"Aina ei tarvitse ola parhaat kortit,
on vain osattava pelata niillä,
jotka on saanut."
Taaksepäin katsottuna tällä hetkellä tuntuu, että vuosi ei ole mennyt kovinkaan nopeasti. Vaikka viikot tuntuu menevän hujauksessa, niin vuosi ei tunnu menneen erityisen nopeasti. Se on minusta kummallista. Mutta ehkä ihan hyvä vaan, ei ole sellaista tunnetta, että aika olisi vain hävinnyt tai valunut käsien välistä.
Tähän vuoteen on mahtunut paljon. Kolme eri työkaveria Majakassa, suuria tunteita; onnenkyyneleitä ja pettymyksen hetkiäkin. Päällimmäisenä kuitenkin näin viimeisinä työpäivinä on ilo ja ylpeys siitä, että Majakka-toiminnan TVS ja avustushakemus menivät niin hyvin. Kolme seuraavaa näkyvää vuotta luovat varmuuden tunnetta toiminnalle ja omalle työlle. Nyt voi jopa tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia, jos siltä sattuu tuntumaan.
Odotan innolla ensi vuotta ja sitä, että saan alkaa täyttämään ihanaa uutta kalenteriani. Tyhjään kalenteriin on aina erityisen hienoa alkaa tehdä merkintöjä siitä, millainen seuraava vuosi tulee olemaankaan kyseessä. Minulla on tapana merkitä eri tapahtumat ja menot eri väreillä ja tämän vuoden kalenteri onkin värikästä nähtävää, jokaisella sivulla. Toivottavasti ensi vuoden kalenterista tulee yhtä värikäs.
En usko ensi vuoden ohjelman Majakka-toiminnassa muuttuvan kovinkaan radikaalisti. Toki sekin mahdollisuus on olemassa, mutta Toimintakeskuksella pidettävät ryhmät on kyllä nimetty niin, että niissä on mahdollista tehdä lähes mitä vain. Joten niihin en ainakaan odota suuria muutoksia. Myös yhteistyökumppaneilla tapahtuvan toiminnan ja ryhmien luulisi pysyvän suurinpiirtein samana. Lisää toimintaa ja yhteistyökumppaneita olisi tietysti ihanaa hankkia, mutta työntekijäresurssit ovat rajalliset ja toiminta täytyy suunnitella niiden mukaan.
"Parasta tulevaisuudessa on se,
että tiedämme siitä niin vähän."
Huomasin tätä blogia kirjoittaessani ja pyyhkiessäni kirjoittamiani kappaleita pois yhä uudestaan ja uudestaan, että tulevaisuudesta kirjoittaminen on hieman hankalaa. Mikään ei ole varmaa, joten siitä kirjoittaminen tuntuu epävarmalta, enkä toisaalta halua maalailla piruja seinille tai luoda turhaa toivoa jostain, mitä ehkei tulekaan tapahtumaan. En ole aikaisemmin kiinnittänyt siihen kovinkaan paljon huomiota. Oikeastaan blogin kirjoittaminenkaan ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Sitä pitää miettiä jatkuvasti, että voinkohan minä kirjoittaa noin tai mitä lukijat ajattelevat jos kirjoitan näin.
Koska ensi vuodesta kirjoittaminen tuntuu niin hankalalta, unohdan sen ja keskityn kirjoittamaan kuluneesta vuodesta.
Kuluneen vuoden ehdottomia kohokohtia olivat TVS:n hyvä tulos, rahoituksen jatkon näkyminen kolmelle vuodelle ja Majakka-toiminnan kävijöiden edistyksen näkeminen sekä yhteiset kirjasto- ja ruokailureissut. Majakka-toiminnan kaikkiin kävijöihin on ollut hienoa tutustua ja he ovat ihan helmiä.
Viimeisin työparini on ollut minulle todella arvokas apu sinä aikana kun hän on työskennellyt kanssani. Hänen kanssaan on ollut hauskaa työskennellä ja tulen kaipaamaan häntä kovin, kuten Majakka-toiminnan kävijätkin. Onneksi hän ei kuitenkaan lähde talosta, vaan jää ilahduttamaan meitä läsnäolollaan edelleen.
Blogi on myös saavuttanut 10 000 lukijan mielettömän rajapyykin, josta olen edelleen älyttömän ällistynyt. Aloittaessani blogin kirjoittamista en koskaan olisi voinut kuvitellakaan, että lukijoita olisi jossain vaiheessa näin paljon. Blogissa lähestyy myös toinen rajapyykki, odotetumpi saavutus, jonka tiesin jossain vaiheessa koettavan. Sadan (100) julkaisun rajapyykki. Sata kirjoitettua julkaisua on paljon. Sekin on sellainen saavutus, mistä voi olla ylpeä. Blogi on saavuttanut niin paljon lukijoita, että sen kirjoittamista on kannattanut jatkaa.
Blogi julkaistaan normaalista poiketen jo torstaina, sillä itse lomailen jo perjantaina. Ihanaa ja rentouttavaa pyhien aikaa ja vuoden vaihdetta kaikille, palataan asiaan ensi vuonna!
"Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat,
vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat."
- Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti