Opiskeluintoa

"Kun kaekkesa antaa 

niin se ee oo millonkaan

 liijan vähän."

Maanantaina on jännittävä päivä. Minä nimittäin aloitan taas opiskelemaan. Tällä kertaa sosionomin polkuopintoja, ne kestävät vuoden ja sitten on mahdollisuus hakea tutkinto-opiskelijaksi.

Odotan opintoja innolla, vaikka välillä innokkuus opiskella yllättää itsenikin. Muistan selkeästi kuinka opiskelin merkonomiksi samaan aikaan työskennellen täyspäiväisesti. Ajattelin silloin, että opiskelut olisivat nyt tauolla jonkin aikaa. Jonkin aikaa onkin sitten suhteellinen käsite, ja valmistuin lähiesimieheksi pari vuotta myöhemmin.

Jotenkin olin ajatellut, että "jonkin aikaa" olisi hieman pidempään, vaikka viitisen vuotta tai jotain sinnepäin. Minusta on kyllä hauskaa, että valmistumisvuoteni ovat 2014, 2016 ja 2018.

Tiedostan kuitenkin sen, että jos en olisi töissä Toimarilla, en lähtisi myöskään opiskelemaan tässä vaiheessa. Enkä varsinkaan sosionomiksi, en usko että olisin edes ajatelut sitä. Eikä minusta olisi valmistunut lähiesimiestä.

On vaikea uskoa, että kuukauden päästä olen ollut Toimarilla töissä vuoden. Vuosi tuntuu niin lyhyeltä ajalta, vaikka olen muuttunut siinä paljon. Olen kuitenkin uskomattoman onnellinen, että uskalsin ottaa riskin ja vaihtaa työpaikkaa.

"Pessimisti valittelloo tuulesta. 

Optimisti oottaa, että se muuttas suuntasa. 

Siejä sinä purjees tuulen mukkaan."

Odotan siis opintoja innoissani ja samalla hieman peloissani. Ammattikorkeakoulu on minulle ihan uusi asia. Asiat mitä tulemme opiskelemaan kuulostavat kiinnostavilta ja haluan todella oppia niitä asioita. Mutta minulle on kerrottu, että tällä kertaa kirjoittamisen täytyy perustua johonkin kirjaan tai asiasta kertovaan tekstiin.
Tämä ei ole lainkaan tapani kirjoittaa. Minä kirjoitan mitä päähäni pälkähtää, en siitä mitä olen lukenut. Kirjoitan mielummin fantasiaa kuin asiatekstiä. Mitä sitten, jos asiateksi ei luonnistukaan minulta ollenkaan?

En ollut kuullutkaan sosionomista ammattina, ennen kuin isoveljeni alkoi sitä opiskella. Nyt sosionomeja tuntuu olevan miltei joka paikassa. Alussa en vielä oikein ymmärtänyt mitä se pitää sisällään, enkä ole varma ymmärränkö vieläkään. Tiedän kuitenkin sen (ainakin luulen niin), että sosionomin opinnot pitävät sisällään jotain sellaista, mikä saa ihmisen ajattelemaan eri tavalla.

Sosionomit (ainakin minun tuntemani) löytävät pienistäkin teoista merkityksiä ja kaikista asioista jotain hyvää, he kenties näkevät elämän eri tavalla kuin muut ihmiset. Pienistä palasista koostuvan suuren kokonaisuuden, kun toiset eivät näe kun kokonaisuuden. Juuri tätä opinnoiltani haluan, uusia näkökulmia, jotain mikä avartaa katseeni, niin että minäkin näkisin ne pienet palaset. Toivon, että opinnot tekevät minusta avoimemman ja vastaanottavaisemman.

Enpä siis paljoa opinnoilta vaadikaan.