Vuoden viimeinen blogi

"Aina ei tarvitse ola parhaat kortit,

on vain osattava pelata niillä,

jotka on saanut."

Taaksepäin katsottuna tällä hetkellä tuntuu, että vuosi ei ole mennyt kovinkaan nopeasti. Vaikka viikot tuntuu menevän hujauksessa, niin vuosi ei tunnu menneen erityisen nopeasti. Se on minusta kummallista. Mutta ehkä ihan hyvä vaan, ei ole sellaista tunnetta, että aika olisi vain hävinnyt tai valunut käsien välistä. 

Tähän vuoteen on mahtunut paljon. Kolme eri työkaveria Majakassa, suuria tunteita; onnenkyyneleitä ja pettymyksen hetkiäkin. Päällimmäisenä kuitenkin näin viimeisinä työpäivinä on ilo ja ylpeys siitä, että Majakka-toiminnan TVS ja avustushakemus menivät niin hyvin. Kolme seuraavaa näkyvää vuotta luovat varmuuden tunnetta toiminnalle ja omalle työlle. Nyt voi jopa tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia, jos siltä sattuu tuntumaan. 

Odotan innolla ensi vuotta ja sitä, että saan alkaa täyttämään ihanaa uutta kalenteriani. Tyhjään kalenteriin on aina erityisen hienoa alkaa tehdä merkintöjä siitä, millainen seuraava vuosi tulee olemaankaan kyseessä. Minulla on tapana merkitä eri tapahtumat ja menot eri väreillä ja tämän vuoden kalenteri onkin värikästä nähtävää, jokaisella sivulla.  Toivottavasti ensi vuoden kalenterista tulee yhtä värikäs. 


En usko ensi  vuoden ohjelman Majakka-toiminnassa muuttuvan kovinkaan radikaalisti. Toki sekin mahdollisuus on olemassa, mutta Toimintakeskuksella pidettävät ryhmät on kyllä nimetty niin, että niissä on mahdollista tehdä lähes mitä vain. Joten niihin en ainakaan odota suuria muutoksia. Myös yhteistyökumppaneilla tapahtuvan toiminnan ja ryhmien luulisi pysyvän suurinpiirtein samana. Lisää toimintaa ja yhteistyökumppaneita olisi tietysti ihanaa hankkia, mutta työntekijäresurssit ovat rajalliset ja toiminta täytyy suunnitella niiden mukaan. 

"Parasta tulevaisuudessa on se,

että tiedämme siitä niin vähän."

Huomasin tätä blogia kirjoittaessani ja pyyhkiessäni kirjoittamiani kappaleita pois yhä uudestaan ja uudestaan, että tulevaisuudesta kirjoittaminen on hieman hankalaa. Mikään ei ole varmaa, joten siitä kirjoittaminen tuntuu epävarmalta, enkä toisaalta halua maalailla piruja seinille tai luoda turhaa toivoa jostain, mitä ehkei tulekaan tapahtumaan. En ole aikaisemmin kiinnittänyt siihen kovinkaan paljon huomiota. Oikeastaan blogin kirjoittaminenkaan ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Sitä pitää miettiä jatkuvasti, että voinkohan minä kirjoittaa noin tai mitä lukijat ajattelevat jos kirjoitan näin. 

Koska ensi vuodesta kirjoittaminen tuntuu niin hankalalta, unohdan sen ja keskityn kirjoittamaan kuluneesta vuodesta. 
Kuluneen vuoden ehdottomia kohokohtia olivat TVS:n hyvä tulos, rahoituksen jatkon näkyminen kolmelle vuodelle ja Majakka-toiminnan kävijöiden edistyksen näkeminen sekä yhteiset kirjasto- ja ruokailureissut. Majakka-toiminnan kaikkiin kävijöihin on ollut hienoa tutustua ja he ovat ihan helmiä.

Viimeisin työparini on ollut minulle todella arvokas apu sinä aikana kun hän on työskennellyt kanssani. Hänen kanssaan on ollut hauskaa työskennellä ja tulen kaipaamaan häntä kovin, kuten Majakka-toiminnan kävijätkin. Onneksi hän ei kuitenkaan lähde talosta, vaan jää ilahduttamaan meitä läsnäolollaan edelleen. 

Blogi on myös saavuttanut 10 000 lukijan mielettömän rajapyykin, josta olen edelleen älyttömän ällistynyt. Aloittaessani blogin kirjoittamista en koskaan olisi voinut kuvitellakaan, että lukijoita olisi jossain vaiheessa näin paljon. Blogissa lähestyy myös toinen rajapyykki, odotetumpi saavutus, jonka tiesin jossain vaiheessa koettavan. Sadan (100) julkaisun rajapyykki. Sata kirjoitettua julkaisua on paljon. Sekin on sellainen saavutus, mistä voi olla ylpeä. Blogi on saavuttanut niin paljon lukijoita, että sen kirjoittamista on kannattanut jatkaa. 

Blogi julkaistaan normaalista poiketen jo torstaina, sillä itse lomailen jo perjantaina. Ihanaa ja rentouttavaa pyhien aikaa ja vuoden vaihdetta kaikille, palataan asiaan ensi vuonna! 

"Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,

tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat,

vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat."

- Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Ei menny viikko ihan niinku oli suunniteltu

"Mitä nopeammin myönnät,

ettei sinulla ole vastausta,

sitä enemmän aikaa sinulla on etsiä sitä."

Tämä viikko ei todellakaan mennyt kuin odotin. Vaikka harvemminhan asiat odotetusti menevätkään. Kuten tälläkin kertaa. Ei sinne suuntaankaan. 

Tämä oli tärkeä viikko. Maanantaina oli viimeinen Kellarpellon seurakuntakeskuksen aamiainen tälle vuodelle. Tiistaina ohjausryhmän kokous, mitä olin innolla pitkään jo odottanutkin sekä läheisten ilta, johon eräs Majakka-toiminnan kävijä oli meidät kutsunut. Ja torstaina tämän vuoden viimeinen tukea tuottavuuteen koulutuspäivä. 

Mutta kuten alussa jo mainitsinkin, niin tämä viikko ei mennyt kuten odotin. Nimittäin minä en ollut laittamassa aamiaista tarjolle Kellarpellon seurakuntakodilla, enkä vetämässä ohjausryhmää ja kertomassa siellä ohjausryhmän jäsenille tästä vuodesta. Enkä valitettavasti edes läheisten illassa juomassa glögiä ja kuuntelemassa joululauluja. Ehen, minä olin nukkumassa kuumetta pois kotona. 

Mutta oikeastaan olin osannut odottaakin sairastuvani. Rahoituspäätösten tulon jälkeen nimittäin stressilaski ja silloin on yleensä pöpöille hyvä hetki hyökätä, ja niin se valitettavasti oli tälläkin kertaa. Olin jo toivonut, että olisin tällä kertaa säästynyt siltä, mutta ehei. 

Torstaina kun viimein olin siinä kunnossa, että saatoin lähteä töihin päädyimme Juvalle, tukea ja tuottavuutta koulutukseen, missä toki meidän piti ollaki, mutta minun ei välttämättä olisi kannattanut. Minulta nimittäin kun kysyttiin, ei edes kovinkaan yllättäen, mitä tekee Savon Taitajat Oy, jota olimme siellä edustamassa, minä jäädyin ihan totaalisesti. Sönkötin jotain epäselvää. Ensimmäinen lause toki alkoi suhteellisen selkeästi ja toivonkin että olisin jättänyt sen siihen, mutta ei, ehei, minä vain jatkoin puhumista. Vaikka ajatus ja järki oli jättänyt minut jo ajat sitten. 

"Vaikka paljastuisi että pessimisti on aina oikeassa,

ainakin optimistilla on ollut hauskempaa."

Sitten kun yritin kertoa Savonlinnan Toimintakeskuksesta, onnistuin änkyttämään nimenkin väärin ja voi sitä punaa, joka poskiani poltti. Minun olisi siis todellakin kannattanut jäädä vielä kotiin... Savon Taitajien edustajat olivat erotettu eri pöytiin, mikä ei ollut ihme, kun joku meistä onnistuu aina häiriköimään niissä koulutuksissa. Ja vaikkei tilanne täysin rauhoittunutkaan kun meidät jaettiin eri pöytiin, niin kyllä se vähän ainakin rauhoittui. 

"Yhteiset hyvät muistot 

ovat elämän auringonpaistetta."

Kun lopulta lähdimme kotimatkalle, olimme kaikki kai niin väsyneitä, että juttumme olivat ihan levottomia. Tai, etupenkkiläisten jutut olivat, me takapenkillä tyydyimme vain nauramaan heidän jutuilleen, vesiä silmistä pyyhkien. Voin kyllä sanoa, että sen jälkeen ei olisi viitsinyt missään julkisilla paikoilla näyttäytyä, oli nimittäin ripsivärit niin poskilla kuin olla ja voi. 

"Jos voit iloita tänään,

älä odota huomiseen."

Perjantaina kun viimein pääsin ensimäistä kertaa koko viikkoon Toimintakeskukselle, oli hienoa huomata, kuten alkuviikosta myös, että Majakka-toiminta pyrii myös ilman minuakin. Joten minun ei tarvinnut huolehtia siitä, että miten kaikki töissä hoitui vaan saatoin keskittyä paranemiseen ja kuumeen nujertamiseen. Hienoa kuitenkin oli myös nähdä se, että vaikken ollut ollut poissa kuin kolme päivää, neljä jos Juvalla vietetty päivä laskettiin mukaan, minua oli silti kaivattu. Minua halattiin heti kun minut huomattiin ja minut toivotettiin tervetulleeksi takaisin töihin. Ja siltä minusta todella tuntui. Tervetulleelta. Ja terveemmältä. Onneksi. 

Tänään perjantaina olemme käyneet shoppailemassa, ah, yksi lempijutuistani. Ostimme minulle aivan superhienon uuden kalenterin, jota maltan tuskin odottaa pääseväni käyttämään ja näin myös vilauksen tulevasta joululahjastani. Sitä kuvaamaan minulla on vain yksi sana: aawwsss... Kerron siitä kenties enemmän sitten, kun olen virallisesti saanut sen.  Tai sitten pidän sen omana tietonani. Ei voi vielä tietää. 

Tänään, perjantaina on myös SaPKon kotiottelu, missä Savonlinnan Toimintakeskus lahjoittaa kävijöiden kesken arvottavaksi kinkun. Majakka-toiminta kävijöineen myös peliin ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Siitä onkin puhuttu jo pitkään ja on hienoa päästä vihdoin käymään siellä. Peliä innolla odottaessa! Palataan asiaan ja toivottavasti muistamme ottaa pelistä myös kuvia, jotta voimme jakaa niitä kenties myöhemmissä blogijulkaisuissa.

"Hyvät ajatukset ovat pieniä enkeleitä.

Lähetä niitä!"

Rahoituspäätökset

"Kuu hymyilee leveästi taivaalla,
vaikka sen silmät ovat piilossa.
Tiedän sen
ja minun on hyvä olla."

Täytyy myöntää, että tänään jännitti rahoituspäätösten tulo ihan älyttömästi. Olin kuin sydänkohtauksen partaalla koko aamupäivän ja yritin sitten tehdä kaikkea muuta, unohtaakseni jännitykseni. Onnistuinkin tässä niin hyvin, etten huomannut sähköpostiin kilahtaneita tietoja rahoituspäätöksien saapumisesta.

"Otsan rypistäminen vaatii 32 lihasta,

mutta hymyyn tarvitaan vain 10."

Lopulta toiminnanjohtajamme soitti ja kertoi päätöksien tulleen. Uutiset oli iloisia, saimme jatkorahoituksen, joka ensimmäistä kertaa näkyi kolmelle vuodelle. Olen niin ylpeä meistä. Myös Savonlinnan Toimintakeskuksen muut STEA rahoitteiset hankkeet olivat saaneet jatkoa. Ja näkyivät kolmelle vuodelle. Tänään on siis oikea juhlapäivä.

"Todellisuus on tarua ihmeellisempää."

Olimme Pääskylahden kirkolla päätöksien tullessa ja vähän niiden tulon jälkeen meidät pyydettiin juhlistamaan hyviä päätöksiä Toimintakeskukselle. Meitä hemmoteltiin suolaisella piirakalla ja aivan täydellisen herkullisella sinivalkoisellajuustokakulla. Oli siis aivan älyttömän hyvää. Sen jälkeen lähdimme takaisin Pääskylahden kirkolle, missä oli ilo huomata, että meitä odotettiin jo. 

Olimme pukeutuneet tonttuasuihin, koska oli minun viimeinen kertani tänä vuonna kirkolla. Joulumainen mekkoni herättikin paljon huomioita ja kuulinkin monesti kommentteja tontuista. Hauskoin niistä ehkä oli, että: "Ai, tontutkin pelaavat biljardia." Pääskylahdessa tulee joka viikko huomattua se, miten paljon meitä odotetaan siellä tai kysellään, jos emme ole siellä. Sinne on aina niin tervetullut, että se on kyllä vertaansa vailla. 

"Aurinkoinen hymy

tekee päivästä

elämisen arvoisen."

Oli ilo jakaa ihmisille siellä myös iloinen tieto meidän rahoituksen jatkumisesta ja siitä, että todennäköisesti mekin tai ainakin toinen meistä jatkaisi siellä käymistä. Ihmiset olivat iloisia siitä tiedosta ja silloin viimeistään sitä tajusi, miten paljon meidän läsnäolomme heille merkitsee. 

"Pois kaikki murhe ja huoli,

muista elämän parempi puoli."

Siellä ihmisistä, jotka tuskin ovat aiemmin jutelleet toisilleen on tullut Uno-pelin pelikavereita ja he kyselevät toistensa perään, jos joku tutusta Uno-pelijoukostamme puuttuu. Meille myös puhutaan ja avaudutaan vaikeistakin asioista ja se on suuri kunnia, että meihin luotetaan niin paljon, että uskoudutaan itselle aroista aiheista. Me arvostetaan sitä luottamusta todella paljon. 

"On helppo hymyillä,

kun joku hymyilee takaisin."

Tänään jäämme pidennetyille vapaille ja itsenäisyyspäivän viettoon hyvillä mielin ja teillekin hyvää mielen saadaksemme tässä tonttuilu kuva meistä. Ihanaa Itsenäisyyspäivää!  

"Arjen harmautta voi paeta

mielikuvituksen avulla."
-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia