MajakanValo: Kolin reissu

"Kun seesot tähtiin alla,

elä vuan kurnua,

että elämässäs ee muka

oo valopilikkuja."

Huh, hieman myöhäisempi julkaisu kuin aiemmin, mutta just äsken päästiin reissusta takaisin kotiin. Kuten ohimennen olin maininnutkin, me käytiin Kolilla viettämässä erään toimihenkilön eläkkeellesiirtymisbailuja.

Viikko oli kokonaisuudessaan todella omituinen. Tavallisten ryhmien lisäksi, me suunnittelimme Kolin reissua ja joka välissä joka jäi, kirjoitin hakemusta STEAlle. Onneksi sen palautuspäivä on kohta, eikä sitä sen jälkeen tarvitse enää lukea läpi uudestaan ja uudestaan eikä muokkailla.

Torstaina kahdeksalta olimme sitten jo liikenteessä kohti Kolia. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt siellä, mutta kuvista ja muiden puheista osasin odottaa, että siellä on tosi kaunista. Syksy on lempivuodenaikani ja nyt puiden lehdet alkavat jo muuttaa väriään, joten hetki Kolin kauniisiin maisemiin tutustumiselle ei olisi voinut olla otollisempi.

Ennen kun pääsimme ihailemaan Kolin kaunista luontoa, kävimme yhdessä kaupassa. Jokaisella meistä paitsi itsejuhlakalulla oli kaulassa lappu, missä luki: "Tänään on hänen päivä." Kauppaan sisälle päästyämme hyppäsi juhlittavamme ostoskärreihin ja niissä hänet työnnettiin ostoksille. Hilpeä porukkamme nosti hymyn ohikulkijoidenkin huulille.

Muut olivat oikeassa, luonto Kolilla oli aivan uskomattoman kaunis. Huipulta oli pitkä matka alas, ja hieman korkeanpaikan kammoisena se oli pikkuriikkisen tai vähän enemmänkin pelottavaa. Silti entistä korkeammalle oli päästävä, koska kaikki ne maisemat olivat todellakin sen arvoisia.

Kävelimme yhdessä Ukko-Kolille, mistä jokainen sai sitten lähteä minne halusi. Meistä muodostui pieniä porukoita, joista jokainen lähti eri suuntiin. Sovittuun aikaan meneessä jokainen porukka kerääntyi yhteen ja me lähdimme kohti majoituspaikkaamme.

Siellä meitä odotti lämmin sauna, jonka jälkeen siirryimme ruokapöytään nauttimaan kerrassaan mainiosta ruuasta. Ahdettuamme itsemme täyteen saimme hengähtää hetken. Tämän jälkeen oli vuorossa illan ohjelmanumero, joihin kuului kolme lauluesitystä, bingo ja tietovisa.

Seuraavana päivänä kävimme vielä ihailemassa Pirunkirkkoa ja kävelemässä. Pirunkirkko oli todella näkemisen arvoinen. Se oli huikea, kauhistuttava ja jännittävä. Mutta ehkä kaikista niistä ihanista maisemista ja nähtävyyksistä mieleenpainuvin.

Kaiken kaikkiaan reissu oli mahtava ja ikimuistoinen. Niitä maisemia ei varmasti unohda koskaan.