"Hyvä elämä alkaa siitä,
kun lopettaa haluamasta parempaa elämää."
-lainaukset ovat kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Jo ennen koronan aiheuttamaan erikoistilannetta olin pitänyt sellaisen ryhmän, missä olimme värittäneet mindfullness-värityskuvia. Silloin jokainen osallistuja otti yhden värin, ja käytti sitä värittääkseen koko kuvan. Jo yhdellä värillä, kuvasta olisi voinut tulla ihan mitä vain. Vain mielikuvitus oli rajana siitä, millä lailla sitä värittäisi. Yhdelläkin värillä oli mahdollista saada aikaan kovinkin monipuolinen kuva, erilaisilla värisävyillä, painamalla kynää enemmän, tai kevyesti värittämällä. Erilaista jälkeä sai myös värittämällä eri tavalla, vaakasuorassa, pystysuorassa, pyöreällä liikkeellä ja niin edelleen.
Itse en ollut muistanutkaan, miten kivaa ja rauhoittavaa värittäminen saattoi olla. Osa ryhmään osallistujista tuntui tykkäävän siitä myös. Myöhemmin esittelimme ensin millaisen kuvan otimme, ehkä kerroimme miksi olimme sen valinneet ja miksi olimme ottaneet juuri sen yhden ainoan värin, minkä olimme ottaneet. Kaikki valinnat olimme tehneet jostain tietystä syystä ja ne valinnat kertoivat jotain meistä. Nyt ajattelen, että olisi hienoa osata tulkita niitä. Mutta toisaalta eihän aina kaikkea tarvitse tulkita, joskus voi vain antaa olla.
Väritin jälleen tällä viikolla. Olin taas autuaasti unohtanut, miten rauhoittavaa, koukuttavaa ja hauskaa se kaikessa yksinkertaisuudessaan on. Siihen oli myös helppo keskittyä ja sen saattoi vain antaa viedä. Aika kului nopeasti, eikä värittämistä olisi millään malttanut jättää kesken. Ymmärrän hyvin, miksi aikuisten värityskirjat nousivat suureen suosioon jonkin aikaa sitten. Kuvia on helppo löytää myös netistä. Nyttemmin taitaa olla kehitelty myös kaikkia värityspelejä, sovelluksia puhelimeen. Nekin ovat tainneet löytää oman käyttäjäkuntansa.
Värittäminen on minusta hauskaa ja siitä tulee hyvä mieli. Ehdottelinkin koronan aiheuttaman erikoistilanteen aikana Majakan ryhmäläisille, että he voisivat värittää, jos heillä ei olisi muuta tekemistä. En tiedä, kuinka moni otti tästä neuvosta onkeensa, eikä sillä ole oikeastaan väliäkään. Osa ryhmäläisistä oli alkanut tehdä palapelejä. Nekin ovat hauskoja. Itsekin olin vinttiä siivotessani löytänyt palapelin, jota olin sitten innoissani alkanut tekemään. Isoja ja vaikeita palapelejä tehdessä aika menee yllättävänkin nopeasti ja sen tekeminen vie helposti mukanaan. Sitä keskittyy täysin siihen tekemiseen, palojen etsimiseen ja yhdistelemiseen. Se voi olla haastavaa, mutta mikä voittajafiilis siitä tuleekaan, kun saa palasia yhdisteltyä, kuvioita kasattua ja lopulta palapelin viimein valmiiksi.
Näyttääkin, tuntuukin, kuulostaakin siltä, että lapsena tekemämme asiat seuraavat meitä edelleen. Ei värittämisen tai palapelien tekemisen tarvitse rajoittua vain lapsuuteen. Niistä voi nauttia myös myöhemminkin. Minä olen ainakin nauttinut. Toivottavasti muutkin.
"Elämä on täytekakku.
Siitä riittää pala jokaiselle."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti