"Laske sormin ja varpain
miten monella tavalla
voit olla onnellinen."
-Kirjasta Tuhat tietä onneen
Tällä viikolla miulla oli pitkästä aikaa ensimmäinen Visailuja-ryhmä Selkkareilla. Olipa pitkästä aikaa kiva nähdä taas kaikkia ja kuulla, miten heillä oli kesä ja korona-aika mennyt. Juteltavaa riitti, koska minullakin oli kerrottavaa. Kerroin heille nimittäin, että olen saanut töitä toiselta paikkakunnalta ja olen viimeistä päivää Majakka-toiminnassa 15.10. Eli vielä kuukauden ajan. Lähtöni tietää varmasti muutoksia, mutta työparini Anne vetää ryhmiä niillä resursseilla, joita hänellä on käytettävissään ja muut Toimarin työntekijät auttavat häntä tarpeen mukaan. Blogin suhteen on toistaiseksi puhuttu siitä, että blogijulkaisut ilmestyisivät kerran kuukaudessa ja niitä kirjoittaisi jokainen toimihenkilö vuorollaan. Se on siis alustava suunnitelma. Ja kuten tiedämme, suunnitelmat voivat muuttua. Joten nähtäväksi jää, mitä oikein tapahtuu.
Muutokset ovat kuitenkin osa elämää ja niihin on hyvä tottua. Jos mikään ei koskaan muuttuisi, meillä olisi täällä todella tylsää. Majakka-toimintakin kasvaa ja kehittyy jatkuvasti, aivan kuin jokainen meistäkin.
"Joskus täytyy elää
kuin viimeistä päivää."
-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Maanantaina meillä oli myös palaveri. Kaiken hässäkän keskellä oli hienoa istahtaa hetkeksi keskustelemaan ihan asiaa. Hauskaa siinä oli se, että asialinjalla kestettiin pieni hetki ja sitten päädyimme keskustelmaan täysin toisista asioista. Hienoa, että palavereissakin voi ottaa vähän rennommin.
"Kuule itsesi sanovan:
Olen tyytyväinen."
-Kirjasta Tuhat tietä onneen
Tiistaina oli talon aamupala ja siinä ehti taas mukavasti vaihtaa kuulumisia yhden jos toisenkin kanssa. Tiistaina oli kiva hieman hengähtää maanantain hässäkän jälkeen. Tiistaina myös harjoittelin opinnäytetyöni esitystä Annelle, koska minulle oli esitysseminaari torstaina, jota jännitin tietysti jo hirveästi. Anne kehui esitystäni ja piti siitä niin paljon, että pyysi minua tulemaan pitämään luennon ensimmäiseen kesän jälkeen pidettävään hyvinvointiryhmään keskiviikkona. Tämä sopi minulle hyvin ja pidin ajatuksesta, että saisin vielä harjoitella enemmän esitystä.
Keskiviikkona pitämäni hyvinvointi luento hyvinvointiryhmäläisille meni hyvin ja saimme käytyä hyvin keskustelua hyvinvointiin liittyvistä aiheista esityksessäni. Niitä olivat ravinto, uni, liikunta, ihmissuhteet ja harrastukset. Erilaista luennon pitämisessä hyvinvointiryhmäläisille oli kuitenkin se, että luennolla me keskustelimme aiheesta ryhmäläisten kanssa, mutta opinnäytetyön esitysseminaarissa ensin vain minä olisin äänessä.
Keskiviikkona oli myös sovittu eräs välienselvittely, jota kävimme läpi sitten iltapäivästä. Se meni hyvin ja olin niin ylpeä siihen osallistujista, miten hyvin he osasivat pyytää ja antaa anteeksi. Todella tärkeitä taitoja, todella tärkeitä.
Keskiviikkona sitten iltapäivästä kävin juttelemassa työelämän mentorini kanssa torstaisesta opparin esitysseminaarista, jonka jälkeen lähdin kotiin varmistamaan, että kaikki toimisi aamulla varmasti hyvin ja oikein.
Onneksi menin, sillä tabletin, jolla minun oli tarkoitus pitää esitysseminaarini, akku oli tyhjä. Sitten sitä latailin illan, jotta aamulla mitään ongelmia sen kanssa ei olisi. Kun myöhemmin sain tabletin auki, huomasin, että kouluntehtäväalustalla olisi huoltokatko juuri torstaiaamuna kello 6-9. Sattuipa sopivasti, että esitysseminaarini oli juuri kahdeksasta yhdeksään. Sitten minun piti lähetellä linkkejä seminaariin vielä omaan ja opponentin sähköpostiin, jotta mekin pääsisimme paikalla huoltokatkosta huolimatta.
Viimein koitti torstai ja jännitin aamulla kamalasti. Onneksi työkaverit laittoivat aamulla onnitteluja ja höpöttelivät kanssani vielä minuutteja ennen seminaarin alkua. Se lievitti jännitystäni ja auttoi paljon. Heidän tukensa merkitsi minulle valtavasti.
Sitten aloitin esityksen. Itse esittäminenkin oli kamalan jännittävää, mutta olin vielä suunnitellut aloittavani sen laulamalla tai oikeastaan räppäämällä (tai jotain), joten se jännitti vielä enemmän. Olisihan se nyt ollut aivan liian helppoa pelkästään puhua siinä, piti vissiin hommata itselleni jotain haastetta siihen. Siis aivan kamalaa. En tiedä yhtään mitä olin ajatellut. Mutta hoilotus ja kaikki muukin esityksessä meni hyvin ja sain siitä paljon positiivista palautetta. Opponenttikin sanoi, että esityksestä oli tullut hyvälle mielelle ja se oli tuonut hymyn huulille. Se oli aivan ihanaa kuulla.
"Opi sydämmelläsi."
-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Torstaina myös käytiin ensimmäistä kertaa Pääskylahden kirkon ilmaisruokailussa sitten ikuisuuden ja oli kiva nähdä niitä tyyppejä, jotka silloin siellä sattuivat olemaan.
Tänään perjantaina me ollaan sitten käyty shoppailemassa ja ostelemassa tuleville ryhmille tarvittavia juttuja. Kaikkee kivaa, tänään on ollut taaas kauhee hässäkkäpäivä, mutta hauskaa on kyllä piisannut.
Ensiviikolla puolestaan luvassa Kepen aamupalaa, minulla viimeisiä opiskelujuttuja sekä jotain pientä talon ryhmässä. Tiistaina aamupalaa, ja talon ryhmässä ehkä kokkailua. Keskiviikkona Annen hyvis-ryhmä ja minä voisin piipahtaa taas Pääskylahden kirkon ruokailussa samoin torstaina. Torstaina on myös taas kirjastopäivä. Täytyy yrittää viikonlopun aikana lukea kirjoja, joita viime kerralla tuli lainattua. Me käydään myös syömässä ja tällä kertaa on ruokapaikkana luvassa Capero.
"Onneen ei liity vaatimuksia."
-Kirjasta Tuhat tietä onneen
Perjantaina puolestaan suunnataan ryhmäläisten kanssa markkinoille ja kalenterissa näkyy iltapäivälle vielä joku koulutustilaisuus.
Ensi viikkokin näyttää siis olevan täynnä touhua ja tohinaa. Kaikkea kivaa tuntuu olevan luvassa ja odotan sitä innoissani. Onneksi on kuitenkin välissä viikonloppu, jolloin saa vähän huilata ja rauhoittua.
"Purjeveneessä myrskyn keskellä
satama voi näyttää olevan kaukana."
-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
"Kun meri on tyyni,
myrskyä tuskin muistaa."
-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti