja minulle viimeistä kertaa tänä syksynä. 

Huikea viikko siis tulossa. Ihan innoissaan saa taas odottaa.  

 

 "Jokainen päivä pitää ottaa vastaansellaisena kuin se tulee."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Kaikkee säätämistä ja vääntämistä

 

"Onnen voi löytää toisten sanoista,

mutta ei niiden tolkuttomasta toistamisesta."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

Tällä viikolla oli Kellarpellon seurakuntakodin aamiainen, mitä en itse ehtinyt pitämään, koska minun piti tehdä viimeinen koulutehtävä. Kävi kuitenkin ilmi, että viivästyneen alkamisajankohdan takia olisin voinut olla myös Kepen aamiaista pitämässä. Sille ei kuitenkaan voinut mitään. Aina voi tulla jotain muutoksia ja siihen pitää varautua. Onneksi hätä ei ollut tämännäköinen, vaan siellä oli osaavat aamiaisentekijät laittamassa aamiaista ja se oli kuulemma myös maistunut. 

 

Tiistaina oli talon aamupala ja talon ryhmässä oli pitkästä, pitkästä aikaa kokkikerho, missä kokkailijat ja ohjaaja tekivät omenapiirakkaa. Vaikken itse ollut vetämässä sitä, sain silti omenapiirakkaa ja täytyy kehua, että se oli aivan erinomaisen hyvää. Vaniljavaahtona siinä oli käytetty jotain kauravaniljavaahtoa, mikä oli miellyttävä tuttavuus myös. Jos en olisi tiennyt, että se on kauravalmistetta, en olisi osannut sitä mausta sanoa. Täytyy ehdottomasti ostaa sitä kotiinkin joskus. 

 

Keskiviikkona me käytiin Pääskylahden kirkolla syömässä erinomaista ruokaa vain 3e hintaan. Siellä ehdin myös jutella pitkästä aikaa siellä käyvien tuttujen kanssa. Se oli oikein mukavaa. Pääskylahden kirkolla tuli käytyä myös torstaina, jolloin siellä on jumalanpalveluksen jälkeen ilmaisruokailu. Tällä kertaa torstaina oli ruokana makaroonilaatikkoa ja jälkkäriksi sai pullia. Ruoka oli oikein erinomaista. Ensi viikon torstaina aukeaa seurakuntakoti jo 10 ja se on auki 13, jolloin siellä voi seurustella muiden kanssa tai pelata vaikka biljardia. Jos vaikka vanhat tutut biljardihaitkin onnistuisivat uimaan paikalle. Nähtäväksi jää. 

 

"Onni odottaa sillä polulla,

jolla mielihalumme ja tilanteen vaatimukset

osuvat yhteen."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Torstaina meidän oli tarkoitus lähteä kirjastoon, mutta erinäisten suunnitelmien muutosten takia päätimme jättää menemättä. Sen sijaan me istuimme Toimarin pihalla ser-konttien vieressä ja höpöttelimme niitä näitä. Kirjastoon menemme sitten kahden viikon kuluttua. 

 

Tänään puolestaan oli markkinapäivä. Markkinoille lähtöä oli suunniteltu ties miten pitkään ja kaiken torstaisen sähläyksen jälkeen olin epävarma onnistuuko sinne lähteminen ollenkaan. Mutta onnistuihan se ja se oli tosi kivaa. Markkinoilla kojut eivät välttämättä olleet uusia, mutta niissä myytävät tuotteet olivat kyllä päivittynyt. Savonlinnalaiseen perinteiseen tapaan markkinasää oli viileä, tuulinen ja kävihän se jossain vaiheessa vähän satamaankin. Markkinoilla näkyi paljon tuttuja ja niitä oli kyllä kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia. 

Tänään oli myös talousneuvonnan koulutustilaisuus loppupäivästä. Kiireinen päivä siis. Nyt sitten sormet ja näppäimet sauhuten kirjoittamaan tätä blogia ja sitten eikun kotia. 

Viikonloppu on siinä mielessä itselle erikoinen, että huomenna lauantaina vietämme erään Toimarin pitkäaikaisen työntekijän läksiäisiä, joihin itsekin meinasin osallistua. Toivottavasti niistä tulee ihan huikeat. Ja tuleehan niistä.

 

"Onni, kuten musiikin harmoniakin,

on sitä, että kokonaisuus 

on edes hetken täysin sopusoinnussa."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Ensi viikolla puolestaan on Visailuja ryhmä Selkkareilla, Talon aamiainen, jotain koulutustilaisuuksia, Pääskylahden kirkkoa ja perjantaina sitten toimihenkilöiden tyhypäivä. Kuulostaa hauskalta ja lupaavalta. Ensi viikko voi taas tuoda tullessaan ihan mitä vain ja sitä jännityksellä odottaessa.

 

 "Kuinkahan vanhaksi itsensä tuntisi
ellei tietäisi ikäänsä?"

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Työparini Anne on alkuviikon lomalla, joten alkuviikosta voi mahdollisesti tulla vähän rauhallisempi. Nimittäin juuri ennenkuin hän jäi lomalle ja oli sanomassa heippoja miun huoneessa, me nauraa räkätettiin yhdessä ihan joillekin typerille jutuille. Ihan oli Anne jo loman tarpeessa. Saas nähdä mitä tällä kertaa onnistutaan rikkomaan, kun Annen kanssa loman jälkeen taas nähdään toisemme. Viimeksi hajosi miun avainkaulanauha.

 "Aika on niin arvokas lahja,
että sitä annetaan meille 
hetki kerrallaan."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Korona-ajasta arkeen paluuta ja muutoksia

"Laske sormin ja varpain

miten monella tavalla

voit olla onnellinen."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Tällä viikolla miulla oli pitkästä aikaa ensimmäinen Visailuja-ryhmä Selkkareilla. Olipa pitkästä aikaa kiva nähdä taas kaikkia ja kuulla, miten heillä oli kesä ja korona-aika mennyt. Juteltavaa riitti, koska minullakin oli kerrottavaa. Kerroin heille nimittäin, että olen saanut töitä toiselta paikkakunnalta ja olen viimeistä päivää Majakka-toiminnassa 15.10. Eli vielä kuukauden ajan. Lähtöni tietää varmasti muutoksia, mutta työparini Anne vetää ryhmiä niillä resursseilla, joita hänellä on käytettävissään ja muut Toimarin työntekijät auttavat häntä tarpeen mukaan. Blogin suhteen on toistaiseksi puhuttu siitä, että  blogijulkaisut ilmestyisivät kerran kuukaudessa ja niitä kirjoittaisi jokainen toimihenkilö vuorollaan. Se on siis alustava suunnitelma. Ja kuten tiedämme, suunnitelmat voivat muuttua. Joten nähtäväksi jää, mitä oikein tapahtuu. 

 

Muutokset ovat kuitenkin osa elämää ja niihin on hyvä tottua. Jos mikään ei koskaan muuttuisi, meillä olisi täällä todella tylsää. Majakka-toimintakin kasvaa ja kehittyy jatkuvasti, aivan kuin jokainen meistäkin. 

 

 

"Joskus täytyy elää 

kuin viimeistä päivää."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Maanantaina meillä oli myös palaveri. Kaiken hässäkän keskellä oli hienoa istahtaa hetkeksi keskustelemaan ihan asiaa. Hauskaa siinä oli se, että asialinjalla kestettiin pieni hetki ja sitten päädyimme keskustelmaan täysin toisista asioista. Hienoa, että palavereissakin voi ottaa vähän rennommin. 

 

 

"Kuule itsesi sanovan:

Olen tyytyväinen."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Tiistaina oli talon aamupala ja siinä ehti taas mukavasti vaihtaa kuulumisia yhden jos toisenkin kanssa. Tiistaina oli kiva hieman hengähtää maanantain hässäkän jälkeen. Tiistaina myös harjoittelin opinnäytetyöni esitystä Annelle, koska minulle oli esitysseminaari torstaina, jota jännitin tietysti jo hirveästi. Anne kehui esitystäni ja piti siitä niin paljon, että pyysi minua tulemaan pitämään luennon ensimmäiseen kesän jälkeen pidettävään hyvinvointiryhmään keskiviikkona. Tämä sopi minulle hyvin ja pidin ajatuksesta, että saisin vielä harjoitella enemmän esitystä. 

 

Keskiviikkona pitämäni hyvinvointi luento hyvinvointiryhmäläisille meni hyvin ja saimme käytyä hyvin keskustelua hyvinvointiin liittyvistä aiheista esityksessäni. Niitä olivat ravinto, uni, liikunta, ihmissuhteet ja harrastukset. Erilaista luennon pitämisessä hyvinvointiryhmäläisille oli kuitenkin se, että luennolla me keskustelimme aiheesta ryhmäläisten kanssa, mutta opinnäytetyön esitysseminaarissa ensin vain minä olisin äänessä. 

 

Keskiviikkona oli myös sovittu eräs välienselvittely, jota kävimme läpi sitten iltapäivästä. Se meni hyvin ja olin niin ylpeä siihen osallistujista, miten hyvin he osasivat pyytää ja antaa anteeksi. Todella tärkeitä taitoja, todella tärkeitä. 

Keskiviikkona sitten iltapäivästä kävin juttelemassa työelämän mentorini kanssa torstaisesta opparin esitysseminaarista, jonka jälkeen lähdin kotiin varmistamaan, että kaikki toimisi aamulla varmasti hyvin ja oikein. 

 

Onneksi menin, sillä tabletin, jolla minun oli tarkoitus pitää esitysseminaarini, akku oli tyhjä. Sitten sitä latailin illan, jotta aamulla mitään ongelmia sen kanssa ei olisi. Kun myöhemmin sain tabletin auki, huomasin, että kouluntehtäväalustalla olisi huoltokatko juuri torstaiaamuna kello 6-9. Sattuipa sopivasti, että esitysseminaarini oli juuri kahdeksasta yhdeksään. Sitten minun piti lähetellä linkkejä seminaariin vielä omaan ja opponentin sähköpostiin, jotta mekin pääsisimme paikalla huoltokatkosta huolimatta. 

 

Viimein koitti torstai ja jännitin aamulla kamalasti. Onneksi työkaverit laittoivat aamulla onnitteluja ja höpöttelivät kanssani vielä minuutteja ennen seminaarin alkua. Se lievitti jännitystäni ja auttoi paljon. Heidän tukensa merkitsi minulle valtavasti. 

 

Sitten aloitin esityksen. Itse esittäminenkin oli kamalan jännittävää, mutta olin vielä suunnitellut aloittavani sen laulamalla tai oikeastaan räppäämällä (tai jotain), joten se jännitti vielä enemmän. Olisihan se nyt ollut aivan liian helppoa pelkästään puhua siinä, piti vissiin hommata itselleni jotain haastetta siihen. Siis aivan kamalaa. En tiedä yhtään mitä olin ajatellut. Mutta hoilotus ja kaikki muukin esityksessä meni hyvin ja sain siitä paljon positiivista palautetta. Opponenttikin sanoi, että esityksestä oli tullut hyvälle mielelle ja se oli tuonut hymyn huulille. Se oli aivan ihanaa kuulla. 

 

 "Opi sydämmelläsi."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Torstaina myös käytiin ensimmäistä kertaa Pääskylahden kirkon ilmaisruokailussa sitten ikuisuuden ja oli kiva nähdä niitä tyyppejä, jotka silloin siellä sattuivat olemaan. 

 

Tänään perjantaina me ollaan sitten käyty shoppailemassa ja ostelemassa tuleville ryhmille tarvittavia juttuja. Kaikkee kivaa, tänään on ollut taaas kauhee hässäkkäpäivä, mutta hauskaa on kyllä piisannut. 

 

Ensiviikolla puolestaan luvassa Kepen aamupalaa, minulla viimeisiä opiskelujuttuja sekä jotain pientä talon ryhmässä. Tiistaina aamupalaa, ja talon ryhmässä ehkä kokkailua. Keskiviikkona Annen hyvis-ryhmä ja minä voisin piipahtaa taas Pääskylahden kirkon ruokailussa samoin torstaina. Torstaina on myös taas kirjastopäivä. Täytyy yrittää viikonlopun aikana lukea kirjoja, joita viime kerralla tuli lainattua. Me käydään myös syömässä ja tällä kertaa on ruokapaikkana luvassa Capero. 

 

 "Onneen ei liity vaatimuksia."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

 

Perjantaina puolestaan suunnataan ryhmäläisten kanssa markkinoille ja kalenterissa näkyy iltapäivälle vielä joku koulutustilaisuus. 

 

Ensi viikkokin näyttää siis olevan täynnä touhua ja tohinaa. Kaikkea kivaa tuntuu olevan luvassa ja odotan sitä innoissani. Onneksi on kuitenkin välissä viikonloppu, jolloin saa vähän huilata ja rauhoittua. 

 

"Purjeveneessä myrskyn keskellä

satama voi näyttää olevan kaukana."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

"Kun meri on tyyni,

myrskyä tuskin muistaa."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Toilaileminen pitää kiireisenä ja nauravana

"Kun ottaa vähän kerrallaan,
voi nauttia useammin."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Tällä viikolla oli ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin aamiaista Kellarpellon seurakuntakodilla. Oli ihastuttavaa nähdä, että vaikka markkinointi ja mainonta nyt oli mitä oli, niin siellä näkyi lähes kaikki tutut naamat. Aamiastarjottavat oli taas mitä herkullisimpia ja syöjät tuntuivat tykkäävän. Vähän itsellä on kuitenkin oppimista tuohon lyhennettyyn aamiaisaikaan, mutta kävijöillä ei tuntunut olevan sen kanssa mitään ongelmia. Ja miksi olisikaan, sitähän varten sitä lyhennettiin, koska ei siellä ketään enää ysin jälkeen käynyt. Kaikki kävijät tulee ulos odottamaan jo ennen puolta ysiä tai just siihen aikaan. 

 

Maanantain Toimarin ryhmän piti olla lukuhetki, jossa olisi itse saanut valita oman seikkailunsa, mutta ei ryhmäläiset halunneet mitään lukuhetkeä kuunnella. He halusivat pelata ja niin me sitten tehtiin. Meillä oli myös yksi uusi pelaaja, ja hän toi peleihimme paljon naurua ja virtaa. Pelailujen jälkeen suunnittelimme torstaista reissua syömään ja kirjastoon, niin ikään pitkästä aikaa.

 

"Onni on suoja myrskyltä."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen 

 

Tiistaina oli normaalisti talon aamupala ja siinä tiimellyksessä onnistuttiin heittämään lattialle kurkkua, makkaraa, kahvia, maitoa ja mitäniitänyt oli. Eli meni ihan tosi hyvin. Naurua onneksi riitti. Olisihan se nyt tylsää tarjoilla aamupalaa, jos ei yhtään pitäisi välissä poimia lattialta ruokaa, pyyhkiä sinne valuneita kahveja tai muuta sellaista. On se hyvä, että pidetään itsemme kiireisinä. 

 

Tiistaina meillä oli myös Majakan ohjausryhmä. Sinne ei ollut ilmoittautunut kovin montaa henkeä ja tilanteet muuttuivat äkisti vieläkin samana päivänä, joten sinne tuli vain muutama henkilö. Se ei kuitenkaan meininkejä haitannut, meillä oli hyviä keskusteluja, paljon kysymistä ja muuta höpöttämistä. Tarjottavatkin olivat hyviä ja niitä riitti ihan kotiin asti, yhdelle jos toisellekin. 

Tiistaina ohjausryhmän jälkeen rykäisin vielä kirjoittaa ohjausryhmän kokouksen muistion ja sittenhän sitä jousi lähteä jo kotia. 

 

"Jos pääportti on kiinni,
koputa sivuovelle."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Keskiviikkona puolestaan oli itsellä kummallinen päivä, kun piti kesken päivän lähteä käymään kotona, kun minulla oli siellä sovittu tapaaminen. Torstaina sitten oli päivä, jota olimme odottaneet jo monta viikkoa. Päivä, jolloin lähtisimme käymään kirjastossa ja syömässä. Sitä ei oltu juuri sen kummemmin suunniteltu, mikä oli älyttömän hyvä, koska vielä yhden aikaan (jolloin olimme sopineet lähtevämme matkaan) tuli esille vielä muuttujia. Onneksi ei ollut tullut tehtyä suunnittelussa turhaa työtä. Lopulta pääsimme kuin pääsimmekin Hesburgeriin, vaikka jotkut joutuivat vähän odottamaan, ei se haitannut mitään. Ruokahalu ehti hyvin kasvaa. Seura oli hyvää ja meillä oli todella hauskaa. Ruokakin oli hyvää. Kun lopulta hitainkin syöjä (minä) oli saanut syötyä, lähdimme siirtymään kohti kirjastoa. 

 

Itse olin ajatellut, etten oikein lainaisi mitään, mutta sehän on jo tuttu kuvio. Aina kun me mennään kirjastoon, olen sitä mieltä, että en lainaa mitään ja silti sieltä lähdetään hirmuisen kirjakassin kanssa. Niin kävi nytkin. Yllätyin siitä, että onnistuin valikoimaan kirjoista mukaani vain neljä. Kirjojen lainaamisen ongelma itselläni tuntuu olevan vähän se, etten oikein jaksa palauttaa niitä. Mutta sitä varten me käydään siellä kirjastossa kahden viikon välein, että kirjat ja jopa dvd:t ehtii palauttaa ajoissa. Fiksusti suunniteltu, vai mitä? Löysin kyllä kirjastosta myös ties miten monta kirjaa, jotka aion lainata ensi kerralla, joten ensi kerralla ei tarvitse edes lähteä sinne sillä ajatuksella, että nyt en lainaa mitään.

"Virheet ovat silta viisauden 
kokemattomuuden välillä."  

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Onneksi en itse ollut ainoa, joka löysi kirjastosta jotain lainattavaa. Enkä ollut myöskään ainoa, jolle lainaaminen ja sen päättäminen, mitä lainaa tuotti harmaita hiuksia. Sellaista se vaan tuntuu olevan. Siellä on niin paljon vaihtoehtoja, niin paljon kirjoja, että niitähän saa lukea ihan roppakaupalla, jos meinaa ehtiä lukemaan kaikki. Tai ainakin kaikki sellaiset, mistä itse tykkää. On myös hienoa nähdä, että vaikka lukeminen ja kirjastossa käynti on osittain jo vanhanaikaista, niin kirjastoon silti tulee uusia kirjoja jatkuvasti sekä siellä käy edelleen paljon eri ikäisiä ihmisiä. 

Tänään perjantaina sitten on vuorossa uusin blogijulkaisu ja olen nyt kesäloman ja työharjoitteluni jälkeen huomannut, että blogin kirjoittaminen on vaikeampaa kuin aiemmin. Minulla tuntuu jatkuvasti olevan joku kirjoittajanblokki päällä, tai liian suuri sensuuri sen suhteen, mitä kirjoitan. Mutta ehkä se nyt tässä vielä normalisoituu. Kuka tietää.

"Onni voi saada tututkin teot

näyttämään kauniilta."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

Ensi viikolla puolestaan on vuorossa Selkkarit heti maanantaina ja sitten me palaveerataan hankehakemukseen liittyen. Ne on aina haastavia palavereja, vaikka eihän niissä oikeastaan ole mitään vikaa. Kerrankin kun itsekin tiedän mistä siinä puhutaan. Paitsi, että tällä kertaa en välttämättä tiedä. Nonni, siinä meni sekin sitten... 

Tiistaina ryhmäläisillä on luvassa ensimmäinen kokkikerho, niin ikään ikuisuuksiin. Aamupala tarjoillaan ihan normaalisti aamulla ja oma tiistaipäiväni on vielä vähän auki, nähtäväksi siis jää mitä kaikkea oikein sattuu ja tapahtuu. Keskiviikkona puolestaan työparini Anne pyöräyttää Hyvinvointi-ryhmän käyntiin ja ryhmäläiset ovat varmasti odottaneet sitä innolla. Itse suunnittelin, että jos sitä lähtisi pitkästä aikaa käymään Pääskylahden kirkolla. Siitäkin on niin pitkä aika, kun se on viimeksi edes ollut auki. 

"Aina kun sydämessäsi on rakkautta,

elämässäsi on onnea."

-Kirjasta Tuhat tietä onneen

Torstaina on jännä päivä. Silloin minulla on opinnäytetyön esitysseminaari. Vaikka kaikki sanoo, että eihän sitä tarvitse jännittää, olen oman opparini asiantuntija, eikä sitä kuuntelemassa ole kuin tuttuja. No, onhan se ehkä niinkin, mutta valitettavasti se ei poista jännitystä. Lisäksi tiistain ohjausryhmän palaverissa ohjausryhmäläiset osoittivat kiinnostuksensa tulla kuuntelemaan sitä, joten sitten siellä on entistä enemmän porukkaa. Voi jee. Oikeasti on kyllä tosi kiva, että he ovat kiinnostuneita opinnäytetyöstäni. 

Torstaina on sitten Pääskylahdessa ilmaisruokailu, joten eiköhän sielläkin pidä mennä taas pyörähtämään. Perjantaille ei puolestaan ole sen kummempia suunnitelmia blogin kirjoittamisen ohella, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö siitäkin tulisi oikein vauhdikas ja tekemisentäyteinen päivä.

 

 

"Miksi olla onnellinen?

Koska olet sen arvoinen."

 -Kirjasta Tuhat tietä onneen

Muuttujia

"Ei tarvita erityiskykyjä 

tulla onnelliseksi ihmiseksi."

-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Tässä työssä monesti näkyy, miten nopeasti tilanteet muuttuu. Työ on tosi monipuolista ja jos on osaamista, tai vaikka ei oliskaan, voi tehdä monia asioita. Kuten viime perjantaina, kun jäi blogipäivitykset kirjoittamatta. Perjatain työtehtäviin kuului myymälän kassalla työskentely. En edes muistanut, milloin viimeksi olisin ollut kassalla, jos romuralli torstaina ei laskettu mukaan. Onneksi perjantaina säästyttiin suuremmilta katastrofeilta, ainakin uskon niin. 

 Eteen tuli kyllä yksi jos toinenkin erikoinen tilanne. Joskus sitä vaan ihmettelee, että mihin ihmeeseen sitä aina joutuu. Onneksi jos ei itse tiedä jotain, voi meidän työyhteisössä luottaa muiden ammattitaitoon ja Toimarillahan on ammatintaitajia todella moneen lähtöön. 

"Kun aurinko paistaa sydämessäsi,

sen säteen näkee kasvoiltasi."

-kirjasta Tuhat tietä onneen

Romuralli meni tosi kivasti. Ihmisiä kävi melkein yhtä paljon kun romurallin ensimmäisellä kierroksella Kellarpellossa. Siellä oli tarjolla makkaraa, Laurikaisen minilörtsyjä sekä mehua ja kahvia. Karkkiakin löytyi. Hyvää seuraa ja valitettavasti myös ampiaisia, joita ainakin itse juoksentelin karkuun vähän väliä. Onneksi se oli vain pieni ongelma ja loppupeleissä koko tapahtuma meni hyvin. 

 

 "Niin pienestä asiasta
voi tulla murheelliseksi
ja niin pieni asia
voi saada mielen taas iloiseksi."

- Kirjasta Tuhat tietä onneen

Tällä viikolla on ollut aamupalaa, johon me ollaan paistettu makkaraa. Me ollaan myös kuvailtu videoita meidän työstä viestintätiimin kanssa, pitää nyt vain odotella, että mitä meidän johtaja niistä sanoo, että julkaistaanko niitä ollenkaan vai ei. Niiden kuvaaminen on ollut huisin hauskaa. Me ollaan suunniteltu jo, miten voitaisiin sitten jossain vaiheessa tehdä pieleen menneistä otoista lyhyitä videoita. Niitä olisi varmasti hauskaa katsella. Mutta nähtäväksi jää. Meillä oli myös toimihenkilöiden kanssa palaveri, missä nähtiin kaikki toisemme pitkästä aikaa yhdessä. 

 

Tällä viikolla olen valtavasti saanut suunniteltua ryhmien jatkoja. Tietysti kiihtymysvaiheessa oleva korona voi tehdä muutoksia siihen. Vaikka muutoksia tulisi, niin ainakin Kellarpellon seurakuntakodin aamiainen lähtee pyörimään ensi maanantaina. Jos koronarajoituksia tulee, niin aamiaistarvikkeita tarjoillaan seurakuntakodin ovella, mutta jos rajoituksia ei tule, päästään pitkästä aikaa keittämään kahvit ja istumaan alas aamiaisen äärelle.

 

 "Vastatuuli
tekee vahvaksi ja viisaaksi."

-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia 

Me ollaan pelailtu valtavasti erilaisia pelejä, meidän lemppareihin kuuluu tällä hetkellä muumiyatsy ja skip-bo. Me ollaan myös pelailtu kimbleä ja hedelmälottoakin. Myös erilaisia ryhmiä on suunnittelilla, esimerkiksi maanantaina meidän on tarkoitus pitää lyhyhetki. Löysin myymälästä kirjan, jossa voi valita itse oman seikkailunsa, joten aiomme katsoa, millaiseen seikkaluun sen kautta päädymme. Siitä tulee taatusti hauskaa! 

 

 "Ei aurinko lämmitä aina samalla tavalla."

-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Tiistaina on luvassa ryhmien suunnittelua ja torstaina puolestaan lähdemme pitkästä aikaa kirjastoon ja syömään. Tällä kertaa myös työparini Anne tulee mukaan. Reissustahan ei voi tulla kuin hyvä.  

 

 "Toivo ei mene koskaan hukkaan."

-kirjasta Tuhat tietä onneen

Tällä viikolla on siis pitänyt kiirettä, eikä meininki ole hiljentymässä edes näin viikonlopun lähestyessä. Todennäköisesti kiireisesti jatkuu ensi viikkokin, joten sitä innolla odotellessa.

 

"Onni näkee sinut.

Näetkö sinä onnen?"

- Kirjasta Tuhat tietä onneen