"Mitä nopeammin myönnät,
ettei sinulla ole vastausta,
sitä enemmän aikaa sinulla on etsiä sitä."
Tämä viikko ei todellakaan mennyt kuin odotin. Vaikka harvemminhan asiat odotetusti menevätkään. Kuten tälläkin kertaa. Ei sinne suuntaankaan.
Tämä oli tärkeä viikko. Maanantaina oli viimeinen Kellarpellon seurakuntakeskuksen aamiainen tälle vuodelle. Tiistaina ohjausryhmän kokous, mitä olin innolla pitkään jo odottanutkin sekä läheisten ilta, johon eräs Majakka-toiminnan kävijä oli meidät kutsunut. Ja torstaina tämän vuoden viimeinen tukea tuottavuuteen koulutuspäivä.
Mutta kuten alussa jo mainitsinkin, niin tämä viikko ei mennyt kuten odotin. Nimittäin minä en ollut laittamassa aamiaista tarjolle Kellarpellon seurakuntakodilla, enkä vetämässä ohjausryhmää ja kertomassa siellä ohjausryhmän jäsenille tästä vuodesta. Enkä valitettavasti edes läheisten illassa juomassa glögiä ja kuuntelemassa joululauluja. Ehen, minä olin nukkumassa kuumetta pois kotona.
Mutta oikeastaan olin osannut odottaakin sairastuvani. Rahoituspäätösten tulon jälkeen nimittäin stressilaski ja silloin on yleensä pöpöille hyvä hetki hyökätä, ja niin se valitettavasti oli tälläkin kertaa. Olin jo toivonut, että olisin tällä kertaa säästynyt siltä, mutta ehei.
Torstaina kun viimein olin siinä kunnossa, että saatoin lähteä töihin päädyimme Juvalle, tukea ja tuottavuutta koulutukseen, missä toki meidän piti ollaki, mutta minun ei välttämättä olisi kannattanut. Minulta nimittäin kun kysyttiin, ei edes kovinkaan yllättäen, mitä tekee Savon Taitajat Oy, jota olimme siellä edustamassa, minä jäädyin ihan totaalisesti. Sönkötin jotain epäselvää. Ensimmäinen lause toki alkoi suhteellisen selkeästi ja toivonkin että olisin jättänyt sen siihen, mutta ei, ehei, minä vain jatkoin puhumista. Vaikka ajatus ja järki oli jättänyt minut jo ajat sitten.
"Vaikka paljastuisi että pessimisti on aina oikeassa,
ainakin optimistilla on ollut hauskempaa."
Sitten kun yritin kertoa Savonlinnan Toimintakeskuksesta, onnistuin änkyttämään nimenkin väärin ja voi sitä punaa, joka poskiani poltti. Minun olisi siis todellakin kannattanut jäädä vielä kotiin... Savon Taitajien edustajat olivat erotettu eri pöytiin, mikä ei ollut ihme, kun joku meistä onnistuu aina häiriköimään niissä koulutuksissa. Ja vaikkei tilanne täysin rauhoittunutkaan kun meidät jaettiin eri pöytiin, niin kyllä se vähän ainakin rauhoittui.
"Yhteiset hyvät muistot
ovat elämän auringonpaistetta."
Kun lopulta lähdimme kotimatkalle, olimme kaikki kai niin väsyneitä, että juttumme olivat ihan levottomia. Tai, etupenkkiläisten jutut olivat, me takapenkillä tyydyimme vain nauramaan heidän jutuilleen, vesiä silmistä pyyhkien. Voin kyllä sanoa, että sen jälkeen ei olisi viitsinyt missään julkisilla paikoilla näyttäytyä, oli nimittäin ripsivärit niin poskilla kuin olla ja voi.
"Jos voit iloita tänään,
älä odota huomiseen."
Perjantaina kun viimein pääsin ensimäistä kertaa koko viikkoon Toimintakeskukselle, oli hienoa huomata, kuten alkuviikosta myös, että Majakka-toiminta pyrii myös ilman minuakin. Joten minun ei tarvinnut huolehtia siitä, että miten kaikki töissä hoitui vaan saatoin keskittyä paranemiseen ja kuumeen nujertamiseen. Hienoa kuitenkin oli myös nähdä se, että vaikken ollut ollut poissa kuin kolme päivää, neljä jos Juvalla vietetty päivä laskettiin mukaan, minua oli silti kaivattu. Minua halattiin heti kun minut huomattiin ja minut toivotettiin tervetulleeksi takaisin töihin. Ja siltä minusta todella tuntui. Tervetulleelta. Ja terveemmältä. Onneksi.
Tänään perjantaina olemme käyneet shoppailemassa, ah, yksi lempijutuistani. Ostimme minulle aivan superhienon uuden kalenterin, jota maltan tuskin odottaa pääseväni käyttämään ja näin myös vilauksen tulevasta joululahjastani. Sitä kuvaamaan minulla on vain yksi sana: aawwsss... Kerron siitä kenties enemmän sitten, kun olen virallisesti saanut sen. Tai sitten pidän sen omana tietonani. Ei voi vielä tietää.
Tänään, perjantaina on myös SaPKon kotiottelu, missä Savonlinnan Toimintakeskus lahjoittaa kävijöiden kesken arvottavaksi kinkun. Majakka-toiminta kävijöineen myös peliin ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Siitä onkin puhuttu jo pitkään ja on hienoa päästä vihdoin käymään siellä. Peliä innolla odottaessa! Palataan asiaan ja toivottavasti muistamme ottaa pelistä myös kuvia, jotta voimme jakaa niitä kenties myöhemmissä blogijulkaisuissa.
"Hyvät ajatukset ovat pieniä enkeleitä.
Lähetä niitä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti