Koulun ja työn yhdistäminen

"Jos et välitä olla iloinen 

ja onnellinen nyt,

niin millonka sitten?"

Alkuviikosta maanantaista keskiviikkoon oli tämän vuoden ensimmäiset koulupäivät. Odotin niitä innolla, sillä tänä keväänä meillä alkaisi omasta mielestäni mielenkiintoisempia opintojaksoja kuin syksyllä oli ollut. 

Opintojaksojen mielenkiintoisuus liittyy minun osaltani siihen, että miten paljon pystyn oppimiani uusia asioita hyödyntämään työssäni. Janoa uutta tietoa ja taitoa ja toivon, että näitä asioita ja paljon muuta tulevat opintojaksot pystyvät tarjoamaan. 

Keskustellessani koulukavereiden kanssa tajuan myös, miten uskomattoman hieno asia on, että työnantajamme kannustaa ja rohkaisee meitä opiskelemaan, sekä antaa meidän opiskella työaikana. Muut koulukaverit joutuvat ottamaan lomaa tai palkattomia vapaita voidakseen käydä lähipäivillä.

On hienoa miten koulutehtävät on kehitelty niin, että lähes jokaisen niistä voi tehdä omasta työstään. Jos on sosiaalialalla töissä. Näin saa tehtävien ohessa oma työ saa erilaisia vivahteita. Kaikki siis voittavat. 

Jokaiselle koulun ja työn yhdistäminen ei kuitenkaan ole yhtä helppoa. Se vaatii asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen, mikä on tärkeintä ja mihin kaikkeen aikasi riittää. Tällöin täytyy miettiä mihin kaikeen voimat riittävät ja mistä voi luopua voidakseen opiskella. 

Lähipäivät ovat mielenkiintoisia myös siinäkin mielessä, että työpuhelimeeni tulee tuon tuostakin sähköposteja ja viestejä työasioista. Yritä siinä sitten pallotella sen kaiken välillä ja reagoida oikealla tavalla viesteihin. Onneksi voin kuitenkin luottaa siihen, että töissä hommat hoituu ilman minunkin läsnäoloani. Tämä rauhoittaa minua huomattavasti, voin rauhassa ja hyvillä mielin keskittyä opetukseen, kunhan pysyttelen tavoitettavissa. 

Myös töihin palaaminen on kivaa, silloin huomaan miten paljon minua on töissä kaivattu. Miten paljon asiaa kävijöillä on kun minua ei ole parin päivän aikana näkynyt. Ryhmissä käydään läpi asiat, jotka minulta ovat jääneet väliin, he haluavat jakaa ne kanssani. Tällöin ymmärrän, että vaikka hommat toimivatkin ilman minua, niin silti minua kaivataan ollessani poissa töistä. Se on hieno tunne se. 

Jokainen lähipäivä viikko on yhtä häslinkiä ja hässäkkää. Torstaina töissä on kamala kiire, kun kaikilla tuntuu olevan minulle asiaa. Kuitenkin pidän siitä valtavasti. Tämä kertoo minulle, että minulla ja tekemälläni työllä on oikeasti merkitystä. 

Vaikka vuosi on alkanut kangerrellen, niin viikko viikolta se tuntuu helpommalta. Uskon siihen, että pikkuhiljaa tästä muodostuu vielä loistava vuosi, vieläkin parempi kuin edeltäjänsä. 

"Jos haluat jottaen 

mittee sinulla ee oo,

niin sinun pittää tehä jottaen

mittee et oo kuunaan tehnä."

- Hapan nuama on pirun tiploomityö, Positiivarit